karppaus.infon arkistoitu foorumi

Aluksi pari tällaista.


http://www.kela.fi/in/internet/suomi.ns ... enDocument

"Proteiinidieetit jopa vaaraksi
Runsaasti proteiineja sisältävistä dieeteistä on tullut muoti-ilmiö. Muutamat ovat saaneet jalansijaa myös Suomessa. Dieettien kotimaassa Yhdysvalloissa sydänjärjestön asiantuntijaryhmä on varoitellut niistä. Onko kritiikkiin ja varoitteluun aihetta?

Proteiinidieeteillä tarkoitetaan ruokavalioita, joissa proteiinien eli valkuaisaineiden osuus energian kokonaissaannista on vähintään 30 prosenttia. Suomessa niistä tunnetuimmat ovat Atkinsin dieetti ja Zone-dieetti. Kummastakin on julkaistu kaksi käännöskirjaa. Niiden mukaansatempaava tyyli on herättänyt kiinnostusta dieettejä kohtaan, mutta myös hämmentyneitä kysymyksiä: "Pitäisikö uskoa vai ei?"

Yhdysvaltojen sydänjärjestön asiantuntijat esittivät jokin aika sitten arvionsa näistä proteiinidieeteistä arvostetussa Circulation-lehdessä. Heidän mukaansa nämä dieetit voivat pitkään käytettyinä lisätä sydän- ja verisuonisairauksien, osteoporoosin ja syövän vaaraa. Erittäin haitallisia ne ovat varsinkin diabeetikoille.


Atkinsin kumoukselliset ohjeet

Newyorkilainen tohtori Robert C. Atkins julistaa uusimmissa kirjoissaan, että vallitseva käsitys ruokavalion vaikutuksesta sydämeen on väärä. Kenenkään ei hänen mukaansa pitäisi noudattaa virallisen linjan mukaista vähärasvaista ruokavaliota. Atkins leimaa vallitsevat ruokavaliosuositukset jopa terveydelle vaarallisiksi.

Atkinsin dieetti on peräisin 30 vuoden takaa, mutta se pysyy edelleen sitkeästi pinnalla. Sitä noudattava saa ruoastaan runsaasti proteiineja (noin 30 prosenttia energian kokonaissaannista) ja vielä enemmän rasvaa (60–70 prosenttia). Hiilihydraattien osuudeksi jää vain 5–10 prosenttia.

Erot ovat melkoiset verrattuna vallitsevaan suositukseen, jonka mukaan energiasta 10–15 prosenttia tulisi saada proteiineista, rasvasta noin 30 prosenttia ja hiilihydraateista 55–60 prosenttia. Tutkimustietoon perustuva suositus on arvioitu kaikkialla terveyden kannalta suositeltavimmaksi energiaravintoaineiden jakaumaksi.

Atkinsin dieetin aikana neuvotaan syömään rajoituksetta sekä rasvaisia että runsaasti proteiinia sisältäviä ruoka-aineita, kuten lihaa, kalaa, kananmunia ja juustoa. Myöskään kerman ja voin käytössä ei tarvitse säästellä.

Pahimpina peikkoina ruokavaliossa pidetään sokeria ja valkoista viljaa. Niiden lisäksi myös leipä, peruna, maito, kasvikset, hedelmät ja marjat on miltei kokonaan kielletty, koska ne sisältävät hiilihydraatteja.


Miten elimistö reagoi?

Hiilihydraattien vähäisen saannin johdosta Atkinsin dieettiä noudattavan elimistö käyttää energiaksi ensin maksan ja lihasten glykogeenivarastot. Niihin on sitoutunut runsaasti vettä, ja sen poistuminen elimistöstä glykogeenin mukana alentaa painoa parissa päivässä useita kiloja. Kehosta ei siis poistu rasvaa, vaan vettä – laihtumista se ei ole.

Kun glykogeenivarastot on käytetty loppuun, energian lähteenä käytetään kehon rasvavarastoja.Verenkiertoon vapautuvat rasvahapot muuttuvat maksassa ketoaineiksi, mistä seuraa niin sanottu ketoositila. Tällöin näläntunne ja ruokahalu vähenevät.

Rasva- ja proteiinipitoisiin ruokiin rajoittuminen aiheuttaa luonnollisesti sen, että käytettävissä oleva ruokavalikoima jää kovin suppeaksi. Niinpä sallittuihin ruokiin kyllästyy nopeasti, eikä niitä huvita syödä tai edes pysty syömään suuria määriä. Tällöin ruoasta saatava energiamäärä jää kulutusta pienemmäksi, ja painokin alenee.

Atkinsin dieetin aikana tapahtuva painon lasku on siis aluksi seurausta kehon kuivumisesta ja myöhemmin säästeliään syömisen aiheuttamasta energiansaannin vähenemisestä.


Tutkittua tietoa niukasti

Joissakin tutkimuksissa on selvitetty Atkinsin dieetin ja muiden vastaavien ruokavalioiden vaikutuksia painoon. Nämä tutkimukset ovat kestäneet yleensä muutaman viikon ja pisimmillään vain kolme kuukautta. Niissä koehenkilöiden painon lasku on vaihdellut 3:n ja 12 kilon välillä.

Tutkimuksissa havaittiin, että ruokavalion energiamäärällä oli ratkaiseva vaikutus siihen, missä määrin paino pieneni. Laihtumisen syy ei siis ollut hiilihydraattipitoisten ruoka-aineiden välttäminen, johon Atkins väittää dieettinsä vaikutuksen perustuvan, vaan vähäinen energiansaanti.

Atkinsin mukaan pelkästään hänen dieettinsä sisältämät ravintoaineet eivät riitä. Niinpä hän kehottaa nauttimaan lisäravinteita moninkertaisen määrän suosituksiin verrattuna.

Atkins myy itse esimerkiksi valmistetta, joka sisältää yli 30 erilaista "vitaaliainetta". Valmisteessa on tavanomaisten vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäksi muun muassa oktakosanolia ja vanadyylisulfaattia. Atkins ei kerro, mitä tekemistä näillä aineilla on painon tai terveyden kanssa.

Kriittisen lukijan pitäisikin herätä kysymään: "Miksi hylätä ruokavaliosta luontaiset ravintokuidun ja vitamiinien lähteet, kuten leivät, puurot, kasvikset, hedelmät ja marjat? Miksi käyttää niiden sijaan hinnakkaita lisäravinteita, joiden turvallisuudesta ja vaikutuksista ei ole luotettavaa tietoa?"


Kolesterolilukemat kohoavat

Pitkään noudatettuna Atkinsin dieetti vaikuttaa haitallisesti terveyteen. Runsaasti tyydyttynyttä rasvaa, kolesterolia ja puriiniaineita sisältävä dieetti on kaikkea muuta kuin hyväksi terveydelle. Se muun muassa kohottaa veren haitallisen LDL-kolesterolin määrää ja altistaa sydän- ja verisuonitaudeille sekä kihdille.

Erityisen haitallinen tällainen dieetti on diabeetikoille, koska runsas proteiinin saanti lisää diabetekseen usein liittyvien munuaisvaivojen vaaraa.

Myös ummetus, verenpainetauti, osteoporoosi ja erilaiset syövät voivat saada vauhtia. Syynä on se, että Atkinsin dieetistä saa kovin niukasti niiltä suojaavia aineita, kuten ravintokuitua sekä monia tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita.


Ihannetilaan Zone-dieetillä?

Myös Zone-dieetin kehittäjä, tohtori Barry Sears Indianasta, leimaa yleisesti hyväksytyt ravintosuositukset vääriksi. Hänen dieettiään noudatettaessa elimistön pitäisi saavuttaa niin sanottu ihannetila. Sen pitäisi auttaa solakoitumisessa ja mitä erilaisimmissa sairauksissa.

Zone-dieetin mukaan jokaisen aterian tulee sisältää energian kokonaissaannista proteiineja 30 prosenttia, rasvaa 30 prosenttia ja hiilihydraatteja loput 40 prosenttia. Proteiinien määrä on kaksinkertainen vallitsevaan suositukseen verrattuna ja hiilihydraattimäärä selvästi suositusta pienempi.

Monet hiilihydraattien lähteet, kuten leipä, pasta, peruna ja maissi, ovat Zone-dieetissä vältettävien listalla. Hiilihydraattien vuorokausimäärä ylittää kuitenkin sadan gramman rajan, jonka yläpuolella aineenvaihdunta säilyy normaalina. Dieetin rajoituksia kuvaa esimerkiksi se, että välipalaksi ei voi nauttia pelkästään hedelmiä, koska ne sisältävät lähes yksinomaan hiilihydraatteja.

Dieetin rasvasuositus vastaa sekä määrän että laadun puolesta vallitsevaa suositusta, joten sen osalta Zone-dieetti vaikuttaa Atkinsin dieettiä turvallisemmalta. E-vitamiinia kehotetaan syömään lisäravinteena moninkertainen määrä viralliseen suositukseen verrattuna.


Proteiinidieettien salaisuus

Zone-dieettiä varten neuvotaan laskemaan päivittäinen proteiinitarve erilaisten kehon mittausten, taulukoiden ja laskukaavojen avulla. Laskelmien teko vaikuttaa melko monimutkaiselta ja edellyttää aiheeseen paneutumista. Myös dieettiohjeiden noudattaminen voi olla vaivalloista, sillä niitä ole mukailtu vastaamaan Suomen oloja.

Kirjoissa kerrotaan myös joistakin Zone-dieettiin liittyvistä tutkimuksista. Niistä ei ole kuitenkaan lähdeviitteitä, eikä niitä löydy tieteellisistä julkaisuista. Tämä kertoo sen, että vaikka tutkimuksia olisikin tehty, niiden luotettavuudesta ei ole takeita.

On myös mahdollista, että Zone-dieettiä koskevia tutkimuksia on tarjottu tieteellisiin lehtiin mutta niissä on ollut sellaisia puutteita, ettei niitä ole voitu hyväksyä julkaistavaksi.

Mikä proteiinidieeteissä sitten viehättää? Niiden tietynlainen eksoottisuusko? Antavatko ne ainakin hetkeksi uudenlaisen kokemuksen ja vaihtelua arkeen?

Vai onko kyse siitä, että taitavasti omaa teoriaansa ja tuotteitaan markkinoiva "amerikkalainen tohtori" saa lukijan uskomaan ohjeisiinsa, perustuvatpa ne luotettaviin tutkimuksiin tai eivät? Näillä kaikilla seikoilla on varmasti enemmän tai vähemmän vaikutusta asiaan.


Monipuolisuus turvallisempaa

Käytännössä on niin, että jos ruokavalion energiamäärä jää alle energian kulutuksen, ihminen laihtuu siitä riippumatta, minkälaisista ruoista ruokavalionsa rakentaa. Ruokavalion koostumus vaikuttaa kuitenkin siihen, kuinka hyvin pystyy säilyttämään kevenneen olemuksensa, ja siihen, onko laihtumisesta etua vai haittaa terveydelle.

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että painon hallinnan ja terveyden kannalta suositeltavin ruokavalio sisältää monipuolisesti ja runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja mutta niukasti rasvaa. Lisäksi siihen kuuluu kohtuullisesti täysjyväviljaa ja proteiinien lähteeksi lihaa, kalaa, munia ja maitovalmisteita. Mistään ruoka-aineesta ei tarvitse täysin luopua.

Tällaista monipuolista ruokavaliota uskoisi olevan käytännössä helpompi toteuttaa sekä kotona että kodin ulkopuolella ruokailtaessa kuin monia rajoituksia edellyttäviä proteiinidieettejä.


Vääriä lupauksia

Atkins

Dieettiohje: Vältetään hiilihydraattipitoisia ruoka-aineita, kuten sokeria, valkoista viljaa, leipää, perunaa, maitoa, kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Sen sijaan rajoituksetta saa syödä rasvaisia ja runsaasti proteiineja sisältäviä ruoka-aineita, kuten lihaa, kalaa, kananmunia, juustoa, kermaa ja voita.
Laihtuminen: Painon pudotus perustuu kehon kuivumiseen, ei rasvan polttamiseen. Niin sanottu ketoositila vähentää nälän tunnetta. Niukka ruokavalikoima kyllästyttää, eikä dieettiruokia viitsi syödä suuria määriä.
Haitat: Kohottaa veren haitallisen LDL-kolesterolin määrää ja altistaa sydän- ja verisuonitaudeille sekä kihdille. Runsas proteiinien saanti lisää munuaisvaivojen vaaraa, mikä on erityisen haitallista diabeetikoille. Myös ummetus ja osteoporoosi uhkaavat. "Vitaalivalmisteista" saa vitamiineja ja kivennäisaineita yli suositusten.

Zone

Dieettiohje: Jokaisen aterian tulee sisältää energian kokonaissaannista proteiineja 30 prosenttia, rasvaa 30 prosenttia ja hiilihydraatteja 40 prosenttia. Vältetään monia hiilihydraattien lähteitä, kuten leipää, pastaa, perunaa ja maissia. Rasvojen määrä- ja laatusuositukset vastaavat yleisiä suosituksia, joten näiltä osin dieetti on turvallisempi kuin Atkinsin dieetti.
Laihtuminen: Painon pudotus perustuu energiansaannin niukkenemiseen, ei ruoka-aineyhdistelmiin tai tiettyjen ruoka-aineiden välttämiseen. Dieettiohjeiden noudattaminen ja laskelmien teko on vaivalloista.
Haitat: Runsas proteiinien saanti lisää munuaisvaivojen vaaraa, mikä on erityisen haitallista diabeetikoille. Lisäravinteista tulee turhan paljon E-vitamiinia.

FT Paula Hakala toimii ravitsemustutkijana Kelan tutkimusosastossa.

Artikkeli on julkaistu HyväTerveys -lehdessä 2002;5:34-36."

http://www.kela.fi/in/internet/suomi.ns ... enDocument

"Proteiini ja painon hallinta

Viime vuosina tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että hiilihydraattien korvaaminen osittain proteiinilla voi auttaa ainakin osaa ylipainoisista painon hallinnassa. Proteiinin osuuden lisäämisestä ruokavaliossa tasolle 20-25 % kokonaisenergiasta ei näyttäisi olevan myöskään haittaa terveydelle ainakaan lyhyellä aikavälillä.

Proteiinin tarve ja suositeltu saanti

Aikuisilla proteiinin tarve on keskimäärin 0,8 g hyvälaatuista proteiinia/painokilo/vrk, joka määrä takaa elimistön typpitasapainon säilymisen ja vastaa noin 10 % päivittäisestä energiansaannista (E%). Yleissuositus aikuisille proteiinin osuudeksi energiasta on 10-15 E%. Jos energiansaanti jää alle 6,5 MJ (1600 kcal) kuten monilla laihduttajilla, proteiinin saanniksi suositellaan noin 1 g/painokilo/vrk, mikä vastaa noin 15-20 E%.

Proteiinin etuja ja mahdollisia haittoja

Eisenstainin ym. (2002) katsausartikkelin mukaan proteiinin korvaaminen ruokavaliossa osittain hiilihydraateilla voi helpottaa painonhallintaa. Lyhytaikaisissa tutkimuksissa on näyttöä siitä, että proteiinipitoinen ruoka pitää yllä kylläisyyden tunnetta ja nälän tunteet loitolla kauemmin kuin rasva- ja hiilihydraattipitoinen ruoka, mikä voi vaikuttaa syömistä ja energian saantia vähentävästi. Lisäksi proteiinin sisältämästä energiasta kuluu aineenvaihduntaan noin 20 %, kun vastaava osuus hiilihydraateilla on noin 10 % ja rasvoilla noin 5 %. Saman katsauksen mukaan on myös viitteitä siitä, että hyvin runsaalla proteiinin saannilla (2-3-kertainen määrä suositukseen verrattuna), voi olla kielteisiä vaikutuksia mm. luuston aineenvaihduntaan sekä munuaisten toiminaan.

Proteiinidieetti auttoi laihtumisen alkuun

Tanskalaisessa tutkimuksessa (Skov ym. 1999) verrattiin kahden rasvamäärältään samanlaisen (30 E%), mutta proteiinimäärältään poikkeavan dieetin vaikutuksia. Puolen vuoden seurantaan mennessä runsasproteiininen (25 E%) dieetti sai aikaan merkitsevästi suuremman painon laskun (-8,9 kg) kuin vähäproteiininen (12 E%) dieetti (- 5,1 kg). Painoero johtui proteiinidieettiä noudattaneiden pienemmästä energian saannista. Lisäksi seerumin triglyseridipitoisuus laski vain runsasproteiinista dieettiä noudattaneilla. Vuoden kuluttua tehdyssä seurannassa (Due ym. 2004) painon muutokset olivat molemmissa ryhmissä lähes samansuuruiset (-6,2 kg vs. - 4,3 kg). Myös veren rasva-arvoissa aiemmin havaitut erot ryhmien välillä olivat kadonneet.

Mitä uusimmat tutkimukset kertovat?

Australiassa on tehty parin vuoden sisällä useita lyhytkestoisia (3-4 kk) tutkimuksia, joissa on vertailtu proteiinipitoisuudeltaan tai -koostumukseltaan erilasten dieettien vaikutuksia.

Cliftonin ym. (2003) tutkimuksessa 34 E% ja 17 E% pääosin lihaproteiinia sisältävien dieettien (molemmat sisälsivät energiaa 5,6 MJ/vrk ja 20 E% rasvaa) vaikutus oli yhtä suotuisa painoon, paastoinsuliiniin sekä sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöihin, eikä dieeteillä ollut kielteistä vaikutusta luuston metaboliaan. Runsaammin proteiinia sisältävä dieetti alensi kuitenkin merkitsevästi enemmän niiden koehenkilöiden painoa, joiden seerumin triglyseridit olivat koholla (-7,9 kg vs. -5,9 kg).

Bowenin ym. (2003, 2004) tutkimuksissa seurattiin 34 E% proteiinia (5,5 MJ/vrk, 24 E% rasvaa) sisältävän dieetin vaikutuksia kahdessa ryhmässä, joista toisen ruokavalio sisälsi kalsiumia 2400 mg (proteiini peräisin pääosin maitovalmisteista) ja toisen 500 mg/vrk. Molemmissa ryhmissä muutokset painossa sekä sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöissä olivat yhtä suotuisat, mutta runsaammin kalsiumia sisältävällä dieetillä oli parempi glukoosivaste ja suotuisampi vaikutus luuston aineenvaihduntaa.

Luscomben ym. (2002, 2003) tutkimuksissa verrattiin saman määrän energiaa (6,5 MJ/vrk), mutta runsaasti (noin 28 E%) ja kohtalaisesti (16 E%) proteiinia sisältävien dieettien vaikutuksia tyypin 2 diabeetikoilla ja hyperinsulinemiapotilailla. Dieettien vaikutuksessa painoon ja energiankulutuksen ei ollut eroja.

Australiassa on tehty myös pitempikestoinen tutkimus (Brinkworth ym. 2004), jossa seurattiin 30 E% ja 15 E% proteiinia sisältävien dieettien (6,5 MJ/vrk, 30 E% rasvaa) vaikutuksia hyperinsulinemiapotilaita. 4 kuukauden kuluttua kumpaakin dieettiä noudattaneet olivat laihtuneet keskimäärin 9 kg ja dieettien vaikutukset sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin olivat yhtä myönteiset. Vuotta myöhemmin painoero lähtöpainoon verrattuna oli molemmissa ryhmissä 3-4 kg.

Tuoreen Hollannissa tehdyn tutkimuksen mukaan (Westerterp-Plantenga ym. 2004) ruokavalion proteiinipitoisuuden nostaminen tasolta 15 E% tasolle 18 E% antamalla 48 gramman proteiinilisä ehkäisi painon uudelleen nousua onnistuneen laihduttamisen jälkeen. Saatu tulos oli yhteydessä proteiinilisän antaman kylläisyyden tunteen lisääntymiseen ja vähentyneeseen energia hyväksikäyttöön elimistössä.

Mitä tulokset merkitsevät käytännössä?

Tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että ruokavalion energiamäärällä on ratkaisevampi merkitys painon hallinnassa kuin sen proteiinimäärällä. Toisaalta varsinkin niillä ylipainoisilla, joilla liikasyöminen on seurausta vaikeuksista nälän ja kylläisyyden tunteiden säätelyssä, hiilihydraattien korvaaminen osittain proteiinilla voi helpottaa syömisen ja painon hallintaa. Painoa alentavassa ruokavaliossa proteiinin osuuden voinee nostaa turvallisesti 20-25 E%:iin, mikä vastaa 1200-1500 kcal:n ruokavaliossa 60-95 gramman proteiinimäärää. Tätä runsaammin proteiinia sisältävän ruokavalion hyödystä painon hallinnan kannata ja turvallisuudesta esim. luuston ja munuaisten terveyden kannalta pitkään käytettynä ei ole toistaiseksi tutkimusnäyttöä.

Proteiinipitoisia ruokia valittaessa on tärkeää pitää huolta siitä, että ne ovat vähärasvaisia, jotta tyydyttyneen rasvan saanti ei kasva niiden käytön lisäämisen myötä. Proteiinilla ei ole myöskään perusteltua korvata kuitupitoisia hiilihydraatteja, vaan sellaisia sokeri- ja tärkkelyspitoisia ruokia, joiden kuitu-, vitamiini- ja hivenainepitoisuus on vähäinen.

Paula Hakala, dosentti, FT

Artikkeli on julkaistu lehdessä: Ravitsemuskatsaus 2004;1:8-9."