karppaus.infon arkistoitu foorumi

Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska on ottanut kantaa perunan puolesta Pohjalaisessa.
9.1. julkaistussa Pohjalaisen artikkelissa “Puska pitää perunan puolta” hän kertoo:
"Keitetty peruna on kotiaterian sydän, joka pitää kylläisyyden pitkään poissa."
Juuri näinhän se on! Mutta taisi silti Puska tarkoittaa toista...
http://www.ravitsemusjaterveys.fi/
Otsikko: Päivi Sertti osuu kerrankin naulan kantaan: peruna

muutin otsikkoa, lausunto oli tietääkseni Sertin, ei Puskan -chiman

Ja jäätelönsyönti, koululaisten kesälomat ja oluenjuonti terassilla aiheuttaa ruskettumista...

_________________
"Misteepä sitä tietää mihin pystyy enneku kokkeiloo!"

Mainitsin jo yhdessä toisessa ketjussa, että taisi Puskalta päästä freudilainen lipsahdus...

Taisi olla Päivi Sertti, joka tuon lausui kyseisessä artikkelissa?

Sertin Päkähän se.

Toden totta. Kohta neljä vuotta siitä kun viimeksi söin perunaa, mutta kalaa pitää syödä joka päivä!

_________________
2003: 161,8 kg 2006: 80kg 2020: 171 kg

Sinänsä ihan oikeaan osuva lausahdus. Minulla kävi aina perunan kanssa niin, että siitä tuli tunnin päästä ateriasta armoton nälkä, ja taas oli syötävä. Senkin takia, koska yritin syödä sitä rasvatonta, ei missään nimessä voita potuille, laihaa lihaliemeen tehtyä kastiketta vehnäjauhosuuruksella ja jotain mahd. rasvatonta lihaa. YÄK!
Jos nyt joskus ensi kesänä syön uudet potut, aion vetäistä ne oikein ison voimäärän kera ja kunnon silliä, niin ei nälkä niin kaiverra!

_________________
"Kasvikset on sitä mitä ruoka syö."


[/url]

Täysin totta. Söin jossain välissä aamuisin puuroa ja heti sen jälkeen järjetön nälkä. Sitten mätin tolkuttomasti ruisleipää ja perunaa aterialla kun niihin pisteet riitti. Armoton väsymys perään ja sitten taas NÄLKÄ.
Kaikista älyttömintä on tuo aterian sydän. Olen lapsesta saakka inhonnut keitetyn perunan makua, mutta syönyt, koska niin pitää tehdä.

Ihanaa, kohtalotoveri! Joskus ihan alimmilta luokilta muistan kerran kouluruokalassa kun itkin ja söin (opettaja istui vieressä ja pakotti), koska pitäähän perunaa nyt herrantähden syödä! Muistaakseni jälkiruuaksi oli jätskituutti, ja sitähän ei saanut ennenkuin oli lautanen tyhjä. Kotona onneksi ei tarvinnut kuin ottaa ihan vähän ja ei aina sitäkään. Sitten aikuis-iällä otin aina julkisella paikalla 1-2 pienintä (huolellisesti valkattua) perunaa, kun en kehdannu olla syömättäkään. Nyt kyllä kehtaan . Poikkeuksena voin uusia perunoita kesällä syödä jos tarjotaan, mutta ei nekään mitään valtaisaa herkkua ole ja voin ihan hyvin olla ilmankin. Jonkinlainen oudonmaine mulla on ollut koko ikäni sukulaisten piirissä, kun en tykkää Perunasta .

_________________
Ei voi leipää kaipaa

Puska on taitava poliitikko. Nyt mikäli hän kääntää takkiaan seitsemän vuoden kuluttua hän voi sanoa: minähän sanoin jo seitsemän vuotta sitten...

voi kokkö, eikö se ollutkaan Pekka. Harlmi.

Ihan sama mulla. En ole ikinä perunasta tykännyt. Ja aina sitä on väkisin pitänyt syödä kun se on niin terveellistä Ja aina on katsottu kieroon jos en ole ottanut lautaselleni perunaa.
Mä olin jo luullut että olen ainoa joka ei tykkää perunan mausta, mutta löytyyhän niitä muitakin

Tässä kans yks, joka ei ole koskaan sietänyt keitettyjä pottuja!

Täälä ilmoittaudutaan myös. Valkokastikkeen kanssa menivät, ehkä. Mutta enimmäkseen ei vapaaehtoisesti.

Ja sitten niitä oli viitenä-kuutena päivänä viikossa kotona ja tyyliin neljänä koulussa, kerhossa tai esikoulussa... Ja aina katsottiin - katsotaan vähän vieläkin - vinoon kotona kun ei syönyt. Koulussa oli pakko.

_________________
"Ei oikeutta maassa saa ken itse sit' ei hanki" -Kramsu-

Ei kai se haittaa, että ketju on eksynyt alkuperäisestä aiheesta. No, kuitenkin perunassa pysynyt.

Kuorineen keitetyt perunat on ollut minusta ihan hyviä, mutta olen aina tykännyt syödä enemmän kastikkeita ja lihaa kuin perunaa.

Pari vuotta sitten huomasin, että oikeastaan potut on parhaita kuorineen. Ei kai ne sitten kovin hyvää ole, jos multaki maistuu paremmalta.

_________________
Esimerkiksi turkkilainen jogurtti maistuu kyllä hyvältä, mutta se on niin rasvaista, että monelle se ei sen vuoksi sovi kui kerran pari vuodessa nautittuna.
-nimimerkki Erasmus Kalevan juttutuvassa

Peruna on täysin mautonta varsinkin keitettynä. Ranskalaiset sen sijaan oli herkkua. Rasva antoi niihin sitä puuttuvaa makua. Juuri perunan takia kaikki ruoka vaatii kastiketta antamaan perunalle edes jotain makua.

_________________
“It's not the destination so much as the journey, they say.
~ Captain Jack Sparrow"

Minä tykkäsin lapsena keitetystä perunasta, mutta minä kasasinkin pottujen päälle hervottoman kasan voita, suolaa ja kastiketta. Sitten minulle tietysti valitettiin siitä voin ja kastikkeen määrästä.

Ilman noita lisärasvoja keitetty peruna on tosiaan aikas mautonta ja tympeää.

Mä olen vissiin syyllinen . Sori...

_________________
Ei voi leipää kaipaa

Kyllä peruna voi olla hyvää, jos se on hyvää. Siis jotkut todella hyvin kasvatetut (?) ja hyvät (?) lajikkeet ovat tosi maukkaita ja hyviä, ilman hirveätä höystöäkin.

En tosin koskaan ole moista saanut mistään ruokalasta tai ravintolasta, enkä koskaan ole itse osannut niin hyviä perunoita ostaa. Äitini jostain niitä osaa kaivaa, kai tutulta maanviljelijältä?

Voin kanssa vielä superhyvempiä.
Mutta joo, en niin suuresti kaipaa. Äsken maistoin hieman lasagnea pitkästä aikaa, ja kyllä se lasagnen pasta-osuus on siinä ihan täytteenä. Se juusto, rasva ja jauheliha siinä oli nyt karppi-makuaistilla selkeästi Se Juttu!

_________________
TKorho - Montignacin seuraaja aiemmin, nyt verensokerihuolissaan ja vähentämässä hiilareita ja vähentämässä syömisiä

Perunaa ym. tärkkelystuotteita dokataan eli syödään hiilarijurrin takia. Kun hiilarijurri poistuu tai karppina sitä ei tavoittele, on se sama kuin A-olutta joisi.

_________________
2003: 161,8 kg 2006: 80kg 2020: 171 kg

Minä olen aina ajatellut, niinkuin varmaan moni muukin, että kyllähän nyt perunaa pitää syödä. Ja mitä sitä sitten söisi, jos ei perunaa.
Noin vuosi sitten eksyin näille karppisivuille. Aloin pikkuhiljaa sisäistämään ajatusta karppaamisesta, ja sainkin painoa pudotettua. Olokin muuttui paremmaksi. Mutta perunasta en vieläkään osannut luopua.
Syksyllä tulikin repsahdus, josta nyt uudella innolla yritän eroon.
Perunaa ei enää tee mieli.
Luulen, että minun täytyy muuttaa ruokavaliota yksi asia kerrallaan, niin muutokset on ehkä pysyvämpiä. Onhan tässä koko loppuelämä aikaa.