karppaus.infon arkistoitu foorumi

Länsimaista kulttuuria riivaa kumma maaginen jurismi. Uskotaan, että ongelma helpottuu kun sille keksitään syyllinen. Kiinalaiset miettivät mieluummin ratkaisua. Tässä suhteessa tykkään kiinalaisista enemmän. (Joissakin muissa suhteissa sitten vähemmän, mutta se on toinen juttu.)

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Kaikella kunnialla, tämä pösilöksi itseään kutsuva vieras kuullostaa eräältä palstalla vierailleelta lääkäriltä. Hän kanssa tiesi, mikä oli itse aiheutettua ja mikä ei.

Mikäköhän se jako olisi? Itseaiheutettuja voisivat kai olla urheiluvammat, huippu-urheilijoiden ja kehonrakentajien hormonaaliset vaivat, e-pilleristien lisääntynyt dementiariski, AIDS (kaikissa muodoissaan, koska kerran syitä ei kysytty), silikonitissileikkaukset, liikenneonnettomuudet, humalaisten puukotukset ja tapaturmat. Entä ihastuminen väkivaltaiseen kumppaniin? Tai omatuhoinen käyttäytyminen vaikkapa pörssiromahduksen aiheuttaman konkurssin jälkeen? Tai huippujohtajan sydänvaivat? Ai eikö??

Meidän 2-diabetesriskimme kasvaa nopeammin kuin missään muualla. Kaikki suomalaiset häpeäpenkkiinkö??

Olen ihan samaa mieltä

_________________
Rai

Olet valinnut harvinaisen osuvan nikin, pösilö. Se kuvaa hyvin sitä ylimielistä, itseriittoista asennetta, mikä monella ikänsä laihalla ihmisellä on. Myönnän, että itsekin olen joskus funtsinut, että kuinka ihmisellä voi olla noin huono itsekuri, että " päästää" itsensä yli satakiloiseksi. Kun meikä alkoi lihomaan hormonikierukan seurauksena, vauhdilla 20 kiloa kahdessa vuodessa ilman ruokavaliomuutoksia ja huolimatta (vai buusteri-efektinä?) painonvartijajäsenyydestäni, niin syytin todellakin itseäni. Mutta samalla ihmettelin miten paisuin niin valtavalla tahdilla, vaikka kaikki mitä söin oli niin loufättiä, niin loufättiä... Nyt tajuan, ettei syy ollut minussa. Tällä hetkellä todellakin syön enemmän rasvaa ja enemmän kaloreita kuin tuolloin, mutta paino on pudonnut viisitoista kiloa. Kierukka on poissa, samoin hiilarit. Ja se, joka keksi painonnousuni syyn (kierukka) oli eräs sisätautien dosentti. Hatunnosto hälle! Muuten en olisi tajunnut poistaa koko propellia, ja painoni kenties keikkuisi jo lähempänä kolminumeroista tällä hetkellä. Ellen olisi jo kuollut aivoverenvuotoon, sillä verenpaineeni killui myöskin huippulukemissa tuolloin... Mutta ei enää.

Tuollaiset ylipainoisia ihmisiä syyllistävät pösilöt pitäis raahata saunan taakse ja....

lihottaa

_________________
Rai

No mutta, täällähän on saapunut ratsuväki paikalle....syöpöt puolustaa syöppöä

Ja tiedoksi minä olen puhunut TERVEESTÄ aikuisesta joka päättää omista syömisistään.

Ja tuon nimityksen "pösilö" keksi tämä teidän idoli pienetär, eli kunnia kuuluu taas kerran hänelle.

Mutta....jatkakaa samaan malliin...eli voikaa paksusti

Katoppas kun samasta terveestä aikuisesta minäkin puhun, enkä nyt tarkoita sinua. Meikä on nyt viittä vaille normaalipainoinen... Mutta teikäläisen pakkasenpuolella oleva ÄO ei sitä riitä käsittämään, että syömällä en lihonut, mutta syömällä laihduin. Syöppönä en itseäni pidä, koska kaloreissa laskettuna en koskaan ole syönyt liikaa. Hiilareissa laskettuna kylläkin. Mutta hei: sehän oli virallisten ravitsemussuositusten mukaista, yli puolet energiasta hiilareista!

Mee jo sinne saunan taakse... *pumm*

Mää en voi ollenkaan paksusti. Ylipainoisen ihmisen aineenvaihdunta ei ole terveen kaltainen. Rasvan määrä vaikuttaa adiponektiiniin, insuliiniherkkyyteen sun muihin hormoneihin, eräisiin tulehdusarvoihin ym. Eli sitä tervettä obeesia syntipukiksesi saat etsiä.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Kukaan ei ole niin tyhmä (paitsi ehkä sinä), että todella luulisi VAIN ruoan määrän vaikuttavan painoon.

Sairaudet, lääkitykset, aineenvaihdunnalliset erot, ruokayliherkkyydet, hormoonit.....

Ja koska sinulla ei ole tietoa toisen terveydellisestä tilasta jne. jne., on turha toistaiseksi ryhtyä jakamaan neuvoja.

Mutta koska sinulla selvästi on taipumista ravintoterapeutiksi, suosittelen hankkimaan alan koulutuksen, niin voit ehkä joskus päästä neuvomaan muita siinä, miten syödä. Toivottavasti teet sen silloin hieman paremmilla taustatiedoilla, kuin täällä tekemäsi neuvonta ja opastus.

Ja tuossa siis Marilyn vastasi pösilölle, ettei jää epäselväksi kuka ottaa vastuun

Niin, siinä vaiheessa kun ihminen päättää itse omista syömisistään, ollaankin jo hyvin pitkällä ongelman ratkaisussa. Minulle se on mahdollista vain lievässä ketoosissa. Muuten kroppa ajaa pakkosyömiseen. Huutava nälkä on semmoinen voima, johon ei itsekurit auta. Kukaan ei jaksa sitä pitkään.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Pösilölle: Ennen kuin on mitään mieltä mistään, pitäisi edes tietää mistä puhutaan.

_________________
Rai

Nyt kyllä vaikuttaa siltä että täällä käsitetään tämän pösilön pointti täysin väärin. Eikös tässä ole kyse siitä että otetaan ihan itse vastuu eikä haeta syyllistä jostain muualta. Mitä pahaa siinä olisi?

Ja ei kai me karpitkaan nyt toisinajattelijoita sentään saunantaakse viedä.

Pistetään nyt vähän jäitä hattuun, ettei mene ihan mauttomaksi.

Milläköhän tavalla 5 - 10 - 15 tai 30 kiloa itseään laihduttanut _ei_ ota vastuuta itsestään?

Aina olisi tietysti voinut aloittaa aikaisemmin, mutta aina voisi myös olla vähän ahkerampi, fiksumpi, huomaavaisempi, hienotunteisempi... ...otetaan nyt oikein kunnolla vastuuta itsestä, kaikin tavoin.

Se, että ylipainoon johtavia tekijöitä löytyy muualtakin, kuin oman pään sisältä ei nykyisten tietojeni mukaan (jotka todellakin ovat vielä varsin vaatimattomat) ole todellakaan mikään mahdottomuus. Saa olla eri mieltä, mutta pyydän tutustumaan ajatuksella vaikkapa tämän palstan keskusteluihin, muihin lähteisiin ja valmistautumaan perustelemaan ne omat argumentit.

En tiiä miten repeäisin raivosta niin ettei siitä syntyisi kovin suurta sotkua... Yksikään 160 kiloiseksi lihonut ei ole terve! Taustalta löytyy pommin varmasti ainakin syömishäiriö ja sen taustalta taas vaikka mitä aineenvaihduntaongelmia tai psyykkisiä häiriöitä jotka ovat laukaisseet tämän syömishäiriön.

Mirka kiteytti asian helvetin hyvin näihin muutamaan riviin:Niin, siinä vaiheessa kun ihminen päättää itse omista syömisistään, ollaankin jo hyvin pitkällä ongelman ratkaisussa. Minulle se on mahdollista vain lievässä ketoosissa. Muuten kroppa ajaa pakkosyömiseen. Huutava nälkä on semmoinen voima, johon ei itsekurit auta. Kukaan ei jaksa sitä pitkään.
Oma ahmimishäiriöni pysyy aisoissa vain ja ainoastaan ketoosissa ja lipsumisen seuraukset voidaan nyt taas kerran nähdä hyvin selkeästi.

Jokainen on todellakin aivan itse vastuussa siitä mitä suuhunsa laittaa, mutta jos joku olisi minulle kertonut 10 vuotiaana (tai lähinnä äidilleni) että pistä tyttö poskees vaan sitä lihaa ja kasviksia niin paljon kuin sielu sietää, niin en olisi koskaan joutunut tähän tilanteeseen. Mutta ei! ohje oli: syö vähemmän! No minähän söin, mutta sitten pitikin syödä taas enemmin kun oli niin helvetillinen nälkä jne jne. Seuraava ohje oli syö vähemmän rasvaa äläkä muutenkaan syö paljon ja jokainen voi arvata seuraukset. Ja tätä vitun aikaista rumbaa jatkui vuodesta toiseen, kunnes nyt 27 vuotiaana olin taas lähellä painaa sen 160 kiloa, koska virallisten suositusten aiheuttama syömishäiriö sai minusta taas otteen...

Sinä pösilö et ikinä onneksi ole joutunut kokemaan sitä tunnetta, kun hetkeksi löysää ohjaksista ja se vie täysin mopon käsistä! 25 kiloa lähti vuodessa ja puolessa vuodesssa tuli lähes 30 kiloa takaisin, viimeiset 20 kiloa kahdessa kuukaudessa. Käsittämätöntä myös itsestäni, mutta totta kuitenkin.

_________________
Entä jos ei edes yritä...

Morrigan veit sanat suustani. Itse olen muuten 26-vuotias ja olen ollut 5-vuotiaasta asti dieetillä, jolloin en edes ollut lihava vaan hieman rotevahko. Muistan vielä sen miten neuvolassa valitettiin painostani ja sitä valitusta on jatkunut monen monta vuotta ja häpeää saman verran. Ja minä olen yrittänyt ja yrittänyt laihduttaa, mutta yrityksen tulos on aina tuplaten lisää painoa.

Tällä hetkellä painoa reilut 150 ja epätoivoa ilmassa. Toivoni on karpissa.

_________________
Karppi-hiilari jojo vuodesta 2004, jojoilun loputtava terveyden takia.
Paino -40kg

No mun pari senttiä on tähän väliin heitettävä, tuli pari vuotta sitten laihduttua 100 kilosta 80:iin, ja ajattelin pistäää uudelleen.

Sillon kuurina oli pelkkää grillisafkaa(pihviä ja lohta), (ja viinat pois). Nyt olis takotus taas tehdä sama tempaus, jos intoa riittää, suurimpina ongelmina muuten niin perusalakarppaavassa ruokavaliossa on oluet, joita tulee lipitettyä ainakin viikonloppuisin, lisäksi kaljottelun kanssa ongelmaksi muodostuu myös jatkuva napostelu ja kebabille ennen kun taksijonoon siirtymistä.

Tuli välillä yritettyä rasvaniukkaa kuuria, mutta se ei minulle sopinut ollenkaan, se jatkuva nälkä... EE-i Muuten ollu ihan mielenkiintoista juttua täällä kun olen hiukan alakarppaukseen tutustunu.. Sinällään kaikki ruoka mitä tulee kokkailtua on täysin hiilarivapaata grilliruokaa(myös talvella tarkistakaa vaikka naapureilta;)), maistakaa muuten hevosta se on parasta grillistä! Maitokahvia tosin menee kolmatta litraa päivässä.

Kuulostaa Ummu tuskallisen tutulta... Alakarppaaminen on ja voisi olla monen ahmimishäiriöstä kärsivän pelastus, mutta taikatemppu se ei kuitenkaan ole! Tahdonvoimaa tarvitaan siihen, että todellakin pysyy niissä karppi ruuissa eikä ala pikkuhiljaa tekemään niitä harkittuja repsahduksia jotka muuttuvat pikkuhiljaa vähemmän harkituiksi ja lopulta huomaa ettei enää pääse karusellin kyytiin takaisin... Luojan kiitos ketoosin joka auttaa uskomattoman paljon tässä taistelussa.

Itse yritän pitää epätoivon loitolla ja vertaan tätä karppaamisen avulla tapahtuvaa paranemisprosessia alkoholistien vastaavaan. Olen tästä kyllä muistaakseni selittänyt ennenkin... Tämä on ikäänkuin sellainen syklinen prosessi jossa repsahdukset ja hyvät kaudet seuraavat toisiaan, kunnes pikkuhiljaa ne repsahdukset jäävät lyhemmiksi ja hyvät kaudet pidemmiksi. Väliin sattuu näitä syviä notkahduksia joka minullakin juuri oli, mutta täältä oon taas tulossa ja toivottavasti nyt lopullisesti! Ja jos ei niin sitten aletaan taas alusta kunnes joku kaunis päivä huomaan olevani laiha vanhus joka on ahminut joskus 2006 viimeksi

_________________
Entä jos ei edes yritä...

Kun vielä keksittäisiin se TERVEEN määritelmä... Lasketko terveeksi myös syömishäiriöiset, eli onko esim. BED ihan vain oma vika? Samallahan voitaisiin kivasti niputtaa kaikki psyykkiset sairaudet/ongelmat itseaiheutetuiksi. Kenties päästäisiin joskus vielä tilanteeseen, että psyykkisesti sairaat saavat vastata itse itsestään. Mikä säästö valtiolle .

Otan kyllä vastuun omista kiloistani, mutta on niihin ollut ulkopuolisiakin vaikuttavia tekijöitä. Rannalta on tietty helppo huudella.

No hyvänen aika en tietenkään laske syömishäiriöista terveeksi. Enkä "niputa kivasti" kaikkia sairaita. Minä puhun ainoastaan ylipainosta.


Ja tämä soppa on nyt opettanut sen että ilmeisesti kaikki ylipainoiset ovatkin tavalla tai toisella sairaita.

Niin, morrigan tahdonvoimaa minäkin tarvitsen että paino pysyy säällisissä lukemissa. Muuten toi sinun kirjoituksesi oli erittäin valaiseva.
Uskon että sinä loydat riittävän tahdonvoiman ja onnistut. Sinussa on selvästi asennetta.

Kiitos kaikille valaisevista kommenteista


terveisin pösilö