karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tän olisi voinut kai laittaa tuonne Schwarzbein threadiinkin, mutta ajattelin että kama kuuluu ennemminkin tänne:

http://www.circularstrengthmag.com/23/jacques.html

Tämä siis löytyi kun netistä etsin tietoa siitä missä vaiheessa kortisoli ja adrenaliinitasot nousevat liian suuriksi. Eli missä periaatteessa hormonaalisesti menisi se tasapaino, eli millä perusteilla Schwarzbein on tullut omiin suosituksiinsa?

Jotta tämä nyt ei menisi liian yksipuoliseksi, niin lienee kai syytä mainita että noi hormonitasot nousee millä tahansa laihdutuskuurilla...

Mutta joka tapauksessa tämä adrenal burnout on siitä ilkeä ongelma että se tuntuu aluksi tosi kivalta, olo on hyvä sillä elimistö "uudistaa" itseään. Energiaa on paljon ja muutenkin kuvaus sopii kuin nappiin siihen oloon joka ketoosissa tulee. Vasta myöhemmin tulee sitten se kurja olo tai on pakko alkaa käyttää stimulantteja.

Eli nyt jos meillä on asiantuntijoita tästä adrenaliini-kortisolikuviosta niin avatkaa suunne!

Lylen foorumilla poikkesin jo ja lyle oli sitä mieltä että syklinen ketogeeninen ei olisi ihan niin ongelmallinen koska carb-loadissa cortisolitasot palautuvat hieman.

Tuolla schwarbein-threadissa kyselin myös adrenaliinin ja glukagonin suhdetta, ja sekin löytyi matkalla. Adrenaliini on triggeri, aiheuttaa esim. liikunnan aikana glukagonitasojen laskun.

Hieman lisää pöngittyänä löysin myös seuraavaa:

Adaptaatiojakson jälkeen kortisolitasot laskevat ainakin hiukan (joten luultavasti adrenaliinikin laskee).

Niin ja sitten löytyi maininta, että jos riittää protskua bufferissa niin kortisolin nousu ei olisi mitenkään ongelmallista.

Adrenal burnoutistakin löytyi yksi threadi jostain viime syksyltä ja se leimattiin marginaali-ilmiöksi, ellei jopa huuhaaksi.

Toisaalta kyllä luulisi, että jos tämä nyt on joku oleellinen ilmiö, niin tähän olisi törmännyt jo aikaisemmin.

Toisaalta taas nyky-yhteiskunnassa stressi ja korkeat adrenaliini/kortisolitasot on kai niin yleinen juttu, että pientä oirehtimista ja kahvinjuontia pidetään kai sinä normaalitilana

Käsittääkseni protsku bufferoi nimenomaan kortisolitasojen nousuun liittyvää lihaskataboliaa eli lihasten hajottamista, ei mitään muuta. Korjaa jos olen väärässä. Korkeat kortisolitasot näkyvät usein keskivartalolihavuutena (kuinka monella tiukan linjan "alakarppaajalla" esim. alakroppa on laihtunut nopeammin kuin keskivartalo? <-- ihan suora kysymys ilman mitään väittämiä). Toisaalta lisääntynyt adrenaliini voisi selittää sen, että moni kertoo parantuneesta vireystasosta, lyhentyneistä yöunista jne. En uskalla lähteä heittämään mitään adrenalin mahdollisesta vaikutuksesta viestien hyökkäävyyteen, kun vastareaktio on arvattava...

Muuten toi artikkeli oli mielenkiintoinen, mutta lähde sitä luokkaa että artikkeli jäi korvan taa odottamaan jatkoinfoa luotettavimmilta tahoilta.

Tuo artikkeli olikin jotain vähän sinnepäin että saisin keskustelun tuosta burnoutista edes jotenkin alkuun. Käypäs lukaisemassa kirja-arvostelupuolelta tuo Schwarzbein-threadi. Sen pohjilta mä aloin noita nettihakuja tekemään.

Schwarzbeinin jutut tökkäsi ainakin mua tosi kipeään paikkaan. (Ja selitti tosi monta kummallisuutta, niinkuin sen miksi joillekin on niin hankalaa nostaa hiilareita ketoosin jälkeen) Tosin kritiikki kohdistui kyllä kaikenlaiseen laihdutukseen, ei vain low-carbiin. Käsittääkseni adrenaliinin kanssa ongelmia voi tulla myös muuten laihduttavilla ja niillä jotka urheilevat liikaa. Plus sitten kaikki stressi ym...

Paljonko urheilua on liikaa? Löytyykö tähän vastausta jostain?

Ainakin Sears on jossain kirjoistaan maininnut, että yli tunnin (rankan, siis esim punttis, juokseminen) liikunnan jälkeen kortisolitasot alkaisivat olla liian korkeita. Sears ei puhu adrenaliinista mitään, mutta käytännössä noi menee linkissä.

Mutta liikunta yksinään ei varmasti ole mikään ongelma, sillä tasothan tulevat alas heti seuraavan kerran kun syöt. Sitten jos on muita ongelmia ja tasot ovat kroonisesti korkealla, niin liikuntakin voi olla se "viimeinen oljenkorsi".

Tämä siis puolimutua, mä en ole mikään asiantuntija tässä, siksi kyselenkin

Liikunnan vaikutus kortisolitasoihin on yksilöllinen ja tilannekohtainen: riippuu edeltävistä aterioista, liikunnan kestosta ja tehosta ja omasta peruskunnosta. Esim. tyhjällä vatsalla tehty reipas sauvakävely-aamulenkki voi nostaa kortisolitasoja jo puolen tunnin jälkeen (tosin vain lievästi), sen sijaan usean tunnin kävelylenkki hyvinsyöneenä ei nosta niitä juuri lainkaan. Mm. siksi ennen ja jälkeen raskaan punttitreenin pitää huolehtia "tankkauksesta", että estetään kortisolitasojen nousu ja lihaskatabolia (muitakin syitä tankkaukseen on).

Yleensä ylikuntoon pääseminen vaatii kohtuukuntoiselta ihmiseltä parin tunnin päivittäistä rankkaa treeniä (esim. tappopunttitreeni ja raskas aerobinen treeni joka päivä) ilman lepopäiviä n. parin kuukauden ajan. Toisaalta tiukalla laihiksella oleva (esim. Zonen laihdutusjaksoa orjallisesti noudattava) voi päästä ylikuntoon (ts. tilaan, jossa adrenaliini/kortisoli -tasot ovat jatkuvasti liian korkealla ja elimistö ei enää palaudu) treenaamalla joka päivä todella kovaa 1-1,5 tuntia ilman lepopäiviä vain reilun kuukauden tai parin ajan.

Linkkiä en ole ehtinyt vielä lukea, mutta ketodieetillä minulta tuntui lähteneen ensimmäisenä kasvoista ja vartalosta. Myös omenalihavuudesta kärsinyt mieheni menetti ensimmäiseksi mahastaan ja kasvoistaan.

Miksi low carb johtaisi E:n puutokseen? Eihän sitä missään hiilarilähteissä esiisnny? Kahvia/teetä minulla kuluu paljon vähemmän kuin ennen, pari kuppia kahvia viikossa, eikä edes teetä välttämättä joka päivä. Kunhan ihmettelen?

Tuo E-vitsku ei auennut mullekaan, mutta buildereissahan kuulemma on sellaistakin väkeä jotka on vähärasvaisella ketodieetillä. Mutta tosiaan pastesin tuon kun nyt jostain piti aloittaa.

Googleen kun kirjoittaa "adrenal burnout" tai "adrenal fatigue" niin tuloksia tulee ihan reippaasti. Näistä on kirjoitettu kirjojakin mutta tähän mennessä pönkimäni artikkelit ovat olleet joidenkin anti-aging klinikoiden ja vaihtoehtolääketieteen ihmisten kirjoittamia. Virallinen lääketiede ei ilmeisesti tätä tilannetta tunnista tai sitten se luokitellaan addisonin taudiksi.

Tässä yhteydessä ei välttämättä ole hyvä ilmiö jos kahvin tarve vähenee huomattavasti ketodieetille ryhdyttäessä...

? Havaitsin 15 vuotiaana, että kahvi ei oikein sovi, mutta teetä join ennen enemmän, kunnes keksin, että pari kuppia sitäkin antaa paremman olon kuin enemmän. Miksi sitä kahvia pitäisi kitata, jos olo on virkeä muutenkin? Huono olo siitä tulee tai enisn ylivirittyneisyys, sitten väsymys, jos juo iltäpäivällä.

Hmm, nyt vasta tajusin että tuo ylikunto-juttu on varmaan tätä samaa kuviota tosiaan... kiitti kutri. Ehkä nyt voi löytyä jotain tutkimusmatskuakin jostain...



Hmm.. mä olen jostain käsittänyt, että ylikunnossa elimistön palautuminen ei olisi pelkästään adrenaliini/kortisolitasoista kiinni (vaikka eihän tuo nyt niin ehkä väittänytkään).

Selailin pikaisesti ylikuntojuttuja ja tosiaan tuo ilmiö kovasti muistuttaa samaa juttua mistä nyt jutellaan. Jostain löytyi vielä kaksi luokitusta ylikunnolle, akuutti ja krooninen. Akuutti tulee just tuosta että on kovaa treeniä ilman lepoa, mutta sitten se krooninen muoto muistuttaa enemmän tätä "adrenal fatique"-ilmiötä, eikä vaadi ihan yhtä paljon treeniä.

Ahaa, se jos kahvi ei sovi on sitten juttu ihan erikseen. Ei kahvia pidä kitata, se on vaan eräs tämän jutun oireita, että käytetään jotain stimulanttia, kahvia, sokeria, mitä vaan nostamaan niitä adrenaliinitasoja. Eli jos ketoilet tyytyväisenä ja sitten yhtäkkiä huomaat että homma ei enää autakaan karkinhimoihin tai jotain muuta ylimääräistä mielihalua alkaa tulla säännöllisesti, niin sitten kyse voisi olla jostain tällaisesta.

Mun pitää varmaan pönkäistä lylen kirja uudelleen, jos siellä vaikka olisi siitä ketoosiadaptaatiosta tämänkin jutun kannalta. Siis jos adaptaation jälkeen kortisolitasot laskevatkin takaisin jollekin mielekkäämmälle tasolle... mutta epäilen, koska luultavasti rasvanpoltto lakkaisi sitten samalla.

Ja ketoosissa laihtumiseen tämä ei kai vaikuta kuin positiivisesti (kun kutri kyseli sitä että onko vatsamakkarat jääneet). Jos ennen ketoa adrenaliinin kanssa on ollut ongelmia, keto "näyttää" (ja nimenomaan vain näyttää) auttavan siihenkin, puristamalla adrenaliinitasoja ylös, jolloin ne nousevat ns. normaalimmalle tasolle (olettaen että rauhaset on vielä "elossa"). Sillä tapaa ketolla jopa voi saada poltettua ne makkarat mitä tuon adrenaliiniefektin takia ei millään muulla tavalla saisi. Vaikka siinä sivussa voi sitten mennä ne viimeisetkin adrenaliinit...

S taisi jopa epäillä että karkin, kahvin ym. himot olisivat todennäköisemmin adrenaliiniongelman aiheuttamaa kuin insuliinin, insuliini on enemmän syyllinen väsytyskohtauksiin. Mutta tästä pitää taas ottaa varaus, en muista ihan tarkkaan mitä siellä kirjassa oli.

Tänään on jossain tullut myös sellainen vastaan, että lihavilla ihmisillä todetaan usein systemaattisesti alhaisempia adrenaliinitasoja kuin normaalipainoisilla.

ei kahta ilman kolmatta...

Niin ja tosiaan ainakin mulla itsellä keto tuntui polttavan just niitä rasvoja, joihin en millään muulla ollut aikaisemmin päässyt käsiksi...

Mitenkäs on, tarvitaanko kortisolia, jotta poltettaisiin syötyä, ei varastoitua rasvaa?

Nyt mennään taas meikäläisen harmaalle alueelle, mutta vastaan silti...

Käsittääkseni adrenaliini ja kortisoli on mukana silloinkin. Jos olen ymmärtänyt niitä (jompaakumpaataimolempia) tarvitaan rasvojen pilkkomisessa. Ketoosissa ne lisäksi osallistuvat mahdolliseen glukoneogeneesiin kun proteiinista väännetään aivoille sokeria.

Muutenkin tähän asiaan kannattaa suhtautua oikeassa mittasuhteessa. Niin monet jutut nostavat noita tasoja, esim huono uni, stressi, laihdutus, jopa hengityksen pidättäminen. Ja noiden tasoja ei halutakaan laskea liian alas, adrenaliini pitää esim. sydämen sykkimässä...

http://www.downstate.edu/kingsbrook/program.html

tuolla muunmuassa kutrin lempivolekin pohdintaa siitä että sitä ei ole kyllin tutkittu.

Eli Volek väittää, että nimenomaan vartalosta menee kolme kertaa enemmän kuin vähärasvaisella ruokavaliolla, syytä ei vain tiedetä. No, sopii hyvin meidän kotihavaintoihin.

Juttelen taas itsekseni...

Aluksi ajattelin, että immuunijärjestelmän ongelmat, joista on ollut mainintoja pitkän ketoosin yhteydessä voisi johtua noista kohonneista kortisolitasoista, mutta suurempi syy lienee, että immuunijärjestelmä pelaa vain glukoosilla Nämä muut voivat sitten vaikuttaa asiaan, mutta eivät ole pääsyyllinen. Aloittelijan virhe...

Ja kortisolitasot tosiaan tulevat takaisin alas ketoosin adaptaatiojakson jälkeen. Eli CKD:llä ne voivat sahata edes takas, mutta muuten pidemmässä ketoosissa ne eivät liene oleellisia, elleivät sitten liikunnan kautta nouse kun glukoosia on vähän.

"immuunijärjestelmä pelaa vain glukoosilla"

Mutta ainahan glukoosia liikenteessä on! Ei kai tuo tarkoita, että glukoosia pitää olla paljon, eli enempi glukoosia = parempi immuniteetti? Kun joku tutkija kirjoitti nettiin vuosi sitten n. 70-sivuista artikkelia, miten jo pieni sokerilisä, esim. lasillinen appelsiinimehua, suurin piirtein tuhoaa koko immuunipuolustuksen? Yritän katsoa lähdettä jossakin vaiheessa.

Ainakaan meillä ei arkihavainto tue tuommoista, tässä ketoosin pinnassa oltu kovasti terveitä tämä vuosi ja 8 kk, yksi vaivainen flunssa raskauden alussa.