|
Kiitokset aivan mahtavasta sivustosta ja varsinkin foorumista! Vielä ei ole tullut eteen montaakaan kysymystä, johon täältä ei olisi löytynyt vastausta. Viimeisen kuukauden ajan olen käynyt täällä päivittäin hakemassa tietoa kysymyksiini ja ihan huvin vuoksikin.
Olen siis uusiokarppi, jolla on uutta elämää takana kohta kuukausi. Joulun aikaan kypsyi mielessä päätös siitä, että ainakin kokeilen hiilihydraattien radikaalia vähentämistä. Lähinnä halusin testata sitä, olisiko mahdollista päästä eroon makeanhimosta ja ylipäänsä huonojen hiilihydraattien puputtamisesta vähentämällä ne aluksi minimiin. Aloitin SBD:llä, mutta nyt yritän soveltaa itselleni sopivaa ruokavaliota. Tiukemman aloituksen jälkeen olen pyrkinyt pitämään hiilarit 50-80g / päivä ja ne tulevat lähinnä kasviksista ja kaurapuurosta.
Olen nyt hiukan yli kolmikymppinen naisihminen. Lapsena olin pullea ja teininä alkoikin sitten raivokas laihduttaminen. Vähällä oli etten sairastunut bulimiaan, kituutin nälässä pari-kolme päivää kunnes ratkesin ahmimaan kaikeen mitä kaapista löytyi. Lukioiässä alkoi onneksi liikunta maistua, mutta silti olin vähän yli kakskymppisenä varmaan lihavimmillani. En ole koskaan ollut reilusti ylipainoinen, mutta paino huiteli kuitenkin siellä normaalin ylärajoilla. Vähitellen olen kuitenkin pudotellut painoani lähinnä liikunnan avulla niin paljon , että olen ollut vuosia suurinpiirtein normaalimitoissa.
Olen kuitenkin vuosikaudet yrittänyt saada syömiseeni jonkinlaista tasapainoa ja tietenkin olisi kiva karistaa vuosikausien punttireenillä vaivalla hankitun lihaksen päältä vähän rasvaa, että nekin joskus tulisivat esiin. Liikun paljon ja syödäkin täytyy ja olen aikaisemmin pyrkinyt tuollaiseen zonemaiseen prot 30%/hh 40% rasva 30% ruokavalioon, siinä kuitenkaan juurikaan onnistumatta.
Nyt on kuitenkin jo lähes kuukausi takana vähähiilihydraattista elämää ja enkä malta olla päivittäin hämmästelemättä sitä, miten paljon elämä on muutamassa viikossa muuttunut. Kaikkein iloisin olen siitä, että aikaisemmin minua riivanneet mielialanvaihtelut tuntuvat hävinneen. Jo kolmen päivän karppaamisen jälkeen huomasin , että pipo ei enää kiristänyt niin kuin aikaisemmin. Aikaisemmin olin jatkuvasti hermostunut, ärtynyt, kärsimätön ja välillä liiankin tunneherkkä, itku tuli helposti ja murehdin jatkuvasti tulevia asioita. Nyt olo aivan toisenlainen, osaan paremmin ottaa elämän päivän kerrallaan ja nauttia tästä päivästä. Aviomieskin on tämän muutoksen huomannut, kun en enää kiukuttele jatkuvasti. Miksei kukaan kertonut aikaisemmin, että ruualla voisi olla näin suuri vaikutus ihmisen mielialoihin?!
Poissa on myös ruokailun jälkeinen väsymys, ilmavaivat ja närästys. Olen energisempi ja pirteämpi kuin aikaisemmin ja energiaa riittää myös liikuntaan yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin aikaisemmin. Paino on myös laskenut muutaman kilon, vatsalihakset alkavat jo erottua! Selluliitti on silinnyt jaloista huomattavasti, vielä ennen joulua jalat olivat kuin kyntöpeltoa, täynnä kuoppaa ja muhkuraa. Myös makeanhimo on hävinnyt, samoin aikaisemmin vaivannut himo alkoholiin ja varsinkin olueen. Nälkää on nyt paljon helpompi hallita kuin aikaisemmin ja mikä parasta, kertaakaan ei ole vielä tullut tunnetta siitä, että olisi jäänyt jostakin paitsi. Saan syödä erinomaisen hyvää ruokaa päivittäin, nälkä ei vaivaa ja mieli on iloinen. Kasviksia en ole varmaan koskaan syönyt näin paljon kuin nyt. Voiko sitä enää enempää ihminen vaatia? Mieskin on tyytyväinen, kun vaimoke kokkaa päivittäin hyvää ruokaa ja pekonikin on pois pannasta. Olo on nyt niin erinomainen, että en näe kyllä mitään syytä siihen, että palaisin takaisin entiseen leivänmussuttamiseen.
Kiitos, jos jaksoitte lukea! Oli vaan pakko päästä julistamaan tätä elämän autuutta jollekin, jonka tietää ehkä ymmärtävän mistä puhun.
|
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
.