Hei Leena,
tein hätäisen käännöksen noista kahdesta, korjaatko (tai joku muu kielitaitoinen) jos olen ymmärtänyt jotain väärin? Tieteellinen kieli ei sekään ole täysin hallussa, mutta jospa tämä vähän avaisi noita hyvin mielenkiintoisia vastauksia:
Lainaa:
Uffe Ravnskov:
Tutkimusta ei olisi koskaan pitänyt hyväksyä julkaistavaksi seuraavista syistä:
1. Se perustuu yhteen, siis yhteen, kyselylomakkeella toteutettuun ravitsemusanamneesiin (?) sekä 10-12 vuotta myöhemmin kuolleiden naisten kuolinsyytilastoihin. Kuka uskoo tosissaan, että he ovat syöneet saman määrän hiilihydraatteja ja proteiineja koko 12 vuoden ajan? Ja kuka uskoo, että kaikki ovat ymmärtäneet kyselylomakkeen sisällön? Laadukkaat tutkimukset käyttävät aina dietistin tekemiä haastatteluja, ja jos tutkimus on niinkin pitkäkestoinen kuin 12 vuotta, toistetaan haastattelut mieluiten useita kertoja.
2. Ero kuolleisuudessa oli täysin merkityksetön ja useimpien ravitsemusryhmien kohdalla tilastollisesti ei-merkitsevä, mikä tarkoittaa että pieninkin virhe tutkimuksen asettelussa voi muuttaa tulosta. Tämän vahvistavat erityisesti kaksi seikkaa (kohdat 3 ja 4)
3. Tulosta ei ollut korjattu transrasvojen osalta, vakava virhe, sillä voimme päätellä/todeta että ryhmä jossa kuolevuus oli ”korkein” käytti eniten rasvaa ja siten myös transrasvaa. Ja transrasva on kaikissa tutkimuksissa yhdistetty korkeampaan sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen.
4. Myöskään omega3- ja omega6-jakautumaa ei ole huomioitu. Rasvan korkea kulutus Ruotsissa tarkoittaa varmuudella runsasta omega6-kulutusta sillä, kiitos tyydyttyneisiin rasvoihin kohdistuvan fobian, maailmalla ollaan yhä enemmän siirrytty monien vuosien aikana syömään enemmän omega6-pitoisia monityydyttymättömiä rasvoja soijatuotteiden, maissi- ja auringonkukkaöljyn muodossa voin ja kerman sijaan. Huono omega6/omega3-tasapaino on myös osoittautunut suurempaan svt-kuolleisuuteen liittyväksi tekijäksi.
Pelkän matalan hiilihydraattien käytön (joka ei edes ollut erityisen matalaa) tai korkean proteiininkulutuksen (joka ei ollut erityisen korkeaa) syyttäminen kuolleisuuden lisääntymisestä on siis täysin päin honkia. Sitä paitsi Willettin ryhmä on julkaissut 75000 naista koskevan, laadullisesti selvästi paremman tutkimuksen, jossa saatiin päinvastainen tulos. Siinä sydäninfarktin riski oli kaksinkertainen niillä naisilla, jotka söivät eniten hiilihydraatteja. (Liu et al. Am J Clin Nutr 2000;71:1455-61).
Dag Viljen Poleszynski:
Tutkimuksen otsikko on harhaanjohtava, koska kukaan ei syönyt ”vähähiilihydraattisesti” – matalin lukema hiilihydraattien määrässä oli 32,4 E% (90-prosentiili) ja korkein 72 E%, kun proteiinia nautittiin 10,4-23 E%. Se merkitsee että monet söivät vähän rasvaa.
(Vähähiilaridieetti merkitsee Kwasniewskin mukaan 12-15 E% proteiinia, 70-75% rasvaa ja enintään 5-10% hiilihydraatteja. Stefanssonin inuiittiravitsemuslukemat 2 E% hiilareita ja n. 80 E% rasvaa sekä enintään 15-18 E% proteiinia.)
Kuten artikkelista käy ilmi, lähes 50 000 ruotsalaisnaista pyydettiin täyttämään lomake 1991-92, ja sen jälkeen kaikki kuolemantapaukset kartoitettiin 31.12.2002 asti. Mitään seurantaa ravinnon saannin, tupakoinnin, painon, alkoholinkäytön jne. suhteen ei tehty tuona aikana.
Edit. korjailin Leenan vinkkien mukaan.