|
Tervehdys palstalaiset!
Olen perheeni kanssa toteuttanut karppausta nyt reilun vuoden. Olen pitkälti elsin linjoilla tyylin suhteen. Luen palstaa melko paljon ja pidän elsin ja Mirkan kirjoituksista, ja olen vakuuttunut karppauksen järkevyydestä. Tiedän, mikä ero on ns. tavallisen sokerin ja tärkkelyksen suhteen, jos ajatellaan verensokeria - tärkkelykset ovat pahempia. Niinpä olemme jättäneet ne lähes kokonaan pois, ja suhtautuneet myönteisesti Fazerin suklaaseen ja kermajäätelöön.
Ongelma on kuitenkin se, että tuntuu, että aterioita ei kuitenkaan sa tarpeeksi täyttäviksi, ja välipalaa kaivataan turhan usein. Ajattelen, että tärkkelyksiä käyttämällä pääaterioiden kalorimäärät saisi suuremmiksi, koska tärkkelys sitoo rasvaa itseensä. Tällöin välipalojen tarve vähenisi.
Olenkin miettinyt, että jos kokeilisimme sellaista, että aterioilla syötäisiin myös tärkkelystä (perunaa, riisiä, spagettia, hyvälaatuista leipää) ja sokeriherkkuja vastaavasti vähennettäisiin. Tiedän, että sokerikuorma tällä tavalla lisääntyy, mutta toisaalta täällä palstalla on painotettu, että aterioiden määrä on myös hyvin tärkeä. Eli jos tällä systeemillä saisin perheeni syömään vain kolmesti päivässä (ei 5-6 kertaa), olisiko se sittenkin parempi?
Tärkkelysten etu on myös siinä, että ne ovat halpoja, ne tuovat sen "ah niin täyden tunnun" ruokailun jälkeen - mikä toisaalta väsyttää, tiedän, mutta toisaalta se tuo hyvänolon tunteen, mikä sekin on terveydelle tärkeää. Lisäksi, tärkkelykset ovat ainakin lisäainevapaita, kun taas esim. kermajätskissä on lisäaineita, ja jopa transrasvaakin hieman (teollista, emulgointiaineena).
Lisäksi: tämä olisi sosiaalisesti hyväksytympää - itse ainakin koen toisaalta ajoittain raskaana, että syömme niin eri tavalla kuin muut. Odotan todella sitä aikaa, kun nämä ravitsemustieteen uudet tuulet puhaltavat voimakkaammin, niin että jokapaikassa karppaukselle on hyväksyntää ainakin jossakin mielessä. Nyt on niin toiset tuulet vielä vallalla. Lapset kuulevat mitä ihmeellisintä "tietoa", kuten esim. että "maito on myrkkyä" jne.
Välipalaherkkujen kieltäminen on sosiaalisesti hyväksyttyä (karkit, mehut, sipsit ym.), toisin kuin leivän ja perunan. Siis, vaikka en nyt ihan kielläkään, niin kuitenkin, suhtaudun kriittisesti.
Eli, tyylimme olisi jatkossa - jos näin teemme - enemmän ranskalaisen keittiön mukainen. Vain kolmesti päivässä, kunnon ateriat, tärkkelyksiä kuitenkaan kokonaan karttamatta. Paino-ongelmia meillä ei ole. Tietysti, joutuisi seuraamaan, että riistäytyykö makeanhimo käsistä - mutta luulen että ei.
Ottakaapa kantaa!!! Sanoisin, että tässä on kuuma peruna purtavaksi!
_________________ Vuosikausia kestänyt väsymys-tulehduskierre. Lääkäreiltä ei apua. Tämä näyttää toimivan!! Aloitus kesäkuun alussa 2006. *innostunut*
|