karppaus.infon arkistoitu foorumi

Moi.

En löydä vastaavaa ketjua/osiota, enkä jaksaisi etsiä yksittäisiä kirjoittelijoita, jotka ovat aloittaneet karppauksen normaalissa painossa ja kenties vain aikovat pysyä siinä tai vaikka laihduttaa pari kiloa...Onko teitä? Vai onko jo ko. ketju olemassa?

Kovin kiitollinen vastauksista.

-Vihtori

esim. täällä

Täällä myös yksi normaalipainoinen, joka on äärikyllästynyt höttö, tursasoloon
Oon nyt ollut vajaat kaksi viikkoo south beach-dieetillä ja eron todellakin tuntee!

Tässähän minä karppaan. Tavoitteina ovat olleet Hb:n pysyminen normaalina ilman rautalisiä, väsymyksen poistuminen, pitkien päivien jaksaminen yliopistolla ilman hiilarimässyvälipaloja, joista tulee karsee sokeripiikki ja sitten pyörryttää ja oksettaa, ja sitten muutoinkin runsas proteiinien ja hyvien rasvojen saanti. ja olen aina inhonnut perunaa, paahtista ja riisiä.

tavoitteet ovat toteutuneet. paino noussut lihasten muodossa.

Olo kuin uudesti syntyneellä. ja sitäpaitsi: tämä ei ole dieetti vaan elämäntapa.

tsemppiä sulle Vihtori

_________________
Terve sielu terveessä ruumiissa!

Täällä kans yksi ei-laihduttaja. No, ok, ne ikuiset 2kg tossa ovat, mutta pääasiassa karppaan vain virkeyden vuoksi. Ennen oli väsy koko ajan ja nyt vain silloin kuin pitääkin! Uutena oireena olen huomannut turvotuksen jos erehdyn illalla jotain hiilarimössöä syömään. Naama on kyllä hirrrveen näköinen aamulla peilistä ja sitä en halua kovin usein nähdä.

Elämäntapa tämä on tosiaan minullakin. Ei muuta vaihtoehtoa osaisi enää kuvitellakaan.

_________________
******** Lautasmalli rasvattu, hiilarit heivattu. ********

Minä myös. Tosin olin matkoilla ja jouduin syömään epäkarpisti ja mitä siitä sitten tuli. 4 kiloa kun en osaa pitää hiilarihöttöjen kanssa kohtuutta.

Olen vielä niin uusi, etten oikein tiedä mikä olen tai minkä mukaan karppaan. Perunat, riisit, pastat, vehnäjauhot, sokerit pois ja kotimaisia viljoja vain aamupuuron muodossa hiutaleina ja leseinä. Kaipa noita kirjoja pitäisi lukea .. Karppaamiseen mut ajoi elimistössä vallitseva hiiva ja plussana tulee sitten virkeys, kohtuullinen syöminen ja se, ettei vatsa turvota niinkuin 6 kuulla .. Muutamia kiloja voisi aina pudottaa. Nyt ainakin nuo reissuläskit.

Hei taas!

Ja kiva että teitä löytyy! Kuinka pitkään olette karpanneet ja kuinka karppaus on kokonaisuudessaan sujunut? Mitkä ovat olleet ongelmallisimpia juttuja/tilanteita karppauksessa?

Mua vähä mietityttää tuo painon nousu, kun kiloja on tullut jo 3lisää aloittamisen jälkeen...toisaalta, viimeiset kolme viikkoa on mennyt vähän vaihtelevalla menestyksellä, kun ollaan lomailtu ja reissattu ja suuhun on mennyt vähän mitä sattuu. Yritän olla kauhistumatta, mutta kieltämättä nuo kilot hirvittää.... muuten olo on ollut mitä mainioin ja kuten sanoin, kilojen syynä voi olla nuo repsutkin eikä suinkaan karppaus. Toivotaan että syksy taas auttaa palaamaan ruotuun.

Muuten, oletteko ensin laihduttaneet karppaamalla vai oletteko alun alkaenkin aloittaneet karppauksen normaalipainossa? Ja mitkä mittanne ovat?

-Vihtori

Parin kilon pudotuksen toivossa minäkin 1½ vuotta sitten tiukkaa atkinsia kokeilin ja koukkuun jäin. Olo parani niin paljon, unentarve väheni ja olin pitkin päivää virkeämpi. Vähitellen ruokavalio tosin liudentui ja muuttui jonkinsorttiseksi hyväkarppaukseksi tai paremminkin mutukarppaukseksi (kuten joku osuvasti oli keksinyt). Ja siitä takaisin normaaliin sekasyöntiin. Kunnes taas alkoi kaivata parempaa oloa ja kenties muutaman kilon häviämistä. En tiedä, tipahtiko alkuperäisellä karppauksella kiloja juurikaan, koska en omista vaakaa, enkä siinäkään säännöstellyt syömistäni mitenkään alkuvaiheen jälkeen, vaan söin silloin kun siltä tuntui sitä mitä mieli teki - karppivalikoimasta valiten. Nyt toivoisin muutamasta kilosta pääseväni eroon, mutta edelleenkään en ryhdy vahtimaan syömisiäni sen tarkemmin, koska se vaan aiheuttaa ahdistusta ja suurempaa ruuanhimoa. Viikko sitten aloitin siis uudelleen tiukalla hh-minimillä ja nyt reilun vuorokauden repsahduksen jälkeen (kylässä en halunnut ruuasta kieltäytyä) jatketaan samalla meiningillä.

Alkuvaiheessa hh-vieroitusoireet ovat mulla pahat, elimistöni on addiktoitunut sokeriin. Siihen liittyy myös jatkuva nälkä ja ahmimishimo, kun elimistö ei saa haluamiaan sokereita. Vähitellen se helpottaa ja hiilareista saa vierottauduttua. Olo on kuitenkin jo parin ekan päivän jälkeen aivan loistava muilta osin, olo on virkeä ja unentarve vähenee reilulla tunnilla. Tavoitteena on siis alkuvaiheen hh-vieroituksen jälkeen muutaman kilon pudotus alakarppaamalla ja sen jälkeen jonkinlaista hyväkarppausta, jolla voisin elää virkeänä ja energisenä ilman stressiä syömisestä. En halua elää syödäkseni (tarkkailla syömistäni) vaan syödä elääkseni.

Tarkkaa tilannettani en tiedä, mutta jostain 57-58 kg / 158cm tilanteesta lähdetään liikkeelle ja tavoitteena on 53kg, vähintään alle 55kg. Pituutta voisin ottaa 10cm lisää sääriin, mutta siihen ei tämä ruokavalio valitettavasti taida auttaa...

mulla on se käänteinen historia. olin vakavasti alipainoinen. olen aina liikkunut paljon ja rupesin näpsimään mysliä ja leipää ja sokerijugurtteja pitkin päivää jaksaakseni urheilla. en syönyt mitään kunnollista. paino nousi tasaisesti kun poikaystävä pakkosyötti. nyt normaalilukemissa.

aivan ihana olo ollut jo 9kk eikä mitään näpsimisiä.

paitsi, koska en ole mikään pyhimys, mullakin on krapulamässyni, ja mummin luona pullaa ja rieskaa tulee syötyä...

mutaa: niistä tulee fyysisesti ja henkisesti paha olo!!!

ja Vihtori, älä huoli lomakiloista!! arkena takasin ruotuun vaan!!! kyllä yhdelle jos toisellekin muutama lomakilo on päässyt hiipimään...
itse syytän asiasta juuri ruokaa tuputtavia sukulaisiani... ja osaittan.. oma vika

_________________
Terve sielu terveessä ruumiissa!

Heips! Täälläkin normaalipainon sisällä laihdutetaan. Jotkut kutsuvat hoikaksi, itse sanoisin olevani laiha läski. Ja onhan tässä hiipinyt melko lyhyessä ajassa semmoiset kuusi kiloa ylimääräistä entiseen, mikä meinaa sitä, että vaatteet kiristää ja on "läski olo".
Jotenkin minun kroppamallille tämä pyöristyminen ei sovi yhtään. Kaikki kerääntyy vielä vatsaan, joten näytän todella epäsuhtaiselta ja luulipa tuossa joku taannoin, että olen raskaana... Hankala löytää vaatteita, kun yläosa on pieni ja maha on suuri. Kaikki kiristää mahan kohdalta. Sitten jos ostat isomman koon, ei se istu ylhäältä.

Syksyllä karppaus onnistui todella hyvin, sitten repsahdin puoleksi vuodeksi takaisin hiilarimaailmaan ja nyt tämä ei enää olekaan yhtä helppoa. Mutta tahdonvoimaa! Ihan varmasti kilot lähtee kävelemään, varsinkin kun repsahtelu varmasti vähenee syksyllä.

_________________
RUOKAA, EI ASEITA!

moik!
Mun historia karppina on myös aika lyhyt vajaat kaksi viikkoa. Mitat oli ennen
karppausta 163cm ja 59 kg. Ennen esikoisen syntymää painoin 61 kg eli siis ihannepainon ylärajoilla ja se kyllä tuntui. Koko ajan siis monta vuotta on ollu sellanen olo, että jotai pitäs tehdä ja ainakin 5 kg pitäs saada pois. Ei vaan oo lähteny liikunnanharrastamisesta huolimatta. Syy onkin ilmeisesti ollut suurimmaksi osaksi ruokavaliossa...
Sitten kun lopetin tuossa ennen juhannusta imetyksen (jonka ansiosta laihduin 4kg) alkoi kilot taas tulla rytinällä takasin ja siihen päälle vielä loma ja kaikki lomaherkuttelut niin päätös karppaukseen ryhtymisestä oli helppo.

Nardu: Kohtalotoveri .. Mulla kans mahaläski riivaa. Lantion ja vatsan ympärys on melkein sama, tekee vaikeeta löytää sopivia vaatteita.

Ennen lomaa ja oikealla ruokavaliolla eläessäni mitat olivat 175 cm ja 67,5 kg. Laski tuolla karpilla ruokavaliolla 68-69 alas. Nyt hiilarihöttöloman jälkeen 71,8 kg. Seuraan uteliaana vaakaa seuraavat aamut, kuinka nopeasti huomaa eron. Treenikausi alkaa myös näin syksyn myötä, muuttuuko läski massaksi? Muutenkin kärsin välillä koosta..

Ilta on mennyt täristessä ja pienessä heikotuksessa. Olen ollut ilman sokeria kohta 24 tuntia. Onko kyseessä vierotusoireet? Makeaa ei kyllä tee mieli yhtään ..

Minya, ollaan melkein saman kokoisetkin!
Itse olen 174 ja nyt saatanalliset 66,6 kg, hiilaripöhössä 68. Kerrankin joku saman mallinen, yleensä ihmiset ovat niin onnekkaita, että lihovat tasaisesti. Eihän nämä vaakalukemat siinä tapauksessa olisi pahatkaan. Eipäs kuin tsemppiä vaan, katellaanpa miten meidän mahojen käy!

_________________
RUOKAA, EI ASEITA!

Nardu: Oon tykänny ottaa mittanauhalla lukuja. Pitää varmaan seurata myös erityisesti tämä viikko lantio ja mahanympärys mittoja. Näin meinaan lomalla hyvin selvästi tuon mahan kasvamisen, yak..

Pitäisi nyt syksyn mittaan keskittyä vartalon korsetin treenaamiseen. Kun astangajoogasin joskus maha tiivistyi .. Pilates yms. lajit sopivat varmasti avuksi.

Seuraillaan tilannetta

Sini77: Mulla aika lailla sama tilanne, imetys laihdutti tosi mukavasti, mutta nyt olen ollut imettämättä reilut pari kuukautta ja kilot karttuu koko ajan Lisäksi tämä perhe-elämä vaikeuttaa liikunnan harrastamista, vaikka ei tietenkään tee sitä mahdottomaksi....tekosyy kai tuokin loppupeleissä.

Tsemppiä meille kaikille normaalipainoisille (ja muillekin) karpimpaan elämään!

moi!
Vihtori: mulle oli tosi yllätys, kuinka nopeesti ne kilot lähti tuleen takasin! kahes viikossa oli jo kaksi kiloo tullu lisää enkä sitten jäänyt ootteleen enää seuraavaa kahta kiloo..Sitten oltaiskin taas oltu lähtöpainossa, johon ei todellakaan haluta takasin.
Huomaan, että nyt on ollu vähä vaikeeta tää arki, kun oon pojan kanssa kotona ja tossa vieressä on iso ostoskeskus kahvilat ym. johin oli kiva piipahtaa kaffelle ja pullalle mulla oli imetysaikana aivan tajuton makeenhimo joka pvä piti ainakin suklaata natustaa. Nyt ei oo, mutta tapa näyttää jumittuneen jonnekkin takaraivoon.
Mä jopa otin itseäni nyt niskasta kiinni ja ilmoittauduin työväenopiston pilatekseen ja afrotanssiin, pakko on jotain muutaki tehä ku 24h lapsenhoitoo.

Olen ollut aina normaalipainoinen, ja karppaksella paino on pudonnut siitä huolimatta (aluksi vähän liikaakin). Kilot on kyllä alkaneet tulla iloisesti takaisin, en tiedä miksi.

Ehkä suurimpana ongelmana on se, että pelkää syövänsä rasvaa joko liikaa tai liian vähän, ja kun yrittää vuorotellen rukata ruokavaliota kaikkiin eri suuntiin, syntyy lopulta pelkästään kaaosta.

Ja sitten mun pitäisi lopultakin ymmärtää, että rasvaisia ruokia syödään vain vähän eikä yhtä paljon kuin söin ennen karppausta. Se on ollut aika hankalaa, kun ruuat on hyviä ja tekee mieli syödä.

Mä hyväkarppasin tietämättäni joskus viitisen vuotta sitten mahaoireiden takia. Siis en osannut sitä karpiksi nimittää, eikä ollut laihdutustavoitteita. Silti paino putosi ihan reilun kokoisilla ruoka-annoksilla viitisen kiloa (167 cm / 62 --> 57 kg).

No, tuli väliin ei-karppeja vuosia, ja paino nousi takaisin päälle kuuteenkymppiin. En mä niistä kiloista niinkään ärsyyntynyt, vaan jatkuvasta vatsan turpoilusta ja epämääräisestä hötöstä ympäri kroppaa. Vetäisin tiukemman karppilinjan päälle, ja muutamassa viikossa katosi suurin osa hötöstä eli ilmeisesti nesteestä.

Mutta sitten huomasinkin olevani raskaana, ja siirryin väljemmälle hyväkarppilinjalle taas. Sitä enemmän tai vähemmän noudattaen tässä on nyt taaperrettu raskauden loppuvaiheeseen asti. Jos syön vähänkään enemmän tärkkelystä esimerkiksi vieraisilla, olo on taas niin tankki ja turvotusta joka puolella, että ruotuun palaaminen on helppoa.

Lapsi on kasvanut normaalisti ja oma paino samoin. Edelleenkään en stressaa painon kanssa, vaan pidän tärkeämpänä hyvää oloa. Katsotaan sitten synnytyksen ja imetyksen jälkeen, että jäikö niitä kiloja laihdutettavaksi asti.

oi... Vihtori!!! oletkin naaraspuolinen! juuri kun luulin uuden ennakkoluulottoman kaksilahkeisen liittyneen joukkoomme

_________________
Terve sielu terveessä ruumiissa!

Voi anteeksi Ella, että tuotin pettymyksen Olen kyllä henkeen ja vereen naaraspuolinen, joten kaksilahkeista musta ei saa tekemälläkään!