karppaus.infon arkistoitu foorumi

Ovatko liiketoiminta ja terveydenhuolto mielestäsi toisensa poissulkevia asioita? Kokeilepa joskus matkustaa ulkomaille tai vaikkapa ihan täällä kotimaassa käydä yksityisellä lääkäriasemalla. Nekin ovat liiketoimintaa. Eivätkö ne mielestäsi ole osia terveydenhuoltoa? Apteekeilla on kriittinen rooli lääkehoidon toteutumisen kannalta, ja lukumääräisesti koko maamme terveydenhuollossa eniten kontakteja sairastavaan väestöön.



Jotain taisi unohtua?

Firma selvittää tarpeen (tiedän, että tarve voidaan myös "luoda" joskus), kehittää lääkkeen, kertoo lääkärille lääkkeen olemassaolosta ja opettaa käyttämään sitä, lääkäri määrää lääkettä, firma (ja myöhemmin myös kopiolääkefirmat) valmistavat lääkkeen, apteekki toimittaa/myy lääkkeen ja osaltaan varmistaa, että lääkettä käytetään turvallisesti ja oikein.

Minkä tästä ketjusta irroittaisit terveydenhuoltosi viitekehyksestä, ja millä perusteilla? Silläkö, että joku omistaja saa niistä taloudellista hyötyä?

_________________
I thought I could organize freedom... How Scandinavian of me! -Björk-

Lääkefirmat tekevät bisnestä, mutta tuovat tänä päivänä avun myös moneen vaikeaan sairauteen. Eikä niitä lääkkeitä ilmaiseksi kehitetä, valitettavasti.
Skitsofreniasta ja sen lääkityksestä, kaikki psyykelääkkeet eivät lihota, valinnanvaraa on, onneksi. Ja skitsot on pakko lääkitä, tauti kun kehittyy koko ajan pahemmaksi, jos niin ei tehdä. Lääkkeet eivät paranna, mutta ne vähentävät psykooseja ja hidastavat taudin etenemistä.
Ja yleensä lääkkeistä, kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja niiden vaikuttavuus on hyvin yksilöllistä. Tavoite on saada iakaan lääke, jonka hyödyt ovat haittoja suuremmat, ja yleensähän näin on.
Kiitos lääketieteelle jokatapauksessa!

Näinhän monesta muustakin sairaudesta ajatellaan, koska ravinnollahan ei katsota olevan mitään tekemista niiden kehittymiseen saati paranemiseen. Sen jälkeen kun erilaisia lääkkeitä on kehitelty ja lääkärit opetettu niiden jakelijoiksi, on todellinen, oikea ja rehellinen ravintotutkimus unohdettu. Valitettavasti unohduksiin painetaan myös sitä perimätietoa, jonka avulla vielä isovanhempamme osasivat auttaa itseään.

_________________
Monivaivaisen pullukan (kokoa 44-46) onnekas opintomatka vhh-elämään ilman viljaa, soijaa ja rypsiä alkoi 2003, lähes viiskymppisenä. Oireet, liikakilot ja lääkkeet poissa kuvioista siitä lähtien. Vaatekoko pysyvästi 38-40, energiat eläinrasvoista.

Oletko koskaan nähnyt lääkitsemätöntä, pahasti "perkelöitynyttä" psykoosia? Ravintsemushoitoa? Kaikkea maan ja taivaan väliltä on kokeiltu jo satojen vuosien ajan.

Elossa on vielä ihmisiä, jotka ovat olleet työelämässä aikana ennen moderneja psyykelääkkeitä. Olen ollut parin tällaisen henkilön luennolla. Molemmat olivat yksimielisiä siitä, että kuka tahansa, joka on nähnyt 50-luvun "hullujenhuoneet", kuullut, nähnyt, tuntenut ja haistanut sen tuskan, kauhun, kärsimyksen ja huudot ja ulvonnan, jotka päivästä toiseen kaikuivat katkeamattomina osastojen käytävillä, arvostaa nykyisiä psykoosilääkkeitä inhimillisesti välttämättöminä pelastajina, kaikkine haittavaikutuksineenkin. Pahimmillaan skitsofreenikko tuntuisi kärsivän niin kohtuuttomasti, että tuota tuskaa lievittäviltä lääkkeiltä voidaan hyväksyä rankkojakin haittavaikutuksia.

Skitsofrenian patogeneesia on tutkittu massiivisesti, myös ruokavalion suhdetta tautiin. Toistaiseksi läpimurtoa ei olla saatu. Tämän toteaminen ei lähdeviitteitä kaipaa.

Ja mitä mainitsemiisi isovanhempien itsensä auttamisiin tulee, eivät he hallinneet sitä lainkaan skitsofrenian osalta, päinvastoin. Ko. taudin "hyvänlaatuiset" tapaukset ovat toki joissain kulttuureissa päätyneet poppa- ym. pyhiksi miehiksi, mutta hankalaa skitsofreniaa kärsiviä on opittu edes välttävästi auttamaan vasta moderneilla psyykelääkkeillä. Isovanhempamme sitoivat heidät pakkopaitaan ja heittivät tyrmään loppuiäkseen. Isoisoisovanhempamme tappoivat heidät. Tällaisen "isovanhempien perimätiedon" sopiikin minun mielestäni antaa painua unholaan, ja tarjota sairaillemme edes jonkinlainen mahdollisuus elämään keinoilla, jotka meillä on käytössä.

_________________
I thought I could organize freedom... How Scandinavian of me! -Björk-

^^ jph: Ymmärrän että näitäkin lääkkeitä voidaan tarvita - joillekin.

Mutta
- oletko sinä puolestasi nähnyt prosentteja SSRI-lääkityiden kasvusta?
- luitko tuoreeltaan tutkimuksesta, jonka mukaan hyperaktiivisten lasten lääkitys ei ole tuonut placeboa kummempaa tehoa - tilastollisesti siis?
- oletko nähnyt ihmisiä, jotka paranevat (tai toipuvat), kun lääke lopetetaan?

Kumpi siis on pahempi:
- sekö että lääkkeiden haitoista ja tarvitsijaryhmän merkittävästä ja tietoisesta turhasta laajennuksesta vaietaan. Niin ettei siitä saa kertoa markkinointipyörässä mukana ollut lääkäri; eikä lääkäreille (joihin markkinointi kohdistuu sen enempää kuin meille oireiden kanssa painiskeleville maallikoille.
- vai olisiko sittenkin pahempaa, että noin tapahtuu, kertoo siitä joku tai ei. Se, että tapahtuu, näkyy tilastoista...

Ison kirjan vertausta muuntaen:
Sitten viimein kun kivet (tai heikot, vaivaiset maallikot) alkavat puhua,
olisiko aika rabbien katsoa peiliin ja yhteisöönsä vähän tarkemmin?

Skitsofreniasta ei voi parantua, lääkkeillä taudin kulkua voidaan hidastaa.
Ja ko. lääkkeiden myynti on noussut, kun on vihdoin huomattu, ettei taudista voi parantua, eikä terapiasta saa helpotusta. Se on valitettavaa, mutta todella nykylääkkeillä skitsofreenikot pystyvät kuntoutumaan jopa niin, että pääsevät pois sairaalakierteestä ja jopa asumaan omaan asuntoon. Tämä vähentää myös yhteiskunnan kustannuksia ja parantaa koko perheen elämänlaatua. Ko.tauti kun tavallaan "sairastuttaa" myös läheiset. (jollain tavoin voi verrata ehkä alkoholistin perheisiin - sama "häpeä")


Ja jos laajemmalle mennään, niin mm.nykyisillä syöpälääkkeillä saadaan vuosia lisää elinaikaa. Eikö se ole arvokasta?

Ihan OT, mutta onko sairaus todellakin parantumaton, jos siihen ei ole keksitty parannuskeinoa?

Tämä on mielestäni sellainen ratkaiseva ennakkokäsitys monen muunkin sairauden kohdalla, mikä estää parhaan mahdollisen hoidon saamista. Parantumatonta sairautta kun on turha edes yrittää parantaa. Jotenkin turhan yksinkertaista laittaa oma osaamattomuutensa sairauden syyksi.

Tämä lähinnä kaikille mietintämyssyn alle ajatuksena hautumaan. Ihan jo senkin vuoksi, että ruokavalion ja ravinteiden merkitystä väheksytään nykyisin todella julmasti, ja kun ne pääsevät korjaamaan tilannetta, pidetään parantumista ihmeenä. En väitä, että osaisin itse parantaa skitsofreenikkoa, mutta en myöskään suostu uskomaan, että sairauksia ei olisi edes ylipäätään mahdollista parantaa. Ehkä ratkaisukeinot eivät löydykään aina lääkkeistä.

Kyllä mun täytyy oikein ihmetellä teidän karppaajien asenteita tai käsityksiä siitä, että jollain ruokavaliolla pystyy hoitamaan vaivan kuin vaivan kuntoon. Tai ainakin mulla tulee sellainen kuva kun tätäkin ketjua lukee, että joku teistä näin kuvittelee. Onpahan t.o.d.e.l.l.a kova usko sapuskaan, kertakaikkiaan. Ja kysehän on kai vielä aikuisista ihmisistä?

^^ Kovasti sitä uskotaan myös vaikkapa asperiiniin tai statiineihin naisilla, sydänvaivojen ennaltaehkäisyyn.
Mutta toisin kuin karppauksesta, noiden täydellisestä hyödyttömyydestä naisten elämän pidentämisessä tai parantamisessa on jopa tutkimusnäyttöä.
Ja silti niitäkin määrätään yleisesti ja jatkuvasti, edelleen.

Mikä ihme tekee koululääketieteen uskomushoidot karppausta paremmaksi,
vielä silloinkin kun ne on jo todistettu uskomushoidoiksi? "Lucrative markets" ilmiökö?

Nimmarilla "entinen kroonikko"

Uskomushoitoja todellakin markkinoidaan monelta suunnalta. Maanantaina HS Elämä & Terveys otsikoi, että lääkkeellä (asetyylisalisyylihappo) ennaltahekäisy auttoi parhaiten jo sydänkohtauksen saaneita. Kokeessa muilla ryhmillä, edes korkean riskin ryhmällä ei eroa sydänkohtausten määrässä ollut lainkaan.

Tuli vain mieleen, että olisi jutun voinut otsikoida toisinkin...

Mielenkiintoisia kytköksiä

http://www.sanomawsoy.fi/content.aspx?f=2817

Vastauksia:

1. Mikäli tarkoitat käyttäjien lukumäärän kasvua, kyllä, mutta esim. pituuskasvukäyriä en. Tiedän, että mielialalääkemarkkinointiin liittyy toimintaa, joka ei kestä päivänvaloa.

2. En ole lukenut. Lasten psyykelääkitys on aika vierasta maaperää, mutta kiinnostaa toki. Onhan odotettavissa, että esim. ADHD:n agressiivinen lääkehoito tulee muotiin täälläkin, ellei sitten USA:n varoittava esimerkki ehdi hillitä suurinta intoa.

3. Olen toki. Psyykelääkkeistä tulee mieleen esim. SSRI + tramadoli -yhdistelmän aiheuttama serotoniinisyndrooma, jota vuosikausia hoidettiin rauhoittavilla ja jopa psykoosilääkkeillä, mutta ratkaisu saatiin vasta, kun SSRI ajettiin tauolle ja tramadoli vaihdettiin toiseen kipulääkkeeseen.

Esim. skitsofrenian parantumisesta lääkityksen loputtua, tai muutenkaan, en ole kuullut. Sen sijaan näen jatkuvasti skitsofreenikoita, jotka kärsivät lääkkeidensä haitoista, mutta kykenevät niiden ansiosta elämään remissiossa suhteellisen normaaliakin elämää. Sairaalaan lähdetään useinkin vasta sitten, kun lääke unohdetaan ottaa tai ratketaan ryyppäämään, tms.

Puolustusvuodatukseni koski lähinnä siis psykoosilääkkeitä, joihin alkuperäinen kritiikki kohdistui. Ne on tarkoitettu vaikeimpien psyyketautien hoitoon, ja niiden käyttö on yleensä perusteltua. Tämä ei toki poista valmistajalta sen enempää moraalista kuin juridistakaan velvoitetta informoida lääkkeen määrääjää, toimittajaa ja käyttäjää kaikista siihen liittyvistä haitoista.



Hyvä kysymys. Valitse nyt näistä... Tarpeetonta kysyntää luodaan, mikä on yksiselitteisesti rikollista. Psykoosilääkkeillä en ongelmaa pitäisi kovin suurena. Psykoosieissa kun ei ole sellaisia diagnostisia epävarmuustekijöitä, kuin vaikkapa depressiossa. Harvemmin on esim. epäselvää, sairastaako ihminen skitsofreniaa vai ei, mutta lääkehoitoa vaativan masennuksen kanssa asia onkin paljon monimutkaisempi, ja tässä on ikävä kyllä nähty markkinarako.

_________________
I thought I could organize freedom... How Scandinavian of me! -Björk-