Yleensä karppisafkat maistuvat kaikille, koska rasvainen ruoka nyt vaan on maukasta. Lapsetkin tuppaavat luonnostaan olemaan karppeja (Käsi ylös te kaikki, jotka muksuna nuolitte rasvat leivän päältä ja piilotitte itse leivän sohvan taakse homehtumaan!) elleivät sitten ole ehtineet tottua makaronilaatikkoon, perunamuusiin ja muuhun perinteiseen lasten suosikkiin. Oikein pahaa tekee, kun joudun vierestä katsomaan, miten tuttavaperheen pieni lapsi yritetään totuttaa syömään leipää, jota ei siis todellakaan haluaisi syödä. Kun ei voi vanhempia oikein tuosta noin vaan alkaa neuvoa...
Vieraat tuskin huomaavat karppitarjoiluissa mitään outoa, ellet itse varta vasten mainosta, että ateriasta
puuttuu jotakin tai että olet nyt tarjoamassa
omituista dieettiruokaa. Älä siis mainosta, ainakaan ennen ateriaa. Mainosta vasta sitten, jos vieraat kyselevät. Minä olen vieraille tarjonnut karppisapuskaa, eikä kukaan ole huomannut mitään outoa - paitsi anoppi, joka oikein soitti vielä seuraavana päivänä ja ihmetteli, että miten voi olla mahdollista, että mun ruoka piti nälkää tuntikausia - ei tarvinnut käydä jääkaapilla napsimassa välipalaa vielä kotonakaan!
Ja sitten vähän pidempi tarina siitä, miten meillä karppiintui mies ilman mitään käännytystä ja pakottamista.
1) Kun aloitin karppauksen, tein lähinnä niin, että samat lihat ja rehut molemmille, mutta miehelle kokkasin vielä sen hiilarilisukkeen. Jos kyseessä oli keitto tai laatikko, en tehnyt miehelle mitään erillistä ruokaa, vaan samaa safkaa syötiin molemmat. Ja hyvin uppos. Itse asiassa mies tykkäsi todella paljon noista mun karpeista kasvislisukkeista ja salaateista, piti niitä oikein gourmet-ruokana ja oli innoissaan siitä, että meillä syötiin enemmän kukka- ja parsakaalia!
2) Jonkin ajan päästä en liiemmin vaivautunut keittelemään erikseen mitään hiilarilisukkeita, vaan mies sai itse keittää makaronit ja muut, jos tahtoi. Yhä useammin ei tahtonut, koska sitä laiskotti ja tärkkelyslisukkeet eivät olleet niin maukkaita, että mokomien takia olisi viitsinyt vaivautua.
3) Nykyään on tilanne se, että ukko on melkeinpä karppi.

Miehelle ei (yleensä) maistu mitkään hiilarilisukkeet enää, ja suorastaan kieltäytyy niitä itselleen laittamasta, jos kysyn että tahtoisiko. Samoin on miehen leivänsyönti vähentynyt reippaasti, tosin ei meillä ole ikinä muutenkaan ollut tapana syödä ruoan kanssa leipää, mutta väli- ja iltapaloilla sitä syötiin. Miehen periaate on iät ja ajat ollut seuraava: "Leipä aterian kanssa on pula-ajan juttuja. Miksi täyttää maha leivällä, kun voi syödä oikeaa ruokaa."
Mieskin on nyt huomannut karppauksen edut omassa kropassaan: nälkä pysyy pitkään kurissa, olo on virkeämpi, flunssaa ei ole ollut aikoihin, ja vähän myös masu on pienentynyt. Kovasti on innoissaan siitä, että ihmiset ovat alkaneet yhtäkkiä kyselemään siltä, että onko se laihtunut ja kylläpä näyttää nuorelta nykyään! Jaksaa myön haukkua kevyttuotteita ja saarnata voin, punaisen maidon ynnä muun täysrasvaisen puolesta. Silti on sitä mieltä, että tämä meidän ruokavalio on "proteiinidieetti", ja mainostaa kaikille, kuinka me voidaan paljon paremmin, kun syödään "proteiinipitoista ruokaa". No onhan tuo tottakin... mutta vain osittain.
