Pitäis saada itsestä otettua semmoinen niskaperse-ote ja saada jostain motivaatiota kunnon, ruokailutottumusten, mielialan jne kohennukseen. Muutama päivä sitten vaaka ilmoitti luvuikseni 88,8kg. Yli viisi kiloa viime kesänä vaivalla pudotetuista kahdeksasta kilosta on tullut takaisin. Ei näin. Välillä motivaatio iskee ja merkkailen syömiseni kiloklubiin, mutta parissa päivässä into hiipuu ja istun keittiön pöydän ääreen ja mupellan muutaman palan paahtista (TAAS!!).
Kun on koko kotona olo ajan (1½vuotta) ollut lähestulkoon neljän seinän sisällä erinnäisten tekosyiden nojalla niin kai jo jotain pitäis tehdä. Kropasta tuskin löytyy muita lihaksia kuin joilla nostetaan kakkapylly pesulle tai syöttötuoliin. Kunto on suoraan sanottuna aivan paska. Varmaankin paskin mitä se on koskaan ollut ja se on jo paljon sanottu.
Joitain (ainakin omasta mielestäni) merkittäviä parannuksia olen saanut aikaan pyristeltyäni irti light-cola-riippuvuudestani ja ilmeisesti saatuani täytettyä suklaakiintiöni niin, ettei suklaalevy/päivä olekaan enää normaalitahti. Elämäntilanteen muutosten myötä on muutama tekosyy myös hävinnyt; enää en voi olla menemättä ulos koska siellä on tylsää kun alle 15 min kävelyn päässä on kaupungin keskusta, kymmenet liikkeet ja hieman pidemmän kävelyn päässä perhekerhot ja avoin päiväkoti jne. Myös rahatilanteen paraneminen antaa mahdollisuuksia mahdollisesti etsiä jokin HARRASTUS!
Ihan kummallista, että mulla niin kovasti haluttaisi läheiselle punttisalille vaikka ennen ajatuskin on lähestulkoon saanut mut punastumaan. Kuka nyt haluaisi tällaista läskimoosesta katsella juostessaan sadatta kilometriään juoksumatolla koon 34 jumppatrikoissaan. Perkele ne ei ees tarvi mitään kuntosalia toisin ku mä!
Mä haluan "omaa aikaa" ja uskon miehen varmasti tukevan haluani joskus mahtua edes koon 42 jumppatrikoisiin.
Kovasti siis toivon piiskausta, kommentteja, kannustusta, mitä tahansa joka saisi minut ovesta ulos ja liikkeelle. Siinä sivussa jos syöminen paranisi siltä leipälinjalta edes lähemmäs jotain karppia etäisesti muistuttavaa olisi suuri plussa. Kun kerran teen joka päivä ruoan ja minulla on pian varaa tehdä muutakin kuin makaroonimössöä niin miksi en tekisi?
Huomenna mittaan aamupainon ja kauhistun. Pelottaa suorastaan! Toinen pelko sitten onkin, että mahdollisesti uudestaan raskauduttuani heitän pyyhkeen kehään ja tyydyn kasvattelemaan ihrapalloa sen raskausmahan päälle. Vaikka tajuankin, että karppi on ainoa oikea vaihtoehto raskausdiabeteksen hoitoon ja mun on pakko olla edes kohtuullisessa kunnossa kun se kahden lapsen hoitaminen ei olekaan niin "helppoa" kuin yhden, niin väkisin muistuu mieleen edellinen raskaus. Helposti saa hyviä mittauslukuja kun jättää mittaamatta aina kun tietää hiilareiden menevän yli.
Lapsi oli sentään normaalikokoinen, mutta minä lihoin melkein 20kg. Taisin käydä 300g päässä 100kg:n rajapyykistä ja se oli aivan liikaa minulle. Se 100 kg:n "saavuttaminen" kun on jotenkin mun päässä se viimeinen raja. En ikinä milloinkaan halua ylittää sitä. En edes viimeisilläni raskaana turvonneena kuin ilmapallo. Se tilanne on jotenkin syöpynyt mieleen kun olin vielä lähdössä kauppaan ostamaan karkkia ja hetken mielijohteesta hyppäsin vaa'alle ja se kauppareissu sentään jäi onneksi tekemättä.
Vitsit mikä romaani! Kiitos ajastasi ja mahdollisista kommenteistasi. Nyt suunnistan lukemaan keskusteluja ja etsimään tsemppiä ja vertaistukea.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Kurkun suhteen kai sentään voidaan olla yksimielisesti sitä mieltä, että hyvähyvä!
Olettako tet muuttanu, semmosen kuvan jostaki sain?
Pitäs kyllä kattella joku kerta treffausta, vois melkein pihalle lähteä noitten kakrujen kanssa.. 
Että ei tässä muidenkaan painonhallinta hurraita kestä...
Hikoilutti. Kylmä-aseman valot jo siintivät kaukaisuudessa ja jatkoin puuskutusta kohti kotia jonne ei siis enää ollut liian pitkä matka.
Näytänkin varmaan joltain 40-vuotiaalta. 
Nukun 9-10 tunnin yöunet ja olen aamulla väsynyt kun tyttö herättää. Nukahdan tytön kanssa päiväunille ja saatan nukkua kolmekin tuntia ja olen taas väsynyt kun on pakko nousta ylös tytön kanssa. Piristyn kyllä äkkiä, mutta saatan siis nukkua puolet päivästä!!! 
Tuohon kun lisää sen, että kasvikset ällöttää. Ajatus kypsistä kasviksista enemmän kuin ällöttää. Mikään ei maistu hyvältä. Ei sillä, että makarooni maistuisi hyvältä, mutta siinä onkin etu ettei se maistu oikein miltään. Pottu on oikeastaan ihan hyvää kun siihen lisää paljon voita ja mössää sen niinkuin lapsena oli tapana. *HUOH!!*
](./images/smilies/eusa_wall.gif "Brick wall")
Hirveet turvotukset tosin jo valmiiksikin..