Markku kirjoitti:
"Runsas rasvan käyttö kohottaa helposti veren kolesteroliarvoja. Tällä perusteella eräässä viime syksynä radiosta kuulemassani lääketieteellisessä Reseptori-ohjelmassa (YLE 1, torstaisin) kritisoitiin Atkinsin dieettiä. Sitä kuten muitakin ihmedieettejä ohjelmassa suositeltiin vain pakottavissa tilanteissa. Useimmissa tapauksissa näillä dieeteillä laihduttamaan onnistuneet henkilöt ovat lihonneet dieetin lopettamisen jälkeen uudelleen, jotkut jopa entiselleen. Dieettien toistaminen useita kertoja voi jo olla vahingollista."
Rasvaretoriikka elää meillä jostain syystä vielä edelleen kovin voimakkaana, vaikka tieteelliset perustelut sille ovat erittäin hatarat. Satuitko, Markku, lukaisemaan
tätätutkimusta, jonka läpsäytin johonkin keskusteluun jo aikaisemmin. Huomautan vielä, että kyseessä ei ole yksittäinen tutkimus vaan nuo tulokset on koostettu 60 tutkimuksen aineistoista. Tukimukset on valittu tiukoilla laatukriteereillä, jotka on artikkelissa tarkkaan selvitetty.
Kolesteroliarvojen kannalta huonoin vaihtoehto on niukkarasvainen, runsashiilihydraattinen laihdutusruokavalio. Sama asia on todettu myös suomalaisissa tutkimukssa (muistaakseni Oulun yliopisto), mutta asiasta ollaan jostain syystä kovin hiljaa.
Haluaisin kuulla myös suomalaisilta asiantuntijoilta, miksi kokonaiskolesterolin alentamiseen panostetaan edelleen niin kovasti. Kokonaiskolesteroli kun ei olekaan osoittautunut SVT-tautien riskitekijäksi. Veren lipidiprofiilista voidaan toki mitata sellaisiakin arvoja, jotka toimivat luotettavina riskimittareina (apo A ja B sekä riittävällä tarkkuudella suuntaa antaa myös kokonaiskolesterolin ja HDL:n suhde). Tutustuitko esimerkiksi Interheart-tutkimukseen?
Markku kirjoitti:
Ei tiedemies eikä -nainenkaan ryhdy pitämään totena mitään epävarmoja tietoja ja mielipiteitä, vaan hyväksyy löydöksen vasta silloin, kun se voidaan havaita tarkoin määritellyissä ja koordinoiduissa olosuhteissa.
Sepä se näissä ruokavaliotutkimuksissa onkin. Kliiniset, kontrolloidut tutkimukset ovat hankalia ja kalliita toteuttaa, pitkäaikaisina liki mahdottomia. Nykyisen ravitsemusvalistuksen taustoja valaisee minusta hyvin Gary Taubesin artikkeli NY Timesistä, käänsin sen aikanaan
tännemuidenkin iloksi. Taubesin artikkelin lähteitä on helppo kaivaa esiin verkosta. Huomionarvoinen seikka on se, että Keysin "Study of seven countries" on populaatiotutkimus, jossa on nimen mukaisesti mukana vain seitsemän maan tiedot (kun katsoo uudempaa dataa esim. Monicasta tai Interheartista, on helppo ymmärtää miksi: data ei tue hypoteesia. Monican dataa on Excel-muodossa esim. osoitteessa
http://www.heartstats.org ). Vastaavasti:
Lainaa:
Seuraavina vuosina N.I.H käytti useita satoja miljoonia dollareita pyrkimyksenään osoittaa rasvansyönnin ja sydänsairauksien yhteyden, ja – toisin kuin saattaisi ajatella – epäonnistui. Viisi päätutkimusta ei vahvistanut yhteyttä. Kuudes tutkimus, joka maksoi yli 100 miljoonaa dollaria, päätyi siihen, että kolesterolin alentaminen lääkehoidolla saattoi ehkäistä sydänsarauksia. N.I.H:n johto päätti hypätä uskon voimalla. Basil Rifkind, joka johti ko. tutkimuksia N.I.H:ssa, kuvaili päättelyketjua tähän tapaan: rasvan ryönnin vähentämisen terveysvaikutuksia ei oltu kyetty osoittamaan. Mutta jos kolesterolia alentava lääkitys saattoi ehkäistä sydänkohtauksia, täytyi myös vähärasvaisen, kolesterolia alentavan ruokavalion toimia samoin. ”Tämä on epätäydellinen maailma”, Rifkind totesi minulle. ”Lopullinen data on saavuttamattomissa, niinpä teemme parhaamme saatavilla olevalla tiedolla”.
Markku kirjoitti:
Kestänee vielä kymmeniä vuosia ennen kuin tällaisen hiilihydraatteja rajoittavan dietin hyödyllisyys ja haitat selviävät.
Runsashiilihydraattisen, paljon raffinoituja hiilihydraatteja sisältävän ruokavalion vaikutukset alkavat jo pikku hiljaa näkyä tilastoissa. On totta, että ihmisen ruokavaliosta ei ole paljonkaan varsinaista dataa ajalta ennen maanviljelyn leviämistä
, mutta keräilijä-metsästäjäkansoja ja paimentolaiskansoja on kyllä tutkittu. Kuten myös arkeologisia luu- ja muumiolöydoksiä. Maanviljelyksen leviämisessäkin on hyvä huomata kaksi vaihetta: 1) maanviljely ja 2) maanviljely + tuotteiden teollinen jalostaminen. Pelkkä maanviljely jo muutti jonkin verran ihmisravinnon makroravinnejakaumaa ja rapautti pikku hiljaa viljeltyjen kasvien ravintopitoisuutta, mutta todellinen suuri muutos ruokavaliossa tapahtui vasta siinä vaiheessa, kun teollisesti käsittelemällä opittiin tekemään viljasta ja muista viljelytuotteista paremmin säilyvää tavaraa jauhojen lisäksi myös mm. suuremmassa mittakaavassa sokerituotteita ja kuumapuristamalla ja hydrogenoimalla valmistettuja kasvirasvoja, joiden terveysvaikutukset (vai pitäisikö sanoa sairausvaikutukset) on Suomessa lakaistu tehokkaasti maton alle.
Puhdistetut jauhot ovat liki puhdasta tärkkelystä, jonka "B-vitamiinipitoisuus on palautettu käsittelemättömän viljan tasolle" - runsasenergisiä B-vitamiinivalmisteita siis. Tavanomaisia markettituotteita tarkastellessa on helppo todeta, että todellisten kokojyvätuotteiden valikoima on erittäin pieni. Niissä ei minusta ole mitään vikaa osana terveellistä ruokavaliota, jos vain vilja sopii omalle elimistölle. Mutta vilja on kasvikunnan tuote siinä missä muutkin, eikä ansaitse erityispaikkaa ruokavaliossa
ravitsemuksellisista syistä. Tuotantoteknisistä syistä kylläkin.
Markku kirjoitti:
els kirjoitti:
Willett'in artikkeli Scientific Americanissa (joulu 2004 tai 2004, kaivan esiin), jossa siteerattiin niitä 60-luvun tutkimuksien dataa mm. POhjois-Karjalan, Japanin ja Kreetan ravinnon rasvapitoisuuksien suhteen kertoi, että silloin sekä P-K.n että Kreetan ravinnon rasvapitoisuus oli 40%.
Luulen silti että voin korrelaatio liittyy lähinnä voiLEIPÄÄN, ei siihen rasvaan. Peruste: kun tutkittiin suomalaisia miehiä joiden rasvamuutokset olivat lähinnä leivänpäällyksen rasvanlaatua (viittaus kovin vähän markkinoituihin beta-karoteenitutkimuksiin Suomessa
) ei voilla havaittu enää mitään riksiä. Framinghamin mukaan eläinrasva (ja korkeampi kokonaiskolesteroli) vähensivät sydäntautiriskiä, eivät lisänneet sitä...
Toisten tietojen mukaan juuri eläinrasva kohottaa veren kolesteroliarvoja, kasvirasva saattaa sopivassa määrin käytettynä jopa vähentää niitä. Eikös juuri Kreetalla käytetä paljon oliiviöljyä, siis kasvirasvaa. Maaperän ravintopitoisuudellakin on vaikutusta sydän- ja verisuonitautien syntyyn. Esim. Italian maaperä sekä pinta- ja pohjavesi sisältävät runsaasti kalsium- ja magnesiumsuoloja (vesi on ns. kovaa vettä). Tämä on katsottu yhdeksi selitykseksi sille, että Italiassa on verraten vähän sydän- ja verisuonitauteja. Muitakin tekijöitä on varmasti. Suomessahan vesi on niin pehmeää, että tukan pesu tavallisella saippualla onnistuu hyvin. Jo Tallinnassa saippualla pesty tukka hilsehtii veteen niukkaliukoisista kalsium- ja magnesiumsuoloista, joita saippuaioni saostaa. Shamppoon ionit eivät niitä saosta. Maaperän niukka kalsium- ja magnesiumpitoisuuskin on yksi syy siihen, että Suomessa on niin paljon sydän- ja verisuonitauteja.
Kalsium ja magnesium ovatkin todennäköisesti isommassa roolissa, kuin kuvitellaan, samoin kalium ja jotkut vitamiinit. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä maaperästä, vaan edelleen ravinnosta - johon toki maaperän vaikutukset osin heijastuvat. Nykyravinnon hivenainetasapaino on perin erilainen verrattuna keräilijä-metsästäjien ravinnon tasapainoon. Viljelykasvit ovat luonnonvaraisia sisariaan niukkaravinteisempia. Rasva edesauttaa vitamiinien ja hivenaineiden imeytymistä, kuitu (etenkin liukenematon) taas ehkäisee sitä. Esimerkiksi maidon kalsiumin hyvä imeytyminen on todennäköisesti osin maitorasvan ansiota.
Tyydyttyneen rasvan kolesterolivaikutuksista tiedetään paljonkin. Eri pituiset tyydyttyneet rasvahapot vaikuttavat kolesteroliarvoihin eri tavalla,
jotkut tyydyttyneet rasvahapot jopa parantavat veren kolesteroliarvoja, toiset taas ovat kolesteroliarvojen suhteen neutraaleja. Eläinrasva on seos tyydyttyneitä, yksittäistyydyttymättömiä ja monityydyttymättömiä rasvahappoja. Samoin on kasvirasva, tosin sen koostumusta pyritään usein muuntelemaan esim. siksi, että rasva saadaan paremmin säilyvään ja paremmin purkissa pysyvään muotoon. Mutta esim. rasiamargariinin ja possunrasvan rasvahappokoostumusten ero on hyvin vähäinen. Asia on helppo todeta Finelistä.
Kolesterolivaikutus on kuitenkin välillinen vaikutus suhteessa esim. SV-tauteihin. Jos tätä välillistä vaikutusta tarkastellaan, niin esim. em. linkkaamani metatutkimuksen perusteella
voidaan todeta, että transrasvaa lukuunottamatta mikä tahansa rasva on sydänterveellisempi vaihtoehto kuin hiilihydraatti.
Toisaalta, kukaan ei vielä toistaiseksi tiedä, miksi verisuonet tarkalleen ottaen tukkeutuvat. Tukkauma on kyllä osin rasvaa, mutta ei suinkaan tyydyttynyttä rasvaa vaan monityydyttymätöntä... Väestötilastojen pohjalta runsas rasvankäyttö tai edes runsas tyydyttyneen rasvan käyttö ei korreiloi SV-tautiriskiin. Rasva ei silti ole välttämättä täysin syytön asiaan, mutta kolesterolivaikutuksia kiinnostavampi näkökulma tällä hetkellä saattaa olla SV-tautien tulehdushypoteesi ja siihen linkittyvät n3 ja n6 -rasvat sekä näiden keskinäinen tasapaino. Tulehdukset näyttävät linkittyvän myös moniin muihin elintasosairauksiin.
BTW: Suomessa jostain syystä rakastetaan ns. interventiotutkimusta, eli jollekin joukolle annetulla elämäntapavalistuksella ym. toimenpiteillä pyritään vaikuttamaan elintasosairauksien kehittymiseen. Mm. Pohjois-Karjala -projekti oli tällainen (ko. projektin taustoja ja kritiikkiä
kannattaa vähän kaivella). Suomalaisissa interventiotutkimuksissa on sattunut yhtä ja toista, kaikkia tuloksia ei sitten jostain syystä virallisen valistuksen puolelta huudella, esim.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/quer ... t=Abstract
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Tai siis näillä ajatuksissa ei tietty saisi kun ne on niin väärin, vaikka totta olisivatkin 
Perusteluksi riittää radio-ohjelma, jonka "asiantuntijoiden" nimet eivät ole edes tiedossa. Kyllä käyttää media valtaa, jos näin on. 
.