karppaus.infon arkistoitu foorumi

Samoin oli Yhdysvalloissa. Mary Enig kirjoittaa:

'It was on this television show that cardiologist Dr. Dudley White, who served as one of the panelists, made his comment objecting to the lipid hypothesis and the Prudent Diet.

“See here,” he remarked, “I began my practice as a cardiologist in 1921 and I never saw an MI patient until 1928. Back in the MI-free days before 1920, the fats were butter and lard and I think we would all benefit from the kind of diet that we had at a time when no one had ever heard the words ‘corn oil."'

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Löysin tämän eläinrasvojen vaikutuksen sivulta
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/magnesium.html

Siellä ei mainita alkuperäistä lähdettä. Sen tiedän, että rasvat hydrolysoituvat ruuansulatuskanavassa glyseroliksi ja rasvahapoiksi, jotka imeytyvät suolen seinämän huokosten läpi elimistöön. Rasvamolekyylit eivät mahdu huokosiin. Ruoansulatuskanavan entsyymeillä on ratkaiseva vaikutus siihen, miten nopeasti rasvat hajoavat.

Kemistinä tiedän, että metalli-ionit muodostavat metallikomplekseja rasva- ja rasvahappomolekyylienja glyserolin kanssa ja näin muodostuneet kompleksit voivat estää magnesiumin imeytymistä. Rasvat ovat voimakkaampia kompleksin muodostajia kuin vapaat rasvahapot, mutta sillä ei ole kovin suurta merkitystä ovatko rasvat tai rasvahapot tyydyttyneitä vai tyydyttymättömiä. Kemiallisesti mielekkäältä vaikuttaisi selitys, että tyydyttyneet rasvat hydrolysoituisivat ruuansulatuskanavassa hitaammin kuin tyydyttymättömät, joihin entsyymit tarttuisivat lujemmin. Näin tyydyttyneet rasvat pääsisivät muodostamaan magnesiumkomplekseja, jotka eivät pääse suolen seinämän läpi. Joku biokemisti osaisi selittää asian paremmin.

Proteiinit hydrolysoituvat ruuansulatuskanavassa aminohapoiksi, jotka imeytyvät suolen seinämän läpi. Nämäkin muodostavat magnesiumin kanssa metallikomplekseja, joista proteiinikompleksit eivät mahdu suolen seinämän huokosten läpi. Sama vaikutus voi olla liialla kuidulla, fosforilla tai kasvisten fytaateilla.

Magnesiumin imeytymismekanismia en tunne, mutta pidän mahdollisena sitä, että jotkut bio-yhdisteet edistäisivät niiden imeytymistä muodostamalla niiden kanssa komplekseja. Kalsium(II)- ja sinkki(II)ionit ovat melko samankaltaisia, joten ne voivat kilpailla magnesium(II)ionien kanssa kompleksinmuodostuksesta. Tämä selittäisi sen, nämäkin ionit voivat estää magnesiumin imeytymistä.

Monet taudit lisäävät magnesiumin eritystä, kuten diabetes (27-29), munuaistaudit ja eräät hormonihäiriöt. Diabeetikkojen veren magnesiumpitoisuus on usein terveitä pienempi. Magnesiumin eritys virtsaan yli kaksinkertaistuu, kun verensokeri nousee 5:stä 12:een mmol:in/l (102). Tämä johtuu siitä, että myös glukoosi muodostaa magnesiumin kanssa komplekseja. Jos glukoosia erittyy virtsaan, se vie mukanaan myös magnesiumia ja lisää diabeetikkojen riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

Samalla tavalla elimistöön imeytynyt magnesium muodostaa komplekseja myös veressä olevien rasvahappojen, aminohappojen, glyserolin tai urean (NH2)2C=O kanssa. Urea on aminohappojen palamisessa syntynyt kuona-aine, joka poistuu elimistöstä munuaisten kautta. Runsaasti valkuaisaineita sisältävä ravinto lisää urean muodostumista ja urea saattaa viedä poistuessaan elimistöstä munuaisten kautta mukanaan myös magnesiumia kompleksinaan. Jos ketoositilassa muodostuu ketoneja niin paljon, että niitä erittyy virtsaan, ne myös voivat samalla viedä mukanaan magnesiumia.

Lopuksi totean vielä sen, että virtsaan erittynyt urea ja ketonit vievät aina mukanaan myös vettä, koska ne muodostavat vesimolekyylien kanssa vetysidoksia. Poistunut vesi alentaa myös kehon painoa, josta normaalisti on 60 % on muodostunut vedestä. Näin ollen ketoositilassa elimistöstä saattaa poistua hyvinkin paljon vettä, mikä ilmenee painon laskuna. Tällöin ei ole kyse todellisesta laihtumisesta. Glukoosi taas ehkäisee veden erittymistä virtsaan muodostamalla runsaasti vetysidoksia vesimolekyylien kanssa. Vasta kun veren glukoosiarvon on yli 9 mmol/l, sitä alkaa erittyä virtsaan. Kemistinä siis katson, että dosentti Paula Hakala
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?t=16990
on oikeassa todetessaan, että vähähiilihyrdaattisessa dieetissä painon pudotus perustuu kehon kuivumiseen, ei rasvan polttamiseen.

Markku Salonen
Kemisti, aineenopettaja

Pienetär olisi menettänyt 80 kg nestettä?

Ehhei. Dieetin ensi päivinä poistuu pari kiloa nestettä, mutta se loppuu siihen. Sen jälkeen alkaa rasvanpoltto. Se on mitattu moneen kertaan. Vhh-dieetti on useassa vertailututkimuksessa osoittanut ylivoimaisuutensa tavalliseen ruokavalioon nähden samoilla kaloreilla. Pieni mutta pitkäaikainen vertailu löytyy Ruotsista, lyhennelmä siitä on Karppilinkit-otsikossa.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

1. Eli kuidut ja kasvikset vähentävät magnesiumin imeytymistä ja lisäävät siten sydän- ja verisuonitauteja. Pahus.

2. Verensokeri pysyy parhaiten tasaisena vähähiilihydraattisella ruokavaliolla.

3. Tähän on kyllä erittäin vaikea vastata mitään vittuilematta.

Minä en sitten osannut olla vastaamatta kolmanteen lippuilematta:

Oikeastaan vhh ruokavaliolla minä kyllä olen laihtunut nimenomaan suurelta osalta vetenä.

Markkukin sen varmaan kemistinä ymmärtää kun ajattelee millätavalla energiaa rasvasta tuotetaan ihmiskehossa ja mitä prosessista sitten ulos tulee. Ja toden totta kun paulahakalaa hivenen väännetään niin vettä me menetämme ja siten painomme kevenee samalla toki hivenen hiiltäkin puhallamme ilmakehään..

Mutta edelleen on auki se kasvirasvan palmitiinihapon ja eläinrasvan palmitiinihapon erotus elimistössä...tai saa kyllä selittää vaikka koko kasvi- ja eläinrasvan erottelunkin jos jaksaa niin paljon kirjoittaa... pahus kun en malttaisi odottaa...

Se ylivoimaisuus perustuu kyllä kehon kuivumiseen. Ehkä se hidastuu muutaman päivän kuluttua. Ja juomalla sitä voi kompensoida. Tosin ketoositila ja runsas proteiini hillitsevät nälän tunteita, jolloin syöminen ja energiamäärä vähenevät. Mutta todellinen laihtuminen edellyttää, että energiaa kuluu enemmän kuin ravinnosta tulee. Yhden rasvakilon polttamiseen tarvitaan 7000 kcal:n vajaus ravinnosta.

Koska tämä asia poikkeaa jo huomattavasti otsikon aiheesta, avasin uuden keskusteluketjun:
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?t=18415

Markku Salonen
Kemisti, aineenopettaja

Tämä vaara on olemassa tietysti silloin, jos ravinnossa on vain vähän magnesiumia.

Mutta vielä 1900-luvun alussa suomalaiset saivat päivittäisestä ravinnostaan keskimäärin 1200 mg magnesiumia henkeä kohti. Siitä imeytyi riittävän suuri määrä magnesiumia verenkiertoon. Se riitti myös korvaamaan esim. aikuisiän diabeetikoilla virtsaan erittyvän magnesiumin. Heistä luultavasti valtaosa sairasti sitä tietämättään. Kukaan ei kuitenkaan silloin saanut sydäninfarktia. Yleisintä aikuisiän diabetes oli silloin varmasti aatelissuvuissa ja muilla varakkailla. Heidän joukossaan oli varmasti myös lihavia ja eläinrasvojen suurkuluttaja.


Eläinrasvojen osuutta sydäninfarktin syntymiseen ei kieltämättä ole helppo osoittaa. Vaikutuksen näyttää mitätöivät runsas magnesiumin saanti ravinnosta täydellisesti.


Entsyymit ovat elollisen luonnon katalysaattoreita. Niitä on soluissa tuhansia erilaisia, ja ne sitoutuvat vain tiettyihin molekyyleihin, toiset esim. paremmin tyydyttymättömiin ja toiset tyydyttyneisiin glyserideihin. Ne sopivat niihin kuin avain lukkoon.

Markku Salonen
Kemisti, aineenopettaja

Miten on kasvista tulevan palmitiinihapon ja eläimestä tulevan palmitiinihapon osalta esittämäsi väite. Pyydän esittämään jotain faktaa yms asiaa selvittävää viitettä tai että asiasta olisi jotain tutkimusta joka millään lailla viittaisi noiden kahden mainitsemani erotteluun.

Eikö kemistin pitäisi tietää, että kemiallisessa mielessä ei ole olemassa kasvirasvaa tai eläinrasvaa, vaan kaikki rasvat ovat eri tavoin profiloituvia rasvahapposekoituksia?

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Ja kun ne (muut kuin aivan lyhytketjuiset rasvahapot joista osa pääsee sellaisenaan verenkiertoon ym) on prosessoitu michelliksi sekä siirretty suolen epiteelisolukoon käyden siellä läpi mutkikkaan prosessin ja sieltä edelleen pakattu ja ulostettu imusuoniverkkoon chylomikronien sisältönä kuljetettavaksi edelleen elimistön käyttöön voidaan sanoa että ne ovat eläinrasvaa. Kun karhu syö ihmisen saa se eläinrasvaa vaikka olisi nautittu vain rypsiöljyä (ellei sitä silloin vielä ole ruuansulatuselimistössä). Koko problematiikka ei liity millään tavalla jakoon eläin/kasvi. Elimistössä EI ole mekanismia kasvirasvan ja eläinrasvan erottamiseksi toisistaan. Sellaisesta en ole nähnyt viitettä missään. Jos joku sellaisen tietää esittäkööt siitä mekanismista edes jotain kuvausta.

Eli on aivan sama syökö eläin-, kasvi- vai transrasvaa.

Kannattaa aloittaa tuolta aloittelijat osastosta.

_________________
http://www.youtube.com/watch?v=z8tl2GSNxpo
KILO LÄSKIÄ ON ÄMPÄRILLINEN KUSTA.

"Elimistössä EI ole mekanismia kasvirasvan ja eläinrasvan erottamiseksi toisistaan. Sellaisesta en ole nähnyt viitettä missään. Jos joku sellaisen tietää esittäkööt siitä mekanismista edes jotain kuvausta."

Missäs tuossa sitten puhuttiin transrasvasta?

No miten transrasva erotetaan muista rasvoista?

Koitas löytää luonnosta teollisesti valmistettua transsia.

_________________
http://www.youtube.com/watch?v=z8tl2GSNxpo
KILO LÄSKIÄ ON ÄMPÄRILLINEN KUSTA.

"Eli on aivan sama syökö eläin-, kasvi- vai transrasvaa."
Missäs tuossa sitten puhuttiin teollisesti valmistetusta

Talidomidissa toinen "täsmälleen saman aineen" isomeeri tehosi aamupahoinvointiin, mutta toinen vammautti ja suttasi sikiöitä. Se on niin muodollista... onko se nyt niin nuugaa kääntyykö se sama atomikasa hiukan tuohon suuntaan tai aavistuksen toiseen suuntaan... kaavahan on sama.

Rasvahappojen biohydrogenaatiossa syntyneet isomeerit ovat erilaisia kuin tehtaan katalyyttihydrogenointipannussa. Se nyt isomeereista tälläerää. Se on niin cissiä ja transua että...

Ja hei ne isomeerit on sitten eri juttuja kuin telomeerit joiden toivon tuottavan pitkää ikää pekalle ja helenalle, paulasta puhumatakaan jotta heräävät virkeinä sen aamun koittoon jota eivät koskaan olisi halunneet kohdata. Maine kasvoi mutta... Mutta varsin mielenkiintoinen sinällään tuo paharasva-hyvärasva, eikun siis paharasva - kasvirasva ei kun siis kovaeläinrasva - hyväkasvirasva, eikun siis eläinrasva - kasvirasva. vaan kellekkäs ei pähkinat kelvanneetkaan. Siinä saa kylling & al esikuntaeskadroonineen vielä kiemurrella moneen kertaan kunnes se on kai sitten lopulta jonkun pakko niitata ihan otsalumpioon saakka. Kunhan eivät vaan pääsisi liian helpolla ja pysyisivät täysissä sielun ja ruumiin voimissa jotta aikanaan ymmärtävät mihin ryhtyivät eikun yhtyivät.

Korjasin jo aikaisempaan viestiin kirjoittamaani väitettä tarkemmaksi:

Entsyymit ovat elollisen luonnon katalysaattoreita. Niitä on soluissa tuhansia erilaisia, ja ne sitoutuvat vain tiettyihin molekyyleihin, toiset esim. paremmin tyydyttymättömiin ja toiset tyydyttyneisiin glyserideihin. Ne sopivat niihin kuin avain lukkoon.

Sotkin siis rasvoja ja glyseridejä toisiinsa. Kirjallisuudessakin puhutaan yleisesti rasvahapoista tai rasvoista silloin kuin pitäisi puhua glyserideistä.

Rasvat ovat glyserolin trirasvahappoesterien eli glyseridien seoksia. Kasvirasvoissa on runsaasti tyydyttymättömiä glyseridejä eläinrasvoista taas runsaasti tyydyttyneitä glyseridejä. Koska rasvat ovat seoksia, niillä ei ole kiinteää sulamispistettä. Kaksoissidokset alentavat rasvojen sulamislämpötilaa, ja huoneen lämpötilassa kasvirasvat ovat yleensä nestemäisiä ja eläinrasvat kiinteitä.

Ruuansulatuskanavassa glyseridit hydrolysoituvat glyseroliksi ja rasvahapoiksi lipidaasientsyymien vaikutuksesta. Niitä on mm. kielessä, mahassa ja haimassa. Niiden ominaisuuksia en tunne tarkemmin, mutta arvioisin, että toiset lipididaasit suosivat tyydyttyneitä ja toiset tyydyttymättömiä glyseridejä (niissä olevia hiili-hiili-kaksoissidoksia). Näin ollen on mahdollista, että tyydyttyneet ja tyydyttömättömät glyseridit hydrolysoituvat eri nopeudella ja vaikuttavat siten eri tavalla esim. magnesiumin imeytymiseen. Joku biokemisti tai ravitsemusalan asiantuntija voisi ehkä tietää asian paremmin.

Rasvojen hydrolyysissa vapautuneiden rasvahappojen, esim. palmitiinihapon, kemialliseti ominaisuudet eivät riipu millään tavoin siitä, ovatko ne peräsin kasvi- vai eläinrasvoista, eivätkä myöskään lähtöglyserideistä. Kasvi- ja eläinrasvojen vaikutuserot esim. magnesiumin imeytymiseen johtunevat rasvojen erilaisista hydrolyysinopeuksista ja erilaisista koostumuksista.

Markku Salonen
Kemisti, aineenopettaja

Yleisesti on vallalla käsitys, että kasvirasvat (jotka ovat tyydyttymättömiä tai monityydyttymättömiä) eivät ahtauta verisuonia siksi, että ne ovat huoneenlämpötilassa juoksevassa muodossa ja eläinrasvat ahtauttavat verisuonia sen takia, kun ne ovat huoneenlämpötilassa kiinteässä muodossa. Ja että ne rasvat kertyvät sellaisenan suoraan verisuonten seinämiin riippuen siitä olivatko ne juoksevassa vai kiinteässä muodossa silloin kun ne syödään.

_________________
“It's not the destination so much as the journey, they say.
~ Captain Jack Sparrow"