Elka kirjoitti:
Sinä et kommentoi, koska vastausta kysymykseen "Miksi 1,80 m pitkä mies painaa 55 kg ja jatkuvasti vaivaa sokerinnälkä?" ei löydy diabetesliiton sivuilta. Jos se diabetesliiton testi saa luottamaan alhaiseen sairastumisriskiin ei se ole ainoastaan hyödytön, vaan myös vaarallinen.
Tämän keskustelun päätän osaltani tähän, mutta suosittelen perusteellista lääkärintarkastusta.
No, kommentoin sittenkin.
Keskustelin asiasta vuonna 2000 terveyskeskuslääkärini kanssa. Olin ollut sairaalassa liukastumistapaturman vuoksi. Sen seurauksena oikea lonkkani murtui ja jouduin liikkumaan kesään asti kyynärsauvoilla. Asun yksin ja nukun yöt parvella, joten vietin lähes neljä viikkoa sairaalassa kunnes minulle järjestyi lainasänky ja kotisairaanhoito. Jo ensimmäisenä yönä kotiutumiseni jälkeen jouduin pahoinvointini vuoksi takaisin sairaalaan, jossa minulla todettiin laskimoveritulppa (verihyytymä) kipeässä jalassa. Se oli aiheutunut liian vähäisestä liikkumisesta. Minulle määrättiin liuotushoito, jota seurattiin parisen viikkoa, ja sen jälkeen minut kotiutettiin. Huolimatta vähäisestä liikkumisesta ja siitä, että olin 5-6 hengen huoneessa ainoa, joka söi kaiken tarjotun ruuan, laihduin niin paljon, että moni tuttu ilmaisi minulle huolensa. Liuotushoitoani seurattiin terveyskeskuksessa parin viikon välein, ja siinä yhteydessä ilmaisin asian hoitavalle lääkärilleni. Hän totesi, ettei minulla ole aihetta huoleen, jos saan välttämättömät ravintoaineet. Minulla on ilmeisesti vain suuri energian kulutus. Toisenlainen tilanne on anorektikoilla, jotka jäävät vaille välttämättömiä ravintoaineita.
Laskimotulppa liukeni ja tablettihoito lopetettiin puolen vuoden kuluttua.
Sairaalassakin tarjottiin hiilihydraatteja, mm. aamupuuroa ja jälkiruokia. Ei sielläkään noudatettu mitään vähähiilihydraattista dieettiä. Erityisruokavaliot (laktoositon, diabetes) kyllä huomioitiin. Huonetovereistani oli ainakin kaksi aikuisiän diabeetikkoa, ja heillekin tarjottiin mm. aamupuuroa.
Jouduttuani uudelleen sairaalaan minut sijoitettiin kahden hengen huoneeseen, ja huonetoverillani oli aikuisiän diabetes. Laskiaistiistaina meille tarjottiin hernekeittoa mutta ei mitään jälkiruokaa. Vasta kun ruokakärry oli kulkenut soikion muotoisen käytävän toiseen päähän, näin siinä laskiaispullia, joita tarjottiin toisille. Niitä ei ollut sokerittomina eikä laktoosittomina. Arvaa, raivostuttiko? Kun sitten oli kanttiinissa maksulliset päiväkahvit, pyysin kahvia ja laskiaispullaa. Minulle tarjottiin jotakin laktoositonta, jossa ei ollut kermaa. Vaadin ja sain oikean laiskiaspullan, koska kestän pieniä määriä laktoosia. Tarjoilija huomautti, että vastuu on yksinomaan minulla. Minun teki mieli sanoa, että ottaisin sen silloinkin, jos olisin diabeetikko. Koin todella vääryydeksi sen, ettei sairaala viitsinyt valmistaa sokerittomia eikä laktoosittomia laskiaispullia. Sellaisia voidaan kyllä valmistaa.
Diabetesliiton riskitesti on asiantuntijoiden laatima, ja minä kyllä luotan asiantuntijoihin. Valtaosa aikuisiän diabetekseen sairastuneista on ylipainoisia.