onpa kayny vieraita!! ihania ootte, etta tammosta merien takana asuvaa pikku-raulia (ai pikku?) muistatte. menkaa vaan jo jonossa ostamaan niita lentolippuja. milanoon ei oo ees pitka matka. ihan siina nurkan takana. paastaan miitteja pitamaan.
paa on ihan sekasin jo nyt, kun olen alkanut opiskelemaan italiaa. ei se niin hankalalta vaikuta, mutta ulkoahan se on pantattava. no, ajallaan sitten.
taman meidan hotellin johtaja soitti tanaan ja kerroin hanelle muutto uutiset. siina vahan ikkaankuin sivusta lipsautin, etta jos toimitan hanelle ceeveeni, niin voisko millaan suositella, kun hanella varmasti on kontakteja. oli ihan innoissaan, etta totta kai! ja sitten mennaan makea laskemaan alpeille yhdessa. kylla se johtaja on aikamoinen tyyppi. pitaa nyt sitten viikonloppuna rustata ceevee italiaksi ja laittaa eteenpain. tosin, jospa joku auttais siina hommassa, kun tuo kielitaito on luokkaa, minun nimeni on.... ystavia hyvia tasta hattyyttammaan.
kaikki ihmiset on ollu ihan innoissaan meidan muutosta (tahtonevatkohan eroon meista

?) paitsi.... taa on jo kauheeta. pohjustan taman tulevan jutun silla, etta olen viime vuosien aikana koettanut aina vaan positiivisemmaksi ihmiseksi (kiitos the secretin ja muidenkin vastaavien) ja nykyaan negatiivisuus oikein lyo vasten kasvoja. noh, eilen olin pyytanyt hyvan ruotsalaisen ystavattareni miehineen meille kaffelle. tulivat sitten yhden lentoemanta-aikojen stuerttipojan kanssa kimpassa. kerroin tietenkin, etta mista pain nyt tulee, niin sielta stuertilta alkoi tulla semmosta paatosta, etta en tienny miten pain olisin ollu. tyyliin: ootko ihan hullu, et voi menna miehen perasta (vuoroin mennaan toisiemme perasta millon minnekkin, ei ottant huomioon tuota.), siella on kallista, siella on kylmaa, siella on sita ja tata ja tuota ja vaikea saada toita ja niin ja nain ja noin. oikein kunnon paatoksella tuli ja katkeralla aanensavylla, etta en viime yona saanu kunnolla nukuttua. ihan kuin ois fyysisesti lantassy turpaan. en millaan ois hanelta, enka keneltakaan muultakaan, oottanu tuommosta. mika tuontyyppisia ihmisia oikein vaivaa? jos eivat oo tyytyvaisia omaan elamaansa, niin onko pakko muidenkin mieli pahentaa? ihan uskomatonta. no, onneksi olen paassyt yli tapahtuneesta ja entista vahvempana lentoon.
taa kun on kerran ruokapaivakirja, niin kerronpa, etta tein resepteissa olevaa omenapiirakkaa ja se oli hyvaa. lisaksi vatkasin kermaa ja nami! maistui kaikille. tama riittakoon ruasta, etta ei mene jaaritteluksi
sielta goteborgin messuilta ostin ruotsiks atkins for life:in ja tyrkkasin sille ruotsalaiselle mukaan. sanoin, etta vie taa sille kaverilles, joka kyselee miulta neuvoja (on jo laihtunut 6 kiloa, ehka noin kuukaudessa). otti kirjan kateensa ja sanoi, etta ehkapa mina pidankin taman kirjan. saisinkohan viela viime hetkilla hanetkin innostumaan? ylipainoa ainakin 20kiloo... ja millon mikakin dietti kierroksessa
no, lyhyesta virsi kaunis. kaykaa jatkossakin kylassa!