karppaus.infon arkistoitu foorumi

Meillä koirat paastoavat omaehtoisesti joskus päivän, pari. Samoin jää sapuskaa kuppiin, jos ei enää "jaksa". Karppikoiria...

_________________
*Tärkeintä elämässä on ruumiinlämmön ylläpito*

Nimenomaan näin, eli ihmiskeho ei tiedä olevansa loputtoman ruokamäärän ääressä. Se on valikoitunut useimmilla ihmisillä varastoimaan tehokkaasti energiaa, silloin kun sitä oli saatavilla ja nyt sitä on saatavilla ihan liikaa. Eli kroppa miettii : "nyt tulee ruokaa sisään reilusti, varastoidaan sitä, että on sitten mistä ottaa, kun tulee puutetta." Sitä puutetta ei vaan koskaan tule. Säätelyjärjestelmä toimii kyllä hyvin, kun mennään toiseen suuntaan, eli kun sitä puutetta ruuasta on.

Minulla tuollainen tahtokontrolli ei toiminut toisenlaisella ravinnolla. nykyisellä ravinnolla tahtokontrolli on uskomattoman helppoa. Elimistöni ei enää vaadi niin suurella tahtokontrollin ylittävällä intensiteetillä ravintoa yli todellisen fysikaalisen tarpeen. Olen ehkä tasoissa nyt sellaisen kanssa jolla tahtokontrollin suhde fyysiseen (nälkä, huono olo jne) on kunnossa ns normaalilla "virallisruokavaliolla" runsainen hiilihydraatin osuuksineen. Nälkä/kylläisyys kontrolli on siis "normalisoitunut" minun tapauksessa..

Säätelyjärjestelmämme on "ehjä" vain silloin kun sen kaikki säätöön osallistuvat muuttujat ovat sellaiset johon se on parhaiten sopeutunut. Vasta se kokonaisuus on se toimiva säätöjärjestelmä. Luonnon eläimillä (itseselviytyvillä) asia on pitkälti näin.

Tuota insuliiniresistenssiä on ehdotettu tällaiseksi säätelyjärjestelmäksi rasvaprosentin noustessa, niin kuin olen kai aiemminkin kirjoitellut, mutta se ei muistaakseni saanut kannatusta.
Eli oletko sitä mieltä, että se ruuan ajoittainen puute tai vaikeus saada sitä on osa sitä säätelyjärjestelmää? Koska säätely tuohon suuntaan on hoitunut tavallaan "luonnostaan", siihen ei ole valikoitunut kovin tehokasta järjestelmää.

Olen mikäli asiaa tarkastellaan riittävän laaja-alaisesti. Yksinkertaistusta johonkin yhteen hormoniin tai muuhun yksittäiseen kokonaisuudesta irrotettuun seikkaan en pidä sellaisena joka johtaa oikeaan päätelmään.

Tottakai lääketeollisuutta kiinnostaisi keksiä säätöjärjestelmästä "virhe" ihmisen sisältä, johon sitten voitaisiin pilleri kehittää. Se on oikeasti väärä tie vaikka se voikin poistaa osan "oiretta". tokihan voidaan jokin seikka määritellä virheeksi sillä perusteella etä sitä esiintyy vain vähemmistöllä. Onko sekään vain sillä perusteella virhe. Onko oikein alkaa manipuloida ihminen kestämään markkinatalouden ravitsemushullutuksia. jotka toki eivät hullutuksia ole bisneksen näkökulmasta lyhytnäkökulmaisesti katsottuna.