Skepsis ry oli aktiivinen toimija Antti Heikkilän Lääkkeettömään elämään ja samalla ketogeeniseen ruokavalioon kohdistuneessa ajojahdissa. Miksi Skepsis halusi leimata huuhaaksi ruokavalion, jonka eduista mm. laihduttajille ja diabeetikoille on niin paljon tiukkaa tieteellistä näyttöä? Se selviää Elina Hytösen terävästä kirjoituksesta: Skepsis on lääketeollisuuden asialla. Jostain syystä lääketeollisuus ei kannata lääkkeetöntä elämää.
... jen-vaino/
Skepsis lääketeollisuuden edunvalvojana
Mutta Skepsiksellä on toinenkin agenda, joka helposti unohtuu, koska se ei ole niin ilmeinen eikä Skepsis suinkaan itse sitä korosta. Agendan selittää Skepsiksen sitoutuminen suurteollisuuden etuihin.
Tiedemiesten enemmistö on nykyään monikansallisten yhtiöiden palveluksessa.(Esimerkiksi Martin J. Walker, Dirty Medicine, s. 10; asiasta on ilmaissut huolensa myös tieteen etiikan tutkija David B. Resnick, Kirja The Price of Truth – How Money Affects the Norms of Science, 2007, sivut 33 – 47.) Tämä trendi on voimistunut viimeisten 30 vuoden aikana. Teollisuus, korporaatiot, ovat suurelta osin yhteiskunnan demokraattisen kontrollin ulkopuolella, niitä ohjaavat markkinat ja taloudellinen hyöty. Suuri raha on korporaatioissa, ei yhteiskunnilla. Yritysten ostamat tiedemiehet tekevät tutkimustyötä ja konsultaatioita yrityksille. He istuvat myös komiteoissa, jotka myöntävät lääkkeille ja rokotteille myyntiluvan, hyväksyvät GMO-tuotteet markkinoille, valvovat tehomaataloutta ja rehuntuotantoa, arvioivat ihmisille, eläimille ja ympäristölle koituvat vahingot, antavat lausuntoja oikeusistuimille ja komiteoille aineista jotka ovat toksisia, allergisoivia, karsinogeenisiä ja teratogeenisiä (kuolemaa aiheuttavia). He istuvat WHO:n ja EU:n keskeisissä neuvoa-antavissa elimissä ja vaikuttavat niiden päätöksiin pandemioista, rokotevaurioiden korvattavuudesta, aspartaamin vaarallisuudesta tai vitamiinien markkinoinnin rajoituksista. Samat korporatiivista tiedettä palvelevat tiedemiehet esiintyvät mediassa tieteenalansa edustajina, mutta ovat siis itse asiassa kaksoisroolissa. Heidän edustamansa tiede on suurteollisuuden kustantamaa ja palvelee sen etuja. Terveyden ollessa kysymyksessä he palvelevat lääketeollisuuden etuja, ei yhteiskunnan, lääkäreiden tai potilaiden etuja. Eikä itsenäistä tieteellistä tutkimusta, jossa rahoitus on riippumaton tuloksesta.
Lääketeollisuuden rahoitus on läsnä myös Suomessa. Suomen THL:n tutkijat tekevät myynninedistämistutkimusta rokoteyrityksille. Turun yliopisto kertoo nettisivuillaan antoisasta yhteistyöstä lääkeyhtiö Rochen kanssa. Muistatteko, kun professori Fågelholm kertoi hymyillen Ylen haastattelussa tekevänsä tutkimusta Coca Colalle? Korporatiivinen tiede on kaikkialla. Yhdysvalloissa lääketeollisuus on hiljalleen vallannut lähes kaiken lääketieteellisen yliopistotasoisen tutkimuksen 1980-luvun jälkeen. Vuonna 2011 lääkefirmojen tutkimusrahoitus ylitti NIH:in (National Institutes of Health, Kansallinen Terveysinstituutti) antamien apurahojen määrän 8 miljardilla dollarilla (TheDailySheeple.com, NCBI.NLM.NIH.gov).
Viime vuosikymmeninä rajusti kasvanut tiedemaailman ongelma ovat väärennetyt tutkimukset. Paine tutkimusten julkisaamiseen on suuri, sillä se tuo tutkijalle arvostusta ja rahoitusta. Kun tutkimuksen teettäjä on lääkeyritys, tutkimuksen julkaisu lääketieteellisessä lehdessä merkitsee, että lääkkeen tai rokotteen myynti nousee kohisten. On selvä, että kielteisistä tuloksista mielellään vaietaan, kun se kerran on mahdollista. Tällöin voidaan jättää kielteiset seikat pois tutkimustuloksista tai muunnella tutkimusta jälkikäteen positiivisemman tuloksen saamiseksi (tai jättää tutkimus kokonaan julkaisematta). Kaikkea tätä tapahtuu. Vuosina 1966-1997 tieteellisistä julkaisuista 37 % vedettiin pois tieteellisten väärinkäytösten vuoksi. Vuosina 2000-2011 poistettujen tieteellisten tutkimusten osuus oli jo 72 %. Lääkeyritysten rahoittamien tutkimusten kohdalla osuus oli suurin, peräti 75 %. (Mercola-sivusto, 30.12.2014) Tutkimukset ovat yhä uudestaan todistaneet, että lääkeyritysten rahoittamat tutkimukset suosivat yritysten lääkkeitä 80 %:ssa tapauksista.
Lääketieteellisiä tutkimuksia teetetään myös tietokoneella. Vuonna 2005 kolme Massachusetts Institute of Technologyn opiskelijaa halusi testata, miten helppoa on tieteellisen tutkimuksen saaminen julkisuuteen. Ryhmä loi SCIgen-ohjelman, joka pystyy laatimaan uskottavalta näyttäviä tutkimuksia aiheesta kuin aiheesta. Opiskelijat panivat ohjelman nettiin vapaasti ladattavaksi. SCIgenin tutkimuksia on jäljitetty satoja, niitä on julkaistu tiedelehdissä ja konferensseissa. Ranskalainen tutkija Cyril Labbé kehitti näiden valetutkimusten jäljityssysteemin, ja hänen keksimänsä haamututkija Ike Antkare oli v. 2010 yksi siteeratuimmista tutkijoista Google Scholar´s-tiedostossa. (
http://www.slate.com)
Tieteellisten tutkimusten tason romahdusta kuvaa myös, että suuri enemmistö tutkimuksista ei ole toistettavissa. ”Tieteellinen näyttö” on tieteellisesti pätevä, jos tutkimus on toistettavissa yhä uudestaan ja tulos pysyy samana. Maaliskuussa 2012 Reuters kertoi hätkähdyttävästä selvityksestä, jossa Glenn Begley tiimeineen tutki 53 syöpätutkimusselostusta – kaikki maailman arvovaltaisimpien lääketieteellisten lehtien julkaisemia – eikä 47 tutkimuksen kohdalla pystynyt toistamaan koetta. Kaikki nämä tutkimukset tulivat arvostetuista yliopistollisista laboratorioista, ja kaikkia pidettiin tärkeinä ja arvokkaina syöpähoitojen tulevalle kehitykselle. ”Työn edetessä tulimme siihen tulokseen, että mitään ei voi ottaa täydestä,” Begley sanoi. (Reuters, Nature-lehti, 28.3.2012). Maailman kunnioitetuimpiin lääketieteellisiin lehtiin kuuluvan British Medical Journalin (BMJ) päätoimittaja Marcia Angell, MD, erosi toimestaan havaitessaan, ettei voinut enää luottaa lehdelle lähetettyihin tutkimusartikkeleihin johtuen lääketeollisuudessa vallitsevista korruptoituneista, hyötyä tavoittelevista vaikutteista ja eturistiriidoista lääketeollisuuden ja Amerikan Ruoka- ja lääkeviraston FDA:n välillä. (
http://www.theguardian.com)
Skepsiksen ideologisesta valinnasta kertoo, ettei ”kriittistä ajattelua edistävä” tieteen puolustaja Skepsis koskaan kyseenalaista tätä korporatiivista tiedettä.
Miksi juuri luontaishoidot?
Tiede ja teollisuus ovat korvanneet yleislääkärin, joka ennen yleensä oli humaani, sosiaalisesti tietoinen ihminen, sanoo Walker (s.24). Nyt lääketiede lähes pelkästään kokeilee ihmismassoilla. Lääkäri on ajautunut tiedemiehen rooliin: potilaana ei enää ole ihminen, vaan ihmisorganismin normatiivinen tieteellinen tila, jonka ”epänormaaliudet” korjataan. Se tapahtuu yleensä kemiallisesti, solutasolla. Samalla lääketeollisuus on onnistunut painostamaan yhteiskuntaa, niin että on luotu lakeja ja säädöksiä, jotka yleensä estävät lääkäreitä hoitamasta potilaita millään muulla kuin lääkkeillä tai kirurgialla.