karppaus.infon arkistoitu foorumi

Toisin kuin kovat rasvat, sokeri ei ole valtimotautien syytekijä.

Eikös se ollut niin että se kova rasva oli niin vaarallista ettei sille voinut altistaa koehenkilöitä? Ja kun kaikki muutenkin oli jo tutkittu tai ainakin tiedettiin yhteisellä sopimuksella?

Ei vanha koira opi uusia temppuja, kun ulvoo susien kuorossa. Lauma on nimittäin taas koossa.
Yksi on huippu statiinien markkinoinnissa, toinen rasvalla pelottelussa ja kolmas uskoo ja tienaa sokerilla.

”Sokeririippuvuus on iso harha, urbaanilegenda. Mitään näyttöä ei ole, että sokeri aiheuttaisi neurokemiallista addiktiota. Huume- tai nikotiiniriippuuvuudessa on kyse ihan erilaisista aivokemiallisista mekanismeista”, ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm Helsingin Yliopistosta sanoo.

Jos kyse olisi addiktiosta, sokerinhimo olisi suurin aamulla, kun ihminen on joutunut olemaan ilman sokeria koko yön. Näin ei kuitenkaan yleensä ole, vaan usein makeanhimo iskee iltapäivällä, kun ihminen on tylsistynyt.

”Ei myöskään ole näyttöä siitä, että ihmiset haluaisivat juuri sokeria. Sen sijaan he haluavat makeita tuotteita. Harva hamuaa valkoista sokeria tai sokeripaloja, vaan ihmiset haluavat karkkia, limua tai muuta makeaa. Ihmiset himoavat itselleen mieluisia makeita tuotteita tai ruokia, eivät sokeria sinänsä.

Mä ostin joskus sokeripaloja, kun vanha sukulainen tuli käymään. Hän halusi juoda "palan päälle".

POLIITIKOT ja julkisen sektorin erilaiset virkamiehet ehdottavat kilvan sokeriveroa ratkaisuksi kansan terveysongelmiin ja lasten lihomiseen.

Samaan aikaan valtio tukee sokerijuurikkaan viljelyä ja tämän tappavan raaka-aineen maantiekuljetuksia – veronmaksajien rahoilla. Kaksinaismoralismia?

Jos nykyiset virvoitusjuoma- ja makeisverot eivät ole pystyneet estämään julkisuudessakin kauhisteltua kaksivuotiaiden taaperoiden sokerihumalaa, miten sokerivero siihen pystyisi? Onkohan kyse pikemminkin yleissivistyksen ja valistuksen puutteesta kuin liian keveästä verotuksesta?

Uusia ja hallinnollisesti erittäin kalliita veromuotoja parempi vaihtoehto olisi lopettaa sokerijuurikkaan viljely- ja kuljetustuet.

Vapautuvat noin neljä miljoonaa euroa voisi ohjata neuvoloiden terveydenhoitajien koulutukseen, jotta he osaisivat paremmin tukea perheiden ruokavalintoja ja opettaa tuoteselosteiden lukemista. Nimenomaan neuvoloihin pitää panostaa, sillä aikuisten sokerinsaantihan on suositusten mukaista.

Sokerijuurikkaan viljely- ja kuljetustukien lopettamisen lisäksi poliitikot ja virkamiehet voisivat esittää kansalaisten liikkumattomuusveroa.

Liikkumattomuusvero olisi yhtä vaikea ja kallis toteuttaa kuin sokeriverokin, mutta se ei ohjaisi kulutusta ulkomaisiin verkkokauppoihin eikä siitä koituisi kymmenien miljoonien hallinnollisia kustannuksia suomalaisia työllistäville kaupan yrityksille.

Jaana Kurjenoja

pääekonomisti, Kaupan liitto