karppaus.infon arkistoitu foorumi

Lainaus:
pappa:
Mahdatko lainkaan käsitää paljonko tämä tulee terveydehuollossa ja muulla tavoin epäsuorasti kustantamaan. Olisi todellakin valtava kustannussäästö vaikkapa ilmaiseksi verovaroin kouluttaa ja opastaa halukkaat oikeaoppiselle hiilihydraattitietoiselle mahdollisesti jopa ketogeeniselle ruokavaliolle.

Lainaus:
Pullahiiri
Jos tuo perustuu tieteellisesti hyväksyttyyn faktaan ja on hyväksytty teoriaksi eikä kyseessä ole vain hypoteesi, niin olisi todellakin järkevää. Vielä kalliimmaksi voi kuitenkin tulla, jos kansaa aletaan ruokkimaan pelkän hypoteesin varassa.


Eikö nytkin kansaa ruokita hypoteesin varassa?

Aivan. Normalistihan ei alakarppaajan tarvitse omaa ruokavaliota toteuttaessaan juurikaan olla perillä aineenvaihdunnan yksityiskohdista. Yksityiskohtia tarvitaan jos on syystä tai toisesta kiinnostunut niistä esimerkiksi siksi että aikoo jossain tietojaan käyttää. Kokonaan toinen asia on sitten tilanne jossa monin eri tavoin toimitaan sen eteen että vanhat virheelliset käsitykset muuttuisivat. Ns valistustyö. Pitää olla faktaa perusteeksi. Homma ei pelaa enää mutu pohjalta. Vastassa on kuitenkin esimerkiksi lääketieteellisen koulutuksen saaneita tahoja. On kyettävä perusteltuun väittelyyn. Samoin on tilanne jos aikoo turvallisesti antaa ohjeita erilaisille ihmisille tässä asiassa. Vastuullisuutta on hankkia siihen riittävät tiedot jotta turvallisuus voidaan taata silloinkin kun tapahtuu jotain ennalta odottamatonta. Pitää olla perillä suurinpiirtein siitä mitä elimistössä tapahtuu. Sellaisen joka lähtee siitä että tekee ohjekirjan mukaan ei tarvitse olla perillä kuin ohjekirjan ohjeista. Joka taas kirjoittaa ohjekirjan on eri asemassa. Pitää osata ottaa huomioon seikkoja joita ohjekirjan lukijan ei tarvitse osata ottaa huomioon. Itsellään voi aina kokeilla ja todeta "oho meni hiukan hutiin", toiselle sitä ei ole moraalista ja ettistä oikeutta tehdä mikäli tietää että ei tiedä edes kohtuullisessa määrin mitä tekee.

Virallinen neuvonta esimerkiksi diabeteksen ehkäisemiseksi on aikalailla lapsen kengissä. Ravitsemusohjeet ovat osittain vääriä johtuen vanhentuneista tiedoista ja väärinymmärryksistä. Hiilihydraattiasiassa pelkkä julistaminen ilman tarvittaessa esiin vedettävää faktaa on aika hedelmätöntä. Yksinomaan se väärinymmärrys joka on hyvin laajalle levinnyt että hiilihydraateille on jokin vähimmäistarve jonka sanelisi muun muassa se että aivot voivat käyttää "vain" glukoosia ja että ketoaineet ovat haitallista tai jollain tavalla huonoa energiaravinnetta olisi oikaistava. Se vapauttaisi ravitsemaan ja ohjeistamaan eri ihmisiä paljon laajemmalla skaalalla ja siten, että myös vähähiilihydraattisen ravinnon edut tulevat täysimittaisesti hyödynnettyä kansanterveyden kaohentamiseksi. Sekä sydän- verisuonitautien osalta että erityisesti diabeteksen leviämisen ehkäisemiseksi. Uhkakuva muutamien vuosien kuluttua siitä että Suomessa on puoli miljoonaa diabeetikkoa on kamala. Pitää muistaa sen oheisvaikutuksetkin terveyteen. Nykytasolla terveydenhuolto ei siitä tule kunnialla selviytymään huonontamatta hoitotason kokonaisuutta. Tottakai tämän näkeminen nyt on ennenaikaista. Yleensä asiat halutaan nähdä vasta sitten kun juuri mitään ei ole tehtävissä. Yksinomaan hyväksymällä matalahiilihydraattinen vaihtoehtoinen ravitsemus virallisesti ja selkeästi voidaan aikaansaada jo paljon. Ravitsemusneuvojat ja lääkärit ym tahot kun kuitenkin haluavat monestakin syystä pysyä virallissuositusten "selän takana". Tätä hyväksyntää ei tapahdu, ellei siihen synny pakkoa. Yksi pakko tulee olemaan se että virallistahon on se tehtävä mikäli aikoo olla menettämättä uskottavuuttaan. Kansa kun ei ole enää virallistahon jakaman informaation varassa. Vaikeuksia on jo nyt kuitenkin, pitäisi tehdä isompi remontti ja nopeammin suosituksiin kuin uskottavuuden säilyttämismielessä olisi mahdollista. Uskon edelleen että tulemme pian näkemään vaihtoehtoisen virallisen ravitsemussuosituksen jossa hiilihydraattitason alaraja vapautetaan. Toivottavasti se korjataan muotoon jollainen sen aineenvaihdunnallisesti oikein ollessaan tulee olla, ilman seassa vaikuttamassa olevaa ravitsemispolitiikkaa.

Tokihan jo pientä edistystäkin on tapahtunut. Vuonna 2004 suosituksen prosenntirajoja muutettiin viidellä prosenntiyksiköllä. Tavallaan se oli aika paljonkin. Muutos oli kuitenkin täysin riittämätön.

Miljoonan vuoden kokemusta ei liene ihan helppoa vääntää hypoteesiksi. Mihin ihmeeseen unohtuu historia. Nykyinen jyrkästi lyhyellä aikavälillä muuttunut ravitsemus josta jo nyt muutamassa kymmenessä vuodessa on karmeat näytöt on todellakin uskomaton. Kuinka vaikea tätä nykyravitsemusta onkaan kyseenalaistaa. minusta näyttövaatimukset on suunnattava nopeasti muuttunutta ja huonoa jälkeä aikansaaneeseen nykyravitsemukseen. Ne teesit ovat huuhaata joihin se perustuu. Ihmettelen mitä faktoja ja näyttöjä tarvitaan tyhjän energiahiilihydraatin karsimiseen.

Olen, Pappa, kanssasi samaa mieltä. Minusta on tietyllä tavalla vain aika hassu asia se, että tämän ruokavalion perusasiat ovat löydettävissä ihan ravitsemusopin perusteista.

Ja tuohon aikaperspektiiviin vielä (tämäkin on foorumissa moneen otteeseen tullut esille): vähärasvaisten ruokavalioiden suositteleminen on alkanut vasta 80-luvun alussa.

Niin, nykyisenkin opetuksen taso on vaihtelevaa. Voi surku, materiaalissa josta allaoleva on lainattu on paljon hyvää mutta sitten tällaista seassa.En todeksi haluaisi uskoa. En ihmettele miksi ketoosia pelätään ravitsemuspiireissä. Osittain menee oikein mutta sitten tuo käsittämätön kytkentä diabeteksen ketoasidoosiin vain mielikuvan luomiseksi ilman varsinaista asiallista syy-yhteyytä. tahallista mielikuvamanipulointiako?? Tokihan se joka "osaa" lukea tuon havaitsee että ne ovat erillisiä asioita siis jos tietää aineenvaihdunnan toiminnan. Joka ei tiedä voi saada väärän kuvan.
-------------------------------------------
Ote materiaalista:
Eeva Voutilainen 28.8.2003
HY/Avoin yliopisto
Ravitsemustieteen perusteet -opintojakson oheisaineisto
Lukuvuosi 2003-2004

"Rasvojen hajoaminen ilman hiilihydraatteja

Rasvojen fysiologinen palaminen vaatii aina hiilihydraatteja. Jos glukoosia tai sen varastomuotoa glykogeenia
ei ole käytössä, muodostuu rasvoista ns. ketoaineita. Näitä muodostuu aina jonkin verran kohtuullisen
liikuntasuorituksen aikana, yön yli paastotessa ja laihdutettaessa.
Paaston alkuvaiheessa hermostoa lukuunottamatta kudoksissa muodostuu ketoaineista energiaa. Noin 3 päivän
kuluttua paaston alkamisesta myös hermosto sopeutuu käyttämään ketoaineita energianlähteenä. Ennen tätä
proteiineja hajoaa glukoosiksi, mikä turvaa aivojen energian saannin.
Ketoaineet ovat happamia, ja pitkäaikainen runsas ketoaineiden muodostus horjuttaa elimistön happoemästasapainoa
heikentäen normaalia aineenvaihduntaa. Tällainen tila on havaittavissa esimerkiksi
hoitamattomassa diabeteksessa. Ketoaineiden liiallinen muodostus aiheuttaa vaarallisen ketoasidoosi-tilan
(acid=happo), ja se tulee hoitaa välittömästi. Erittäin vakava on tilanne, jossa potilas on koomassa."

Palaan aiheessa taakseppäin ja puhun paikkareista, tai paikkareiden vastaisuudesta.

Olen käynyt paikkareissa, useampaankin otteeseen, joten on turha tulla syyttämään että puhuisin mututietona tai että olisin vain lainannut vihot kaverilta.

1. Paikkareiden vetäjät, kaikki kolme, joita olen käynyt kuuntelemassa, olivat erittäin huonoja, heillä ei ollut mitään varsinaista koulutusta, ja se näkyi. Olin itse seuraamassa, kun ohjaaja yritti selittää aloitajalle, miten pistelaskusysteemi toimii, ja lopulta jouduin itse selittämään asian rautalangasta aloittajaparalle, joka meni vain entistä enemmän sekaisin ohjaajan jorinoista.

2. Paikkarit maksaa helvetisti. hinta/laatusuhde ei ole mitenkään hääppöinen, kun vetäjillä ei ole oikeaa koulutusta ja tilatkin ovat jotain peräkylän koululuokkia. Mieluummin menen rahalla vaikka elokuviin ja rahaa jää silti ylikin.

3. Ryhmien yltiöpositiivinen henki tekee normaaleista ihmisistä passiivisagressiivisia.

4. Laihtuminen oli erittäin hidasta, itselläni muutama sata grammaa jos sitäkään. Kaikki punnittavat ahdistuivat vaatteistaan, kun tänään tuli pantua painavammat housut jalkaan kuin viime viikolla...

5. Ja tärkein: Syödessä pisteillä ruoan määrä ja laatu oli niin surkea, että joka ikinen ilta iski masennus ja vitutus. Ei siinä appelsiinit auta jos on kiljuva nälkä ja ruan himo. Minulle on turha tulla selittämään, että ovat ne kotimaiset porkkanat niin hyviä, kun oikeasti haluaisin purkillisen lämmintä, pehmeää, hiilihydraattipitoista, rasvaista makaronilaatikkoa.

Tämän takia vartijalaihduttajat yleensä lopettavat kesken: Ei siksi, että he eivät laihtuisi annetulla ruokavaliolla, vaan siksi, että annettua ruokavaliota ei voida säilyttää.

Ja viimeisenä, ja tämä on henkilökohtainen ärsytykseni: Vuoden laihduttaja-kilpailuun otetaan vain pakkareissa käyyviä henkilöitä. Miksi ei muita? Ajatusleikki: Jos/kun itse joskus saavutan painotähtäimeni, aijon ilmoittautua paikkareihin juuri ennen kunniajäsenyysrajaa ja sitten pokkana ilmoittautua kisaan. Kisan jälkeen tietty kertoisin millä menetelmällä olen laihduttanut

p.s. Eräänkin luennon aiheena oli se, että nyt ruokavalion muuttuessa vähäräsvaiseksi iho kuivuu ja hilseilee, ja mitä tälle voitaisiin tehdä

_________________
Entä jos ei edes yritä...

TÄSSÄPÄ TÄMÄ POINTTI! Kuinka moni paikkarilainen aikuisten oikeesti on kokeillut hiilihydraattien rajoittamista? Miten voi muodostaa mielipidetää jostakin, josta ei ole kokemusta? Mutu-tiedolla. Sen sijaan tällä palstalla moni ON kokeillut paikkareita, eli tietää mistä puhuu.

Nist: kyllä tuolla keskustelupalstalla yhteen aikaan oli muutama jotka siitä kirjoittivat ja antoivat ihan hyviä vinkkejä (sekin oli yksi asia joka potkaisi minua uskomaan lääkäriä mutta nyt viime aikoina ei kukaan siitä enää ole puhunut. Heidät huudettiin nurin siellä. Sinänsä sääli, sillä kun toisinaan sielläkin palstalla käyn lukemassa, on iso osa kirjoittajista pulassa kun paino jumittaa tai on jatkuvasti nälkä. Jos kerran yksi tapa ei toimi, pitäisi olla uskallusta kokeilla toista. Siinä kun ei ainakaan mitään menetä. Tai korkeinaan muutaman kilon!

_________________
Brittikarppi
Thyroxin 1994 -> Armour Thyroid 2011 -> Liothyronin 2013 ja sillä edelleen
Fitbit MrsPaananen

Ketoosifobialle pitäisi keksiä jokin hoitomuoto. Ensimmäisenä voisi tietenkin suoraan kokeilla ns "saattohoitoa" jossa ihmistä pidetään kolme, ehkä jopa viisi, vuorokautta kädestä ja näin ylläpitäen perusturvallisuudentunnetta tässä pelottavassa uudessa ja oudossa tilanteessa saatetaan turvallisesti ketoosiin.

Niin, kyllä se alku vähän pelottavalta tuntui, nyt tähän on jo tottunut. Vain tuo paha maku suussa enää häiritsee... Varsinkin kun kahvi maistuu nykyään niin kitkerältä ettei sitä voi juoda!

_________________
Brittikarppi
Thyroxin 1994 -> Armour Thyroid 2011 -> Liothyronin 2013 ja sillä edelleen
Fitbit MrsPaananen

Jep näin siinä tosiaankin käy, kiitos vähärasvaisen dieetin ja samanaikaisen työstressin mun atooppinen ihottuma villiintyi monen vuoden hiljaiselon jälkeen viime syksynä ja vasta nyt karppina on alkanu tilanne rauhoittumaan

_________________
1.tavoite (-17kg) saavutettu 4/2005.
2.tavoite (-32kg) saavutettu 9/2005

Loppusuoralla:

Minä kävin kyllä PV:ssä ihan oikeasti ja sain siitä maksaa kalliimman hinnan kuin mistään muusta laihdutusyrityksestäni. Muutenkin kuin rahallisesti.

Kunniajäseneksi en tosin koskaan päässyt... mutta serkkuni pääsi. Viimeksi kun näin hänet, hän oli todella reilusti ylipainoinen - paljon suurempi kuin PV:hen mennessään, koskaan hän ei ole ollut niin iso kuin nyt...

Jotkut vanhat konkarit kertovat, että joskus aikoinaan PV on oikeasti seurannut ravitsemussuosituksia. Niin että on ollut jotain värijuttuja, jotka vastaavat jotain lohkoa pyramidista/kaaviosta. Eli pisteillä on ollut värit, ne on korvamerkitty johonkin tiettyyn ruokaryhmään.

PV:täkin voi kai "vahingossa" noudattaa "oikein", mutta se onnistuu vain ihmisiltä joilla ei ole hiilaririippuvuutta ja niiltä, joilla ennestään on tietoa rasvan ja proteiinin tärkeydestä, jotta niitä tulee syötyä tarpeeksi.

Jos ajattelee, että tältäkin palstalta joku hyväkarppi alkaisi laskea pisteitä, ruokavaliosta tulisi ihan erilainen kuin sellaisella, joka menisi ryhmään ilman mitään ennakkotietoja.

Minun käy oikeastaan hieman sääliksi Pullahiirtä, ajatelkaa nyt, hän henkeen ja vereen puolustaa sitä rakasta firmaa, joka aina ottaa hänet avosylin takaisin kun paino on palannut. Hän syyttää itseään painon noususta ja huonosta kurista, systeemissä ei voi olla vikaa.

Kitumalla ja kärsimällä tulee sinun saavutettu painosi säilyttämän

Tuo kommentti: en viitsi asiasta ottaa selvää, kun se ei kiinnosta. Siis vaikka tarjolla on tutkimustulosta ja tietoa hiilarirajoitteisen hyvistä puolista, sulkee hän korvansa, jotta ei tarvitsisi miettiä, hokea vaan opittua "oikeaa" mantraa.

Muistakaamme kuitenkin ettei alakarppaus tai ketoosiruokavaliokaan ole automaatti. Kaikki eivät onnistu. Paino voi nousta, rasvakudos voi lisääntyä jne. Ketogeeniselläkin voi laihtua, pysyä samana, tai lihota. Painonhallinta ja ruokavalio ovat vaikeita asioita ja yksilöllinen tilanne fysiologian ja psykologian osalta voi vaihdella koko elämän kirjon laajuudessa. Kamppailu ylipainon kanssa on monelle vakava ja vaikea asia. Emme voi suoraan kohdistaa asiaa yksilöön. Me olemme valitettavasti saamamme tiedon "vankeja" ja siinä virallispuoli sekä elintarviketeollisuus tekee kaiken mahdollisen valistustyön hokien vuosikymmeniä vanhoja mantroja. Ketogeenisellä tai alakarpilla ruokavaliolla usea sellainen onnistuu jolle muut keinot eivät auta ja joilla on nälänhallinan kanssa ongelmia. Mutta eivät kaikki. Alakarpissa kuitenkin pysytään aineenvaihdunnan tosiasioissa ja moni asia edesauttaa painonhallinnan onnistumista ehkä paremmin kuin monet muut keinot erityisesti niillä joiden nälänhallinta on ongelma fysiologisista syistä.

Pullahiiri, taitaa kuitenkin olla niin, että sinä et ole se, joka sulkee korvansa ja hokee samaa mantraa. Mielenkiintoista tässäkin ketjussa on se, että älykkäinä itseään pitävät aikuiset ihmiset syyttävät edelleen "systeemiä" ja/tai yhteiskuntaa siitä, että ovat tai ovat olleet lihavia.

No, yhteiskunta ei ole ainakaan minulle vihjaissut tästä toisenlaisesta mahdollisuudesta. Olisiko sitten pitänyt? Ehkä ei...

Toisekseen, ketään muuta en ole koskaan aikaisemmin läskeistäni syyttänyt kuin itseäni. Se on ollut aika raskasta, sitä on kestänyt sellaiset 30 vuotta. Jos nyt voin hivenen vierittää syyllisyydestä yksisilmäisten asiantuntijoiden harteille, niin onko se nyt niin kovin paha?

Minusta täällä on kyllä keskivertoa valistuneempia ihmisiä, mitä syömisasioihin tulee. Yritäpä vaikka PV:n palstalla keskustella näistä asioista...

Jos olisin lukenut vain atkinsin kirjan ja noudattaisin pelkästään sitä, olisin kyllä laihtunut, mutta myöskin lihonut uudestaan. Mutta kun alkulähtökohta on, että ruokavalio on vaarallinen tai vähintäänkin epäterveellinen, suurin osa täällä on tehnyt sen oman tutkimustyön aiheen alueelta. Luultavasti juuri sen takia me olemme täällä. Kymmeniä eri dieettejä, joiden kautta päästään yhteen ja samaan ruokavalioon. Jos ihmiset eivät itse tutustuisi asiaan, näin ei kävisi.

Mutu-tuntumalla, kaikki me vanhemmat karpit (sanotaanko yli vuoden karpanneet) syömme kuitenkin suunnilleen samalla tavalla, oli aloitusdieetti mikä tahansa (no ei ihan, mutta melkein).

Jokaisella pitäisi olla sellainen hyvä perustietous ravitsemuksesta.

PV:ssä sitä ei ehkä niin tule, koska siellä kaikki mitataan vain pisteinä, ei kaloreina, hiilareina, rasvoina ja proteiineina. Pisteiden määräytymisestäkin julkisesti kerrotaan vain se, että rasva vaikuttaa, varsinainen kaavahan on periaatteessa salainen. Niille, jotka haluavat tarkkoja pistelukemia, myydään pistelaskin; ei anneta kaavaa, jotta eivät tietäisi kuinka rasva oikeasti pisteisiin vaikuttaa.

Mielenkiintoista on se että vaikka podet Tukholma-syndroomaa eli asetut hyökkääjän puolelle, et näe mitään omituista tässä käytöksessä. Ota huomioon etteivät kaikki ole sokeita.

Venäjän gulagissakin sinne joutuneista moni hoki aina siihen asti kun heidät ammuttiin että heidän kohdallaan on tapahtunut kauhea virhe ja Stalin tulee korjaamaan sen henkilökohtaisesti.

Suomalainen yhteiskunta on hirmuinen ja darwinistinen. Minä aikoinaan kuuluin uskonlahkoon jossa vallitsi käänteinen darwinismi: ne jotka eivät ajatelleet, jäivät kun taas ne jotka ajattelivat, lähtivät ja näin uskonlahko muuttuu koko ajan tyhmemmäksi.

Täällä vallitsee darwinismi taas toisinpäin: ne jotka kyseenalaistavat tämän yhteiskunnan jäävät henkiin, muut taas tukehtuvat sokereihinsa ja vehnäjauhoihinsa, sekoittavat päänsä liiallisella työllä halutessaan olla kunnon veronmaksajia tai ehkä lähivuosina jo kuolevat "isänmaan" puolesta kaukana kotoa. Ehkäpä vuonna 2050 meillä on enemmänkin älykköjä kuin nykyiset kaksi.

Mutta onneksi Suomi ja EU tulevat tuhoutumaan pian omaan mahdottomuuteensa.

_________________
2003: 161,8 kg 2006: 80kg 2020: 171 kg

Painonvartijoilla on hyvä, systemaattinen menetelmä, joka tukee laihduttajaa. Omat kokemukseni niiltä ajoilta ovat positiivisia. Vasta nyt alakarppauksen aloitettuani ymmärrän, miksi painoni ei koskaan pysynyt siinä, mihin sen pudotin. En väitä olevani nytkään missin mitoissa, mutta eipä painoni enää nousekaan.

Tässä luettavaa niille, joiden mielestä täällä suotta parjataan Paikkareita. Oheiset kirjoitukset ovat nykyisiltä Paikkarilaisilta. Ne, jotka täällä kritisoivat ko. menetelmää ovat kokeneet samoja ilmiöitä kuin nämä anonyymit kirjoittajat Paikkareista. (Ja tässä on vain osa niistä jutuista, jotka olen ottanut talteen.)

Annetaan Paikkarilaisten puhua...

***
Terve kaikki!
Mä pudotin keväällä melkein 8 kiloa....ja yllätys nyt 5 on tullut takaisin....ja jos silloin oli lihasta niin nyt on läskiä!
Ja vaikka kuinka monetta kertaa olen tänä syksynä aloittanut liikkumisen sekä pisteiden laskun niin aina ne ovat loppuneet kovin lyhyeeseen. Mistä saada motivaatiota? Niin että pystyn taas laskemaan pisteitä kauemmin kuin pari päivää.

***

Onko kenellekään muulle käynyt näin: lihavana, tai ainakin ennen laihdutusta en paljoa karkkia syönyt, kaikkea suolaista kylläkin. Laihdutettuani huomasin että mulla on jatkuvasti aivan MIELETÖN karkkihimo. Ja etenkin ne irtokarkit, ai että, niitä tulee välillä ahmittua ittensä kipeeksi.
Nyt nimittäin yksi tuttavani aloitti kanssa Painonvartijoissa ja sillä on kans ihan kamala karkkihimo koko ajan. Laittaako tuollainen vähäkalorinen terveellinen ruokavalio jonkinlaisen sokerihimon päälle??

***
Moi vaan,
Olen laskeskellut pisteitä jo 1 1/2 vuoden ajan. Kiloja on lähtenyt parhaimmillaan jopa 17, mutta koko ajan ne vaanivat ja pyrkivät tulemaan takaisin. Noin 7-8 kg jo tullut. Ns. hitaasta laihduttamisesta huolimatta lihon todella helposti takaisin. Pisteiden laskemisessa ei tavallaan ole ongelmaa. Vältän ravintoloita ja oppilasruokaloita. Syön yleensä kotona itse tekemääni ruokaa. Punnitsen ja lasken pisteet tarkasti. Joskus tietenkin tulee syötyä ulkonakin, jolloin lasken pisteet suurinpiirtein. Olen myös pyrkinyt syömään monipuolisesti ja säännöllisesti viisi kertaa päivässä. olen laittanut paljon ruokaa pv:n keittokirjoista, etten kyllästyisi. Välillä ote lipsuu aina samaan pastaa ja tomaattikastiketta -linjalle, mutta tämän huomattua olen yleensä valmistanut jotain muuta ruokaa. Pidän terveellisestä ruuasta, joten pojoja on tavallaan ihan mukavaakin laskea, kun tietää syöneensä oikein.
Ongelmanani on kuitenkin KAUHEA herkuttelunhimo. Kevyttä ruokaa syömällä en saa koskaan vatsaani niin täyteen, ettei sinne vielä jotain pientä mahtuisi. Ja kun toinen ongelma on se, että en osaa herkutella kohtuudella. Jos syön yhden suklaapalan, himo kasvaa niin valtavaksi, että minun on pakko vetää koko levy ja vielä jotain ekstraa päälle. Himo iskee tavallisesti iltaisin ja monta kertaa olen ratkaissut ongelman menemällä nukkumaan. Aina tämäkään ei kuitenkaan toimi.
Yleensä himo koskee suklaata, keksejä, kakkuja, pullaa ja joskus jotain suolaista esim. hapankorppuja, joissa on paksulti margariinia päällä. Minä en todellakaan tiedä, miten tämän ongelman ratkaisisin. Himo on niin valtava, ettei minua pidättele mikään. Yleensä vielä syön sitten itseni ihan kipeäksi, kun herkut maistuvat suussa niin hyviltä. olen miettinyt, pitäisikö minun toimia kuten alkoholisti konsanaan, etten ottaisi muruakaan mitään herkkuja. Opettaisin itseni tavallaan niistä pois kokonaan. Jos vaikka hetken päästä en enää osaisi edes kaivata herkkuja ja himo ei iskisi. Olen yrittänyt nimittäin noudattaa paikkareiden syö mieliruokiasi ja herkuttelekin kohtuudella -periaatetta, mutta kun en pysty tohon kohtuuteen. Toinen apukeino, jota olen ajatellut on hypnoosi. Katri Manninen kai sai avun siitä pullanhimoon. Mutta kertokaa ystävät hyvät, onko teillä samankaltaisia kokemuksia

***
ainakin 10 kertaa olen aloittanut painonvartioissa mutta lihava olen edelleen ja vika on ihan itsessä.jo ryhmästä lähtiessä tiedän että ei tule onnistumaan. mistä ammentaa motivaatio, ja onko kirjekurssi tässä tapauksessa ainoa apu. ryhmään en kehtaa enää mennä.

***
Ärsyttää tää ainainen nälkä. Osittain lienee psyykkistäkin tuijottaa taulukkoa montako pistettä enää jäljellä.
Millä tätä jaksaa jatkaa? Ajatuksissa ei pyöri kuin ruoka.

***
En oo koko ½v laihdutuksen aikana sortunut 3pvn mässäilyyn ja nyt syön syön ja syön. Pisteet on menny ainakin 10'llä yli ja menee tänäänkin. Kauhee hinku vain tehä voileipää ja vaikka mitä...
Mikä hitto mua oikein vaivaa?? Mä en tajuu itekkään mikä nyt on pieles ja nyt on keksittävä äkkiä miten mä saan motivaation takas.Mä oon ku vanha vinyyli joka on jääny naksusta pomppiin päälle.
Apuaahhh -13kg pois ja oon tiettykin erikokoinen ku ennen (70,5kg) ja vielä 10kg kun sais pois.
Mieskin jo katteli kummastellen mua kun hain makkaranpalan ja maustekurkun jääkaapista

***
Hei!
Mietin tässä että onkohon jollakin muullakin tämmönen ongelma? Eilen illalla tuli syötyä makeata (en ylittänyt pistemäärää)ja tänään kun heräsin oli hirveä mieliteko syödä karkkia, suklaata ja muuta hyvää. En kuitenkaan onneksi langennut (ainakaan vielä) =)
En ole pisteiden laskun aikana syönyt kovinkaan paljon makeaa (mulla kun on vaan 19 p päivässä ja mielestäni mielummin maha täyteen ruokaa) mutta eilen tuli syötyä 6 pisteen edestä suklaata ja karkkia. Miksiköhän tänä aamuna on niin hirveä karkkihiiri herännyt? Onko pää mennyt sekaisin kun sai sokeria eilen? Eilen illalla ennen nukkumaan menoa söin näkkileipää ja jogurttia, joten en ihan karkkimahalla mennyt nukkumaan... Käytin eilen liikuntapisteitä joten söin tavallista ruokaa samalla pistemäärällä kuin muinakin päivinä...
Auttakaa ystävät! Miten pitäisi toimia tulevaisuudessa ettei tulis samanlaista hirveetä mielitekoa? Luulen että syynä tähän on jotenkin tuo eilinen karkin mässäys. Osaisikohan joku sanoa tähän jotain?Pitäisiköhän syödä karkit aikaisemmin päivällä? Itse kun olen tottunut syömään hyvää iltaisin...

***
Olen 25 vuoden aikana pudottanut 20kg painoa monen monta kertaa. Ja joka kerta kun olen päässyt norm.painoon, päätän ja vannon suureen ääneen, etten KOSKAAN anna itseni lihoa takaisin.Vuosi, pari, kolmekkin menee, mutta sitten jostain käsittämättömästä syystä en enää kontrolloi syömistäni, vaan vedän kaikkea mahdollista ja paljon. Jotenkin on SAIRASTA, että elämäni on yhtä ruuan kanssa pelaamista. Olen ruoka-alalla töissä ja monet kerrat painonvartioissa ovat antaneet kaiken mahdollisen tiedon ja taidon. MUTTA missä mättää, että taas laihdutan???????????? ONKO vastaavia kokemuksia ja voiko tästä "parantua"?????? Tämä alkaa käydä hermoon!!!!!!!!!!!!!!!!!

***
Heippa taas!
Minä myös lienen v. 88 lähtien tiputtanut yli 100 kiloa Nyt on vähitellen mennyt kaaliin se, että vaikka pisteilyyn tulee joskus totaalinen kyllästyminen ja kaikki menee plörinäksi, sitä saa kestää maksimissaan kuukauden, sitten hilaan itseni väkisin vaakaan toteamaan vahingon suuruudet! Sepä sitten riittääkin nykyään ottamaan itseäni niskasta kiinni.
Pointti on siinä, että yhdessä vaiheessa en todellakaan mennyt vaa'alle, ja se on se pahin virhe, sillon on niin helppo pettää itseään! Mutta kun mässäillessäänkin sinne vaan uskaltautuu, vaikka joka aamu, oppii pikkuhiljaa... Parempi myöhään kun ei milloinkaan???

***
Haluaisin kuulla kokemuksia tai tietoa ahmimishäiriöstä. (Olen kuullut jostain BED-syömishäiriöstä) Pelkään, että mulla on jotain sen suuntaista. Olen tosin normaalipainoinen 170/63, vuosi sitten kun aloitin paikkareissa olin 16 kiloa painavampi. Nyt kun en enää käy paikkareissa, ihmeellinen syömisvimma on ottanut minut valtaansa. Saatan vetää herkkuja ihan TÖRKEESTI. Siis niin paljon, ettei varmaan moni usko. Mua vaan ei mikään makeampikaan suklaa ala ällöttää. Lopulta sitten olen ihan sänkypotilaana, kun maha on niin täynnä etten pääse kävelemään. Yöllä sit hikoilen ihan kauheasti kun kaikki mättö puskee läpi. Monesti aamulla herätessä on kyljetkin kipeet kun mahalaukku on venynyt niin paljon mässäilystä. Tää tuskin on normaalia?!
Ennen laihdutusta tällasta ei muistaakseni ilmennyt, vaikka olen aina tykännyt ja syönyt määrällisesti paljon herkkuja.
Sitten näiden mättöpäivien jälkeen yleensä paastoan, jotta voin taas muutaman päivän päästä mättää... INHOTTAVA KIERRE! Haluisin oikeesti ruveta taas pojoille, mutta se on niin vaikeaa. Lisäksi aina ajattelen, että mässypäivä pitää neutralisoida paastopäivällä ja paastopäivän jälkeen sortumisen vaara on aina kahta kauheampi... voi voi..

***
Voisin elää pelkällä suklaalla, kermarahkalla ja pullalla: olen siis auttamaton makeanhiiri. Olen pohtinut psyykeäni, siis MIKSI syön epäterveellisesti, mutta selkeitä vastauksia ei taida löytyä. Masentavaa, elämäni on päivittäistä taistelua ja yhä uudelleen pisteille palaamista. Ja mikä pahinta, vaikka olen välillä normaalipainon ylärajoilla, alkaapi se sitten taas hiipiä ylöspäin. Olen myös yrittänyt hyväksyä itseni tämänpainoisena ja -näköisenä (164/76), mutta en kerta kaikkiaan kykene. Kysymykseni siis kuuluu: miten saisin makeanhimon aisoihin (kromit ei auta)???

***
Tämä on nyt tosi outoa. Tunti sitten söin neljällä pisteellä kalaa, neljä pienehköä keitettyä perunaa ja tosi reilusti salaattia. Kyytipojaksi join vettä.
Noh, nyt tunti tuon aterian jälkeen minulla on taas nälkä, siis oikein sellainen kurniva nälkä, ei mielestäni mikään mielihalu. Outo juttu.
Muutenkin olen syönyt tänään ihan kunnon aamupalan ja välipalaksikin meni pari voileipää ja iso kahvi ja vaikka kuinka paljon mustikkaa ja viinimarjoja... ja silti maha kurisee ja nälättää. En ole edes kuluttanut tänään erityisen paljoa kun olen tehnyt koko päivän töitä koneella.
Outoa, outoa...

***