karppaus.infon arkistoitu foorumi

Hei ystävät!

Tässä vähän ensikarppaajan fiiliksiä: Suurin ero entiseen elämään on pirteys, se on uskomatonta! Tänäänkin söin maukkaan broikkusalaatin salaatteineen, majoneeseineen ja fetajuustoineen klo 11.30. Sen jälkeen en ole mitään suuhuni laittanut (ja aamiaisenkin kyllä söin). Kotiin tullessani join lasillisen 'vichyä'. Sitten reippaasti imuriin kiinni ja alakerta on nyt imuroitu, pölyjä pyyhitty ja tavaroita laitettu paikoilleen. Edelleenkään ei nälkä! En ole tainnut tällä viikolla juuri edes haukotella, paitsi illalla myöhään.

Painoa on vähän täytynyt käydä vilkaisemassa aamuisin, -400 g. Sekin piristää, vaikka tiedän, ettei sillä nyt vielä ole merkitystä.

Suussa on vähän outo maku, ja hampaat tuntuvat usein tahmeilta. Välillä täytyy harjata ne keskellä päivää..

Mies katsoo ihmeissään mun piristynyttä olemusta ja väittää, etten ole niin kärttyisä enää!

Illalla on tarkoitus mennä ulos syömään. Otan kunnon pihvin vihanneksineen ja huuhtelen alas punkulla.

Jihaa! Mä olen niin onnellinen! Vaikken laihtuisi ollenkaan, jatkaisin silti koska mulla on niin hyvä olo!

Olen hyväkarpilla ja laihdun kilon viikkovauhtia. Mieheni katsoi taas eilen huuli pyöreänä kun heiluin kotona. Entinen sohvaperuna oli siivonnut talon katosta lattiaan, kokannut, kirjoittanut ja postittanut työhakemuksen, vaihtanut verhotkin ja siivonnut keittön kaapit. Trance-radio pauhasi täysillä ja puhetta tuli solkenaan.

Ehkä tästä ajan kanssa rauhoitun...

_________________
When I look into the future, it's so bright it burns my eyes. ~Oprah Winfrey
Vaikea ylipaino- BMI:stä lievään ylipainoon ja ihanaan mielenrauhaan 12 askeleen ohjelman avulla.

Kannattaa käyttää tämä energisyys hyväksi ja tehdä perusteellinen joulusiivous nyt jo. Ja pakkaseen paljon karppiherkkuja valmiiksi!

Minulla 2 viikkoa takana alakarppailua, aloitin kyllä jo elokuun lopussa mutta sairastuin välillä ja dieetti katkesi.

Minäkin olin alussa tarmoa täynnä, ja olo oli loistava lukuunottamatta pienoista päänsärkyä josta kärsin muutaman päivän ajan. Mutta nyt nukun 9 tunnin yöunia ja olen silti väsynyt, puhti on poissa. Saattaa tietysti olla syysmasennusta joka aina tähän aikaan vuodesta iskee, toivottavasti tämä menee ohi!

Painoa pudonnut 4 kg, ihan hyvin menee kaikesta huolimatta.

No voi kurja.. Toivottavasti menee ohi! Tää on kyllä synkkää aikaa ja synkkenee jouluun asti valitettavasti. Oletko kokeillut valohoitoa?

Töröö

Tein kertaharppauksen karppauksen puolelle viime viikon tiistaina kun näin risman atkins-dieettiä käsittelevän dokkarin. Samana iltana kauppaan mennessä katselin kaikkea uuden elämän-kiilto silmissä. Tietoa olen yrittänyt metsästää joka puolelta ja Näiltä sivuilta löytyy sitä huikeasti. Varsinki reseptipuoli on loistava. Nyt kun on viikon verran vedellyt munakasta milloin tonnikalalla ja milloin kinkulla höystettynä niin alkaa jo kaipaamaan jotain muuta. Painoa on lähtenyt nyt about 2 kg. Ja sama tahti sais kyllä jatkuakin. Voinnissani en ole juurikaan muutoksia huomannut, ainut selkeä muutos on se että ruokahalu on vähentynyt selvästi. Tosin se ei ole valitettavasti vaikuttanut makeanhimooni! Kiskalla kun töissä ja herkut jatkuvasti nekun alla. Tosin tämä reilun viikon kieltäytyminen niistä on jo oma henk. koht. ennätys. Ennen vetelin karkkeja joka ikinen päivä. Mut nyt katselen luottavaisena uuden elämän ensiaskelia ja haaveilen siitä normaalipainoisesta vartalosta jonka tämän avulla ehkäpä vihdoinkin 10 vuoden turhan laihduttamisen jälkeen saavutan!! Vaikkakin n 30kg ylimääräistä pitäis saada pois ni onhan tuo 2 kg aloitus jo hyvä alku.

No tervehdys!
On pakko liittyä viimein joukkoonne vastaamaan kohtalotoverille...
Samanlaisen ongelman kanssa painin minäkin. Työskentelen myös namujen keskellä ja itsekuria ei tunnu löytyvän pätkääkään sillä hetkellä, kun nälkä iskee... Taukoja kun ei ole laisinkaan, paitsi jos hyvin hiljaista sattuu olemaan. Niin kauan on hyvä, kun ei maista ainoatakaan, mutta ensimmäisen syöminen on se koko käden vievä pikkusormi... Hassuinta on, että en edes pidä karkista oikeastaan lainkaan. Entisenä syömishäiriöisenä olen pystynyt pysymään epäterveellisesti erossa myös kaikesta tarpeellisesta ravinnosta tuolloin aikoinaan. Nyt vain pelkään, että työssä turhaan syöty "herkku" (josta siis en edes nauti) vie pienessä pässäni minut taas häiriöisempään elämäntapaan ja alan yhä enemmän karttaa normaalia syömistä lihomisen pelossa. En ole varsinaisesti alakarppi, vaan syön välillä hyvinkin paljon hiilihydraatteja lähinnä hedelmien ja kasvisten muodossa. Leipä, peruna, pasta, riisi ja vastaavat hiilarituotteet ovatolleet poissuljettuja kohdallani koko tervehtymiseni ajan. Pyrin syömään riittävästi proteiineja kaikenlaisen lihan, kalan ja äyriäisten, juustojen, rahkan ja sensellaisen muodossa. Riittävä rasvansaanti tuottaa kyllä ongelmia, koska en oikein voi sietää rasvan makua, esim. rasvaista lohta tai juustoja on vaikea saada alas. Viime aikoina kokeilemani konsti on tuottanut tässä onnistuneempaa tulosta: Pellavansiemenrouheleipään saan kivasti upotettua öljyä maun kärsimättä, jos samalla lisään taikinaan huomattavan suuren määrän porkkanaraastetta. Lämmin leipä saa kruunukseen myös aimo annoksen rasvaa, tosin ehkä huonompilaatuisena.
Juu, juttua riittää, kun arkku on saatu auki, on vaan jatkettava myöhemmin...

Hauska tutustua näin rekisteröityneenä, tunnen "nettiminiänne" kirjoitustenne perusteella jo jonkin verran.

Mun tilanne on sen verran eri, et mä vastaavasti nautin suunnattomasti kaikesta makeasta, mitä makeampaa sen parempi. Tosin sama mullakin on etten voi ottaa sitä yhtä kun sit retkahtaa mussuttamaan oikein urakalla, siin menee suklaalevy jos toinenkin kun vauhtiin pääsee. Joten sen linjan on oltava kaikki tai ei mitään. Ja syömishäiriöitä minullakin on takana, vaikkei sitä moni minusta tällähetkellä uskokkaan, ni olin aikoinani 155 pitkä ja painoin ainoastaan 37-38kg, eli olin langanlaiha enkä hallinnut syömistäni tai siis syömättäjättämisiäni ollenkaan. Tosin nyt on mentykin sit äärestä laitaan eli nyt en enää hallitse syömistä ja varsinkaan määriä. Joten koskakohan opin löytämään sen kultaisen keskitien? Suurin haaveeni on se et joskus vielä oisin normaalipainoinen, en siis todellakaan halua takaisin em mittoihin. No ei auta kuin uskoa et tää karppaaminen tuottaa tulosta ja soistaiseksi ainakin alku on sujunut positiivisin merkein. oloni on parempi, ei väsytä enää siten kuin aiemmin ja painokin on hitaasti lähtenyt tippumaan.

Tsemppiä sulle sinne karkkien ääreen, mul on menossa 12 päivä ilman mussun mussua, ja olen erityisen ylpeä siitä etten ole kaikesta himosta huolimatta retkahtanut kertaakaan! Jos minäkin onnistun ni mikset sitten sinäkin!

Minäkin kuulun "hulluna makeaan" -ryhmään. Olen tässä ylä-alamäessä sen oppinut, että ei kannata pitää itseään nälkäisenä (itsellä tuppaa nuo eväät aina unohtumaan), silloin helposti sortuu sokeriin. Nyt viime viikonloppuna väänsi mascarpone-juustosta makeisia itselleni ja niistä kyllä makean himo lähtee nopeasti ja ei tule sorruttua muuhun.

Nyt vaan tiukkana, masu täynnä ja hätävaralle jotain alakarppien omia "makeisia" kaappiin niin niillä se lähtee.