karppaus.infon arkistoitu foorumi

vanha ketju,mutta näemmä pompannut pinnalle.Täytyy kyllä olla vieraan kanssa samaa mieltä(melkein voisi olla vaikka minun kirjoittamaa,mutta olin tuolloin jo rekisteröitynyt).ELämässä vaan on(js mun mielestä kuuluu olla)alueita,joiden juttu on just se hallitsemattomuus.Kai tuota samaa "vaaran tunnetta" haetaan eri extreme-urheiluillakin?
JA uskon,kuten vieras,että se alkoholistikin lopettaa sitten kun ei enää maistu.

Sekaisin naimisiin ja vieraiden kuksimisiin on vaikea sanoa,kun taitaa olla niin jokaisen omassa ajattelussa,mutta synnynnäiseen moraaliin en juurikaan usko.

[quote="Tonnikalakeiju"][quote="Vieras"]
..,että seksi,rakastuminen,päihteet,uhkapelit,mahdolliset nautintoina koetut vaaratilanteet ym ovat intohimoja,joita ei kuulukaan hallita.Se se juttu niissä onkin.Vielä en ole menettänyt naivia uskoani siihen,että ihmisnisäkäs lopettaa kyllä ennemmin tai myöhemmin(jos ehtii ennen pysyviä vahinkoja)itselleen haitallisena pitämänsä toiminnan,jos/kun kokee sen välittömät vaikutuksetkin jo pahana.

.[/quote][/quote]

Höpö höpö. Tunteitaan ei voi hallita, käytöstään voi. Jos rakastuminen on vastoin yhteiskunnan sääntöjä, tai omaa moraalia, sitä on syytä hallita. Seksiä ei harrasteta kenen kanssa tahansa hallitsemattomasti. Tai ehkä joku harrastaa, suurin osa ihmisistä ei taida kuitenkaan.

Intohimojen hallitsemattomuus kuuluu eläimille ei ihmisille.

Eiköhän tämäkin maa ole täynnä anonyymit sitä ja anonyymit tätä tukiryhmiä, joissa käyvät ihmiset antaisivat aika paljon, jos osaisivat suhtautua tuhoisaan riippuvuuteensa yhtä kevyesti ja uskoa että kyllä se siit.[/quote
Tähän on sitte kai kirjoitettava:lainaus päättyy, kun viivat elävät omaa elämäänsä.

Muuten ihan OK-juttua, mutta eläinten käytöksessä on vaistoja ei intohimoja, ihminen taitaa olla jokseenkin ainoa elukka, jolla niitä intohimoja on. Paitti että koerotilla on kyllä saatu aikaan "intohimoja" viinaakin kohtaan.

Itse olen alkoholistin tytär ja elänyt muutamankin alkoholistin lähellä ja kyllä viina vei miestä, niin ettei millään muulla ollut väliä. Ja hyvin helpolla se veisi minutkin kokonaan jos sen antaisin viedä. Viime vuoden olin käytännöllisesti katsoen juomatta, eikä se ollut edes vaikeaa, mutta nyt olisi taas hyvä tehdä sama päätös.
Väkeviä juon tosi harvoin, mutta pullo kuoharia menee alas hiukan liiankin helposti ja se että juuri koskaan ei tule krapulaa, ei merkitse sitä että olen juonut sievästi, vaan sitä että alkoholista on tullut ehkä liiankin läheinen ystävä.
Pienten lasten juomista on kauhea katsella ja sitä että usein vanhemmat joko hankkivat alkoholin murusilleen tai sitten eivät edes tiedä mitä määriä nämä kullannuput kavereineen kittaavat. Lähikaupungissa on usein kaikenlaisia juhlallisuuksia ja festareita ja nuorimmat selviämisasemalle kannetut ovat olleet vain kahdeksanvuotiaita. Kyllä siinä täytyy jo olla koko perheessä jotain vinksallaan, että sen ikäiset juoksevat ulkona keskiyöllä ja hankkiutuvat kaatokänniin.
Suomalaisten suhde viinaan on omituinen, mutta emme me kuitenkaan ainoa juoppolalli kansa maailmassa ole.

Ei maistu enää täälläkään. Ennen ruokavalion muutostani alkoholia käytin usein ja suuria määriä. Ainakin kerran pari viikossa, kerrallaan jopa 30 annosta. Karppauksen aloitin reilu kuukausi sitten, eikä sinä aikana tehnyt edes mieli juoda. Ennen viikonlopun yli selviäminen ilman ainuttakaan kulausta oli todella vaikeaa. No, eilen sitten ajattelin pitkästä aikaa ystävieni kanssa lähteä ottamaan mutta huomasinkin jo alkuillasta muutaman oluen jälkeen ettei vaan maistu. Humalahakuinen juominen tuntuu jotenkin oudolta ja vastenmieliseltä nykyisin.

Nyt siis tavoitteena olisi pitää ainakin kahden kuukauden tauko. Näyttää siltä että tulee olemaan helppoa :mrgreen:

Kun ei maistu, ei maistu. On ihan mahdollista elää niin, ettei alkoholilla ole osaa elämässä sen enempää mielen perukoilla kuin konkretiassakaan. En koe eläväni tässä(kään) asiassa kieltäymyksessä, itsepetoksesta puhumattakaan. Aina välillä on käynyt kaupassa mielessä, että ostanpa siiderin saunajuomaksi. Sitten se tölkki on ensin virunut pari viikkoa jääkaapissa. Sitten kun olen sen muistanut saunaan ottaa mukaan, olen juonut siitä muutaman kulauksen ja jättänyt loput miehelle, kun ei se ollutkaan hyvää.

Liikaakin sitä on aiemmassa elämässä mennyt: vuosien ajan humalassa monena päivänä viikossa (mikä lienee monelle ihan normaalia käyttöä eikä muka ollenkaan huolestuttavaa). Joten siitä ei ole kyse, ettenkö makuun olisi päässyt. Mutta ei vaan ole enää moneen vuoteen kiinnostanut. Kun ei oo tarvetta saada päätä sekaisin, niin ei ole. [i]Maun[/i] vuoksi ei alkoholijuomat ole sitten koskaan maistuneetkaan. :P

Palatakseni takaisin aiheeseen niin els kirjoitti fiksusti. Mä en ainakaan ole siksi juomatta ,että mieli tekisi mutta en vaan voi ettei riistäydy käsistä. Ei vaan ole enää vuosikausiin maistunut humalahakuinen juominen mutta lasillisen voin silloin tällöin ottaa (ehkä kaksikin) mutta se ei aiheuta tarvetta ottaa enempää. Joskus saattaa mennä puolikin vuotta etten maista mitään mutta joskus voi mennä peräkkäisinä viikonloppuina lasillinen.Mukava olla tässäkin asiassa vapaa. On noita alkoholisteja sen verran meidänkin suvussa.

[quote="Vieras"]Vaan oikeastaan kyse oli siitä,että vaikka ihmisellä olisi kyky,niin miksi intohimot pitäisi tukahduttaa?Kuka määrittää ongelman?Kuka määrää mitkä intohimot pitäisi tukahduttaa hallitsemalla käytöstään?[/quote]
No laki on yksi rajoittaja, joka kieltää joidenkin intohimojen täytäntöönpanon. Ihmisillä on niitä intohimoja aika monenlaisia ja minä henk. koht. olen äärimmäisen kiitollinen että joitakin niistä rajoitetaan lain voimalla silloin kun ihmiset itse eivät sitä tee. Tällaisia ovat esimerkiksi huumeiden käyttö, eläimiin sekaantuminen, pedofiilia, nopeusrajoitukset teillä ymv.

[quote="Vieras"]ei ihmisen(kiistämätöntä)eläimenä olemista käytetty perusteluna.Vaan oikeastaan kyse oli siitä,että vaikka ihmisellä olisi kyky,niin miksi intohimot pitäisi tukahduttaa?[/quote]

Useimmiten kai siksi, että niistä on haittaa itselle ja välillisesti myös muille. Jos ei ole, niin sietäähän niitä sitten toteuttaa. Jos vaikka tykkää hyppiä sinkkusängystä toiseen ja huolehtii siitä, ettei levitä tauteja, niin eihän se ole keneltäkään pois.

Tuppaa vain olemaan niin, että ihminen on mestari valehtelemaan itselleen. Hyödyt nähdään, mutta haittoja ei.

ei ihmisen(kiistämätöntä)eläimenä olemista käytetty perusteluna.Vaan oikeastaan kyse oli siitä,että vaikka ihmisellä olisi kyky,niin miksi intohimot pitäisi tukahduttaa?Kuka määrittää ongelman?Kuka määrää mitkä intohimot pitäisi tukahduttaa hallitsemalla käytöstään?

Ja edelleen väitän,että pinnan alla olevat voimat pakottaa ihmisen muokkaamaan omaa toimintaansa,mikäli se aiheuttaa hänelle jatkuvasti enemmän pahaa oloa kuin mahdollista mukana tulevaa nautintoa.Missä tuo piste sitten itse kullakin on?varmaan aika paljon eroja.Jonkin sortin mielihyvän ja siitä mielihyvästä maksetun hinnan taseesta ihmisen käytöksessä on kyse.

Emmä millään jaksa lähteä tältä tasolta, että perusteluna käytetään sitä että ihminenkin on eläin.

Meillä on kyky harkita tekojemme seurauksia, mikä erottaa meidät muista eläimistä (jos näin halutaan asia määritellä. Sehän tässä oli se pointtikin tai nou..).

Sori, mä hetken jo lähdin provoiluun mukaan, mutta ei pysty kykenee tähän saivarointiin.

Tää menee nyt lukemaan Eläinten vallankumousta, eläinten oikeuksia ja katsomaan et Hesy varmistaa et mulle on kipossa ruokaa jouluna.

Heh, meitä on moneksi!

[quote="Tonnikalakeiju"]Höpö höpö. Tunteitaan ei voi hallita, käytöstään voi.[/quote]
-ja siinäkö ei ole mitään dilemmaa?Pitempään jatkuessaan jopa suuri stressitekijä,mahdollisesti mielenterveysriski?Ja vaikka käytöstään voikin hallita,se ei todista,etteikö mainittujen harrasteiden(joku sanoisi paheiden)viehätys osaltaan olekin hallitsemattomuus.

[quote="Tonnikalakeiju"]Jos rakastuminen on vastoin yhteiskunnan sääntöjä, tai omaa moraalia, sitä on syytä hallita. [/quote]
-mikä se syy on?


[quote="Tonnikalakeiju"]Seksiä ei harrasteta kenen kanssa tahansa hallitsemattomasti. Tai ehkä joku harrastaa, suurin osa ihmisistä ei taida kuitenkaan.[/quote]

-ei taida ei,mutta huomattavasti suurempi osa varmasti haluaisi,kuin varsinaisesti halun toteuttaa.Onko se käytöksen hallintaa vai arkuutta?Menettämisen pelkoa?en tiedä.

[quote="Tonnikalakeiju"]Intohimojen hallitsemattomuus kuuluu eläimille ei ihmisille.
[/quote]
Ja mikäs se ihminen taas olikaan.........kyllähän hallintaa on yritetty vuosituhansia esimerkiksi uskontojen voimalla.Ihminen on kyllä taistellut liberaaliutensa erilaisista tukahduttamispyrkimyksistä huolimatta.Taitaa nykyään jonkinlainen taloudellisten riippuvuuksien ajama itsesensuuri pitävän ihmisiä "Kurissa" enemmän kuin mikään sisäinen pakko tai ylhäältä annettu moraali.


[quote="Tonnikalakeiju"]Eiköhän tämäkin maa ole täynnä anonyymit sitä ja anonyymit tätä tukiryhmiä, joissa käyvät ihmiset antaisivat aika paljon, jos osaisivat suhtautua tuhoisaan riippuvuuteensa yhtä kevyesti ja uskoa että kyllä se siit.[/quote]

-tukiryhmien määrä kertoo enemmän ongelmksi uskoteltujen "paheiden" määrästä kuin siitä,että ihminen todella kokee ongelmaksi jonkun yksittäisen asian.Toki asioita varmasti koetaan ongelmaksi-miksi,en aina tiedä-mutta erilaisten anonyymiryhmien määrän kanssa ongelmiksi koettujen asoiden määrä tuskin korreloi.
Tietysti.ihmisellä on oikeus kokea mikä tahansa asia ongelmaksi.En minä ole asian suhteen kieltolakia ajamassa.Mutta aika monien tukiryhmien "ongelman aihe" oikeastaan loppujen lopuksi kertoo siitä kuinka hyvin asiat on.

[quote="Vieras"]
..,että seksi,rakastuminen,päihteet,uhkapelit,mahdolliset nautintoina koetut vaaratilanteet ym ovat intohimoja,joita ei kuulukaan hallita.Se se juttu niissä onkin.Vielä en ole menettänyt naivia uskoani siihen,että ihmisnisäkäs lopettaa kyllä ennemmin tai myöhemmin(jos ehtii ennen pysyviä vahinkoja)itselleen haitallisena pitämänsä toiminnan,jos/kun kokee sen välittömät vaikutuksetkin jo pahana.

.[/quote]

Höpö höpö. Tunteitaan ei voi hallita, käytöstään voi. Jos rakastuminen on vastoin yhteiskunnan sääntöjä, tai omaa moraalia, sitä on syytä hallita. Seksiä ei harrasteta kenen kanssa tahansa hallitsemattomasti. Tai ehkä joku harrastaa, suurin osa ihmisistä ei taida kuitenkaan.

Intohimojen hallitsemattomuus kuuluu eläimille ei ihmisille.

Eiköhän tämäkin maa ole täynnä anonyymit sitä ja anonyymit tätä tukiryhmiä, joissa käyvät ihmiset antaisivat aika paljon, jos osaisivat suhtautua tuhoisaan riippuvuuteensa yhtä kevyesti ja uskoa että kyllä se siit.

No.Jos edellinen vieras myönsi hieman provosoivansa,niin miksen minäkin.Väitän ettei alkoholi ole ongelma.Kenellekkään.Sen sijaan seuraavan päivän työt/rahan puute/viinan puute on ongelma.Humalahakuisuus on luonnollista.Ihmisestä itsestään ja sietokyvystä on kiinni,kohoavatko annokset jonkun virallisen instanssin määrittelemille riskirajoille.
En myöskään ymmärrä jotain näennäistä "hallinnan" tunnetta päihteiden suhteen.Miksi viinaa ei saisi kaivata ja sitten tuota kaipuutaan säädellä ympäristön erilaisten tekijöiden lomassa poukkoillessaan(esim.seuraavan päivän työt).En ole kuullut ihmisten "hallitsevan" avioliittoaankaan pääsemällä ensiksi eroon puolison kaipuustaan ja siten olevan "tilanteen herra".

Myönnän,että tässä on tarvettaan leveämmällä pensselillä maalattua provoa,mutta taustalla on rehellinen mielipide siitä,että seksi,rakastuminen,päihteet,uhkapelit,mahdolliset nautintoina koetut vaaratilanteet ym ovat intohimoja,joita ei kuulukaan hallita.Se se juttu niissä onkin.Vielä en ole menettänyt naivia uskoani siihen,että ihmisnisäkäs lopettaa kyllä ennemmin tai myöhemmin(jos ehtii ennen pysyviä vahinkoja)itselleen haitallisena pitämänsä toiminnan,jos/kun kokee sen välittömät vaikutuksetkin jo pahana.

Tänään tuli ihmeteltyä ranskalaisen "hämähäkkimiehen" alain robertin motiiveja ja pitkään kestänyttä intohimoa harrastukseen joka ei salli yhtäkään virhettä sanotaanko 20 metrin nousun jälkeen.Luulisi,että esimerkiksi kolme tunnetuinta korkeaa rakennusta olisi riittänyt,mutta joku se vaan veti miehen seinälle yli 80 maailman korkeimpiin rakennuksiin ilman suoranaista rahallista korvausta.

Vieraalta helkkarin hyvä ja ajatuksia herättävä puheenvuoro. =D>
Meillä meinasi tuon miehen tissuttelu karata käsistä, ennenkuin kasasin viikon mittaan kertyneet pullot herran nenän alle ja totesin että ootko sitä mieltä että tää on kohtuullista (ja ei se hirveitä silti kitannut, mutta pari kolme pulloa/tölkkiä illassa). Sitten sovittiin että josko jätetään se tissuttelu viikonloppuihin ja sen jälkeen se väheni merkittävästi muutenkin ja jäi vain erityistilaisuuksiin. Olen onnellinen, pelkäsin todella että tuosta tulee ongelma. Alkoholistien kanssa lapsuuteni eläneenä, en todellakaan halua enää toistaa sitä kokemusta.

Mielestäni aina kun joutuu rajoittamaan oman tahtonsa voimalla jotain, niin on kyse ongelmasta. Se tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että ongelmia on vaikka kuinka paljon ja siten matkaa jäljellä hurjasti. Suurin osa näistä pakkomielteistä on varmaankin piilossa, koska en tahdo niitä nähdä, ja hyvä niin. Olisikin aika raskasta tulla yht'äkkiä itsestään täysin tietoiseksi, voisi suljettu laitos kutsua :wink:.

Minulle riittää se kun on jatkuvasti jokin asia "framilla" eli joudun tekemään duunia itseni kanssa jatkuvasti. Tämä duunin tekeminen ei voi olla jatkuvaa kärsimystä vaan pääsääntöisesti iloista hommaa, muuten en sitä jaksa pitkään tehdä. Toki se joskus koville ottaa katsoa itseään ulkopuolisen silmin, mutta se kuulunee asiaan.

Minulta jäi alkoholi pois parikymmentä vuotta sitten, koska meni pahasti överiksi ja siitä kului viitisen vuotta, niin aine ei enää hetkaittanut puoleen eikä toiseen, se muuttui minulle yhdentekeväksi aineeksi ja minä en vaan siihen koske, koska uskon, että olen sille allerginen lopun elämääni, eikä minun tarvitsekaan sitä hallita, ei tosiaankaan tarvitse.
Hallinnan ja sen mukana voimallisuuden illuusio on merkillinen juttu. Kun tarkasti tutkailen, niin harvassa osaamassani asiassa on kysymys hallinnasta ja tahdonvoiman ylivallasta, tai yleensäkään ensisijaisesti erinomaisuudestani. Ne asiat mitä olen elämässäni todella oppinut ovat tulleet ns. "kantapään kautta", eli on tullut lunta tupaan ja sen myötä jonkinasteinen hellittäminen, jotta jotain uutta on mahtunut elämääni. Niin kauan kun olen yrittänyt vain itse jääräpäisesti taistella tuulimyllyjä vastaan olen aina sotinut vahvempaani kanssa ja takkiin on tullut ja edelleen monessa suhteessa tulee.

Karppaamisen pariin tulin vasta monen kokeilun ja erehdyksen kautta. Olin hyvinkin skeptinen ja varautunut, mutta päätin kuitenkin antaa tällekin mahdollisuuden. Se mahdollisuus todella kannatti antaa, koska nyt tämä osa elämääni ole taatusti matkalla oikeaan suuntaan.

Niin kuin elämässä yleensäkin, niin myös tässä karppauksessa tulisi minun säilyttää nöyrä asenne ja muistaa mistä lähdin tälle tielle, koska sinne, niihin kesäisiin oloihin, oma tahtoni ja jääräpäisyyteni minut vei.

Harvoin, vain erityistilaisuuksissa. Nykyään yksi kevytsiideripullo humahtaa päähän sitä vauhtia, että alta pois. Pitää oikein miettiä milloin olisi viimeksi ottanut alkoholia... Kolme kertaa tänä vuonna. Viimeinen taisi olla juhannuksena, mutta silloin kyllä meni vähän överiksi :oops:!

[quote]Provosoinko, ehkä joidenkin mielestä? Kyllä mä tiedän, että on ihmisiä, jotka voi olla tuosta vaan pitkäänkin juomatta ja juomista miettimättä. Luulin pitkään olevani tuollainen ihminen. Käytäntö olikin sitten vaikeampi toteuttaa.[/quote]

Eli suomeksi sanoet tunnustat, että olet edelleen koukussa viinaan ja että hallitset koukkuasi pysymällä erossa viinasta.
Samalla tavalla täällä karpeissa moni joutuu pysymään erossa sokerista tai leivästä, joista niistäkin voi parista annoksesta jäädä putki päälle.
Pidättäytyminen koukuttavista aineista on asiallinen varokeino, muttei vielä tarkoita sitä, että "viina ei maistu".

Koukusta on tervehtynyt vasta sitten kun parista annoksesta ei jää putkea päälle, vaikka ottaisikin. Silloin vapaus ottaa tai olla ottamatta on jotain ihan muuta kuin laskeminen. Toki vapautuminenkin tapaa laskea vuosittaisen alkoholimäärän/leivän/sokerin/rääkkitreenin nautintaa johonkin kohtuuteen - mutta se on kovin eri asia ja paljon helpompaa, jos tai kun homma toimii ilman jatkuvaa itsekuria.

Niin että eiköhän vasta tervehtymisen jälkeen voi kunniallisesti että "viina ei maistu"?

Niin, vuodessa on 52 viikkoa eli alle annos per viikko. Ei minunkaan mielestä suuri määrä vaikka juonkin -nykyään- vähemmän. Aiemmin join enemmän ja "hallitusti" #-o lähes päivittäin. Jälkeenpäin ajatellen tajusin, etten hallinnutkaan vaan alkoholi hallitsi. Yllättäen olen huomannut, että lasillinen tai kaksi voikin herättää hiukka holtittoman illan :? Enhän minä ollut alkoholisti edes. Alkoholistithan on tietyn näköisiä, vai onko? Sitäpaitsi kaikkihan juo. Rippijuhlissakin nykyään tarjotaan drinksuja eli siis lapsen juhlassa. Enkä puhu pelkästä tervetulojuomasta. En ole uskovainen.
Illassa saa juoda jopa neljä annosta ja viikonloppuna voi juoda viiniä, niinhän meitä opastetaan. Tai niin me luetaan, koska halutaan. Noikin annokset varmaan pienten ihmisten mukaan ja mä oon vähän isompi niin voin juodan enemmän. Ja vaikka menis enemmänkin niin...käynhän mä töissä ja silleen.

Koska sitä juomaa alkoi mennä, hmm? Nuorena join tosi vähän, sitten tuli lapsia, enkä juuri juonut...noin 35 v jälkeen juominen on jossain vaiheessa lipsahtanut. En olisi koskaan uskonut, että joudun juomista ihan miettimään, himoni hillitsemään. Puhumattakaan, että laiheliini alkoi myös lihota.

Kun otin yläasteen vanhempain illassa puheeksi, että jospa katsoisimme nuorison juomisen perään hiukan hanakammin niin minut naurettiin käytännössä pihalle. "Ei ne nuoret juo kuin siiderin pari ja sitten kikattaa". Äidit oli niin nuorison puolella. Pyysin "erehdystäni" anteeksi ja päätin tarkemmin pohtia nuorison juomista. Nyt kun olin itse vähentänyt juomista niin pystyin paremmin tarkkailemaan :wink: . Menin porukoiden sekaan ja juteltiin niitä näitä, meilläkin kävi jengiä. Nuoret itse sanoi, että liikaa tulee juotua. Pari siideriä, kiss my ass. Toisekseen joidenkin vanhemmat lähtee aina kaksin mökille tai raflaan eli talo jää tyhjäksi niin on paikka jossa ryypätä poissa silmistä. Nähnyt itsekin kun nuoriso silmät pyöreenä selittää, " äiti mä en juonu mut kaverit joi". Mulla oli hiukan eri näkemys mutta pidin mölyt mahassani. Ihan sama mulle, kantapään kauttahan näitä asioita itse kukin oppii.

Harva aikuisistakaan vain oikeasti juo vähän ja vielä harvempi tänä päivänä pystyy juomaan hallitusti. Pari tuttua pystyy enää pitämään edes sen surullisen kuuluisan tipattoman tammikuun, lopuilla repsahtaa viikon tai kahden tauon jälkeen. Yhden käden sormilla on laskettavissa ne, jotka ei juuri juo, koska ei vaan kiinnosta. Mukavia ihmisiä, ihan oikeesti.
Kesän grilliherkut ei mua ainakaan lihota niinkuin vuosia luulin. Syy olikin alkoholissa ja sen lieveilmiöissä. Lomatkin meni tissutellessa.

Nyt kun on paasattu sokereista ja hiilareista niin voitais alkaa miettiä alkoholin käyttöä. Laittakaas ylös jokapäivä juomanne drinksut ja oluet. Jos ei muuten onnistu niin seuraavana päivänä laskette pullot. Sitten vaan laskemaan montako euroa niihin litkuihin menee päivässä, viikossa, kuukaudessa ja vuodessa. Lomilla voi mennä enemmän eli sekin kannattaa huomioida.
Mulle ei tarvitse selittää mutta selitäpä itsellesi. Jos et pysy laskuissa tai aamuisin on niin väsynyt, ettei innosta niin, herätys pahvi!

Juujuu, lasi punkkua päivässä vhai olishkse viislonkeroo eiku siis ootash...mut siish she on kauheeta kun sitä sokeria siis shyödään niin hirveeshti hik. :mrgreen: Onneksh on näitä vähäkalorisia alkoholijuomia, hik.

Provosoinko, ehkä joidenkin mielestä? Kyllä mä tiedän, että on ihmisiä, jotka voi olla tuosta vaan pitkäänkin juomatta ja juomista miettimättä. Luulin pitkään olevani tuollainen ihminen. Käytäntö olikin sitten vaikeampi toteuttaa.

40 annosta vuodessa nauttiva on lähes absolutisti...

[quote="Saponaria"]Ai. Minusta se kuulostaa aika epäilyttävältä, jos joku nappaa lusikallisen joka päivä, ja aika paljolta, jos menee lasillinen melkein joka viikko! 40 annosta vuodessa kuulostaa jo huolestuttavalta. Mun lähipiiristä ei taida löytyä kovin montaa sellaista, joka käyttäisi alkoholia yli kymmentä annosta vuodessa.[/quote]

Voihan tietysti "kissa" kuulostaa jonkun korvaan samalle kuin "koira", mutta ei se silti kissasta koiraa tee... paitsi sen yhden ainoan ihmisen mielestä tietysti.