karppaus.infon arkistoitu foorumi

Kaikki ovat yksilöitä. Meidän ukko on karpannut vuodesta 2006 ja kaikissa vuosikontrolleissa on tehty uusi paastosokeriennätys. Siis ylöspäin. Nyt on pari vuotta pysynyt 6,4:ssä. Tipattomuutta olen sille ehdottanut, ei innosta. Vyötärö on välillä isompi, välillä pienempi mutta rasvaa pelkäämätöntä karppausta on ollut koko aika. Sokerirasitukseen ukko joutui vuosi sitten, tulokset olivat hyvät. Huoli pois, ainakin toistaiseksi.

Kyllä painon pudotuksen tulisi vaikuttaa sokeriin suotuisasti.
Läski kun vähenee, insuliinin pitäisi pitää paremmin tasapainoa.
Mutta kun se insuliinin tuotanto voi koko ajan vähentyä, niin tuota etua ei tule ?
Itse kamppailen juuri nyt korkean sokerin kanssa, eikä toimivaa ratkaisua meinaa löytyä.
Aiemmin pelasi, mutku sitä ikää tulee joka vuosi 12 kuukautta lisää...

[quote="Hnu1"]Hei!

Eihän tässä verensokerin nousussa mistään sairaudesta vielä ole kyse. Lääkärin tarkkailussa ollaan. Seuraava kontrolli on vuoden päästä. Lääkärin ainoa ohje oli, että painoa ei saa päästä nousemaan. Vähän outoa, kun painon pudotuksella ei ole ollut veren sokerin nousuun mitään vaikutusta. Anteeksi kun kyselin täältä, olisiko jollain muulla karppaajalla selitystä tähän tai kokemusta asiasta. en kysy enää.

t. Hanu[/quote]
Miksi painonpudotuksella pitäisi olla jotain merkitystä verensokeriin??

Ja kuten mlv sanoi, karpata voi todella monella tavalla, epäterveellisestikin.
Jos oma tapa nostaa pitkääsokeria eikä aamunkoin eli paastomittauksia, kannattanee miettiä vähän :)

Anteeksi jos vastaukseni jotenkin loukkasi, hyvä kun sinulla on asiat tarkkailussa. Itse olen saanut jo viisi vuotta LCHFllä pidettyä sokerit kurissa ja jos ne alkaisivat nousta niin olisin kyllä huolestunut.
Toivottavasti saat muitakin vastauksia.

Hei!

Eihän tässä verensokerin nousussa mistään sairaudesta vielä ole kyse. Lääkärin tarkkailussa ollaan. Seuraava kontrolli on vuoden päästä. Lääkärin ainoa ohje oli, että painoa ei saa päästä nousemaan. Vähän outoa, kun painon pudotuksella ei ole ollut veren sokerin nousuun mitään vaikutusta. Anteeksi kun kyselin täältä, olisiko jollain muulla karppaajalla selitystä tähän tai kokemusta asiasta. en kysy enää.

t. Hanu

[quote="Hnu1"]Hei!

Olen karpannut kolme vuotta ja painoni on pudonnut 12 kg. Silti veren sokeri jatkaa tasaista nousuaan. Kumma juttu.

t. Hanu[/quote]
Karpata voi monella tavalla. Eli kun on kyse vaikkapa esidiabeteksestä niin kannattaa noihin metabolisia ongelmia hiilarirajoituksella hoitavien lääkärien kirjoihin tutustua (Hexeberg, Dahlkvist Heikkilän lisäksi) ja jos tuntee tarvetta katsoa vaikkapa pitkäsokerit. Edullisia mittareita omaan käyttöön myös löytyy.
Diabeteskään ei ole vain ykkönen tai kakkonen, sairauksien hoidossa ja diagnooseissa ei nettipalstat ehkä ole se paras ratkaisu.

[quote="Vieras"]
Juttu on pitkä, eikä mitään kiinnostusta korjata kaikkia virheellisyyksiä, mutta tässä muutama ekasta teesistä:

1. Rasva ja valkuainen eivät lihota: Väärin, molemmat lihottavat tutkitusti

2. Ihminen voi polttaa rasvaa: Väärin, rasva ei pala, kyse on hapettumisesta. Sitäpaitsi energian kulutus on avainsana.

3. Jos yrität laihduttaa pelkillä kasviksilla (hiilihydraateilla), poltat aina ensin elimistöstäsi hiilihydraatteja, et rasvaa.: Väärin, rasvaa käytetään energiaksi koko ajan.

4. Kalorien poltto menee säästöliekille: Ilmiötä on tutkittu, muttei todistettu.

5. Konjugoitu linolihappo (CLA) ja kalaöljy ovat laihduttavia : CLA ei ole ihmistutkimuksissalaihduttanut ja se ei varmasti ole ratkaisu lihavuuteen, mutta Tolosen pillerikaupan onnistumiselle kyllä.

6. Laihduttajan tulee muistaa syödä kohtuullisesti myös valkuaista, jotteivät lihakset surkastu: Atrofiaan paras lääke on liikunta.

Siinä ihan muutama...[/quote]
Huh huh, mitä tietämätöntä potaskaa!

- Jos syödään hiilarien tilalla energiamärältään saman verran rasvaa, niin laihdutaan eli Tolonen oli oikeassa!
- Jos ravinto koostuu virallistahon lautamallin mukaa, ei kehon rasvanpoltto toimi kuten VHH:ssa, eli Tolonen oli oikeassa.
- Ei tarvitse välttämättä liikkua jotta lihakset kehittyvät - riittää kun ravinnossa on riittävästi valkuaista eli Tolonen oli oikeassa.

Hei!

Olen karpannut kolme vuotta ja painoni on pudonnut 12 kg. Silti veren sokeri jatkaa tasaista nousuaan. Kumma juttu.

t. Hanu

Hei Hanu
Etsippäs käsiisi vaikka Antti Heikkilän Diabeteksen hoito ruokavaliolla, vaikea sanoa noista yksittäisistä arvoista sen enempää, monellahan saattaa arvot olla koholla pitkäänkin ennenkuin sitten ollaan niissä lukemissa joilla diabetes kakkonen diagnoosi tulee. En nyt sano että Sinulla näin, mutta jos ollaan siihen suuntaan menossa niin on helpompi VHH:lla saada suunta kääntymään kuin pitemmän ajan jälkeen.

En nyt sanos oudoks otsikoks... tämän ketjun perustaja on halunnut kysyä asioista papalta... ja pappahan neuvoi pyydettäessä, minuuki. :wink:

Kyllä. Alkoholi vaikuttaa 3pv. Joten ennen kokeita on hyvä olla ihan viikkokin ilman.
Tämä asia ei kyllä liity Pappaan mitenkään. Outo otsikko.

Moi!

Minulla todettiin veren paastosokerin olevan koholla, 6.1 ja määrättiin sokerirasituskokeeseen. Siinä paastosokeri oli 5.8 ja kahden tunnin rasituskokeen jälkeen 6.1. Arvot ovat kuulemma hyvät.

Koetta edellisenä päivänä ei saanut nauttia alkoholia. En juonutkaan, mutta sitä edellisenä join runsaasti, noin 12 drinkkiä, joten veressä oli alkoholia vielä koetta edellisenä päivänä iltapäivällä.

Kuinkahan paljon alkoholi vaikutti sokeriarvojen putoamiseen? Pitäisikä koe uusia?

t. Hanu

Onko Tolosen Monivitamiini- ja hivenaine pillerin sisältämät määrät myös yhtä hakusessa ja kenties kehnosti koostettu?

Vieras, hapettuminen on palamista!

[quote="Pappa"]
Tohtori Tolosen 10 teesiä

1. Rasva ja valkuainen eivät lihota, nopeat hiilihydraatit lihottavat
Ihminen voi polttaa rasvaa – vyötäröltään ja muualta – vain syömällä myös rasvaa. Ravinnossa pitää olla jonkin verran rasvaa, koska se hidastaa sokereiden imeytymistä ja insuliinin eritystä haimasta vereen. Jos yrität laihduttaa pelkillä kasviksilla (hiilihydraateilla), poltat aina ensin elimistöstäsi hiilihydraatteja, et rasvaa. Silloin rasva jää jäljelle vyötärölle ja sisäelimiin ja sitä kertyy helposti lisää. Elimistösi luulee, että rasvan saanti on nyt loppunut, joten sitä pitää alkaa säästää. Kalorien poltto menee säästöliekille.

Ravinnossa on monenlaisia rasvoja, hyvä ja huonoja. Suosi hyviä rasvoja: monityydyttymättömiä, juoksevia kasviöljyjä (oliivi- ja rypsiöljyä) ja kalaöljyä. Konjugoitu linolihappo (CLA) ja kalaöljy ovat laihduttavia rasvoja. Laihduttajan tulee muistaa syödä kohtuullisesti myös valkuaista, jotteivät lihakset surkastu. Virallisten ravintosuositusten mukaan meidän tulisi syödä valkuaista 0,8 g painokiloa kohti päivässä (siis 80 g/100 kg elopainoa). Minusta määrä saisi olla suurempikin, noin 25-30 % energiansaannista. Valkuaisaine ei lihota, vaan säilyttää lihasmassaa, voimaa ja kestävyyttä. Valkuaisaineita saa toki myös kanasta, kananmunasta ja kasviksista. Valkuaisainepitoinen ruoka hillitsee verensokerin nousua aterian jälkeen.
[/quote]

Juttu on pitkä, eikä mitään kiinnostusta korjata kaikkia virheellisyyksiä, mutta tässä muutama ekasta teesistä:

1. Rasva ja valkuainen eivät lihota: Väärin, molemmat lihottavat tutkitusti

2. Ihminen voi polttaa rasvaa: Väärin, rasva ei pala, kyse on hapettumisesta. Sitäpaitsi energian kulutus on avainsana.

3. Jos yrität laihduttaa pelkillä kasviksilla (hiilihydraateilla), poltat aina ensin elimistöstäsi hiilihydraatteja, et rasvaa.: Väärin, rasvaa käytetään energiaksi koko ajan.

4. Kalorien poltto menee säästöliekille: Ilmiötä on tutkittu, muttei todistettu.

5. Konjugoitu linolihappo (CLA) ja kalaöljy ovat laihduttavia : CLA ei ole ihmistutkimuksissalaihduttanut ja se ei varmasti ole ratkaisu lihavuuteen, mutta Tolosen pillerikaupan onnistumiselle kyllä.

6. Laihduttajan tulee muistaa syödä kohtuullisesti myös valkuaista, jotteivät lihakset surkastu: Atrofiaan paras lääke on liikunta.

Siinä ihan muutama...

[quote="Nist"]Kuten huomasitte, korjasin edelläolevaa viestiäni. Valitettavasti huuhaa-tolosen ....jne

Siitä kuitenkin plussaa toloselle, että ymmärtää jotakin GI-ruuasta, tosin sen varjolla on taas lanseerannut uutukaiset pilsunsa, jotka lupaavat laihduttaa.... ..noh, ainakin lompakk [/quote]

[b] Vaikka allaolevassa Tolosen tekstissä on paljon kritisoitavaa ja jopa hiukan "vinoja" epäsuoria väitteitä jossain kohdassa niin silti, paljon on hyvää tukea alakarppaukselle[/b]. Ei tuossa tuota varsinaista huuhaata nyt aivan poskettomasti ole kun sen huolella lukee ja ymmärtää jotkin yksinkertaistetut epätarkat populistiset ilmaisut. Yllättävän paljon on asennetta lääkäriksi... lainauksena Tolosen sivun http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/orto.html laidan pikku teksti:

"Ravitsemus- ja terveysviranomaisten
laatima ruokapyramidi
on suuri harha, joka
on johtanut nykyiseen
ylipaino-ongelmaan ja
diabetesepidemiaan,
sanoo Harvardin yliopisto"


Allaolevassa on todella rankkojakin kohtia ja hyvin huomionarvoista, en kuitenkaan johdattelun estämiseksi alleviivaa joitakin juttuja liittyen kitudieetteihin, rasvoihin, paleoajateluun jne... (Atkins kohdassa sitten valitettavasti Tolonen lipsuu ja aivojen glukoosikohdassa oikeen kunnolla) Mutta muuten, huolellisen lukemisen arvoinen 14.1.2005 päivitetty versio:


lainaus BEGIN:
----------------------------------------------------------------




Tohtori Tolosen 10 teesiä

1. Rasva ja valkuainen eivät lihota, nopeat hiilihydraatit lihottavat
Ihminen voi polttaa rasvaa – vyötäröltään ja muualta – vain syömällä myös rasvaa. Ravinnossa pitää olla jonkin verran rasvaa, koska se hidastaa sokereiden imeytymistä ja insuliinin eritystä haimasta vereen. Jos yrität laihduttaa pelkillä kasviksilla (hiilihydraateilla), poltat aina ensin elimistöstäsi hiilihydraatteja, et rasvaa. Silloin rasva jää jäljelle vyötärölle ja sisäelimiin ja sitä kertyy helposti lisää. Elimistösi luulee, että rasvan saanti on nyt loppunut, joten sitä pitää alkaa säästää. Kalorien poltto menee säästöliekille.

Ravinnossa on monenlaisia rasvoja, hyvä ja huonoja. Suosi hyviä rasvoja: monityydyttymättömiä, juoksevia kasviöljyjä (oliivi- ja rypsiöljyä) ja kalaöljyä. Konjugoitu linolihappo (CLA) ja kalaöljy ovat laihduttavia rasvoja. Laihduttajan tulee muistaa syödä kohtuullisesti myös valkuaista, jotteivät lihakset surkastu. Virallisten ravintosuositusten mukaan meidän tulisi syödä valkuaista 0,8 g painokiloa kohti päivässä (siis 80 g/100 kg elopainoa). Minusta määrä saisi olla suurempikin, noin 25-30 % energiansaannista. Valkuaisaine ei lihota, vaan säilyttää lihasmassaa, voimaa ja kestävyyttä. Valkuaisaineita saa toki myös kanasta, kananmunasta ja kasviksista. Valkuaisainepitoinen ruoka hillitsee verensokerin nousua aterian jälkeen.

Rasvainen ruoka etenee vähärasvaista ruokaa hitaammin mahalaukusta suoleen ja hidastaa siten verensokerin nousua. Siksi kohtuullinen määrä hyvänlaatuista rasvaa on ihmiselle vain hyväksi. Lue Oulun yliopiston ja Kansanterveyslaitoksen yllättävä raportti:
Vähärasvainen ruokavalio lisää ja hapettaa LDL-kolesterolia
Maitotaloustuotteet ovat avuksi painonhallinnassa

2. Juo 2 litraa vettä päivässä!
Vesi on elämän eliksiiri. Ihmisen painosta 60-80 % on vettä; lihavassa vähemmän ja laihassa enemmän. Lihaksikas sijoittuu ääripäiden väliin. Pikkulapsessa on vettä saman verran kuin kurkussa, 80 %. Miksi meissä on näin paljon vettä? Yksinkertaisesti siksi, että kaikissa soluissamme - joita on 60 triljoonaa - on rasvakerroksesta koostuva solukalvo ja vedestä koostuva sisäosa. Jokainen solu tarvitsee vettä voidakseen hyvin.

Vedellä on monia tärkeitä tehtäviä aineenvaihdunnassamme. Vesi huolehtii lämpötasapainosta, kuljettaa happea lihaksiin ja hiilidioksidia ja muita kuona-aineita pois niistä, kuljettaa ravinteita verestä soluihin, pitää yllä solujen kokoa ja muotoa sekä toimii aineenvaihdunnan biokemiallisten reaktioiden keskeisenä väliaineena.

Vedessä ei ole kaloreita, siksi se on ihanteellinen laihduttajan juoma. Ihmisen pitäisi juoda 1,5–2,0 litraa vettä vuorokaudessa. Kova kuntoilu ja urheilu (ja kuuma ilmanala) vaativat vieläkin enemmän. Aloita aamusi juomalla iso lasillinen evttä. Älä juo virvoitus- ja urheilujuomia (kolajuomat ovat niistä pahimpia), niissä on 10 % sokeria eikä niissä ole juuri lainkaan suojaravinteita. Olut, viini ja "terävät" sisältävät paljon kaloreita, ja alkoholi on diureettinen aine – se lisää virtsan eritystä. Samalla lisääntyy magnesiumin eritys, mikä voi johtaa piilevään puutostilaan ikävine seurauksineen. Moni luulee, että huoneenlämpöinen vesi on terveellisempää kuin kylmä. Se ei pidä paikkaansa; jääkaappilämmin vesi on ihanteellista juotavaa.

Berliinin Charite -yliopistossa juuri julkaistu tutkimus osoittaa, että ihmiset laihtuvat juomalla kaksi (2) litraa vettä päivässä. Vesi stimuloi sympaattista hermostoa ja kiihdyttää aineenvaihuntaa, jolloin kaloreita palaa jopa 150 enemmän päivässä, sanovat tutkijat. Hiilihappoisella vedellä ei ole yhtä tehokasta vaikutusta.

3. Varo alkoholia, se lihottaa suoraan ja välillisesti
Laihduttajalle alkoholi on ongelmajuoma. Kun veressä on alkoholia, ihminen polttaa sen aina ensin energiaksi ja vasta sen jälkeen alkavat hiilihydraatit, proteiinit ja rasva palaa. Alkoholissa on energiaa 7 kcal/gramma eli lähes yhtä paljon kuin rasvassa (9 kcal/g) ja paljon enemmän kuin hiilihydraateissa ja proteiinissa (4 kcal/g). Alkoholigramman palamiseen kuluu 4 kcal, joten jokaisesta grammasta tulee 3 ylimääräistä kaloria. Siksi runsas alkoholinkäyttö lihottaa.

Alkoholi lihottaa myös välillisesti, koska se vaikuttaa kohottaa veren leptiinipitoisuutta, joka muutoinkin on ylipainoisilla koholla. Eräässä tutkimuksessa yksi drinkki nosti veren leptiiniä keskimäärin 7 % ja kaksi drinkkiä 9 %. Lue lisää

Lisäksi alkoholi vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin. Se vapauttaa aivoissa dopamiinia, jolloin syntyy aluksi voimakas mielihyvän tunne, nousuhumala. Silloin on vaikea tai mahdotonta hillitä syömistä, joka sekin lisää dopamiinin eritystä aivoissa ja antaa mielihyvää. Alkoholi estää toista välittäjäainetta, gamma-aminovoihappoa (GABAa), joka kontrolloi ei-toivottua käytöstä, mukaan lukien liika syöminen ja juominen. Estojen poisto romuttaa painonhallinnan. Ruokaryyppy ja alkoholipitoinen ruokajuoma eivät siis sovi laihduttajalle.

Alkoholijuomissa on eroja. Punaviini on terveellisintä, sillä siinä on runsaasti antioksidantteja, foolihappoa ja syöpää ehkäisevää resveratrolia. Tohtori Tolosen ortoglykeeminen painontallintamenetelmä sallii 1–2 lasillista punaviiniä päivässä, sillä se parantaa insuliiniherkkyyttä (ja ehkäisee insuliiniresistenssiä ja metabolista oireyhtymää). Noudata kuitenkin kuuluisaa ohjetta: "Yksi [drinkki] on liian vähän, kaksi on hyvä, kolme on jälleen liian vähän". Jos todella haluat laihtua, varo olutta, liköörejä ja teräviä juomia. Oluen GI on 110, siis suurempi kuin sokerin! Raskaana oleville en suosittele alkoholia lainkaan, sillä se vahingoittaa sikiön herkkiä aivoja.

4. Kohonnut verensokeri, insuliini, leptiini, oreksiinit ja kortisoli lihottavat
Ennen luutiin, että hyperinsulinemia johtuu lihomisesta. Asia on kuitenkin täsmälleen päinvastoin. Lihavuus johtuu ihmisen omista hormoneista, insuliinista, leptiinistä ja kortisolista. Lihavan ihmisen veren insuliini on koholla ja leptiinipitoisuus on 3–4 kertaa suurempi kuin normaalipainoisen. Kun lihava ihmisen näkee ruokaa, vilkastuttaa leptiini aivojen nälkäkeskuksen verenkiertoa niin, että ihmisen on vaikea hillitä syömistä. Lihavuusgeeni (obgeeni) tuottaa leptiiniä rasvasoluissa. Niistä se pääsee verenkiertoon stimuloimalla uudisverisuonten muodostukseen (angiogeneesiä) ja tekemällä näistä verisuonista huokoisia. Hormoni pääsee verisuonten seinämien rei´istä vereen. Leptiini säätää itse omaa pitoisuuttaan verenkierrossa lisäämällä uudissuonten läpäisykykyä. Mitä enemmän rasvasolut tuottavat leptiiniä, sitä huokoisempia ja läpäisevämpiä uudissuonet, ja sitä enemmän leptiiniä vapautuu rasvakudoksesta verenkiertoon.

Kortisoli on lisämunaisen kuorikerroksen erittämä hormoni, jota vapautuu vereen stressissä ja hypoglykemiassa (alhainen verensokeri). Kortisoli vapauttaa maksasta glukagonia vereen, jolloin verensokeri nousee. Se puolestaan lisää insuliinin eritystä haimasta, minkä tarkoitus on taas alentaa verensokeria. Kortisolilla on valitettavasti monia huonoja vaikutuksia elimistössä. Se heikentää lihasmassaa ja puolustuskykyä – immuunijärjestelmää –, jolloin yleiskunto, suorituskyky ja kestävyys huononevat.

Pitkäaikainen kortisolin eritys (esim. stressissä) lisää rasvan kertymistä ihon alle, etenkin vatsan seutuun. Se tuottaa runsaasti leptiiniä, jolloin stressaantunut ihminen lihoo helposti. Syntyy noidankehä.

Älä päästä minkään aterian glykemiakuormaa nousemaan yli 30:n.

5. Joillakin meistä on lihomispuskuri
Jokainen tuntee ihmisiä, jotka voivat syödä lihomatta kuin hevonen. Nuo ihmiset kuuluvat niihin onnekkaisiin, jotka ovat perineet ns. lihomispuskurin. Heidän haimansa ei eritä suuria määriä insuliinia, vaikka verensokeri kohoaisikin nopeasti. Valitettavasti suurin osa suomalaisista ei ole perinyt tällaista puskuria, vaan heidän haimansa reagoi aina rajusti verensokerin nousuun. Vähärasvainen ruokavalio, joka sisältää runsaasti nopeita hiilihydraatteja, lihottaa heitä.

6. Elimistömme ei ole sopeutunut teollisuusruokaan
Voidaksemme ymmärtää nykyistä lihomisepidemiaa meidän on tunnettava ihmiskunnan kehityshistoriaa. Perimältään ihminen on itäafrikkalainen nisäkäs, joka on kehittynyt hyvin hitaasti viimeisten 5-7 miljoonan vuoden kuluessa. Nykyihminen (homo sapiens) erottui omaksi lajikseen noin 100 000–150 000 vuotta eli 5 000–6 000 sukupolvea sitten.

Ihminen alkoi viljellä maata vasta noin 6000 vuotta sitten; sitä ennen maan päällä ei kasvanut viljaa. Sata vuotta siten ihmiset eivät syöneet pullaa, viinereitä, karkkia, ranskalaisia perunoita eivätkä juoneet kolajuomia. Ihmisen perusravintoa ovat aina olleet kasvikset, hedelmät, riista ja meren antimet ja ruokajuomana yleensä vesi. Kala- ja meriruoka (äyriäiset yms.) antoivat sysäyksen ihmisaivojen kehitykselle, jonka ansiosta kykenemme tuottamaan ja ymmärtämään puhetta ja musiikkia, ja meillä on taiteet, tieteet ja nykyajan tekniikka. Kalaöljyn omega-3-rasvahapot ovat välttämättömiä aivoille, sydämelle, verisuonille, nivelille, iholle, kynsille ja hiuksille. Ihmisen eloonjäämisen perusedellytys on ollut kyky sopeutua energian saannin rajoitukseen ja rasvan varastointiin pahan päivän – ruoan puutteen – varalle. Olihan ruoan säännöllinen saanti hyvin epävarmaa tuhansia vuosi sitten. Nälänhädän uhatessa energian kulutus säädettiin säästöliekille.

Entä mitä me syömme tänään? Ajatelkaamme vain niitä muutoksia, jotka ovat tapahtuneet suomalaisten ruokatavoissa muutaman sukupolven aikana. Nyt tiedetään, että ravintoaineet voivat vähitellen muuttaa geenien rakenteita sekä hyvään että huonoon suuntaan. Menneinä vuosituhansina ihmisen ruokavalio muuttui hyvin vähän pitkien aikojen kuluessa, jolloin elimistö ennätti sopeutua muutoksiin.

Me olemme edelleen sopeutuneet syömään hedelmiä, täysjyvätuotteita, juureksia, siemeniä, vihanneksia, siipikarjaa, munia, kalaa ja vähän punaista lihaa. Näiden ruokalajien hiilihydraatit pilkkoutuvat ja imeytyvät hitaasti, eivätkä ne nosta verensokeria nopeasti. Niitä syömällä veren insuliinipitoisuus pysyy kohtuudessa. Lihakin oli ennen riistaa, jonka rasvahappokoostumus on aivan toisenlainen kuin kotieläinten lihassa. Riistalihassa on runsaasti omega-3-rasvahappoja, joita taas kotieläinten lihassa on vain vähän tai ei lainkaan. Nyt syömme paljon elintarviketeollisuuden puoli- ja täysvalmisteita, joissa on runsaasti nopeita hiilihydraatteja ja vaarallisia transrasvoja. Ruokavaliossamme on ranskalaisia perunoita, perunalastuja, teollista perunamuhennosta, pikariisiä, pikamakarooneja, vehnäleipää ja aamiaismuroja (yhtä kuin sokeria, glukoosia). Ne eivät kauan pidä nälkää poissa.

Korkean GK:n ruokien syöminen johtaa käytännössä siihen, että ihminen nauttii aterialla 1/5 enemmän kaloreita ja 10 kertaa enemmän suolaa kuin hän tarvitsee. Nykyruoka huonontaa geenejä ja lisää sairastumisalttiutta. Nykyruoilla verensokeri ja insuliini sahaavat ylös-alas.

Esihistoriallisen ihmisen olisi pitänyt syödä jättimäisiä aterioita – koko vuorokauden energiatarpeensa joka aterialla – saadakseen verensokerinsa nousemaan samalla tavalla kuin nykyään. Niinpä elimistömme luulee joka aterian jälkeen, että olemme syöneet valtavan määrän kaloreita pahan päivän varalle. Siksi se jarruttaa rasvanpolttoa ja alkaa varastoida rasvaa kudoksiin. Rasvasolujen (adiposyyttien) määräkin saattaa lisääntyä, etenkin naisilla, jotka noudatavat vähäkalorista dieettiä.. Seurauksena on ollut ennennäkemätön lihavuus-, verenpainetauti- ja diabetesepidemia monine parantumattomine lisätauteineen.

Kasvirasvojen terveellisyydestä vallitsee paha ja valitettava väärinkäsitys. Ensinnäkin saamme ravinnostamme aivan liikaa kasvirasvojen omega-6-rasvahappoja suhteessa kalarasvojen omega-3:een. Toiseksi, juoksevassa muodossaan (oliivi- ja rypsiöljyinä) kasvirasvat ovat terveellisiä, mutta kovetettuina epäterveellisiä. Valitettavasti niitä on nykyään joka paikassa: Kevytlevitteissä, paistetussa kanassa, lähes kaikissa leivonnaisissa, kuten kakuissa, munkeissa (varusmiesten herkkua!), donitseissa ja muussa pikaruuassa. Transrasvoja on margariineissa, pikkuleivissä, kekseissä, pakasteissa, muroissa, myslissä, energiapatukoissa, popkornissa, kalapuikoissa, pitsoissa ja muissa rasvoja sisältävissä pakasteruuissa. Monia näistä elintarvikkeista mainostetaan "vähärasvaisiksi". Ne eivät laihduta vaan lihottavat.

Transrasvat jäykistävät solukalvoja, niin ettei sokeri pääse soluihin sisään. Niinpä haima pumppaa lisää insuliinia vereen. Seuraa insuliiniresistenssi, esidiabetes. Transrasvoilla on jopa enemmän haitallisia terveysvaikutuksia kuin moitituilla maaeläinrasvoilla. Ne alentavat "hyvää" HDL-kolesterolia, nostavat "pahaa" LDL-kolesterolia ja seerumin kokonaiskolesterolia ja ne jäykistävät valtimoiden seinämiä. Transrasvoista soluissa syntyy pahoja, tulehdusta aiheuttavia eikosanoideja ja jopa syöpää aiheuttavia yhdisteitä. Elintarvikepakkauksissa ei ole vielä transrasvoista merkintöjä, mutta ne tulevat pakollisiksi Yhdysvalloissa v. 2006 ja ehkä senjälkeen myös EU:ssa.

Kalaöljystä valmistettu E-EPA, toimii elimistössä päinvastoin kuin transrasvat. Siksi suosittelen E-EPAa kaikille riippumatta ruokavaliosta, elopainosta ja terveydentilasta.

Entä liha? Jotkut vannovat Atkinsin dieetin nimeen, minä en, vaikka hyvin tiedän sen auttaneen monia laihtumaan. Atkinsin dieetillä painoaan nopeasti pudottavat ihmiset menettävät aluksi elimistöstään pääasiassa vettä, mikä ei ole varsinaista laihtumista. Painonpudotus on siis osittain harhaa. Atkinsin dieetillä aivot eivät saa tarvitsemaansa energiaa, joten elimistö alkaa valmistaa aivoille polttoaineeksi ketoaineita. Sen huomaa jo hengitykseen ilmestyvästä oudosta hajusta. En tuomitse lyhytaikaista Atkinsin dieettiä, mutta en pidä sitä pitkän päälle suotavana. Aivot eivät saa siitä terveellistä polttoainetta.

Ortoglykeeminen menetelmä menetelmä sallii kohtuullisen laihan lihan syönnin – joskaan se ei ole välttämätöntä –, sillä siitä saa sopivasti sekä rasvaa että korkeatasoista valkuaisainetta. Sopiva määrä on enintään kolme liha-ateriaa viikossa. Liha sisältää terveydelle hyviä yhdisteitä, kuten kreatiinia, karnosiinia, karnitiinia ja kolesterolia (luit aivan oikein, kolesteroli on terveydelle välttämätöntä). Vältä kuitenkin prosessoituja lihavalmisteita, säilykkeitä, makkaroita ja kinkkua. Niihin lisätään nitriittejä, joista syntyy syöpää aiheuttavia nitrosoamiineja. Älä syö usein savustettua äläkä grillattua lihaa, se sisältää karsinogeenejä (muutaman kerran kesässä on ihan OK).

Kuinka usein sinun pitäisi syödä? Moni laihduttaja luulee virheellisesti, että välipalat lihottavat. He yrittävät usein olla syömättä niin pitkään kuin mahdollista. Seurauksena on lopulta hillitön ruokahalu ja mässäily, kun on kerran alkuun päästy. Kaloreita tulee liikaa sekä ruoasta että juomasta. Tämä menetelmä on täysin väärä. Välipalat eivät lihota, sillä niiden avulla voidaan säilyttää hormonit tasapainossa. Silloin ihminen polttaa myös rasvaa (eikä vain hiilihydraatteja) energian tuotantoonsa. Ihmisen tulee syödä 4-5 tunnin välein pääateria ja niiden välissä välipala, esimerkiksi hedelmä. Yksinkertaisesti siksi, että aivomme tarvitsevat sokeria joka 5. tunti. Sokeri (glukoosi) on näet aivojen normaali energianlähde. Aivoissa ei ole sokerivarastoja, joten uutta sokeria on saatava tasaisesti verestä.

Aterian jälkeen verensokeri antaa aivoille energiaa 3-5 tunniksi. Jos ateria on sisältänyt runsaasti nopeita hiilihydraatteja, veren sokeri laskee nopeasti kun haima pumppaa sinne runsaasti insuliinia, jolloin kehittyy hypoglykemia (alhainen verensokeri), eivätkä aivot saa riittävästi polttoainetta. Seuraa henkinen väsymys, energian puute ja ehkä päänsärkyä, heikotusta ja vapinaa. Moni alkaa silloin syödä kontrolloimattomasti. Suuren aterian jälkeinen korkea veren insuliinipitoisuus lisää rasvan muodostusta vyötärölle. Voimakas verensokerin ja insuliinin ylös-alas -liike ja transrasvat heikentävät insuliinin herkkyyttä, eikä verensokeri pääse verestä lihaksiin ja aivoihin. Tarvitaan vielä lisää insuliinia, mikä lisää rasvan kertymistä kudoksiin. Siksi meidän pitää syödä tasaisesti pitkin päivää niin, ettei kehity ylivoimaista nälän tunnetta. Tasainen verensokeri on tarpeen myös yleiselle vastustuskyvylle, immuunijärjestelmälle. Se ehkäisee flunssaa ja muita tartuntatauteja sekä ennenaikaista vanhenemista ja rappeutumista.

Ihmisen immuunijärjestelmän riippuvuus sokerista on jäänne niiltä ajoilta, jolloin esi-isämme saivat hiilihydraattinsa pääasiassa kasviksista ja hedelmistä. Ne pitävät verensokerin tasapainossa ja täyttävät maksan sokerivarastoa (glykogeenia), josta elimistöllä on mistä ammentaa tarpeeseen (esimerkiksi lihastyöhön).

Aivojen, lihasten ja immuunijärjestelmän energian käyttö pohjautuu esihistorialliseen ruokavalioon, ei teollisuusruokaan, jota perheenäidit nykyisin kantavat koteihimme marketeista ja jota nuoriso syö limsa- ja karkkiautomateilla, kioskeilla ja hampurilaispaikoissa. Ei ole ihme, että elintasosairaudet yleistyvät lumivyöryn lailla. Nykyihminen tarvitsee pieniä aterioita usein. Kaikkien aterioiden ei tietenkään tarvitse olla täydellisiä ja lämpimiä. Sinun ei tarvitse käyttää suurta osaa valveillaolostasi ruoanlaittoon. Hyviä välipaloja ovat esimerkiksi ruis- tai kokojyväleipä päällisineen ja omena tai voileipä ja lasillinen maitoa.vaikutusta kuin tavallisella vedellä.

7. Muista liikunta!
Ihminen on luotu liikkumaan. Nykyinen istuva elämäntapa on, väärien ruokatapojen ohessa, suurin syy lihomiseen. Liian vähäinen liikunta vähentää entisestään rasvan palamista. Tutkimukset osoittavat, että hissiä käyttävien ihmisten perusaineenvaihdunta palaa hiljaisemmalla liekillä kuin portaita nousevien. Silloin on vaikea tai mahdotonta päästä eroon liikakiloista. Lisää liikuntaa, niin kalorisi palavat tehokkaammin!
Kaloritaulukko

Uudet tutkimukset osoittavat, että liikunta vapauttaa lihaksista karnosiinia, joka ehkäisee verensokerin nousua. Jos verensokerisi on kohonnut, ota ihmeessä karnosiinia myös lisäravinteena. Se alentaa verensokeria ja ehkäisee glykaatiota kohonneen verensokerin haitallisia biokemiallisia reaktioita, jotka muun muassa kovettavat valtimoita ja vanhentavat ihmistä ennenaikaisesti.)

8. Laihdutusvalmisteista
Valitettavan moni ihminen kuvittelee, että ottamalla laihdutuslääkettä tai muuta valmistetta voi syödä mitä tahansa. Tosiasiassa laihdutus ja pysyvä painonhallinta eivät yleensä onnistu pelkillä lääkeillä eikä muillakaan laihdutusvalmisteilla, vaan ihmisen on myös muutetava pysyvästi elintapojaan. Terveellinen, ortoglykeeminen ruokavalio ja sännöllinen kuntoliikunta ovat avain avain terveyteen, hyvään oloon ja pysyvään painonhallintaan. Laihdutusvalmisteita voi käyttää apuna.

Luontaistuotteissa on monia hyviä valmisteita, jotka vaikuttavat edullisesti nälkää, ruokahalua ja verensokeria ja rasvoja säätäviin hormoneihin. Eräät laihduttavat valmisteet, kuten Herba-Mate ja vihreä tee taas toimivat myös erinomaisina antioksidantteina. Vihreä tee ja orgaaninen kromi parantavat insuliiniherkkyyttä, jolla on keskeinen merkitys painonhallinnassa, diabeteksen ja sydäntautien ehkäisyssä. Eräissä valmisteissa on kalaöljyn EPA-rasvahappoa, joka muun muassa ehkäisee tulehdussytokiinien syntyä elimistössä. Tässä esimerkki karnosinin vaikutuksista:
Karnosiini ja liikunta säätävät yhdessä verensokeria

9. Laihduta verkkaisasti 0,5–1,0 kiloa viikossa
Useimmat laihdutusyritykset kaatuvat siihen, että ihminen yrittää laihtua liian nopeasti. Näin voi käydä silloin kun yritetään syödä vähäkalorisesti. Silloin iskee se kuuluisia jojo-ilmiö. Jos todella haluat laihtua, sinun on ymmärrettävä, etteivät liikakilot ole tulleet hetkessä, vaan pikku hiljaa, kuukausien ja vuosien kuluessa. Kukaan ei oikeasti liho yli kiloa viikossa. Samalla tavalla oikea laihtuminen on hidas prosessi, johon pitää varata riittävästi aikaa.

Oikea laihtumisnopeus on 500 g – 1 kg viikossa. Jos siis haluat laihtua 5 kg, suunnittele itsellesi 5–10 viikon ohjelma. Ota huomion, että alussa laihtuminen on yleensä nopeampaa kuin jatkossa. Muutaman viikon kuluttua voit olla tyytyväinen, jos painosi putoaa 250–500 grammaa viikossa. Yksi kilo rasvaa vastaa noin 7 000–8 000 kcal. Moni suomalainen kantaa mukanaan 15 kg:n ylipainoa eli 120 000 ylimääräistä kilokaloria. Se vastaa 1 700 annosta pannakakkua! Sen saa kulumaan hölkkäämällä 250 tuntia. On siis helpompi laihtua dieetin avulla kuin pelkällä liikunnalla. Molempien yhdistäminen on tietenkin suositeltavaa.

On turha olla huolissaan hiukan viitearvot ylittävästä kolesterolista, jos kantaa 15 kilon ylipainoa. Asiat pitäisi osata panna tärkeysjärjestykseen. Jo 4 kg:n painonpudotus tuntuu tosi mukavalta ja kohentaa oloasi, olemustasi ja terveyttäsi huomattavasti. Uuden tutkimuksen mukaan matalan glykemiaindeksin ruokavalio alentaa "pahaa" LDL-kolesterolia. Useiden tutkimusten mukaan matalan GK:n ruokavalion vähentää diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien ja syövän vaaraa.

10. Vaaka, mittanuha ja peili eivät valehtele
Vaaka ja mittanauha ovat laihduttajan parhaita apuvälineitä. Punnitse itsesi, mittaa vyötärösi ympärysmitta ja tarkastele alastonta kroppaasi pelistä muutamana päivänä, jotta saat luottavan käsityksen siitä, mitä todella painat ja miltä näytät nyt. Ota huomioon, että paino voi vaihdella päivittäin sen mukaan, paljonko elimistössä on nestettä. Naisilla se vaihtelee hormonikierron eri vaiheissa.

Aseta itsellesi selvä laihtumistavoite, esimerkiksi 4 kiloa. Kun punnitset itseäsi laihtumisen aikana, muista että painosi voi hieman vaihdella päivästä toiseen. Vaikka rasvakudoksesi olisikin vähentynyt, voi vaaka näyttää jonakin päivänä samaa tai jopa hiukan enemmänkin kuin edellisenä päivänä, jos nestettä on kertynyt tilapäisesti. Toinen syy siihen, etteivät kaikki laihduttajat aina ole tyytyväisiä vaa´an lukemiin on lihasmassan kasvu, etenkin niillä, jotka ovat aloittaneet kuntoilun esim. kuntosalilla. Myös tietyt rasvaa polttavat lisäravinteet – kuten kromi, kalsiumpyruvaatti ja CLA – kasvattavat lihasmassaa, jolloin rasvakudoksen väheneminen ei näy vaa´assa odotetulla tavalla, vaikka vyötärö pienenee ja kroppa muuttuu sporttisemmaksi. Voit kuitenkin luottaa vaakaan ja peiliin pitkällä aikavälillä, ne kertovat lopulta totuuden.

Tiivistelmä
Terveyden suurin vihollinen ei ole kolesteroli eikä ravintorasva, vaan lihavuus. Sen pääsyitä ovat ihmisen itsensä erittämät hormonit: insuliini, kortisoli, leptiini, greliini ja oreksiinit – sekä adiponektiinin puute. Ne voidaan saada tasapainoon liikunnan ja oikean – ortoglykeemisen – ruokavalion avulla. Se stimuloi kylläisyyshormonia, kolekystokiniiniä. Pidä kaikkien ateroiden GK alle 30, niin laihdut hitaasti ja kykenet hallitsemaan painoasi pysyvästi.

"Ruokasi olkoon myös lääkkeesi", sanoi Hippokrares. "Annoksen suuruus ja useus ratkaisevat sen, mikä on myrkkyä", hän lisäsi. Terveydenhoidon tärkeimpiä aseita on oikea ruokavalio, ei elimistölle vieras synteettinen lääke. Lapset ja nuoriso lihovat nyt niin, että moni heistä sairastuu jo nuorella iällä ylipainon mukanaan tuomin elintapasairauksiin ja kuolee ennen vanhempiaan. On sääli, että vaikka jokainen tenava punnitaan neuvolassa, terveydenhoitajat eivät osaa ehkäistä lasten lihomista.

Ota ajoissa ohjat omiin käsiisi, älä tuudittaudu siihen luuloon, että kunnan terveyskeskus ehkäisee sairauksia ja hoitaa menettämäsi terveyden kuntoon. Moni on pettyneenä todennut, ettei se tauti terveyskeskuksessa parane. Laihduta pois liiat kilot ja siirry pysyvään ortoglykeemiseen painonhallintaan. Käytä sen apuna dieetin kontrolloinnissa auttavaa laihdutusvalmistetta.

Suositeltavia kirjoja:
Michel Montignac: Syön hyvin, siksi laihdun (WSOY 2002) 271 s.
Barry Sears: Omega Zone (Otava 2003), 413 s, OVH 59,34
Matti Tolonen: Tohtori Tolosen Terveysoppi (HD-kustannus 2003), 256 s OVH 26,90

----------------------------------------------------
lainaus END

[quote="kääk"]Lihavuuden syy on siis kidnapatut japanilaiset näyttelijättäret. namnam.
[/quote]

Evidently, mr. / ms. Kaeaek. Esim. itse heistä luovuttuani paino tipahti parikytä kiloa normaalipainoon neljässä kuukaudessa. En tiedä varmasti oliko noudattamallani atkinsilla vaikutusta asiaan; näin jälkeenpäin asiaa kriittisesti tarkasteltuani johtopäätös lienee: tuskin paljonkaan.

jäipä kirjautumatta...

[quote="marilyn"]
Sinulla on niin älyvapaita vertauksia, etten taaskaan voi pitää suutani kiinni. Oletko tutustunut johonkin tutkimuksen josta käy ilmi, että pohjoiskoreassa ei ole AINOATAKAAN ylipainoista diktaattoria lukuunottamatta.
[/quote]

Voi olla joku ylipainoinen, mutta väki on alipainoista, vaikka energia tulee pääasiassa hiilihydraateista.

Siis ylipaino ei johdu hiilihydraateista tai hormooneista, vaan liiallisesta energiansaannista. Mitä älyvapaata siinä on?

Tai toisaalta, älä vastaakkaan :roll:

Juuri noin, ja sama pätee myös Atkinsiin ja eräisiin muihinkin.