karppaus.infon arkistoitu foorumi

[quote="oulaliina"]
Stressin poistaminen ja sen hallinta toki olisi avainasemassa, mutta voisiko ajatella, että hienoinen hiilarien nosto stressikausina voisi olla fiksua, jotta tuota laihtumista ei tapahtuisi niin helposti? Näin normaalipainon alarajoilla hengailevana ei ihan kauhean suuria haluja olisi elpainosta eroon pääsemiseen.[/quote]

No jos se stressinhallint/poisto ei vaan onnistu eikä halua laihtua, niin sitten varmaan kannattaa.

Omalla kohdallani kävi vaan säkä kun turhat kilot lähtivät vahingossa ja burnoutin jälkeen aloinkin sitten pistää uusiksi niin pään sisusta kuin ruokavalioakin, vaikka nykyiseen syömismeininkiin pääseminen veikin semmoiset kahdeksisen vuotta pikkuhiljaa asioita tutkien ja muuttaen.

[quote="Toisinsyöjä"]Kortisoli selittää myös sen, miksi burnouttia edeltävänä parina kuukautena kun ruoka maistui huonosti laihduin huomaamatta edellisten noin 5 vuoden aikana virallisterveellisellä ruokavaliolla kertyneet 10 kg: Elin suunnilleen piimällä, tonnikalalla ja iduilla pari kuukautta kun mikään muu ei vain maistunut. Kortisoli on semmoinen kaveri, että jos on korkeat kortisolit + matalat hiilarit (mikä minulla siis toteutui tuolloin täysin vahingossa) se lisää rasvanpolttoa ja vai jos on korkeat kortisolit + korkeat hiilarit se lihottaa. Söin ehkä tavallista hieman vähemmän, mutta en niin paljon vähemmän että se selittäisi noin suurta painonlaskua.[/quote]

Tätä olen epäillyt omalla kohdalla. Syksy on ollut stressaava, ja paino on taas pudonnut. Ei nyt radikaalisti, mutta onpahan kuitenkin. Siitä huolimatta, että syömismäärät eivät ole radikaalisti vähentyneet, vaikka ehkä hieman. Olen aiemminkin karppiaikana laihtunut stressikausina siitä huolimatta, että syömismäärät eivät nyt merkittävästi ole pienentyneet.

Stressin poistaminen ja sen hallinta toki olisi avainasemassa, mutta voisiko ajatella, että hienoinen hiilarien nosto stressikausina voisi olla fiksua, jotta tuota laihtumista ei tapahtuisi niin helposti? Näin normaalipainon alarajoilla hengailevana ei ihan kauhean suuria haluja olisi elpainosta eroon pääsemiseen.

[quote="Toisinsyöjä"][quote="Vieras"]
Nyt kuulostaa kyllä pelottavan tutulta......Onko tutkittu kortisolitaso vai oletatko vain? Meillä myös mutsin puolella geenilotossa täysosuma ja siitä huolimatta ( vai sen vuoksi?)osalla sisaruksista tuo infektioherkkyys on huomattava.
Ja kevennyksenä....yksin asuva isoäitini on 97 v. ja hiuksia ei juuri lainkaan, joten nou panic... :D[/quote]



[quote]Minulla on siis tämän oletukseni tueksi myös kokemus siitä miltä korkea kortisoli TUNTUU (eräänlainen sisäinen värinä, nykyään tunnistan ja osaan välttää), turha vaan ruveta siitä vääntämään kun tutkimuslinkkejä henkilökohtaiseen empiiriseen kokemukseen ei ole antaa.[/quote][/quote]

Ok, ja tuo värinä on sellaista joka haittaa välillä unen saamista kun et pysty rentoutumaan siltä tunteelta ja sen lisäksi aika ajoin käsiä ja jalkoja pistelee/kihelmöi ja ehkäpä myös kasvoissa voi tuntua pistelyä? Eikös?
Oletkos varma, että kyseessä ei ole matala kortisolitaso vaan nimenomaan korkea?

[quote="Vieras"]
Nyt kuulostaa kyllä pelottavan tutulta......Onko tutkittu kortisolitaso vai oletatko vain? Meillä myös mutsin puolella geenilotossa täysosuma ja siitä huolimatta ( vai sen vuoksi?)osalla sisaruksista tuo infektioherkkyys on huomattava.
Ja kevennyksenä....yksin asuva isoäitini on 97 v. ja hiuksia ei juuri lainkaan, joten nou panic... :D[/quote]

Ei ole tutkittu vaan oletan. Mutta mikäs muu se olisi sinkit syönyt niin että rupesi tukka lähtmään?
Ja tällainen velvollisustaakka: Yksityisyrittäjänä eli puhelinpäivystys 24/7, samalla iltaopiskelu - 5 iltaa viikossa siis koulua työpäivän päälle, kolmen yhdistyksen hallituksessa joista yhdessä taloudenhoitajana, kahden muun yhdistyksen tilintarkastajana, yhden osakeyhtiön hallintoneuvostossa, sekä sitten vielä parit harrastukset päälle. :D

Kortisoli selittää myös sen, miksi burnouttia edeltävänä parina kuukautena kun ruoka maistui huonosti laihduin huomaamatta edellisten noin 5 vuoden aikana virallisterveellisellä ruokavaliolla kertyneet 10 kg: Elin suunnilleen piimällä, tonnikalalla ja iduilla pari kuukautta kun mikään muu ei vain maistunut. Kortisoli on semmoinen kaveri, että jos on korkeat kortisolit + matalat hiilarit (mikä minulla siis toteutui tuolloin täysin vahingossa) se lisää rasvanpolttoa ja vai jos on korkeat kortisolit + korkeat hiilarit se lihottaa. Söin ehkä tavallista hieman vähemmän, mutta en niin paljon vähemmän että se selittäisi noin suurta painonlaskua.

Minulla on siis tämän oletukseni tueksi myös kokemus siitä miltä korkea kortisoli TUNTUU (eräänlainen sisäinen värinä, nykyään tunnistan ja osaan välttää), turha vaan ruveta siitä vääntämään kun tutkimuslinkkejä henkilökohtaiseen empiiriseen kokemukseen ei ole antaa. :D Ja kaikki tämä on siis usean vuoden jälkiperspektiivillä tajuttua, tuolloin en tajunnut ollenkaan mistä oli kyse ja sen sinkkijutunkin tajusin vasta myöhemmin.

Pitkään jatkuesaan korkeat kortisolitasot myös kuulemma tekevät aivoillekin ikävää eli alas kannattaisi kyllä saada.

Öh, samanlaisia tapauksia löytyy veriryhmästä riippumatta...

[quote="Toisinsyöjä"][quote="Vieras"]Tämän linkin mukaan ainakin Japanissa näyttäis kasautuvan B-ryhmäläisiä tuonne sataan vuoteen selvinneisiin. Tiedä sitten.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15501027[/quote]

No jos noin on, niin ehkä siitä sitten kannattaa maksaa infektioherkkyydellä (itse asiassa vähän muutkin kuin streptokokki...) sekä taipumuksella tuottaa suuria määriä kortisolia, josta sitten seuraa omat ikävät juttunsa. (Meikäläisellä mm hiustenlähtö sinkin puutteen vuoksi; kroppa kun käyttää kortisolin systeemistä pois saamiseen sinkkiä). Äiti on kyllä häkellyttävän terve ja sirpsakka ollakseen 84 ja äidin suvussa on eletty yli ysikymppiseksi useinkin.

Vanhoja tutkimuksia aiheesta kannattaisi kaivaa esiin ja tehdä uutta tutkimusta nimenomaan silloin jos halutaan ennaltaehkäistä sairauksia tms. Nykyisellä lääkitään-sitten-kun-sairastuu meiningillä ei rahoitusta kovin helposti saada, ainakaan yhtä paljon kuin lääketutkimuksiin.[/quote]

Nyt kuulostaa kyllä pelottavan tutulta......Onko tutkittu kortisolitaso vai oletatko vain? Meillä myös mutsin puolella geenilotossa täysosuma ja siitä huolimatta ( vai sen vuoksi?)osalla sisaruksista tuo infektioherkkyys on huomattava.
Ja kevennyksenä....yksin asuva isoäitini on 97 v. ja hiuksia ei juuri lainkaan, joten nou panic... :D

[quote="Vieras"]Tämän linkin mukaan ainakin Japanissa näyttäis kasautuvan B-ryhmäläisiä tuonne sataan vuoteen selvinneisiin. Tiedä sitten.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15501027[/quote]

No jos noin on, niin ehkä siitä sitten kannattaa maksaa infektioherkkyydellä (itse asiassa vähän muutkin kuin streptokokki...) sekä taipumuksella tuottaa suuria määriä kortisolia, josta sitten seuraa omat ikävät juttunsa. (Meikäläisellä mm hiustenlähtö sinkin puutteen vuoksi; kroppa kun käyttää kortisolin systeemistä pois saamiseen sinkkiä). Äiti on kyllä häkellyttävän terve ja sirpsakka ollakseen 84 ja äidin suvussa on eletty yli ysikymppiseksi useinkin.

Vanhoja tutkimuksia aiheesta kannattaisi kaivaa esiin ja tehdä uutta tutkimusta nimenomaan silloin jos halutaan ennaltaehkäistä sairauksia tms. Nykyisellä lääkitään-sitten-kun-sairastuu meiningillä ei rahoitusta kovin helposti saada, ainakaan yhtä paljon kuin lääketutkimuksiin.

Tämän linkin mukaan ainakin Japanissa näyttäis kasautuvan B-ryhmäläisiä tuonne sataan vuoteen selvinneisiin. Tiedä sitten.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15501027

[quote="Vieras"]
Ja kun 25 vuotiaana aloit keskustelemaan immuunijärjestelmäsi kanssa, niin huolimatta erityisestä herkkydestäsi pääsit eroon tulehduskierteestä. No, ehkäpä B-veriryhmän omaavien immuunijärjestelmä on tavallista herkempi kuuntelemaan kun sille juttelee nätisti, vaikka "kova tiede" ei asiaa tunnekaan :)[/quote]

Tiedä hänestä, joskin B veriryhmällä toimii typpioksidikierto (kroppa käyttää mm. viestinnässä) poikkeuksellisen tehokkaasti, eli siitä voitaisiin teorisoida että visualisoinnit, rentoutukset jne. antavat paremman vasteen.

Mutta tässä se streptokokkitutkimus:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1706466/

Jos nyt bisnesjargonia käyttäisi, niin lääketiede on nykyään reaktiivista, ei proaktiivista. Kun eilen selailin niitä tutkimusviitteitä, pistin nimenomaan merkille sen kuinka vanhoja hyvinkin monet veriryhmän ja terveyden yhteyksiä koskevat tutkimukset ovat (tuo ylläolevakin on julkaistu 1969), niitä löytyy jostan 1920-luvulta asti. Viime vuosikymmeninä on sitten menty yhä lääkekeskeisemmäksi, jolloin tällaiset mahdollisesti ennaltaehkäisyssä kiinnostavat tiedot ovat jääneet ihan paitsioon.

Minua kiinnostaa ihan veriryhmäruokavalion ulkopuolelta se, miten veriryhmä vaikuttaa terveyteen. Ja sen vaikutuksista esim. monien sairauksien ilmenemiseen yms. on tosiaan kasakaupalla tutkmusta jota ei sinänsä ole millään tavoin kiistetty. Se on vain autuaasti unohdettu.

[quote] angiinan esiintyymishuippu on 5-15 vuotiailla[/quote]

Tilastot! Minun kapinallinen elimistöni päätti, että sairastun angiinoihin vasta yli kolmekymppisenä. Silti muistan, että lapsuudenkodissani juurikin nuori teini sairasti angiinaa. Ehkä sain häneltä vasta-aineita? Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun bakteeritulehdukset eivät olleet lääkärien tiedossa, vaan potilaat hoidettiin pesemättömin käsin esim. ruumiinavauksen jälkeen. Miksi tuon otin esille. Koska olen varma, että tulevaisuudessa tämän ajan terveydenhuoltoa ja tapoja hoitaa sairauksia pidetään hyvinkin barbaarisina ja alkeellisina. Siksi pidän tärkeänä, että potilaalla on oikeus ja jopa velvollisuus keskustella lääkärin kanssa hoitotavastaan.

[quote="Toisinsyöjä"]
Minulla oli kuitenkin niitä aika tasaiseen sinne 25 vuotiaaksi asti, söin vähintään sen 2 v-pen mega -kuuria vuodessa siihen asti. Sitten oli muutaman vuoden paussi ja se viimeinen olikin kuulemma vähän harvinaisempi streptokokki C. Myös influenssojen sairastaminen väheni jokavuotisesta hyvin harvaan ja nuhakuumeetkin muuttuivat kuumeellisista hyvin lieviksi kuumeettomiksi versioiksi.

Äidilläni streptokokit jatkuivat siis kuusikymppiseksi asti, kunnes nielurisat vihdoin poistettiin. Tässä on sitten vielä joku semmoinen viritys, että B-äidin B-veriryhmäinen lapsi on erityisen herkkä sairastumaan. (Koetan kaivella sen nimenomaisen tutkimuksen linkin ensi viikolla.)
[/quote]

Ja kun 25 vuotiaana aloit keskustelemaan immuunijärjestelmäsi kanssa, niin huolimatta erityisestä herkkydestäsi pääsit eroon tulehduskierteestä. No, ehkäpä B-veriryhmän omaavien immuunijärjestelmä on tavallista herkempi kuuntelemaan kun sille juttelee nätisti, vaikka "kova tiede" ei asiaa tunnekaan :)

[quote="Vieras"]Juu, alttius sairastua tiettyihin sairauksiin näyttäisi ainakin jossain määrin (tilastollisesti) riippuvan veriryhmästä. Kaikki B-veriryhmän omaavat eivät kuitenkaan ole herkkiä streptokokki-infektioille, toisaalta mikään veriryhmä ei suojaa streptokokki-infektioilta. Herkkyys streptokokin aiheuttamalle nielurisainfektiolle (angiina) korreloi paljon, paljon vahvemmin iän kuin verityhmän kanssa, angiinan esiintyymishuippu on 5-15 vuotiailla.[/quote]

Minulla oli kuitenkin niitä aika tasaiseen sinne 25 vuotiaaksi asti, söin vähintään sen 2 v-pen mega -kuuria vuodessa siihen asti. Sitten oli muutaman vuoden paussi ja se viimeinen olikin kuulemma vähän harvinaisempi streptokokki C. Myös influenssojen sairastaminen väheni jokavuotisesta hyvin harvaan ja nuhakuumeetkin muuttuivat kuumeellisista hyvin lieviksi kuumeettomiksi versioiksi.

Äidilläni streptokokit jatkuivat siis kuusikymppiseksi asti, kunnes nielurisat vihdoin poistettiin. Tässä on sitten vielä joku semmoinen viritys, että B-äidin B-veriryhmäinen lapsi on erityisen herkkä sairastumaan. (Koetan kaivella sen nimenomaisen tutkimuksen linkin ensi viikolla.)

Juu, alttius sairastua tiettyihin sairauksiin näyttäisi ainakin jossain määrin (tilastollisesti) riippuvan veriryhmästä. Kaikki B-veriryhmän omaavat eivät kuitenkaan ole herkkiä streptokokki-infektioille, toisaalta mikään veriryhmä ei suojaa streptokokki-infektioilta. Herkkyys streptokokin aiheuttamalle nielurisainfektiolle (angiina) korreloi paljon, paljon vahvemmin iän kuin verityhmän kanssa, angiinan esiintyymishuippu on 5-15 vuotiailla.

Mutta näköjään kun googlaa 'blood type susceptibility to disease' niin löytyy vaikka mitä (en nyt erikseen sitä streptokokkia etsinyt):

http://www.plosntds.org/article/info%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pntd.0001413
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1058666/

Jälkimmäisessä isohko kasa tutkimusviitteitä:

"These references are in PubMed. This may not be the complete list of references from this article.

AIRD I, BENTALL HH, MEHIGAN JA, ROBERTS JAF. The blood groups in relation to peptic ulceration and carcinoma of colon, rectum, breast, and bronchus; an association between the ABO groups and peptic ulceration. Br Med J. 1954 Aug 7;2(4883):315–321. [PMC free article] [PubMed]
PEEBLES BROWN DA, MELROSE AG, WALLACE J. The blood groups in peptic ulceration. Br Med J. 1956 Jul 21;2(4985):135–138. [PMC free article] [PubMed]
BUCKWALTER JA, COLTER DC, KNOWLER LA, TIDRICK RT, WOHLWEND EB. ABO blood groups and disease. J Am Med Assoc. 1956 Nov 24;162(13):1210–1215. [PubMed]
CLARKE CA, COWAN WK, EDWARDS JW, HOWEL-EVANS AW, McCONNELL RB, WOODROW JC, SHEPPARD PM. The relationship of the ABO blood groups to duodenal and gastric ulceration. Br Med J. 1955 Sep 10;2(4940):643–646. [PMC free article] [PubMed]
CRAIG J, WANG I. Blood groups in diabetes mellitus. Glasgow Med J. 1955 Aug;36(8):261–266. [PubMed]
CREGER WP, SORTOR AT. The incidence of blood group A in pernicious anemia. AMA Arch Intern Med. 1956 Aug;98(2):136–141. [PubMed]
DICKINS AM, RICHARDSON JR, PIKE LA, ROBERTS JAF. Further observations on ABO blood-group frequencies and toxaemia of pregnancy. Br Med J. 1956 Apr 7;1(4970):776–777. [PMC free article] [PubMed]
GLYNN AA, GLYNN LE, HOLBOROW EJ. The secretor status of rheumatic-fever patients. Lancet. 1956 Oct 13;271(6946):759–762. [PubMed]
KØSTER KH, SINDRUP E, SEELE V. ABO blood-groups and gastric acidity. Lancet. 1955 Jul 9;269(6880):52–55. [PubMed]
McCONNELL RB, CLARKE CA, DOWNTON F. Blood groups in carcinoma of the lung. Br Med J. 1954 Aug 7;2(4883):323–325. [PMC free article] [PubMed]
MCCONNELL RB, PYKE DA, ROBERTS JAF. Blood groups in diabetes mellitus. Br Med J. 1956 Apr 7;1(4970):772–776. [PMC free article] [PubMed]
DIAMOND LK, LEVINE RP, MAYR E, MAYR M. Suspected correlation between blood-group frequency and pituitary adenomas. Science. 1956 Nov 9;124(3228):932–934. [PubMed]
PEARSON MG, PINKER GD. ABO blood groups and toxaemia of pregnancy. Br Med J. 1956 Apr 7;1(4970):777–778. [PMC free article] [PubMed]
PIKE LA, DICKINS AM. ABO blood groups and toxaemia of pregnancy. Br Med J. 1954 Aug 7;2(4883):321–323. [PMC free article] [PubMed]
Roberts J A Fraser. ABO Blood Groups and Duodenal Ulcer. Br Med J. 1957 Mar 30;1(5021):a758–758. [PMC free article]
SPEISER P. Bestehen mathematisch gesicherte Beziehungen der A-B-O-Gruppen, des Rhesusfaktors Rho (D) und des Geschlechtes zu Carcinoma ventriculi, Ulcus ventriculi und Ulcus duodeni? Krebsarzt. 1956 Dec;11(6):344–348. [PubMed]
STRUTHERS D. ABO groups of infants and children dying in the west of Scotland (1949-1951). Br J Soc Med. 1951 Oct;5(4):223–228. [PMC free article] [PubMed]
CASE J, RAEBURN C, WALTHER WW. Blood-groups in relation to malignant diseases. Lancet. 1956 Nov 10;271(6950):970–972. [PubMed]
WOOLF B. On estimating the relation between blood group and disease. Ann Hum Genet. 1955 Jun;19(4):251–253. [PubMed]"

Eli minun moka, ei kannattaisi sanoa immunotyyppi vaan veriryhmä. :)

[quote="Vieras"]Googlettamalla immunotype B, tulee tulokseksi esim. tietty solutyyppi jota löytyy melanoomasta tjms, riippumatta veriryhmästä tai yksilöstä ylipäätään. Jotenkin tässä ihmisten luokittelemisessa immunotyypin mukaan haiskahtaa vahvasti huu ja haa. No, ehkä sulla on tämän luokittelun tueksi jotain salaista "kovaa tiedettä", kun googletus ei tunnu tuottavan tulosta...[/quote]

Ei sitä googlettamalla löydykään, ehkä siksi että ei ole mitään uutta tutkimustietoa. Laitan kyllä tietoa tähän ketjuun kunhan ehdin (ensi viikolla).

Googlettamalla immunotype B, tulee tulokseksi esim. tietty solutyyppi jota löytyy melanoomasta tjms, riippumatta veriryhmästä tai yksilöstä ylipäätään. Jotenkin tässä ihmisten luokittelemisessa immunotyypin mukaan haiskahtaa vahvasti huu ja haa. No, ehkä sulla on tämän luokittelun tueksi jotain salaista "kovaa tiedettä", kun googletus ei tunnu tuottavan tulosta...

[quote="Vieras"]Eikös nuo immunotyypit (A,B,C, L1 jne) ole immuunisolujen eri tyyppejä? Mitä tarkoittaa että ihminen on immunotyyppiä B? Googletus näytti johtavan vain Suomi24:een ja karppaus.infoon...[/quote]

Veriryhmä B on sama juttu, eli tämä on se 'pääasiallinen' immunotyyppi. Mutta veriryhmä on vain yksi immunotyypin ilmenemä, streptokokin kannalta ajatellen puhun mieluummin immunotyypistä.

Sitten on vielä paljon muitakin immuunitekijöitä tuon 'päätyypin' lisäksi, niitä pitää ottaa huomioon sitten kuulemma sitä enemmän mitä enemmän esimerkiksi saa verensiirtoja tai verivalmisteita, koska joka kerralla saattaa herkistyä yhä uudelle immuunitekijälle. Niinpä jokaisella kerralla on yhä useamman immuunitekijän osalta oltava samaa tyyppiä. Näin minulle kerrottin, kun minut kutsuttiin kiireesti taksilla veripalveluun luovuttamaan verihiutaleita jollekulle ihan tietylle yhdelle ihmiselle, jolle ne kuulemma sopivat.


(Voin kaivaa esiin tutkimusviitteen tuolle streptokokki-jutullekin, se on paljon veriryhmäruokavalioa vanhempaa ja aivan siihen liittymätöntä tutkimusta.)

Eikös nuo immunotyypit (A,B,C, L1 jne) ole immuunisolujen eri tyyppejä? Mitä tarkoittaa että ihminen on immunotyyppiä B? Googletus näytti johtavan vain Suomi24:een ja karppaus.infoon...

[quote="nöffeli"]Mielenkiintoista. Miten tuon risiinihauteen käytännössä toteutit? Pojallani nimittäin pahan vyöruusun seurauksena jäi imusolmukkeet pysyvästi turvoksiin ja helposti kipeytyviksi. Olkoon kuinka huuhaata ja höpöhöpöä tahansa, olen täysin valmis koittamaan jos siitä vaikka olisi apua. Lääkärin mukaan kun turvonneista imusolmukkeista ei ole lainkaan haittaa. Minä en usko, että ne 9-vuotiaan lapsen kohdalla asia ihan noinkaan on.[/quote]

Imeytin risiiniöljyä pumpuliin jonka kiedoin talouspaperiin ja kiinnitin sitten paketin leukapielen ja leuan alle käärimällä tuorekelmua vinosti pään ympäri. Lievästi epämukavaa (kun pidin haudetta muutaman tunnin), mutta tuossa vaiheessa olin valmis tekemään aika paljon välttääkseni antibioottikuurin. En edes odottanut sen toimivan noin nopeasti, illalla siis vielä punoittava ja märkivä haava, aamulla turvotus ja märkiminen jo poissa ja punoitus vähentynyt.

Se on ihan kovaa tiedettä, että risiiniöljy saa sileän lihaksiston supistumaan. Siihen sen laksatiivivaikutuskin perustuu, suolessa kun on sitä sileää lihaksistoa. Että vaikka mitä muuta olisi mieltä asian huuhaapuolesta, niin risiiniöljy vaikuttaa sileään lihaksistoon eikä sitä kukaan ole tainnut kiistää. Tämä nyt on vain sen tiedon omaa soveltamista.

(Sama juttu kuin se, että olipa sitten mitä mieltä tahansa veriryhmäRUOKAVALIOSTA, on siitä täysin erillinen ja ihan todellinen asia se, että immunotyyppi B on tavanomaista herkempi streptokokille sen vuoksi että solujen pintarakenteet muistuttavat jonkin verran streptokokin pintarakenteita, jolloin immuunijärjestelmän on vaikeampi tunnistaa streptokokkia tunkeilijaksi. )

[quote="Toisinsyöjä"]Ja juu, imusolmukkeet kasvojen sen puolen leukapielessä ja tuossa leuan keskiosassa olivatkin jo kipeät ja turvonneet. Niinpä laitoinkin sitten niiden päälle risiiniöljyhauteen muutamaksi tunniksi. Ja amatööri-lääketiede osuus: Risiiniöljy kas kun laittaa sileän eli ei-tahdonalaisen lihaksiston supistumaan ja imusuonistosta löytyypi juurkin sellaista. Noin puolentoista tunnin kuluttua öljyhauteen laittamisesta alkoi tuntua imunesteen liikettä kasvoissa, vinkeä tunne.[/quote]
Mielenkiintoista. Miten tuon risiinihauteen käytännössä toteutit? Pojallani nimittäin pahan vyöruusun seurauksena jäi imusolmukkeet pysyvästi turvoksiin ja helposti kipeytyviksi. Olkoon kuinka huuhaata ja höpöhöpöä tahansa, olen täysin valmis koittamaan jos siitä vaikka olisi apua. Lääkärin mukaan kun turvonneista imusolmukkeista ei ole lainkaan haittaa. Minä en usko, että ne 9-vuotiaan lapsen kohdalla asia ihan noinkaan on.

Vähän meni OT:n puolelle, mutta aiheessa pysyäkseni: teini-ikäisenä ja nuorena aikuisena söin kolmenkin kuukauden antibioottikuureja poskintelontulehdukseen (ilman toivottavaa vaikutusta). Epäilen näiden kuurien olleen lähtölaukaus 2005 alkaneisiin vatsalaukku- ja suolisto-ongelmiini. Eipä tulisi enää mieleen syödä antibiootteja ellei olisi ihan todella iso hätä. Sivuvaikutukset ilman toivottavaa paranemista, ei kiitos minulle enää.