karppaus.infon arkistoitu foorumi

Periaatteessa, jos tavoitteena on suorituskyvyn ylläpito täyttämällä glykogeenivarastoja vähähiilarisen yhteydessä, niin sinä "vapaapäivänä" ei kannata treenata ollenkaan, vaan se "kova" treeni tehdään ennen sitä tankkausta. Ja siinä tankkauksessakin voi vetää rajusti överiksi. Itselläni tankkauspäivinä (syklinen dieetti punttitreenin kanssa, ei siis pitkäkestoista aerobista harjoittelua)) energiaa tuli noin 5000 kcal 36 tunnin aikana, joista hiilareista noin 4000 kcal. Tämä siis tyhjennystreenatuilla lihaksilla.

No eikä, täytyyhän niidenkin jossain yrittää päteä

Pappa (ja Els), ehkä sinun (teidän) kannattaisi lopettaa tuo "tieteellinen todistelu alakarppauksesta" tällä foorumilla, kun jotkut akat ei siitä tykkää!

Kulutetun hapen ja syntyneen keuhkojen kautta poistettavan hiilidioksidin suhdetta. Joten jos on sukellusveneessä joka jääpi pohojaan , ilimanpuhistusvehkeet ei toimi niin ketokarpit selviytyy kauemmin kuin sokerinsyöjät jos siä syödään, ko ei ne tuata ihan niin paljoo hiilidioksidia jonka ylimäärä tainnuttas ja tappas ihimiset jo ennen ku happi loppus..

[quote="Pappa"] Rasvapoltolla hengitysosamäärä RQ on 0,7 ja glukoosipoltolla 1 eli CO2:O2 (mooleina) vaikkakin sitten rasvapoltolla saadaan 19,7kJ/L O2 ja glukoosipoltolla 20,9kJ/L O2

quote]

Ööö... Mikä on hengitysosamäärä RQ ja mitä se kuvaa?

Ahaa, tää BFL on näitä kaupallisia juttuja...juupa-juu...

No, miun on itse vähän kokeiltava ja sovellettava näitä juttuja ja eiköhän se puhtaalla p..rs-tuntumalla ja terveellä maalaisjärjellä se oma versio löytyne...

BFL: Body-for-Life, Bill Phillipsin kehittämä treeni- ja ravinto-ohjelma. 3 intervalliaerobista treeniä viikossa ja 3 punttia viikossa. Sapuskat kontrolloitu, mukana paljon Eas:n ravintolisiä (Phillipisin putiikki) . 7. päivä viikossa vapaa syömisten suhteen eikä silloin treenatakaan.

Mutta eihän elimistö ole viikossa vielä juuri mitenkään sopeutunut ketoosiin... se vie kuukausia. Ja sinä aikana on opettetava keholle myöskin rasitus ketoosissa. Ketoosissa myös suorituksenaikainen suoriteprofiili on erilainen. Ketoosissa pitää alisuorittaa alkumatka. Sitten kun useiden tuntien hitaan rasituksen jälkeen glukoosihemmot on kuukahtanu ketokarppi jatkaa hitaasti mutta varmasti.

Mutta ylläolevalle varmaan urheiluihiset hymyilee... oli pelkkaa mutua ja hihasta ravistettua lyhyen päättelyn seurauksena.

Rasvapoltolla hengitysosamäärä RQ on 0,7 ja glukoosipoltolla 1 eli CO2:O2 (mooleina) vaikkakin sitten rasvapoltolla saadaan 19,7kJ/L O2 ja glukoosipoltolla 20,9kJ/L O2

Mutta nää on näitä pommikalorimetrijuttuja

Niin, tämä hyytävä "löysä makkara"-olo on saanut pienen mieleni tuottamaan ajatuksen yhdestä maltillisesta "vapaa" päivästä ja mielettömästä pitkäkestoisesta hiihtolenkistä. Ettei olisi heti parin kilsan jälkeen ihan hyytelöä ja tutinaa...

Pitkärasitteisissa (sitkeys - järki) lajeissa saattaa kunnolla ketoosiin sopeutunut olla jopa "askeleen" edellä. ? mutta tuo urheilutiede on hiukan hepreaa minulle... Happi - hiilidioksidi tilanne o erilainen keto/rasva polttavalla kuin sokeria polttavalla. Luulen että eroa on myös pitkän rasituksen aikana pään skarppina pysymisessä ainakaan ketokarppi ei joudukokemaan aivoravinnon puutetta ja siirtymistä kesken suorituksen glukoosista rasvalle. Pumppu on sopeutunut ketopolttoon ja rasvapolttoon jne... aivot ei joudu kesken suorituksen glukoosivajeeseen...jne.

EDIT:tupla

BFL? Pyytäisin valaistumista asiaan...

Sinänsä syklisyys ei liene lainkaan pahasta. Sillä voi olla jopa joitain etuja. Ainakin se on hyvin luonollista ja sopii esihistoriaammekin aika hyvin ainakin näin mielikuvittelemalla. Joten luonnollista ravitsemusta se on.

Elimistösi ei ole vielä tottunut kunnolla käyttämään rasvaa energiaksi. Itse sanoisin viiden kuukauden karppaamisen jälkeen, ettei ole mitään eroa treenaamisessa näin ketoosissa verrattuna entisen elämän treeneihin.

Tuo yksi vapaapäivä, syömisessä ja liikkumisessa, oli ainakin osa BFL:ää.

Tuli vaan tämä mieleeni, kun harmaiden aivosolujeni kopukoilta pulpahti mieleen, että muistan lukeneeni tältä keskustelufoorumilta että on olemassa joku tietty "dieetti", jossa sallitaan yksi "vapaa" päivä, ainakin runsaasti liikkuville...

Nyt viikonloppuna kuitenkin väkisin tulee "yliampuva"hiilari päivä, jonka haluan sallia itselleni. Yhdistän kuitenkin ko. päivälle myös tappotreenin, joka toivottavasti kompensoi asiaa...

Ketoosissa urheilu ikävä kyllä vie treeniltä kovimman terän pois...ei millään pysty revittämään maksimia ja olo on kuin löysällä makkaralla...tämä siis kokemus runsaan viikon raa´asta vähähiilarisesta...yritän tässä vähän etsiä itselleni sopivaa tyyliä, kun olisi painoa tiputettavana n. 5-7 kiloa ja en halua liikkumiseni kärsivän tästä...

10 km lenkin jälkeen useimmat ovat ketoosissa joka tapauksessa, joten järkevillä hiilareilla (kuten juuri puuro) ja nimenomaan liikuntaan yhdistettynä saattaa kuka tie toimiakin. Kokeile ja kerro!

Jos insuliini joutuu poistamaan vereen tulvivaa sokeria (hiilareista) ja maksan sekä lihaksen glykogeenivarastot alkavat täyttyä (maksalla suurempi prioritetti) katkeaa ketoosi, samaan aikaan insuliinin noustessa laskee glukagoni. Vapaat rasvahapot alenevat. Ketoainetuotanto noin niinku siis loppuu siihen. kannattaa myös hiukan varoa liiallista yhtäkkistä hiilarinntankkausta ketoosista suoraan. Joku kestää, joku ei. Ketoosi on sitten taas haettava uudelleen. Tuo hiilarin nosto ainakin kannattaa tehdä hiukan sillain pehmeästi ettei insuliini alhaalla, glukoneogeneesi täysilla ja glukagoni ylhäällä pamauta vallaan pikahiilaria massiivista annosta. Ei kai se nyt vaarallista ole mutta sanoisin että jollain voi olotila olla varsin kehno, ettei tartte suotta lanssia soitella jos hiukan sokerit pöllähtää...kyllä se ohi menee.. (tai sitten ei) mutta jokainen parhaiten itse tuntee kehonsa. Saahan siinä luonnollista insuliinishokkihoitoo.... eli noin yleisohjeena jotta yksilöllinen mahdollinen reaktio olis lievempi niin paras nostella niitä hiilareita matallalla GI:llä tai pienehköillä annoksilla vaikka muutaman tunnin aikana kun tempasemalla jotain hevoskuorma kerralla.

Jokatapauksessa ketoosin katkeaminen lienee selviö ja siinä ajasa ehtii tulla niin pihalle ketoainetuotanosta että uusi alku. KOva urheilu hiukan muuttaa tilannetta toki ja siivoutuu ne rasvahapotkin joita vielä kierrossa ja edesauttaa toki sen glykogeenivarannon purkua muutenkin ja uudelleen ketoosin käynnistymistä.

On se varmaan liian usein kerran viikkoon
Ei sillä et oisin millään muotoa gurukarppi
Mut omasta kokemuksesta sanoisin et pari kertaa kuussa on max ja sekin vähän liikaa (mulle ainakin) Jumittaa painonputoominen ja ketoosikin on muisto vain melkein viikon "repsahduksen" jälkeen. Muuta en osaa sanoa. Kokeilemalla se selvinnee mikä sulle passaa.

Se on kaiketi tuosta "vapaudesta" aika paljon kiinni. Jos sipaisee menemään vapaapäivänä vaikka aamupalaksi lautasellisen puuroa sokeroidulla hillolla ja kyytipojaksi vaikka pari siivua vaaleata leipää, lounaaksi ison lautasellisen pastaa ja päivälliseksi perunoita sekä näiden lisäksi puoli kiloa karkkia välipaloiksi, on melko varmaa, että ketoosi katkeaa kuin seinään.

Mutta toki voi ottaa yhden päivän viikossa hiukan suuremmilla hiilareilla sen aiheuttamatta välttämättä mitään ongelmaa ketoosin suhteen. Tietysti tämä on yksilöllistä ja riippuu varmaankin siitäkin, että paljonko hiilareita söisit noina kuutena muun viikonpäivänä.

Minäkin syön viikonloppuna ainakin yhtenä aamuna, usein molempina, lautasellisen Pajalan puuroa, josta kertyy jo parikymmentä grammaa hiilaria heti kerralla. Katkeaako ketoosini siihen, on täysin yhdentekevää koska läskin sulamiseen sillä ei ole tuntunut olevan mitään vaikutusta.