karppaus.infon arkistoitu foorumi

[quote="Minimi 1500"]Olen huomannut, että monet laihduttajat täällä kertovat syövän todella vähän kaloreita, miehet 1600-1700 ja naiset 1300. :o Sehän on todella reilusti alle pelkän peruskulutuksen!

Onko noin alhaiselle kalorimäärälle perusteluita, vai onko se pelkästään hätäisen laihtumisen toivosta syntyvää?[/quote]

3300-3700 kcal ja vielä on nälkä, mutta laihtuminen etenee.

Minulla peruskulutus on aika alhainen ja kun alan kiristelemään, niin tuntuu, että saadakseni näkyviä tuloksia energiamäärät pitää laskea jo alussa melkoisen alas. Toki sitten jossain vaiheessa, hormonitasot alkavat laskea sen verran radikaalisti, että mennään "kitudieetille" ihan sanan kaikissa merkityksissä. Se liittyy muiden hormonien ohella leptiiniin, jota taas yleensä kovin ison rasvaprosentin omaavilla ihmisillä on runsaasti, joten he pystyvät olemaan ehkä helpommin pienelläkin energiamäärällä. Sitten kun se alkaa laskea, niin aletaan ajaa koko systeemiä radikaalimmin alaspäin. Ja sitä leptiiniähän erittää pääasiassa käsittääkseni rasvakudos (lihaskudoskin jossain määrin.)

[quote="els"] Mutta kysyessäni en ole myöskään saanut vielä keneltäkään mitään ketoosinvastaista kantaa tukevaa kokeellista matskua - siis jotain jossa olisi katsottu sitä 2-6 viikon sopeutumisjaksoa pitempää aikaväliä. Ja aivan kuin muilla on täysi vapaus uskoa mitä haluavat, minulla on sama vapaus uskoa vain ... tutkimuksia.

terv els[/quote]

Niin, aika lyhyt aika tehdä päätelmiä. Puolen vuoden tai vuoden sopeutuminen saattasi muuttaa tilannetta. Tosin, kilpaurheilu aivan huipulla on aika luonnotonta ja keinot suoritusten maksimoimiseen ovat moninaiset. Miksi luonnollisen ketoosin pitäisi edes pärjätä tuossa täysin samanveroisesti. Miksi pitää miettiä onko jonkin luonnottoman asian kannalta jokin luonnollinen kilpailukykyinen.

Toisaalta moottoritekniikan puolella harvoin laitetaan huippuun trimmattua bensiinimoottoria vastakkain dieselin kanssa jolla taivalletaan miljuuna kilometriä sitkeästi ja uupumatta. Polttoainekin on eri. Miksi ketokarppi pitäisi laittaa samalle viivalle huippuun trimmatun sokerihiiren kanssa. Mutta viskataanpa nuo kaksi autiomaahan taivaltamaan vaikka ruuatta. Tuon sokerihiiren saa sieltä kerätä joko lautapalttoossa mikrobien ruuaksi tai sinivilkuin lasareetiin ja toinen jatkaa tyytyväisenä maaliin.

Ei siitä ole niin hirveän montaa vuotta, kun jonkun afrikkalaisen (kenialaisen?) huippujuoksijan kerrottiin syövän lähinnä maitoa ja munia :wink:

Ehkä tutkimuksia ei ole, koska kaikki "tietävät" että ketoosi on pahasta. Mutta Phinneyn tulokset pyöräilijöille (ainoa jonka olen nähnyt) eivät kyllä tukeneet yleistä käsitystä...

Rauha. En ole laajalti tutustunut aiheeseen. Mutta kysyessäni en ole myöskään saanut vielä keneltäkään mitään ketoosinvastaista kantaa tukevaa kokeellista matskua - siis jotain jossa olisi katsottu sitä 2-6 viikon sopeutumisjaksoa pitempää aikaväliä. Ja aivan kuin muilla on täysi vapaus uskoa mitä haluavat, minulla on sama vapaus uskoa vain ... tutkimuksia.

terv els

[quote="els"]Tai väite urheilusuorituksen pysyvästä heikkenemisestä ketoosissa... 8)[/quote]

Miksi ei maratoneja juosta ketoosissa kilpatasolla?

Tuo oli jo tahallinen teko. ;) ;) Suosittelen asiaan perehtymistä muutakin kautta kuin ristiriitaisten tutkimusten lukemisella jos aikoo ymmärtää mitä ne oikeasti kertovat tai mitä eivät. Niiden lukeminen edellyttää myös tietoa hyvin syvälle ihmisen toiminnasta. Muussa tapauksessa lukijaa viedään kuin litran mittaa. Minulla ei niin syvää tietoa ole joten jätän niiden lukemisen aika kevyeksi. Kunnes tiedän tai uskon tietäväni niin paljon että uskon ymmärtäväni riittävästi lukeakseni niitä ja tehdäkseni niistä päätelmiä, muitakin kuin mitä niihin on tekijät kirjoitelleet. Senverran tiedän jo nyt että suuri osa tutkimuksista on kelvotomia, sen havaitsemiseen ei paljoa tarvita. Sitäpaisti en minä van löydä nykyaikaisista teoksista puoltoa sille että tyydyttyneet rasvat olisivat huonoa ja haitallista polttoainetta. Sellaista ei osoita yksikään teos. Missä välissä tapahtuu siis se vale ja tahallinen tai tahaton tiedon hämärrys. Ovat muuten yllättävän neutraaleja kannoissaan. Oliko ylläri. Ja ravitsemususkonnon lukemisen taas olen jätänyt vähemmälle. Taita juuri se puoli olla se hämärtäjä, kaikenkarvaisine tutkimuksineen.
Minulla olisi muutava "ilkeä" kysymys ravitsemustutkijoille. Mutta jätän tässä esittämättä sen tai ne.

[quote="Pappa"] Mutta, kyllä tämä seikka löytyy aivan vakiintuneesta tiedeyhteisöissä hyväksytyistä aineenvaihduntaa käsittelevistä laajemmista teoksista hyvinkin seikkaperäisesti. On se senverran vakiintunutta faktaa...[/quote]
Eikös tuo eläinrasvojen vaarallisuuskin ole sitä tiedeyhteisön todistamattakin tuntemaa vakiintunutta faktaa. Kolesterolin vaarallisuudesta puhumattakaan. Tai väite urheilusuorituksen pysyvästä heikkenemisestä ketoosissa... 8)

Vakiintuneen faktankin pitäisi kai perustua kokeellisiin tutkimuksiin? Ainakin kun puhutaan luonnontieteistä - joihin kai lääketiedekin sentään vielä kuuluu?

terv els

[quote="els"]Itse asiassa tuo "huijaus" on jo monessa tutkimuksessa todettukin. [/quote]

Niin joutaahan sitä jatkuvasti toki lisää tutkiakin jollei muuta tekemistä ole. Mutta, kyllä tämä seikka löytyy aivan vakiintuneesta tiedeyhteisöissä hyväksytyistä aineenvaihduntaa käsittelevistä laajemmista teoksista hyvinkin seikkaperäisesti. On se senverran vakiintunutta faktaa.

Ja vieraalle: Minusta hedelmällistä on opiskella sitä tietoa jota on olemassa yllin kyllin. Tämäkin aineenvaihdunnan monella mekanismilla tapahtuva muuntelu ravitsemustilan seurauksena on aivan selkeä asia. Epäselvän siitä tekee vain laaja vaihtelualue kun mennään yksilöstä toiseen ja kun ravinto sekä muut olosuhteet poikkeaa enemmän tai vähemmän. Yksi tutkimus kertoo vain ja ainoastaan sen miten se juuri niillä tutkituilla käyttäytyi ja juuri sillä ravinnolla ja vain niissä asioissa joita satuttiin havainnoimaan. Tässä törmätään samaan samaan seikkaan kun tarkkuutta lisätään mihin törmätään vaikkapa genomin selvityksessä. On kysyttävä kenen genomi. tarkat tiedot aineenvaihdunnan osalta jossain seikassa johtaa kysymykseen. Kenen aineenvaihduntaa se koskee juuri tuollaisena. Onko se niin vaikeaa opiskella asiaa alan kirjallisuudesta. Jää moni luulo vähemmälle. Eikä ole sinne tänne poukkoilevien tutkimusten armoilla ainoastaan. Vasta tämän [b]lisäksi[/b] avautuu tutkimusten oikea hyöty. Silloin myös osa suhtautuia niihin siten ettei niillä pientä ihmistä viedä sinne tänne kuin litran mittaa.

Els: Niin, meilla on varastoja ja kitukuurilla kidumme (tai ne jotka siis kituvat, ei karpit) juhlapöydässä josta olisi syödä. No, insuliini oikeastaan ei ole lainkaan isoimpia tekijöitä tässä (paitsi runsain hiilarein sitä pompitettaessa), vaan toki ainoastaan yksi. Se on enemmän tuolla varastoon vientipuolella ja pääasiassa vain glukoosiohjattu. Insuliinin alas tulo ei kuitenkaan yksin riitä, ei myöskään glukagonin ylösnousu. Kuvaan astuu painoa rasvakudoksesta pudotettaessa vajaaenergisellä (olkoon vaikka karppia) lisäksi hyvin olennaisina vallan muut säätäjät, eikä vähiten kortisoli yhtenä. Minua joskus nimittäin hivenen alkaa jopa närkästämään tämä kaiken insuliinikeskeisyys. Tästä jossain aineevaihdunnan teoksessa hivenen mainittiinkin, esim siitä kuinka ylättävän huonosti glukagoni itseasiassa tunnetaan (ehkä ei kaikkea des olisi intresseissä löytää jos bisnes rahoittaa ja ohjaa) . Sen insuliini varjoon jää paljon hyvin tärkeää. Insuliiniin keskitytään liikaa. Miksi, no bisnesten välillisesti vaikutettua ja painotettua kaiken tuijotuksen insuliiniin. Se on virhe. Se on iso virhe. Pitäisi kiiruusti tutkia yhtä huolellisesti glukagonia, kortisolia... ja paljon muuta. Ai niin mutta ei kerkiä kun insuliiniin ja kolesteroliin liiityen taiotaan kahisevaa. Olisihan se tylsää löytää muitakin ratkaisuja kuin omassa bisneksessä rahaa tuottavia. Harvoin autotehdaskaan alkaa tutkia raidejoukkoliikenteen kehittämismahdollisuuksia, yksityisautoilun vähentämiseksi.

Itse asiassa tuo "huijaus" on jo monessa tutkimuksessa todettukin. Kas kun elimistössä on tuhansia ja taas tuhansia kaloreita käyttämätöntä energiaa, ihran muodossa, niin aitokituilu on nälkiintymistä juhlapöydässä. Ja sen saa aikaan insuliiniheitot, jotka puolestaan saa aikaan hiilihydraattien aiheuttamat verensokerivaihtelut. Niin kauan kun veren sokeri pysyy matalana ja vakioisena, osaa kroppa käyttää omia varastojaan - ihan ilman tahtoa tai kalorilaskuja.

Meidän kehomme säästää vain hiilaripoltolla - tai sitten kun kehon rasvapitoisuus alkaa lähestyä epäterveen alhaisia lukuja. Tai pitkällä totaalipaastolla...

Tuosta insuliinivaikutuksesta ei lähteesi puhu mitään. Muttei sekään ollut tieteellinen tutkimus, vaan vain jonkun tulkinta asiasta... ja tulkintojahan riittää. 8)

Sama homma mulla, Huiskis. Ensimmäistä kertaa elämässäni en ajattele syömisiäni kaiken aikaa. Bulimian ja anorexian läpikäyneenä tämä uusi tapa suhtautua ruokaan on ihana. Nykyään [u]syön elääkseni, en elä syödäkseni.[/u]
Ja vielä, Huiskis, sun avattares on tosi hauska. :lol: 8)

>Paaston aikana perusaineenvaihdunnan nopeus pienenee enemmän kuin rasvattoman kudoksen painonmuutoksen perusteella voisi ennustaa. Ylimääräinen energiansaanti vastaavasti lisää jonkin verran perusaineenvaihdunnan nopeutta. Tärkein syy perusaineenvaihdunnan muuttumiseen on kuitenkin rasvattoman kudoksen määrän muuttuminen lihomisen tai laihtumisen myötä. >
Olisi tietysti kiva jos perusaineenvaihdunnan voisi nostaa syömisillä korkeaksi ja samalla laihtua. Ei se taida kuitenkaan onnistua joten on vain mentävä juuri sen verran alhaisilla kaloreilla joilla laihtuu ja nämä kalorimäärät ovat useinkin hyvinkin alhaisia verrattuna virallisiin kulutuslaskureihin suhteuttuihin arvoihin. Kehoa on vaikea huijata. Vai löytyisikö joitain 'kepulikonsteja'

http://ffp.uku.fi/cgi-bin/edueditor/presenter.pl?slideshow_id=138&slide_id=1283&language_id=1

Ainut mitä mä tarkemmin laskeskelen mun syömisissä on hiilareitten määrä joten vaikea sanoa omalta kohdalta olenko "kitu-kaloreilla". Mut itsellä ainakin näläntunne pysyy poissa pitkiäkin aikoja, kiitos siitä kuulunee poistuneille verensokeriheittelyille sekä reippaalle proteiinin popsimiselle. Eipä se mulle ainakaan kituuttamista ole jos esim. aamupalaksi vedän hyvällä omallatunnolla pekonia ja munia ;)
Mut suurin juttu tässä karpatessa on mulle ollut se että [color=red]osaan vihdoin suhtautua ruokaan oikein[/color] enkä ahda itseeni eläimellisiä määriä ruokaa kuten ennen, näin ollen toi mun seefood-avatar tossa on jo pahasti ajasta jäljessä :D

Mulla ei peruskulutusta paljon ole, laskee vaikka miten päin niin se jää REILUSTI alle 2000kcal... Yleisin tulos on 16oo pintaan. Siksi syön alle sen, yleisimmin 1200- 1400.. Tosin nyt menny usein yli tuonkin.

[url=http://www.karpit.net/forum/viewtopic.php?t=4048&highlight=kcal]~2400 kcal:n ruokavaliota[/url]

Kitu on ymmärtääkseni täkäläinen yleisnimi ruokavaliolle, jossa kroppa alkaa säästää - jos ei ole yleinen, niin ainakin minun määritelmäni asiasta. Sillä ei ole hirvittävästi tekemistä kaloreiden kanssa, koska säätöhormooni nimeltä insuliini ei ensisijaisesti riipu kaloreista... (Sitä en tiedä, miksi usean ravitsemusammattilaisen määritelmä kitudieetstä liittyy vain ja ainoastaan kaloreihin... heidänhän pitäisi tietää paremmin...8))

Hiilareita rajoittamalla selvitään ilman kropan kituilua, mikä antaa joillekin laihduttajille jopa sen tuplajättipotin: samaan aikaan voi sekä vähntää syötyjä että pitää perusmetabolia runsaan kulutuksen puolella. Mutta ehkä vielä tärkeämpää on, että monelle sellaiselle, joille kituilu jei anna muuta kuin ultimaattumin säästöliekin tulee tässä silti se toinen hyöty: säätämällä kropan metabolia muulle kuin kitupuolelle ja nälkä pois, voi melko suurillakin kalorimäärillä vielä laihtua - toisin kuin yläkarpilla.

Siksi jotkut täällä laihduttavat runsailla ja toiset vähemmillä kaloreilla. Ja opetteluvaiheessa moni kalorilaskuihin tottunut (ja vasta karppia aloitteleva ruokapäiväkirjailija) saattaa vahingossa päätyä kitupuolellekin. Mikä on sääli, sillä silloin olo on valitettavasti aina selvästikurjempi kuin täällä nautintapuolella...

terv. els

Piruako sitä enempää syö kuin on näläkä... ;) (paitsi sitte on eri asija jolei ole omas kehos vararuakaa yllin kyllin) En minä ainakaan mahda mitään sille että reilut 40kg hävinnyt. Tarttiskohan alkaa syyvä enämpi...ettei vallan kuihdu... ei millään huvittas ainakaan vielä. (paitsi leipäjuustoo marjakermalla...njamskis taas)

Äh tuplatpois...ja bittivaltavirta pyörteilee näjemmä taas...

Onhan moni tuota aina pähkäillyt, kun kertonut päiväruokia, mutta niille jotka eivät ole kokeilleet, on mielestäni turha yrittää selittää sitä eroa.

En niin varsinaisesti ole muuten niin hirmusti laihdutellut, mutta mitä siitä "kituuttamisesta" muistan, niin se perustui ajatukseen--> "mulla on nälkä ja jätämpä silti syömättä, että laihdun". Nyt se taas pohjautuu mulla ajatukseen "Pitääpä kait jotain syödä, ettei jää päivän syömiset liian vähälle".

Niinpä, laihtuminen perustuu siihen että syödään vähemmän mitä kulutetaan karpatessakin.....niin se vaan on ei sen kummempaa. Karpatessa vaan syömisiään on helpompi hallita, vähien hiilarien ansiosta.

Minä laihduttelin tuolla 1900 kcal huiteilla, ja siellä ylläpitelen edelleenkin.