Hämmentyneenä, yllättyneenä, voipuneena ja kaikkensa antaneena.
Eli viime viikon arkipäivät menivät vatsan kanssa taistellessa. Ainoastaan apteekin valmisteet saivat vatsani toimimaan. Aika tukala olo oli, kieltämättä.
Niinpä kaikkeen tähän väsyneenä ja (painon muttumattomuuteen kyllästyneenä) aloin perjantaina syömään ns. normaalisti. Palasin siis vanhoihin ruokailutapoihini. Ajattelin, ettei tästä alakarppaamisesta ole mitään hyötyä!
Nyt on mennyt kaurapuuroa, luomuriisiä, ruisleipää, hieman pastaa ja (myönnän) litra jäätelöä. Hieman myöskin lihaa ja lohta.
Henkilökohtaisten mittaustulosten jälkeen voin todeta, että vyötärön ympärys on 13 cm isompi kuin perjantaina ja lantiokin viitisen senttiä isompi. Lisäksi on väsyttänyt koko ajan. Painoa en edes ole uskaltanut mitata. Voitte varmasti arvata,etteivät housut yllä lähimainkaan kiinni.
Eli vuorossa on paluu alakarppaamiseen. Enhän mä säily hengissä tällä menetelmällä! Karmea olo. Tulostin Morriganin pellavaleipästen ohjeen jääkaapin oveen. Ajattelin, että jos sen avulla saisin vatsan toimimaan vastaisuudessa paremmin.
Tämmöinen purkaus tällä kertaa.