karppaus.infon arkistoitu foorumi

Niin siis tuo vauvojen teko alkaa pikku hiljaa siintämään näköpiirissä, joten kysymys kuuluukin, että mitenkäs tuo alkuajan väsymys on mennyt alakarpatessa?

Itse nukuin raskausaikanani, entisellä ruokavaliolla, n. 14 h yöllä ja päivisin vielä parin tunnin päiväunet. Oletteko huomanneet virkeystasossa eroja esim. nyt ja ennen?

Kiinnostunut tietämään on hän.

Ei ole kokemusta ei-alakarppiraskaudesta eikä oikein alkuraskauden alakarppauksestakaan, kun olin töissä ja pakko oli syödä sitä kouluruokailun hiilaripitoista ruokaa että jaksaa, omia eväitä ei luokanope voi työpaikalle viedä samalla tavalla kuin moni muu. Lisäksi koti-alakarppauksen roti heikkeni mulla alkuraskaudessa ihan tolkuttomasti, sillä vaikka pahoinvointia ei ollut musta tuli tosi ronkeli maistuvien ruokien suhteen. Söin alkuraskaudesta jopa paahtoleipää, nyt en enää siihen koske .

Ja väsymykseen, kyllä, väsytti tolkuttomasti. En tiedä jos olisin saanut ruokavalion pysymään karpimpana olisiko väsyttänyt vähemmän, mutta ekat kolme kuukautta en kotona juuri muuta tehnyt kuin nukuin, viikonloppuisinkaan meillä ei sosiaalista elämää vietetty. En muuten oikein netannutkaan sinä aikana, mikä kuvaa tän sortin nettiholistin elossa jo jonkun verran

_________________
Ala-/hyväkarppia alkaen 8/2003 - karppiylläpidosta "osa-aikaeläkkeellä", ethän laita yksärillä pyyntöjä minulle vaan mieluummin hooverille tai chimanille. Kiitos!

Olin tolkuttoman väsynyt. Jos uskalsin laskea hiilarit selvään ketoosiin, piristyin hieman. Mutta pahoinvointia ei ollut. Jos taas lisäsin hiilareita yhtään enemmän kuin vähän, niin sitten tuli aamupahoinvointi. Menin siinä ehkä noin 60-80 hhg tasolla ja uskoin olevani pois ketoosista, kun ei tikussa näkynyt. Mutta ilmeisesti saatoin sittenkin olla lievässä ketoosissa suurimman osan ajasta.

Eli näyttäisi minun kohdallani siltä, että ketoosi suojasi pahoinvoinnilta, mutta ei väsymykseltä kokonaan. Ehkä siksi, että en uskaltanut laskea hiilareitani sille tasolle, jolla olen pirteimmilläni, kun joka paikassa varoiteltiin ketoosista raskauden aikana. (Eihän se satunnaisesti voi millään olla haitaksi, mutta jatkuvana tilana, kuka tietää? Ehkä turhaa varovaisuutta?)

Jossakin näin tutkimuksen paastoavista odottajista, ja tulos oli, että istukka läpäisee näitä ketoaineita hyvin, eli tarkoittanee sitä, että sikiö ei jää ilman ravintoa. Ja tämä oli tehty paastoavilla äideillä, eikä tämmöisillä lihan ja salaatin syöjillä.

Ei ole kokemusta yläkarppiraskaudesta, mutta alakarppiraskaudesta kyllä.

Koko raskauden ajan heiluin sellaisen pienen ketoosin ja ei-ketoosin välillä. Hiilareita tuli syötyä enimmäkseen vihannesten ja marjojen muodossa. Yhden ruisviipaleen söin joka aamu vatsan toiminnan ylläpitämiseksi. Sokeriin ja muuhun tyhjään hiilariin sorruin pari kertaa koko aikana.

Kovin väsynyt en ollut raskauden aikana, alkuraskaudesta nukuin vähän pidemmät yöunet kuin tavallisesti (nukun yleensä ehkä 7 tuntia yössä).

Paha olo oli melkoinen (ehkä viikon verran) ennen kuin tajusin, että se yhdistyi aina verensokerin alhaisuuteen. Aloin syödä iltaisin kunnolla lihaa, mikä poisti varhaisaamun pahoinvoinnit, ja töissä ollessa pidin varalla pientä alakarppinaposteltavaa (pähkinöitä, juustoa, leikkeleitä, pikkumakkaroita), jota nappasin, kun tuntui vähän pahalta. Muutaman viikon ajan piti napostella parin tunnin välein, sitten helpotti. Piti vaan miettiä etukäteen, milloin seuraavan kerran voi syödä jotain (palaverit saattoivat venyä, joten pähkinäpussi oli mukana).

Neuvolaterkkari ja lääkäri tiesivät ruokavaliostani ja minua tarkkailtiin (erityisesti veren sokeriarvoja) enemmän kuin normaalisti olisi. Mutta mitään ongelmia ei ollut, verenpaine oli ideaali, sokeriarvot pysyivät hyvin aisoissa ja paino nousi niin kuin pitikin eikä liikaa (ja viikko synnytyksen jälkeen olin samassa painossa kuin ennen raskautta).

En siis pelkää suositella alakarppaamista esimerkiksi pahoinvoinnin hoitoon.

the Lady

_________________
Vähähiilihydraattista eloa jo vuodesta 2000

"Neuvolaterkkari ja lääkäri tiesivät ruokavaliostani ... Mutta mitään ongelmia ei ollut, verenpaine oli ideaali, sokeriarvot pysyivät hyvin aisoissa ja paino nousi niin kuin pitikin eikä liikaa (ja viikko synnytyksen jälkeen olin samassa painossa kuin ennen raskautta). "


Samma här, paitsi että 2 kg jäi jumittamaan, joista vähintään toinen meijereissä.

Joo, meijereissä löytyy. Kuppikoko kasvoi kolmella, joten jostakin muualta sitä painoa on hävinnyt, kun sitä ryntäisiin on tullut enemmän.

the Lady

_________________
Vähähiilihydraattista eloa jo vuodesta 2000

Sen lisäksi, että normaalilla ruokavaliolla väsytti niin pirusti, paino nousi raskauden aikana 23 kg!! Haloo!! Ei taida olla ihan normaalia... Loppu vaiheessa mun jalkapohjatkin oli painosta niin arat, ettei niihin voinut edes koskea ja käveleminenkin sattui Tosin se kesä kun odotin oli jotakin lähemmäs 30 astetta joka hiivatin päivä, että lämpökin teki tehtävänsä.

Hienoa kuulla muiden mielipiteitä aiheesta, jotka mua on askarruttanut jo pidemmän aikaa.

Ps. ei mulla vaan meijereissä näy mitään, päinvastoin. Punaviivaiset nahkapussit on kaikkea muuta kuin esteettiset. Mut sitä vastoin pers levis kummasti

Eli siis alakarppiraskaudesta oli kyse. Yläkarppiraskaudesta en osaa sanoa mitään. Joka tapauksessa olo oli koko ajan mitä mainioin, ei pahoinvointia, ei ruokahimoja, eikä pahaa väsymystäkään. Itse asiassa raskausaika oli siihenastisen elämäni mahtavinta aikaa. Vielä pari viikkoa ennen synnytystä tein parin tunnin kävelylenkkejä. Olen aika vakuuttunut, että saan kiittää alakarppaamista hyvästä voinnistani.

Vauva syntyi normaaliaikaisena ja pienehkönä (3120 g). Olen epäillyt, että pieni koko saattaisi olla alakarppaamisen syytä/ ansiota. Kiinnostaisikin tietää minkä kokoisia vauvoja muut alakarppaajat ovat saaneet?

Koko riiippuu niin monesta tekijästä, esim. istukan koosta. Alakarppivauvani oli 52 cm 3500 g, eli keskikokoinen mutta hoikahko. Minusta hyvin terveellä tavalla, ei läski eikä laiha. Hiilarivauva oli 51 cm ja 2850, lihaksikas mutta täysin rasvaton. Napavirtaus ei ollut hirveän hyvä kaiketi korkean verenpaineen vuoksi. Päättyikin hätäsektioon,