karppaus.infon arkistoitu foorumi

Kaksi viikkoa tulee tänään täyteen. Painosta en tiedä kun en punnitse, mutta housut, joiden vyötärö kiristi 2 vk sitten, ovat nyt löysät. Käsi mahtuu hyvin väliin.
Olo on hyvä. Vatsa on täysin kunnossa (toisin oli ennen). Parasta on se, ettei ole nälkä.

Ja kysymys kokeneemmille:
Onko mahdollisesti haitallista painon pudotuksen kannalta, jos syö liian vähän? Välillä on koko päivän kylläinen olo eikä maistu oikein muu kuin kahvi.
Käytän kyllä monivitamiinivalmisteita ja ymmärrän, ettei täyspaasto pitkän päälle ole terveellistä.

On haittaa. Jossain vaiheessa elimistö menee ns säästöliekille, eli aineenvaihdunta hidastuu. Jos et saa riittävästi proteiinia, eli mielellään 150 g päivä, mikä tarkoittaa noin 600 g lihaa, kroppa ottaa sen lihaksista. Kaiken muun harmin lisäksi se taas lisää jojoiluriskiä. Eli syödä pitää, jokainen ateria, ja proteiinia jokaisella aterialla.

Kuten syömisissä yleensäkin, emme taida kaikki olla ihan samanlaisia. JOku voi siirtyä säätöliekille, toisen kroppa taas oppii rasvapolton helpommin. Itse olisin valmis kannattamaan syöntiä enemmänkin nälän kuin tarkkojen ohjemäärien mukaan ja katsomaan miten käy.

Omat valkuaismääräni olivat painonpudotusvaiheessa ja nyt ylläpidossa reilusti alle Mirkan suosituksen, eikä se tunnu haittaavan. Se, syönkö nelljän tunnin välein vai kaksi kertaa päivässä, ei tunnu sekään haittaavan. Kahvi ei tunnu haittaavan; join sitä reilusti silloin pudostuvaiheessakin.

Sen sijaan kituutus (nälällä laihduttaminen) ei ole minulla koskaan onnistunut ja tämän lisäksi joudun edelleenkin katsomaan esim. muuta perhettä tarkemmin hiilarien määrää, koska se vaikuttaa ruokavälejä ja annoksia enemmän sekä elopainooni että muuhun hyvinvointiin. Mutta tämä olen minä, eikä y.o. tapa päde välttämättä kaikkiin muihin. Luulen että ruokamäärät toimivat hiukan samoin.

Koska tässä on kaikilla vielä se loppuelämä aikaa, ja koska ruoka on elämän nautintoja siinä missä moni muukin asia (mm terveys), kannattaa ehkä kokeilla rauhassa, mikä itselle sopii, eikä ihan kaikessa odottaa viisaampien neuvoja. Kun ei kukaan pääse kroppasi sisään kokeilemaan...

terv. els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Tämä on loistava tapa ajatella. Itsellä kun se on niin, että syöminen on välttämätön paha (en nauti ruoasta enkä syömisestä vaan syön vain koska luonto on näin asettanut) Terveyskin tuppaa olemaan lähinnä vain asia joka joskus sairaana käy mielessä (terveys käsitteenä ei kiinnosta pätkääkään... ihan sama mulle, että elänkö nelikymppiseks vai seittemänkymppiseks - kovin paljoo vanhemmaks en haluu elää, kun sit tulee kaikenmaailman muita juttuja kuten mm. yksinäisyys). Niin, että tartteis vaihtaa pääkoppa noitten asioiden suhteen (toisaalta sillon en olis tällanen ja työksenikin tekisin ehkä jotain muuta ja nyt kuitenkin rakastan työtäni).

Runsaan proteiininsaannin eduista on hirveän monta yhtäpitävää tutkimusta. Kuitenkin, viime kädessähän olemme yksilöitä.

Kiitos mielipiteistä ja ajatuksista.

Mielestäni terve ihminen ja eläin syö nälkäänsä. Sairas ihminen syö varastoon, niin kuin ruoka loppuisi. Sairas ihminen syö myös suruun ja iloon tai vaikkapa yksinäisyyteensä. Tuohon hullunmyllyyn kun lisätään vielä ruoan saannin vaivattomuus ja nykyruoan rakenne, niin ihmekös tuo jos muutaman miljjonan vuoden kehitys menee sekaisin.

Muistutan Atkinsin aloituksen ohjesta nro. 2. Jos näläntunnetta ei ole, ei syödä, tai nautitaan vain pieni proteiinipitoinen välipala. Tuohon kiteytyy koko Atkinsin teho. Syömättömyyteen siis. Toinen samassa säännössä oleva kohta on: syödään niin paljon että tullaan kylläiseksi, mutta ei ähkyyn asti.

Hiilariton valio sallii pitkätkin välit aterioiden välillä. Itselle 12 tunnin väli on ihan arkipäivää. Tähän tottuu nopeasti ketoosin avulla. Kunnon aamiaisella pärjään helposti iltaan, jolloin syön vähemmän (tonnikalapurkki). Lounasaikaan joko kävelen Aurajoen rantaa, tai syön pelkkää vihreää salaattia työkavereiden mieliksi, vaikka nälkään se ei vaikuta juuta eikä jaata.

Tämä siis painonpudotuksen kannalta. Terveysasiat ovat sitten oma juttunsa, mutta terve ihminen vaan vahvistuu pienestä puolen vuoden rääkistä.

_________________
http://www.youtube.com/watch?v=z8tl2GSNxpo
KILO LÄSKIÄ ON ÄMPÄRILLINEN KUSTA.

Karpaasin kuvaukseen sairaasta ihmisestä lisäisin itseni tyyppisen ihmisen, eli ihmisen, jonka ei juurikaan tee mieli syödä... Olen todellakin voinut olla useammankin päivän vain parin suklaapatukan voimin liikenteessä... Eli ihan kaikille ei sovi se, että "jättää ruokia syömättä". Itsellä kun on tainnut elimistö olla jatkuvassa paastotilassa jo useamman vuoden, niin pitäisi päästä kiinni siihen, että ruoka maistuisi sen kolme kertaa päivässä. Annoskokoni ovat pienehköjä ja energiansaanti niistä on pinetä, eli paastotilasta on vaikea päästä pois jos ei jaksa syödä edes sen vertaa kuin pitäisi oman energia määränsä tyydyttämiseksi.
Niin ja tässä kohti Atkins ja Heikkilä eroavat suuresti, koska Heikkilä nimenomaan painottaa sitä, että pitkiä taukoja ei saisi pitää ja kolme kertaa päivässä tulisi syödä.
Vain kokeilemalla löydämme ilmeisesti sen miten oma keho laihtuu, eli Karpaasi on päässyt todella pitkälle tuon keinon löytämisessä itsensä kohdalla!