karppaus.infon arkistoitu foorumi

Niin huvittavalta kuin se kuulostaakin, niin siihen suuntaan tuli tekstejä vuosi pari sitten luettua. Että elimistöllä on juuri sellaisia "muistitasoja" tms. miksi niitä kutsuttaisikaan suomeksi. Mekanismeja ei enää muista, mutta käytännön lopputulokseksi uumoiltiin juuri elimistön hakeutumista/yritystä pysyä tietyssä oppimassaan ... läskimuistissaan.

Perkule, näyttäisi ainakin mun kohdallani pitävän täysin paikkansa. Eli laihduin Akinsilla vajaassa puolessa vuodessa 17 kg, joista 7 tuli takaisin 6 viikon "joulutauon" aikana. Eli päädyin kilomäärään, joka on sama minkä painoin muutama vuosi sitten. Aloitin uudelleen loppiaisena, ja siitä tähän päivään en ole laihtunut yhtään kiloa.

Ollessani viimeksi tämänpainoinen aloitin "laihdutuksen" paikkaripisteillä: laihduin vähän, lihoin saman tien takaisin ja lisäksi 10 kg ekstraa.

Nyt harmittaa se, että kun olin saanut hienosti nykäistyä tästä jo 7 kg alemmaksi, niin sitten piti jouluna sikailla itsensä takaisin tähän pisteeseen.... Toisaalta, mittanauha ei näyttänyt silloin yhtään tämän vähempää, vaikka painoa oli se 7 kg vähemmän

_________________
– On se hurrrrrja kaveri!

Myös multa lähti ja lähtee hyvin tasaisesti paino pois. Lisäksi painon nousu tapahtuu järkyttävän nopeasti, mutta pysähtyy 113 kiloon ja jää siihen, vaikka söisin kuinka. Toinen raja on 96kg siinä elin kymmenisen vuotta. Nyt kun kiloja on alle 90 saattaa ne pamahtaa tuohon 96seen takaisin hyvinkin pian.

Muistelen lukiossa olleen puhetta rasvanmuodostuksesta. Ihmisen rasvasolujen määrä pysyy vakiona ja ne vaan turpoavat lihotessa. Muistaakseni rasvasolukko on maksimissaan kun ihminen on täysikasvuinen. Ainoa keino on vähentää tätä solujen määrää kai rasvaimu. Vaikka siis laihduttaisi kuinka, niin siellä ne pienentyneet rasvasolut venttailevat ruokaa. Kerran läski - aina läski.

Uskon läskimuistiin kuin vuoreen.

_________________
http://www.youtube.com/watch?v=z8tl2GSNxpo
KILO LÄSKIÄ ON ÄMPÄRILLINEN KUSTA.

Tieto siitä, että rasvasolujen määrä olisi vakio, on vanhentunut. Tosiasiassa rasvasoluja voi kadota ja niitä voi tulla lisää ihan aikuisenakin. Jotkut tutkijat uskovat että leptiinillä olisi jotain tekemistä "vakiopainon" kanssa.

Juu, sillä tavalla on menty täälläkin. Yliopiston lounaspöydän levitetyt kalat ja broilerit on kaavittu... Ruista (siis aivan täysruista) olen itselleni syöttänyt että tulis kuituja. Muuten ollut helppo luopua kaikesta pöperöruuasta ja makeanhimo sekä jatkuva pikkunälkä katosivat... MUTTA:

Sukulaismummelit, tädit ja ystävät. Tosi kannustavia joo... Taivastelua ja kysymyksiä, jopa halveksuntaa olen kuunnellut ja ajoittain todennut helpommaksi syödä jotain jauhoja sisältävää kuin tyytyä pelkkään kahviin kyläreissuilla. Mikä huvittavinta, monet kysyvät tavatessamme että vieläkö sinulla on se "ihme ruokajuttu"! Alakarppaus on niin vierasta suurelle yleisölle ettei tätä millään mielletä elämäntavaksi kuten kasvissyönti tai vegaanius!

Motivaationi ei ole laskenut mutta ei mitään ole tapahtunutkaan kilojen suhteen. Siispä nyt olenkin aloittamassa uutta nousukautta ja tiukkaa linjaa mummeleidenkin suhteen... Onneksi syitä ruokavaliooni ovat painon ohella kolestroli, yliliikkuvat, kipuilevat nivelet ja ihon hyvinvointi, joihin apua on jossain määrin ollutkin.
Kiva huomata että toisetkin ovat ottaneet uusia startteja ja onnistuneet!

Pirteää ja iloista kesää ja MOTIVAATIOTA kaikille

He kai luulevat, että tämä on joku ohimenevä rokko
Mutta arvatkaapa ihmisten kommentteja, kun kertoo tästä ruokavaliosta eikä edes laihduta. Tuntuu että laihdutus olisi jonkinlainen hyväksyttävä syy - tai ainakin ekaks aina hönkäistään että mutethänsälaihduta. No, eipä tuolla suurempaa väliä, tutut ovat oppineet tämänkin kummallisuuteni ja vieraammista ei niin väliä. Ja mummeleita ja muuta vanhaa polvea en viitsi rasittaa kertomalla ruokavaliosta mitään, nieleksin vain ne pullat ja muut, ei sitä kovin usein onneksi tarvitse.
Muuten, ei kaikki vanhemmat ihmiset ole vaikeita tapauksia. Esimerkkinä mun oma isä, 78 v. On kysellyt ja lukenut asioista, ja jättänyt pois sokerin, vehnäjauhon, valkean riisin ja pastan. Kyselee välillä ruokaohjeita, ja sitten seuraavan kerran sanoo että joo, hyvää tuli..Oli kyllä jo tähänkin mennessä varsinainen duracellpupu, mutta nyt ei meinaa nuoremmat perässä pysyä ollenkaan.

pätkätöppöseltä: "Muuten, ei kaikki vanhemmat ihmiset ole vaikeita tapauksia. Esimerkkinä mun oma isä, 78 v. On kysellyt ja lukenut asioista, ja jättänyt pois sokerin, vehnäjauhon, valkean riisin ja pastan. Kyselee välillä ruokaohjeita, ja sitten seuraavan kerran sanoo että joo, hyvää tuli.."

Sama täällä. Siinä missä kollegat ennen pelottelivat ja veljet edelleen puhuvat vuoria siirtävästä uskosta, pyrkii 81-vuotias isäni mahdollisuuksien mukaan hyväkarppaamaan; ja kaikki tapaamani suvun seniorit suhtautuvat tähän asiallisesti. Toisaalta, olen isän kanssa tekemisissä enemmän kuin veljien. Ja hän muistaa vielä hyvin, miten pahasti allergiset oireet aiemmin rajoittivat olemistani erityisesti hänen vehmaan suomalaisen luonnon keskellä olevassa asunnossaan. Ei ajattelu kysy ikää - mutta enemmän se yleensä auttaa kuin haittaa.

terv. els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Motiivinani tälle ruokaremontilleni oli ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi, joskin odotin painoni myös putoavan. Siitä en silti isommin ole murhetta ottanut, vaikka kaapissa ovatkin yhdet kivat farkut, joihin olisi mukava mahtua. Parit olen jo pienentänyt, sekin on hyvä. Kolesterolitaso putosi takaisin vähän yli neljään ollen aiemmin noin 5½.

Uskon "läskimuistiin". Kävin kolmeen eri otteeseen Painonvartijoissa. Kaikki pudotetut kilot tulivat takaisin ylimääräisten kera. Elimistö muistaa niukat ajat. Olen nyt tosi tyytyväinen ja iloinen siitä, että lihominen on loppunut. Yli nelikymppisenä on myös ehkä kärsivällisyyttä tullut lisää. Ei ole katastrofi, vaikka muutamaan päivään, viikkoon tai kuukauteen ei tapahtuisikaan mitään. Onhan niitä läskejä kasvateltukin pari vuosikymmentä.

Ruokailua olen opetellut omien tuntemuksien mukaan, enkä siis laske ruokani koostumusta enkä kaloreita. Ihminen on aika degeneroitunut olio ja vieraantunut kauaksi luonnosta. Hyvistä raaka-aineista valmistetun tavallisen ruuan sijaan ihminen tarvitsee kalorilaskureita ja suuntauksiensa mukaan joko fitness-tuotteita, low-fat tai low-carb tuotteita, proteiinipatukoita ja -jauhteita, keinomakeutusaineita ja rasvasieppareita. Vai tarvitseeko? Tämä nyt ei koske juurikaan tämän palstan keskustelijoita, mutta hieman on huvittanut jossain lukeamani proteiinipatukkakeskustelut sekä kyselyt siitä, miten proteiinijauheen kera voi tehdä laskiaispullia.

On ehkä hieman kulunutta sanoa, että teen pieniä muutoksia loppuelämääni varten. Aion jatkossakin syödä ravinteikasta ja maukasta alakarppiruokaa, mutta en silti jätä väliin juhannuksen perinteistä herkkua: uusia perunoita, kananmunia, silliä ja snapsia.
Vaikka painoa ei ole pudonnut paljoa, olen silti kuullut kollegoilta positiivisia kommetteja. Alakarppausaate leviää. Miespuolinen työkaveri tuossa hiljattain totesi:"Mä alan kyllä ymmärtämään sua, nää perunat on täällä kaiken lisäksi varsinaisia kumiperunoita" Ovat vähän katsoneet annoksiani, kun perunoiden tilalla on raastetta tai muuta salaattia. Näyttää sen verran hyvältä.