|
Yleensä en harrasta copypasteamista, mutta tämä on sen verran kova teksti että se on pakko kopioida tänne.
Lyhyesti: Lääkäreille ei ole tärkeintä se, paraneeko potilas vai ei, vaan se, että ohjeita noudatetaan tarkasti. Lääkäri, joka käyttää omaa harkintaa ja tervettä järkeä huomaa pian joutuvansa muiden konsensusterrorin kohteeksi. Siis vaikka lääkärin oma henkilökohtainen mielipide tukisi voimakkaasti alakarppaamista, hänen on kuitenkin oman virka-asemansa säilyttämiseksi toisteltava vanhoja kaloriliturgioita.
Lääketieteen diktaattorien mielestä
IHMISTEN PARANTAMINEN ON LAITONTA!
VAKUUTUSLÄÄKÄRIT EIVÄT KUULU DEMOKRATIAAN
Käyvästä hoidosta poikkeavan lääkärin oikeudet voidaan poistaa kollegoiden päätöksellä, vaikka lääkäri olisi parantanut menettelyllään potilaita enemmän kuin suositushoidon avulla. Kollegoista koostuvat "tuomioistuimet" eivät kuulu demokratiaan. Lääkärillä on oltava oikeus antaa ja potilaalla on oltava oikeus saada hyväksi havaitsemaansa hoitoa. Korruptoitunut vakuutuslääkärijärjestelmä on muutettava, kirjoittaa Sylvie Simon kirjassaan Healing: an Illegal Practice (Prantaminen: Laiton Hoitokäytäntö).
"Meidät kaikki on opetettu uskomaan, että mitään sairautta ei voi parantaa ilman lääkkeitä. Mutta juuri tällaista voidaan sanoa taikauskoksi. Lääkkeet ovat aina vaarallisia", sanoi Gandhi aikoinaan. Platonin mukaan Sokrates sai kuolemantuomion, koska ei suostunut tunnustamaan samoja jumalia, joihin valtio käski uskoa. Nykyään nämä jumalat on korvattu byrokraateilla ja eri alojen experteillä.
Kuten Sokrates aikoinaan, myös nykyään on suuri joukko lääkäreitä, jotka kieltäytyvät ihannoimasta uuden ajan mestareita ja päätöslautakuntia, jotka ovat itse omineet itselleen kaikki kuninkaalliset oikeudet totaalisine koskemattomuuksineen ja virallisten terveysorganisaatioiden ja vakuutusyhtiöiden siunauksella höystettynä. Kuten aikojen alussakin, nämä itseoikeutetut organisaatiot pyrkivät systemaattisesti ja kaikin keinoin vaientamaan ne tahot, jotka eivät suostu uskomaan samoin. Inkvisitioksi sanotaan sellaista kidutusta, jota käytettiin niihin, jotka eivät uskoneet kirkon määräämään jumalaan. Nykyään kidutetaan niitä lääkäreitä ja potilaita, jotka eivät suostu uskomaan niin sanottuun lääketieteelliseen totuuteen, vaikka sen rajallisuudet ja epäonnistumiset voidaan selvästi osoittaa.
Kaikilla lääkäreillä tulisi olla itsenäinen päätösoikeus potilaan hoitokäytännössä Hippokrateen valan velvoittamina. Helsingissä 1964 ja Tokiossa 1975 sovittiin Hurietin lain soveltamisesta kansainvälisesti kaikkien maiden lainsäädäntöön. "Potilaan hoitamiseksi lääkärillä on oltava vapaus itse päättää niistä uusista terapeuttisista hoitomenetelmistä ja diagnooseista, jos ne todennäköisesti auttavat potilasta paranemaan, helpottavat potilaan kärsimyksiä tai pelastavat hänen henkensä. " Todellisuudessa lääkäreillä ei ole tällaista vapautta länsimaisissa ihmisoikeuksia puolustavissa maissa. Myös poliitikkojen vaatimukset saada terapeuttiset vaihtoehdot potilaiden hoitokäytäntöihin kaikuvat kuuroille seinille.
Ranskan terveysministeri Bernard Kouchner piti vuonna 1996 puheen, jossa hän moitti sellaista systeemiä perverssiksi, jossa lääkäreitä kiinnostaa aivan muu kuin potilaan terveys. Hän otti esille mm. sen, miten ihmisiltä poistetaan umpilisäkkeitä, kitarisoja ja sappirakkoja ilman mitään lääketieteellistä syytä tai perustetta. Ovatko nämä lääketieteen edustajat arvollisia kirurgin ammatilleen, Kouchner kysyi todeten, että elinten poistoja tehdään enemmän bisneksen kuin potilaan terveyden vuoksi. Terveysministeri vaati kritisoimaan maan terveydenhuoltoa enemmänkin, sillä sen huomio oli keskittynyt rahan tekemiseen ja tilastojen kasvattamiseen enemmän kuin sairaisiin ihmisiin ja heidän auttamiseensa. Vain pari vuotta myöhemmin, vuonna 1998 Kouchner piti Ranskan terapeuttista menettelyä oikeana ja lääkärien osaamista hyvänä. Miksi Kouchnerin mielipide oli näin lyhyessä ajassa muuttunut.
Tottelemattomalta otetaan diplomi ja poistetaan rekisteristä
Vuonna 1930 eräässä oikeudenkäynnissä parantajaa vastaan, syyttäjä sanoi: " Ei minua kiinnosta onko tuo parantajaksi itseään kutsuva parantanut sairaita. Minua kiinnostaa vain se, saiko tuo sairas oikeaa hoitoa." Tuo syyttäjä sanoi lausunnossaan, että vain diplomilla ja tutkinnoilla varustettu henkilö saa parantaa tai vaikka tappaa ihmisiä. Sitten hän kehotti parantajaa hankkimaan diplomin, että saa vallan päättää ihmisen elämästä ja kuolemasta.
Nykyään kaikki lääkärit rekisteröidään. Tämän diplomivallan saatuaan lääkäriä voidaan kuitenkin syyttää väärän hoidon antamisesta ja diplomi voidaan ottaa tottelemattomilta pois. Rekisteristä poistettuja kutsutaan usein julkisesti huijareiksi ja puoskareiksi, vaikka rekisteristä poisto ei vie pois heidän koulutustaan tai osaamistaan. Rekisteristä poistettu ei saa harjoittaa ammattiaan, vaikka hän olisi parantanut potilaita menestyksellisesti rekisterissä ollessaan. Tätä perustuslakien ja ihmisoikeuksien vastaista ristiriitaa ei haluta huomioida myöskään poliittisella tasolla. Tästä syystä tuhannet pätevät lääkärit ja parantajat ovat systeemin uhreja ilman omaa syytään.
Muistamme kuinka 1940-luvulla juutalaissyntyisiltä lääkäreiltä vietiin lääkärinoikeudet vain uskonnollisen syntyperän vuoksi. Vielä nykyäänkin kaikki tapaukset, joissa lääkäriä syytetään puoskaroinnista, käydään suljettujen ovien takana ja ilman virallista oikeuslaitosta, koska lääkärikunta kurinpitolautakuntineen on itseoikeutettu elin poistamaan niskoitteleva ammattikunnan jäsenyydestä ja ammatinharjoittamisesta lähes mielivaltaisesti.
Salainen oikeudenkäynti loukkaa lääkärin ihmisoikeuksia
On hyvä esittää kysymys siitä, onko syytetyn lääkärin oikeusturva taattu kollegoista koostuvan sisäisen tuomioistuimen esittämien syytteiden alla. Nämä "sisäiset tuomioistuimet" ovat yleensä irrallaan yhteiskunnan oikeusistuimista eikä niiden päätöksistä voi valittaa. Näin ollen "tuomittu" ei voi mitenkään puhdistaa nimeään tai saada vahingonkorvausta. Yhteistä ammattikunnasta erotettujen lääkäreiden välillä on usein se, että he ovat olleet kiinnostuneita vaihtoehtoisista tai täydentävistä luonnonhoidoista. Myös virallisten hoito-ohjeiden kritisoiminen saattaa johtaa ammattioikeuksien poisottamiseen.
Useat lääkärit ovat kritisoineet totalitaristista ohjausta. Erityisesti kurinpitotuomiot halutaan yhteiskunnalliselle oikeuslaitokselle, mutta eettinen ohjaus halutaan säilyttää lääkärikunnalla itsellään. Totalitaristinen ohjaus ja suljetut oikeudenkäynnit on todettu Euroopan Neuvoston ihmisoikeuksien ja sen kuudennen artiklan, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vastaiseksi.
Lääkäreille ja potilaille oikeus valita hoitotapa
Ranskan lääkintävirasto antoi vuonna 2000 julkilausuman, jossa se totesi miten virallisen lääketieteen omaksuma käypä hoito määrää sen, että potilas ei ole enää persoonallinen yksilö, jonka sairaus on hoidon kohteena, vaan potilaasta on tullut virallisesti määriteltyjen hoitotoimenpiteiden kohde.
Koulutuksestaan ja virallisista yhdenmukaisista hoito-ohjeista huolimatta, lääkärit noudattavat kuitenkin hyvin toisistaan poikkeavia hoitokäytäntöjä. Tarkoilla ohjeilla ei voida eliminoida lääkärin inhimillistä kiinnostusta uusiin asioihin. Jos tämä rajattaisiin pois, lääketiede lakkaisi kehittymästä. Vuonna 1991 oli kuuluisan syöpälääkärin oikeudenkäynti, jossa lääkäri todettiin syylliseksi virheelliseen hoitokäytäntöön, koska oli kokeillut omavaltaisesti uutta hoitoa potilailleen, jotka paranivat syövästään lähes poikkeuksetta. Vaikka lääkäri menetti oikeutensa, hoito otettiin muutama vuosi myöhemmin virallisiin hoito-ohjeisiin.
Lääkärien omat eettiset lautakunnat ja tuomioistuimet ovat poikkeuksetta unohtaneet potilaan omat oikeudet saada haluamaansa hoitoa. Vasta 2000 -luvulla on useissa maissa säädetty lakeja ja asetuksia potilaan oikeuksiin määrätä itse suostumuksen tarjottuun hoitoon tai valita myös vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitoja, jos ne selvästi auttavat potilasta voimaan paremmin.
Vakuutuslääkärijärjestelmä ei kuulu demokratiaan
Myös useat poliitikot ovat heränneet. Lääkäreille on vaadittu lakia, joka takaa ehdottoman vapauden päättää, mitä hoitoa kukin potilas tarvitsee sairautensa voittamiseksi. Lääkäreitä ohjaavat korporaatiot halutaan kieltää. Avoimuutta vaaditaan nyt myös eurooppalaiseen vakuutuslääkärijärjestelmään, jonka päätökset ovat herättäneet ihmettelyä. Vakuutuslääkärit tekevät korvauspäätöksiä yleensä papereiden perusteella, tutkimatta potilasta ja usein myös vastoin hoitavan lääkärin näkemystä. Päätöksen tehneen vakuutuslääkärin nimeä ei löydy päätöspapereista. Useiden poliitikkojen mielestä tällainen totalitarismi ei kuulu demokratiaan. Vakuutuslääkärit eivät koskaan myönnä erehdystään, eivät ole vastuussa päätöksistään ja ovat suorassa palkkasuhteessa toimeksiantajaansa. "Jos demokratia sallii tällaisen menettelyn, se on melko huonossa jamassa", sanoi tohtori Patric Gérard de Nantes vuonna 2000 Le Quotidien du Médicin -lehdessä. Samassa lehdessä tohtori Roch Menes de Clermont-Ferrand totesi, että sairausvakuutusvarojen varjelu ja potin kasvattaminen on enemmän pyhää kuin potilaan oikeus saada korvausta vammastaan.
|
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
