karppaus.infon arkistoitu foorumi

Mitenkään puuttumatta Kutrin ja Ilkan väliseen hifistelyyn, haluan huomauttaa Kutrille asian, jonka luulisi sinun(kin) ammattikirjoittajana tietävän:

Termi "low carb" eli siis alakarppi pitää englannin kielessä sisällään kaikki hiilihydraatteja tavalla tai toisella tarkemmin syynäävät dieetit. Siis myös Montignacin ja Searsin hyvähiilariset. Olen kahlannut läpi varmaankin jo tuhansia sivuja ja nettisivuja aiheesta ja olen vain YHDEN kerran törmännyt termiin "good carb". Meidän tulkintamme tällä palstalla perustuu siis anglosaksiseen kielikäytäntöön ja perinteeseen, johon kulttuurilltamme, joskaan emme kieleltämme, kuulumme.

Täsmennys: jotta nyt kemistiystävämme ja muut eivät ala saivartelemaan, en puhunut käsitteistä hyvä ja huono hiilari, vaan käsitteistä alakarppi ja hyväkarppi. Jostakin syystä ko. henkilö viittasi itseensä (ja dieettiinsä) ja kirjoitti olevansa "good carb" . Englanninkielenkorvani on sattuneesta syystä ruosteessa, en tiedä johtuneeko tuo siitä että "good carber" toisi jotakin muita assosiaatioita, vai mistä.

Hei Kutri ja Ilkka

Tämä voisi olla ehkä yksi niitä kaipaamianne? Mene ja tiedä.


David S. Ludwig, Joseph A. Majzoub, Ahmad Al-Zahrani, Gerard E. Dallal, Isaac Blanco, and Susan B. Roberts
High Glycemic Index Foods, Overeating, and Obesity
Pediatrics, Mar 1999; 103: e26.


ABSTRACT

Objective. The prevalence of obesity has increased dramatically in recent years. However, the role of dietary composition in body weight regulation remains unclear. The purpose of this work was to investigate the acute effects of dietary glycemic index (GI) on energy metabolism and voluntary food intake in obese subjects.

Methods. Twelve obese teenage boys were evaluated on three separate occasions using a crossover study protocol. During each evaluation, subjects consumed identical test meals at breakfast and lunch that had a low, medium, or high GI. The high- and medium-GI meals were designed to have similar macronutrient composition, fiber content, and palatability, and all meals for each subject had equal energy content. After breakfast, plasma and serum concentrations of metabolic fuels and hormones were measured. Ad libitum food intake was determined in the 5-hour period after lunch.

Results. Voluntary energy intake after the high-GI meal (5.8 megajoule [mJ]) was 53% greater than after the medium-GI meal (3.8 mJ), and 81% greater than after the low-GI meal (3.2 mJ). In addition, compared with the low-GI meal, the high-GI meal resulted in higher serum insulin levels, lower plasma glucagon levels, lower postabsorptive plasma glucose and serum fatty acids levels, and elevation in plasma epinephrine. The area under the glycemic response curve for each test meal accounted for 53% of the variance in food intake within subjects.

Conclusions. The rapid absorption of glucose after consumption of high-GI meals induces a sequence of hormonal and metabolic changes that promote excessive food intake in obese subjects. Additional studies are needed to examine the relationship between dietary GI and long-term body weight regulation. glycemic index, obesity, dietary carbohydrate, diets, insulin.

The prevalence of obesity in the United States is now higher than at any time in recorded history.1 Approximately 20% of children and >33% of adults are considered to be significantly overweight.1,2 However, there remains considerable controversy over the roles of dietary and other modifiable factors in the treatment of this common disorder.

Excessive fat consumption is widely believed to be a major dietary cause of obesity.3-5 For this reason, the US Department of Health and Human Services,6 American Heart Association,7 and American Diabetes Association8 currently advocate consumption of a low-fat diet in the prevention and treatment of obesity. Recently, however, the relationship between dietary fat and obesity has been questioned on several grounds9-11 including that both cross-sectional and longitudinal analyses have failed to show a consistent association between dietary fat and body fat,10,12,13 and that weight loss on low-fat diets is usually modest and transient.9,14 In addition, and perhaps of particular significance, mean fat intake in the United States reportedly has decreased over the past 3 decades, from 42% to ~34% of dietary energy,11,12,15,16 whereas the rate of obesity has continued to rise.

Another dietary factor that may influence body weight is the glycemic index (GI). GIa is a property of carbohydrate-containing food that describes the rise of blood glucose occurring after a meal.17 Foods that are rapidly digested and absorbed or transformed metabolically into glucose have a high GI.18-22 The GI of a meal is determined primarily by the amount of carbohydrate consumed and by other dietary factors affecting food digestibility, gastrointestinal motility, or insulin secretion (including carbohydrate type, food structure, fiber, protein, and fat).17-24 Most starchy foods commonly eaten in North America, chiefly refined grain products and potatoes, have a high GI, exceeding that of even table sugar by up to 50%.22 By contrast, vegetables, legumes, and fruits generally have a low GI.22

A potential adverse consequence of the decrease observed in mean fat intake in recent years is a concomitant increase in dietary GI. A reduction of dietary fat tends to cause a compensatory increase in sugar and starch intake.25-27 Indeed, a rise in total carbohydrate consumption since the 1970s has been documented.12,25,27 Furthermore, because fat slows gastric emptying,21 carbohydrate absorption from low-fat meals may be accelerated. In view of these observations, it seems likely that the GI of the American diet has risen in recent years. Previously, an inverse relationship between GI and satiety has been shown in several,28-32 but not all,33 single-meal studies. Although these reports suggest a potential influence of GI on short-term energy intake, the practical relevance of GI to energy regulation and obesity remains unclear.

The purpose of this investigation was to test the hypothesis that consumption of high-GI foods induces a sequence of hormonal changes that lead to decreased availability of metabolic fuels, excessive hunger, and overeating in obese subjects.

Koko artikkeli:
http://tinyurl.com/5zjac

_________________
Montignac'illa onnistunut (vuodesta 2001)

Kiitos tästä viitteestä, onnistunut.
Olen kuullut siitä aikaisemminkin siteerauksen ainakin kerran, mutten saanut silloin linkkiä enkä lehteä muistiin.

terv. els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Ei ole, kyse oli hiilihydraattien määrästä, ei glykeemisestä indeksistä (mitä tämä tutkimus siis käsitteli).

Mutta kyllä siinä sanottiin että: The GI of a meal is determined primarily by the amount of carbohydrate consumed ....

Taulukoiden mukaan esim vehnässä ja rukiissa kuidun määrä ei vaikuta edes GI:hin kovin merkittävästi. Sanohan sellainen korkean GI:n ruoka, jossa olisi vähän hiilihydraatteja?

terv. els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Kyllä, ATERIAN GI korreloi lähtökohtaisesti hiilihydraattimäärän, jos kohta myös proteiinimäärän (ja mahdollisesti kai myös rasvamäärän) kanssa. Yksittäisten ruoka-aineiden GI määritetään vakiomäärällä (50 g / tutkittava annos) hiilaria. En jaksa lähteä etsimään esimerkkejä, enkä ole ihan varma ymmärränkö mitä ajat takaa, mutta otetaan nyt esimerkiksi peruna, jonka GI vaihtelee välillä 23-111 lajikkeesta ja valmistustavasta riippuen, vaikka varsinainen hiilarimäärä per 100 g on alhaisempi kuin esim. sokerissa tai vehnässä.

Mistä olet löytänyt pelkän puhdistetun jauhon ja täysjyväjauhon GI:t? Noi leiväthän ovat aina ongelmallisia siinä mielessä, että noissa GI-listauksissa (ainoa täysin virallinen siis osoitteessa http://www.glycemicindex.com) ei kerrota mitä muita aineita tutkittavat leivät sisälsivät ja kuinka paljon.

Mulla on hallussa tutkimus, jossa kuitupitoisuus laski GI:tä, mutta en jaksa (ks. postausaika) tsekata mitä siitä sanottiin juuri nyt (ts. tsekkaan huomenna jos muistan/ehdin/jaksan), joten en ota tässä vielä kantaa tohon kuidun ja GI:n yhteyteen.

Glykeeminen taakka eli load (GL) on sitten ihan oma lukunsa ja mielestäni parempi indikaattori kuin GI. Siitä huolimatta GI-taulukot eivät mitenkään voi olla täydellisen tarkkoja, korkeintaan suuntaa antavia ja varsinkin kotimaisten, ei-tutkittujen tuotteiden GI:n arvaamisessa olisin aika varovainen. Mutta kyllä, etupäässä kasviksia (ml. hedelmät ja marjat), toissijaisesti täysjyväviljaa ja (kuori)pottuja ja vain hyvin harvoin puhdistettua jauhoa ja sokeria nauttien ei voi mennä kovinkaan pahasti pieleen -- varsinkaan jos samaan aikaan pitää huolta riittävästä proteiinin ja rasvan saannista ja pyrkii syömään korkeintaan kulutuksensa mukaan.

Nyt intän, koska et mielestäni vastannut.

Kyseisessä tutkimuksessa nimenomaan makroravinneosuuksien, energian ja kuitumäärien vaihtelut oli eliminoitu high-GI ja med-GI aterioiden osalta? Omat johtopäätelmäni olisivat tätä luokkaa:

Se sinun "hyvähiilarisesi" pärjää ilmeisen hyvin tässä vertailussa, edellyttäen että hiilarit valitaan suhteellisen hitaasti imeytyvistä. MUTTA hiilihydrattien rajoittaminen (siis se low-GI) toimii nälän sammuttajan vielä jonkin verran tehokkaammin.

terv. els

Tämä sitten EI ole kommentti parhaan yksilöllisen ruokavalion puolesta tai vastaan. Mm. tällä pasltalla on itseni lisäksi useita, jotka joutuvat terveydellisistä syistä rajoittamaan hiilihydrattien määrää keskiväestöä enemmän. Jutun ryhmä eli ylipainoiset nuoret saattavat hyvin olla enemmän meidän kaltaisiamme, siis kansankielellä "hiilariherkkiä". Mutta sen, että veren glukoositasojen vaihtelut vaikuttavazt näläntunteeseen enemmän kuin moni muu faktori, ei pitäisi olla mikään ihme uusi asia.

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Esimerkkeinä voisivat olla vesimeloni ja vanha kunnon keitetty porkkana, joissa GI:tä tärkeämpi indikaattori on GL eli glykeeminen kuorma/rasite/taakka. Siis, joissa annoksen todellinen hiilihydraattimäärä on otettu myös huomioon. Porkkanan osalta keittäminen kasvattaa GI:tä, mutta kohtuudella eli normaaliannoksina raasteina tai lisukkeena ei haittaa pitäisi olla edes korkean GI:n porkkanalajikkeiden osalta. Glykeeminen kuorma on erittäin alhainen. Myös Montignac on tämän huomioinut porkkana-aiheen UUDESSA laitoksessaan 2002.


Revised International Table of Glycemic Index (GI) and Glycemic Load (GL) Values—2002
Glycemicindex.com (http://www.glycemicindex.com/) ja Mendosa (http://diabetes.about.com/library/mendo ... ilists.htm):


GI of 55 is low; GL of 10 is low.

The glycemic index (GI) is a numerical system of measuring how fast a carbohydrate triggers a rise in circulating blood sugar—the higher the number, the greater the blood sugar response. So a low GI food will cause a small rise, while a high GI food will trigger a dramatic spike. A list of carbohydrates with their glycemic values is shown below. A GI is 70 or more is high, a GI of 56 to 69 inclusive is medium, and a GI of 55 or less is low.

The glycemic load (GL) is a relatively new way to assess the impact of carbohydrate consumption that takes the glycemic index into account, but gives a fuller picture than does glycemic index alone. A GI value tells you only how rapidly a particular carbohydrate turns into sugar. It doesn't tell you how much of that carbohydrate is in a serving of a particular food. You need to know both things to understand a food's effect on blood sugar. That is where glycemic load comes in. The carbohydrate in watermelon, for example, has a high GI. But there isn't a lot of it, so watermelon's glycemic load is relatively low. A GL of 20 or more is high, a GL of 11 to 19 inclusive is medium, and a GL of 10 or less is low.

Foods that have a low GL almost always have a low GI. Foods with an intermediate or high GL range from very low to very high GI.


Food and Manufacturer GI / serve (g) / carb/serve (g) / GL

Watermelon, raw 72 120 6 4.3
Watermelon, raw
without seeds: 80 195 9.8 7.8

Carrots, raw (Romania) 16 80 4.2 .7
Carrots, peeled, boiled
(Australia) 41 80 4.6 1.9
Carrots (Canada) 92 80 4.2 3.9

HUOM! Portions of the test food and the reference food contained 25 g carbohydrate.
(Normaalisti mittauksissa käytetään 50 g hiilihydraattia)




Fineli
http://www.ktl.fi/fineli/c300.html


Vesimeloni:
Ravintokoostumus / 100 g
Keskimääräiset ravintoarvot 100 grammassa elintarviketta.
Hiilihydraatti, imeytyvä 7.1 g
Sokerit ja polysakkaridit
Sokerit, mono- ja disakkaridit 7.1g
Sakkaroosi 6.3 g
Laktoosi 0.0 g
Tärkkelys 0.0 g
Kuitu (AOAC) 1.1 g


Porkkana:
Ravintokoostumus / 100 g
Keskimääräiset ravintoarvot 100 grammassa elintarviketta.
Hiilihydraatti, imeytyvä 5.3 g

Sokerit ja polysakkaridit
Sokerit, mono- ja disakkaridit 5.1 g
Sakkaroosi 1.8 g
Laktoosi 0.0 g
Tärkkelys 0.2 g
Kuitu (AOAC) 2.5 g





Kuidun vaikutuksesta (esim.) : PubMedistä paikannettuja

Salmeron J, Manson JE, Stampfer MJ, Colditz GA, Wing AL, Willett WC. Dietary fiber, glycemic load, and risk of non-insulin-dependent diabetes mellitus in women. JAMA. 1997;277(6):472-477.

Salmeron J, Ascherio A, Rimm EB, et al. Dietary fiber, glycemic load, and risk of NIDDM in men. Diabetes Care. 1997;20(4):545-550.

Giacco R, Parillo M, Rivellese AA, et al. Long-term dietary treatment with increased amounts of fiber-rich low-glycemic index natural foods improves blood glucose control and reduces the number of hypoglycemic events in type 1 diabetic patients. Diabetes Care. 2000;23(10):1461-1466.





Täydennyslinkki (low-GI, kuidut ja kylläisyys)

Warren JM, Henry CJ, Simonite V. Low Glycemic Index Breakfasts and Reduced Food Intake in Preadolescent Children
Pediatrics. 2003 Nov;112(5):e414-e419

URL: http://tinyurl.com/3hva3

_________________
Montignac'illa onnistunut (vuodesta 2001)

Ymmärsinköhän vieläkään, mitä ajoit takaa?

Siis tarkoitatko että vähähiilihydraattinen on aina automaattisesti low-gi? Mitä jos joku ottaa kaikki 30-60 hiilarigrammaansa puhtaasta sokerista? Tai että low-gi on automaattisesti vähähiilihydraattinen? Entä jos joku on fruktoosin (GI12-24) suurkuluttaja? Tai että alhaisempi hiilarimäärä johtaa suoraan isompaan kylläisyyteen?

Pari esimerkkiateriaa:

Erittäin vähähiilihydraattinen ja runsasrasvainen ateria:
10 kokonaista (eli 20 puolikasta) saksanpähkinää ja 30 g (1/5 pkt) blå tai vit castello homejuustoa

337 kcal, 2 g hh, 10 g pr, 33 g rs ja 5 g kuitua

Runsasproteiininen, kohtuuhiilihydraattinen ja vähärasvainen ateria:

1 broilerin rintafilee, pieni lautasellinen romainesalaattia, 1 tomaatti, 1,5 dl parsakaalia, 2 siivua realia ja 1 keskikokoinen luumu

339 kcal, 35 g hh, 38 g pr, 3 g rs, 15 g kuitua

---

Jos pitää kaikista em. ruoka-aineista, minkä annoksen alassaaminen olisi vaikeampaa? En tiedä teistä, mutta pystyn iloisesti syömään pari kourallista pähkinöitä ja 30 g juustoa ilman mitään ongelmia. Sen sijaan kakkosaterian alassaanti tuottaisi jo isompia ongelmia. Lisäksi kakkosateria tuo enemmän ja monipuolisemmin vitamiineja ja mineraaleja.

No, nämä kaksi ateriaa olivat äärimmilleen kärjistetyt ja tarkoitettu osoittamaan, että hiilihydraattimäärä ei yksin määrittele kylläisyyttä ja nälän tunnetta.

Toisaalta en usko että pelkkä GI:kään niin tekee. Jos joku haluaa kokeilla, hän voi kokeilla mitä nälälle tekee jos juo tuopin vettä, joka on makeutettu 4 rkl pöytäsokeria (GI yli 90) tai 4 rkl fruktoosia (GI 12-24). Veikkaan että nälän tunne tulee molemmissa tapauksissa yhtä nopeasti. En välitä itse kokeilla.

On hyvä myös muistaa, että käytännön elämässä monet tekijät vaikuttavat siihen, miten yksittäinen ateria nostaa verensokeria, aina alkaen ruoan etikkapitoisuudesta (= alentaa GI:tä) aiempien aterioiden GI:hin, ruokailua edeltäneeseen liikuntaan yms.

-----

Vielä muutama kommentti (itseasiassa kirjoitin nämä ennen kuin ylläolevat jutut, sitten luin viestisi vielä neljänteen kertaan ja luulin hoksanneeni mitä ehkä tarkoitit... )

Ihan ensimmäiseksi pitää todeta, että tossa mainitussa gi-tutkimuksessa mediumin ja highn välinen ero luotiin ensisijaisesti kaurahiutaleiden laadulla (pikakaurahiutale vs. ilmeisesti perinteinen suomalainen tai sitten joku muu erikoiskaurahiutale) ja fruktoosilla vs. dekstroosilla (ts. 1,5-2 rkl eri "sokereita"). Glycemicindex.com:in tietokannasta löytyy tieto, että fruktoosilla makeutetun puuron GI on 25 ja glukoosilla makeutetun 92 vaikka annoksen hiilihydraattimäärä on sama.

Toisekseen pitää todeta, että kontrollidut tutkimusolosuhteet, joissa aterioiden sisältöä on manipuloitu "normaalista" poikkeavaksi tai joissa kontrolloidaan tiukasti miten henkilöt saavat syödä, kertovat enemmän eri asioiden vaikutuksesta ihmisen fysiolofiaan kuin havaintojen suorasta sovellettavuudesta tosielämään.

Puhuttaessa GI:stä ja kuidun määrästä on hyvä muistaa että käytännössä tällöin puhutaan viljatuotteista (ml. riisi) ja nimenomaan verrataan saman ruoka-aineen vähäkuituista ja runsaskuituista versiota toisiinsa. Pastan, riisin jne. kanssa vertailu on kuitenkin hieman ongelmallista, koska kuitumäärien erot ovat yleensä hyvin pienet, vain 2 g / 100 g luokkaa.

Käytännön elämässä GI ei ole kuitenkaan ainoa tai välttämättä edes tärkein tekijä, joka määrittää miten paljon kokonaisuudessa syödään. Päivän kokonaisruoka-/energiamäärään vaikuttaa kaksi asiaa: kuinka paljon yhdellä aterialla syödään ja kuinka nopeasti uudestaan tulee nälkä (ts. montako kertaa äpivässä syödään).

Lukemattomissa tutkimuksissa on voitu todeta, että ainakin seuraavat asiat edistävät kylläisyyden tunnetta syödessä ja vähentävät syötyä ruoan kokonais (ja käytännössä myös energia-)määrää aterialla:

- ruoan (mutta huom! ei juomien!) nestepitoisuus
- ruoan kuitupitoisuus (vrt. ranskanleipä vs. real-tyyppinen täysjyväleipä)
- ruoan proteiinipitoisuus (mitä enemmän proteiinia, sitä vähemmän tulee yleensä syötyä kaloreita)
--> siis ylipäätään ruokien energiatiheydellä on todettu olevan suora yhteys siihen, miten paljon niitä aterialla saadaan energiaa --> ts. ihmiset näyttävät eräiden tutkimusten mukaan syövän ruokaa pikemminkin grammoissa mitattuna saman määrän kuin kaloreissa mitattuna saman määrän
- ruoan maku ("tylsää"/pahaa ruokaa syödään vähemmän...)
- ruoan "syötävyys" (pehmeää, helposti nieltävää enemmän)
- ruokalajien vähyys (ts. mitä useampaa sorttia on tarjolla, sitä enemmän yleensä tulee syötyä)
- lähtöannoksen koko (yleensä pienemmät annokset johtavat pienenmpään kokonaismäärään)
- seura (mitä isompi seurue, sitä pidempi ateria ja sitä enemmän yleensä syödään)

Nälän määritelmä on ongelmallinen, koska syömishalun voi laukaista muutkin tekijät kuin biologinen näläntunne. Tuon aiemmin esitetyn tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että aterian korkea GI tai korkea insuliinitaso tai molemmat (ts. insuliinitaso voi nousta melko korkealle, vaikka GI ei olisi järjettömän korkea) voi johtaa siihen, että seuraavalla aterialla syödään enemmän. Toisaalta ruoan läheisyydessä oleminen (ts. sen haistaminen, näkeminen jne.) saattavat riittää laukaisemaan syömishalun. Monet täälläkin ovat kertoneet olevansa taipuvaisia tylsistymissyömiseen jne. Kuitenkin normaalipainoisilla ihmisillä, joilla suhde ruokaan on täysin ongelmaton, nälän tunteen ilmenemiseen näyttää vaikuttavan kaikkein eniten edellisten aterioiden energiamäärä ja ateriaa edeltävä kulutus. Ts. "sisäinen ruokamittari" on tällöin kalibroitu oikein.

Tsekkasin aiemmin mainitsemani kuitututkimukset: toisessa kuitututkimuksessa todettiin että verrattaessa all bran -muroja ja corn flakes -muroja, all bran -murojen selvästi alhaisempi GI johtui itseasiassa siitä, että ne aiheuttivat nopeamman insuliinivasteen --> ts. insuliini "raivasi" hiilarit verestä ennen kuin ne ehtivät näkyä testeissä. Toinen oli Willetin tekemä tutkimus, jonka mukaan naiset, jotka söivät runsaasti täysvijaltuotteita painoivat vähemmän kuin naiset, jotka söivät vain vähän täysviljatuotteita ja lihoivat vähemmän ikääntyessään. En ota kantaa siihen, voiko olla että heidän elämäntapansa olivat muutenkin erilaiset.

Ja lopuksi pieni galluphenkinen kysely: mitä seuraavista annoksista ET jaksaisi syödä HELPOSTI kerralla: (olettaen, että pidät niiden mausta)

- vajaa kourallinen (n. 23 kpl) cashew-pähkinöitä
- 10 isohkoa porkkanaa
- 6 keskikokoista tomaattia
- 2 keskikokoista perunaa
- 2 real-viipaletta
- 1 keskikokoinen banaani
- 2 pelikortin kokoista siivua Oltermannia

Kutri, sen conr flakes - bran -tutkimuksen ja muiden näkemieni energiatiheyttä tai kuituja koskevien tutkimuksen kaikilla koeryhmillä on ollut runsaasti hiilihydraatteja (vähän niinkuin hiilareita rasvalla tai ilman). Kohonnut glukoositaso yhdistettynä energiatiheään rasvaan voi hyvinkin olla hankala yhdistelmä. Mutta low-carbilla näyttää laihtuminen uusien tutkimusten perusteella olevan sekä ainakin tehokasta että painonpudotus jopa pysyvämpää kuin perinteisillä.

Oletko nähnyt tutkimuksia, joissa olisi verrattu low-carb'in ja hiilaripitoisten aterioiden eroja?

Mutta perhe voi todistaa, että jos syön kaksi realia, niin kaipaan kolmatta - ja riippumatta siitä syönkö sen vai en, niin jo kahden jälkeen nukahdan tunnin sisään. Kahden oltermannipalan jälkeen en kaipaa kolmatta - enkä nukahda. Ja itse viime keväänä korvasin työpaikkalounaan noin kerran viikossa kourallisella maapähkinöitä tai manteleita. Ilman ongelmia. ja ilman nälkää - itse asiassa sellaisia päiviä seuraavina aamuina painoni oli säännöllisesti notkahtanut alaspäin...

Ja itse asiassa low-carb, jonka hiilareina oli se sokeri (mikä toki ei ole homman juju) näyttää pitäneen perheen nuorisolta nälän poissa erinäisinä päivinä viime keväänä. Vaikken minä eikä mikään low-carb suunta sitä terveelliseksi tai suositeltavaksi ehdotakaan. Tämä taas on saman suuntainen tulos kuin tuo onnistuneen toinen viite (low-GI, low-GI & 10%sokeria ja hi-GI).

Nälän tunne ja veren glukoositaso ovat kyllä minusta edelleen ikävän tiukasti kiinni toisissaan. Ja veren sokeritason ensisijaisesti vaikuttavat - hiilihydraatit. terv. els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Mikä ihmeen kriteeri tämä "kuinka paljon jaksat syödä helposti kerralla" oikein on?

Valitsisin ilman muuta Oltermannin, koska en pidä pähkinöistä. Vaihtoehtoisesti porkkanoita voisin syödä muutaman tai banaanistakin selviäisin helposti, olisi kuitenkin pian uudestaan nälkä. Perunoista tai yhdestä real-viipaleesta selviäisin, mutta tunnin kuluttua olisin puoliunessa ja ehdottomasti liikenteelle vaarallinen. Näitä esitettyjä hiilariannoksia ei ehkä pysty syömään kaikkea kerralla, mutta koska nälkä tulee pian takaisin, asia "korjaantuu" nopeasti.

Ajatus ilmeisesti kulkee siis jotenkin niin, että ihmiset syövät kunnes napa narskuu ja se mikä menee "helposti kerralla" (varsinkin jos siinä on rasvaa, hui kauhistus) lihottaa, koska sitä siis menee "helposti kerralla" liikaa. Huomioimatta, että menee "helposti kerralla" ja pitää nälän poissa.

Oltermannia tosin söisin yhdessä joidenkin muiden elintarvikkeiden kanssa, jotta siitä tulisi kunnon ateria ja nälkä pysyisi pitkään poissa, eikä tarvitsisi koko ajan napostella jotain. Enkä esimerkiksi ainakaan suomalaisia tomaatteja voisi syödä montaakaan maun vuoksi. Ehkä yhdessä mozzarellan ja oliiviöljyn kanssa.

"Kuinka paljon syöt helposti päivässä", onkin sitten toinen juttu.

En ole ollut (ainakaan tätä ennen) kauhean kiinnostunut yksittäisten aterioiden vaikutuksesta, koska mua on kiinnostanut vain kokonaisuus, joten en ole koskaan erityisemmin etsinyt/lukenut noita yksittäistä ateriaa koskevia tutkimuksia. Epäilemättä sellaisia on tehty ja epäilemättä ne todistavat että nälkä tulee huonommin kuin high-gi-aterian jälkeen.

Luitko muuten ton Onnistuneen viimeisimmäksi mainitseman tutkimuksen kokonaan:
http://pediatrics.aappublications.org/c ... 112/5/e414

Se "low-gi"-aamiainen oli siis joko puuroa, all-bran-muroja tai täysjyväleipää (eli ei mitään vähähiilarisia kasviksia tms).

No, luulen että jostain syystä en vieläkään ymmärrä ihan mitä ajat takaa. Että vähän hiilihydraattien määrä on aina automaattisesti tärkeämpi asia kuin niiden laatu?

Eli että 50 g sokerista ja valkoisesta jauhosta otettua hiilihydraattia on parempi asia kuin 150 g matalan GI:n hiilihydraateista? Vaikka proteiinimäärä olisi sama?

Mainitsit perheesi nuorison vähähiilihydraattisen mutta korkea GI -ruokavalion (joo, ymmärsin että kyseessä oli väliaikainen/satunnainen ilmiö). Ihan uteliaisuudesta kysyn millainen se on -- ts. miten paljon mitä hiilarilähteitä ko. dieetti sisälsi?

No, en tiedä mitä tällä keskustella ajetaan takaa tai mihin se johtaa. Toisaalta jo ihan yleistenkin suositusten mukaan kaikkein nopeimpia hiilareita ei suositella oikeastaan kenellekään (paitsi bodarien ja urheilijoiden palautusjuomiin), joten niiden haitallisuuden pohtiminen on tavallaan turhaa (kun ne on todettu jo "syömäkelvottomiksi"). Ts. jos jengi tekisi niin kuin terveysjärjestöt oikeasti suosittavat (taiteilijoiden näkemyksiä ruokapyramidista ei lasketa -- eikä leipätiedotuksen/painonvartijoiden/propagandaa), niin niiden ruokavalio olisi korkeintaan medium-GI. Jos ne vielä söisivät sen lähemmäs kilon kasviksia, joka niiden kuuluisi syödä, niin ruokavalio olisi pikemminkin low-gi kuin medium-gi.

Itse uskon henk.koht. proteiinilla olevan isomman merkityksen kylläisyyteen yms. kuin hiilihydraatilla.

Toisaalta ruokavalioni on samaan aikaan pikemminkin low-gi kuin edes medium-gi, vaikkakin medium-carb (eikä low-carb). Rasvaakin syön yleensä vain sen 30 E%. Olen hoikempi ja energisempi kuin koskaan ennen ja voin paremmin kuin koskaan ennen. En ole kärsinyt enää verensokerin heilahteluista, kestän tarvittaessa nälkää paremmin kuin ennen (ei enää itkuraivareita), minulla ei ole enää hiiva- eikä sienitulehduksia jne.

Kerron vähän myöhemmin mikä pointti tolla mun gallupilla oli.

En jaksaisi syödä kymmentä isohkoa porkkanaa, mutta siinä alkaisi kyllä se porkkanan makukin tökkiä (ei ole koskaan ollut suosikkejani, yks-kaks vielä menettelee). Myöskään tomaatteja en kykenisi syömään (koska niiden maku ei todellakaan ole mieluisa, mutta kirsikkatomaatteja kyllä jaksaisin sitten vetää aikalailla saman määrän). Peruna ei nyt maistu, rukiiseen en koske, banaani ei ole suosikkejani (syön kyllä jos on "pakko") ja oltermannia ja cashew pähkinöitä voisin kyllä syödä (Oltermannia enemmänkin, mutta pähkinöitä en tuota enempää).

En ihmettele lainkaan jos voit hyvin syödessäsi runsaasti liikkuvana noilla kaloriosuuksilla ja vielä low-GI hiilareita. Makroravinteiden osuudet ovat zonenkin mukaisia mutta sopivat vielä paremmin Harvardin nykysuosituksiin. Ja jos ymmärsin oikein, niin olet kokeillut myös suositusten mukaista, huomattavsti niukkaproteiinisempaa ruokavalion (joskaan en tiedä, oliko se liikunnalla vain ilman) ja ettei se sopinut. Mutta oletko kokeillut alle 100g hiilareita, ja jos, niin miltä se tuntui?

Minun vähäisellä liikunnallani ja geneettisillä vajeilla (allergiat) hiilarit ovat ongelma. Tiukan kalorivajeisella 30-30-40-systeemillä pärjäsin hienosti ja laihduinkin - mutta hiilarien määrä oli silloinkin alle 100g/päivä. Sen jälkeen olen kokeillut muutakin; ja ainoa minulle huolta tuottava juttu näyttää olevan liian suuri grammamäärä hiilihydraatteja, hiilarit syötynä ilman valkuaista - ja jotkut nopeat hiilarit pienissäkin määrissä.

Nuoriso voi tässä suhteessa paremmin. He liikkuvat ja kasvavat, muttemme ole varsinaisia ulkoilmafriikkejä. Heidnä päivittäinen hiilihydraattimääränsä on 100-150 paikkeilla, jää joskus allekin. Mutta koska 1) päivittäisistä hiilareista on leipää pari palaa, 2) ruoan perustärkkelykset puuttuvat kokonaan ja 3) he eivät pidä erityisemmin keitetyistä vihanneksista, eivät edes hedelmistä (meillä syötiin liian pitkään tavisruokaa nuorison terveelisten makutottumusten keräämiseksi enkä ole vuosiin pystynyt enää töitteni takia harrastaamaan vakavissani kokkausta). Siksi heidän hyvät hiilarinsa sisältävät grammoissa erittäin vähän hiilihydraatteja (mallia idut, puoli omenaa, pieni porkkana, 2x vihreä salaatti ruoan kanssa). Joten heille jää "tilaa" myös täällä mainituille roskahiilareille ilman että glykogeenivarastot täyttyvät.

Niinpä legendaarinen juttu sattui jouluna pari vuotta sitten. Kulutimme perheenä noin 20 päivässä 8 kg suklaata. Joista esikoinen söi ainakin 4 kg - ja palan paineeksi jogurttia, kinkkua, leikkeleitä, juustoja, tärkkelyksettömiä salaatteja, citronellea ja vielä hiukan suklaata. Hän laihtui niinä pyhinä 2 kg - eikä talossa todellakaan pantattu sinä aikana ruoan kanssa. Kinkun kanssa oli juhlapöydissä leikkeleitä, kotijuustoa, kotitekoisia lihapullia, salaatteja ja peruslaatikot, joita pojat kohteliaasti maistoivat aattona, mutteivät sen jälkeen. Riispuuroa syötiin kerran, esikoisen tilaamaa porkkanasosekeittoa samoin kerran. Esillä oli kotitekoisia keksejäkin, mutta ne kuluivat kovin hitaasti. Limppareita ei ollut, ei myöskään mehuja.

En tietenkään suosittele tuota terveellisenä - mutta voisin kyllä spekuloida sillä onko se terveellisempää kuin jauhomakeiden ahtaminen joulupyhinä.
Ja tässäkin tapauksessa esikoisen hiilarimäärä pysyi 100-150 gramman tienoilla - vaikka se oli pääasiassa suklaasta tullutta sokeria ...

Kuten sinä, olemme pysyneet aikaisempaan verrattuna terveinä kaikilla toistaiseksi kokeilluilla karppaustyyleillä. Muiden painoindeksit ovat 22 tuntumassa ja mitat & lihakset ok.

terv. Tahtomattaan-anarkistiksi-syntynyt-ruokavastuuhenkilö-els???

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Nopeasti kiireessä (huomenna ehkä lisää):

Heh heh, itse muistan joulun, kun syötiin miehen kanssa kahdestaan n. 10 kg suklaata alle viikossa... Entisessä elämässäni 200 g suklaalevy ei tuntunut missään.

En ole koskaan syönyt täysin yleisten suositusten mukaan (siis ennen kuin nyt). Aika nopeasti sitä myös unohtaa, mitä aiemmin on syönyt (ts. piti hetki muistella).

Aikana ennen Painonvartijoita ja Paikkari-laihdutusten välissä söin hyvin vähän kasviksia (tyyliin omena päivässä, salaattia ja tomaattia hampurilaisen välissä), käytännössä pelkkää vaaleaa jauhoa (pastaa, pullaa...), jonkin verran proteiinia (lähinnä yhden lämpimän ruoan yhteydessä lihana tms. lisukkeena sekä jonkin verran maitoa ja jugurttia), sekä käytännössä joka päivä suklaata, useimpina päivinä pullaa ja/tai keksejä, viikonloppuisin (ja välillä viikollakin) brietä ja patonkia ja viiniä jne. Ai niin ja harrastin pelkkiä kuohukermakastikkeita (en osaa suurustaa jauhoilla). Pitsaa tuli usein haettua, samoin Hesburgerin Mega-hampurilainen oli kunniassa. "Terveellinen" osuus oli litra appelsiinituoremehua joka päivä. Siihen päälle vielä henkisistä syistä johtuva lievä ahmimishäiriö, niin ei mikään ihme, että lihominen oli niin helppoa.

Painonvartijoissa söin käytännössä pelkkää perunaa, ruisleipää ja kasviksia -- rasvat minimissä ja proteiinitkin aika vähissä. Paino tippui kyllä todella hyvin, mutta keho ei kiinteytynyt.

Eli ylipäätään elin todella kaikki-tai-ei-mitään -elämää. Joo ja ns. hyvää rasvaa (kasviöljyt, kalanrasva) en syönyt oikein missään vaiheessa.

Leipää en ole koskaan syönyt kovinkaan paljon, koska en kauheasti pidä siitä.

Ja mulla on viimeisen 1,5 vuoden aikana ollut myös vaiheita, jolloin en ole liikkunut mitenkään supertehokkaasti (ts. harrastanut vain pilatesta), silti olo on ollut hyvä.

No, Elsin ja mun erona lienee se, että mä en ole koskaan kärsinyt mistään erityisistä allergioista tai muista terveysongelmista eli edustanen enemmän ns. tavallista ihmistä. Enkä epäile yhtään, etteikö vähähiilihydraattinen ruokavalio olisi esim. Elsille kaikkein optimaalisin.

Joo, en ole kokeillut alle 100 g:n hiilarimääriä. Alle 120 g saa pään kipeäksi ja pilaa keskittymiskyvyn -- toisaalta mun normaaliruokavaliolla 150 g tulee tosiaan äkkiä täyteen ilman muuta viljaa kuin mun aamupuuroa.

No, ei tästä tullutkaan lyhyt -- ja nyt on sitten tosi kiire.