karppaus.infon arkistoitu foorumi

Minulla on ravintoainepurkki johon olen aina suhtautunut varauksellisesti. Se sisältää kromia ja olen kromiallergikko. Mitään oireita ei ole tullut, purkissa on annostusohje 50 mikrogrammaa ja käsky että sen saa ylittää vain lääkärin määräyksestä.

Viikonloppuna ajattelin että minulla on lääkärin määräys - Robert C. Atkins määrää ja otin 3 x 1 pilleriä eli 150 mikrogrammaa. Tuli paha olo ja vatsa meni hurlun hurlun.

Miten on, seuraanko omaa oloani vai sitä mitä Atkins määrää vai sitä mitä purkissa lukee? Atkinsilla on huvittaviakin määräyksiä, hän määrää syömään beetakaroteenia (?) niin paljon että iho rupeaa muuttumaan oranssiksi.

Olen oppinut että allergia on samalla addiktio. On helppo ymmärtää että joku on addikti monimutkaisille viljan opiaateille tai pitkille tärkkelys -ja sokeriketjuille, mutta miten ihmeessä kromille?

Pitääkö siis tätä addiktio/allergiaa ruokkia vaiko ei?

Usko kroppaasi. Jos olet yliherkkä kromille, älä syö sitä.

Jos allergia on addiktio, minä olen addiktoitunut auringolle, eläinpölylle ja monenlaisille siitepölyille

Epäilenpä. En ole koskaan tykännyt helteistä, enkä auringossa makaamisesta. Pahempaa pelkoa kuin solariumiin joutuminen en heti keksi... Eläimistä tykkään joistakuista yksilöistä, mutta en mitenkään kollektiivisesti. Ja siitepölyaddikti. Hm. Herättää mielenkiintoisia ajatusketjuja

En aio esimerkiksi syödä kookosrasvaa runsain mitoin, koska se aiheuttaa mun kropassani pahan olon. Vaikka olis miten terveellistä ja pitäis mut satavuotiaaksi rypyttömänä.

Ihmeellisiä terveyskokeiluja harjoittavan uskonryhmän eräät jäsenet keksivät että koivun mahlaa juomalla voi torjua koivuallergian. Meikäläisiltä taas ksylitoli on kielletty.

Kromi taas on kova juttu:


Chromium Is Beneficial for Glucose Intolerance and Type 2 Diabetes

Reference:
Anderson, R.A., "Chromium, Glucose Intolerance and Diabetes," Journal of the American College of Nutrition, 1998, 17, pages 548-555.

Summary:


The following information is available at Pub Med and was not written by Atkins professionals.
Within the last 5 years chromium (Cr) has been shown to play a role in glucose intolerance, Type 2 diabetes mellitus (Type 2 DM), and gestational diabetes. In addition, diabetes and the neuropathy of a patient on home parenteral nutrition were alleviated when supplemental Cr was added to total parenteral nutrition (TPN) solutions. In a study conducted in China that has been supported by studies in the United States, supplemental Cr as Cr picolinate improved the blood glucose, insulin, cholesterol, and hemoglobin A1C in people with Type 2 DM in a dose dependent manner. Follow-up studies of > 1 year have confirmed these studies. The requirement for Cr is related to the degree of glucose intolerance: 200 microg/day of supplemental Cr is adequate to improve glucose variables of those who are mildly glucose intolerant. However, people with more overt impairments in glucose tolerance and diabetes usually require more than 200 microg/day. Daily intake of 8 microg of Cr per kg body weight was also more effective than 4 microg/kg in women with gestational diabetes. The mechanism of action of Cr involves increased insulin binding, increased insulin receptor number, and increased insulin receptor phosphorylation. In summary, supplemental Cr has been shown to have beneficial effects without any documented side effects on people with varying degrees of glucose intolerance ranging from mild glucose intolerance to overt Type 2 DM.


Nämä ovat tietysti aivan hirveitä määriä verrattuna suositeltuun 50 mikrogrammaan ja käyttämääni pahoinvointia aiheuttavaan 150 mikrogrammaan.

Minulla on sellainen hassu uskomus, että laihtuminen on yhtä nopeaa kuin laihtumisen heikoin lenkki.

Jotkut allergiat voi hyvinkin kehittyä aineisiin, jotka muodostavat myös riippuvuussuhdetta, mutteivät suinkaan kaikki. Allergiani kananmunalle alkoi kuulemma alle 1-vuotiaana ja ensiyrityksellä; ja sen jälkeen onlin vuosia allerginen monille "hyville" valkuaisille (mm munat, kala, pähkinät).

Enkä ole riippuvainen kissanpojista, mutta eilen sain pitkästä aikaa kunnon hananenän, kun puoli tuntia leikin kahden ihastuttavan 2-kuisen kanssa. (Tosin olin sinä päivänä kestänyt ilman nuhaa viiden tunnin vierailun koiratalossa, missä aiemmin olisi ollut jo ihmettä kerrakseen. Enkä vuotavasta nenästä huolimatta nukahtanut kotimatkalla pelkääjän paikalle, kuten ennen ...) Ei ruokavaliokaan korjaa kaikkia syntymävikoja. Ja ne pennut olivat kyllä yhden nuhan arvoisia!

Mutta siinä olisin samaa mieltä Mrs.Q:n kanssa: jos tuntuu pahalta, ei ehkä kannata kokeilla. Tai kokeile ainakin vain hyvin varovasti. En ole vielä nähnyt sitä asiantuntijaa, joka olisi hallinnut koko tämän metaboliajutun kaikkine yksilötason vaihteluineen. Siksi luotan aika paljon myös omiin tuntemuksiin; kaikki ei käy kaikille.

Itse asiassa - jos minulla olisi aikoinaan karppailuun siirtyessäni ollut niitä oireita, joita jokunen on induktiosta kertonut, olisin todennäköisesti jättänyt koko homman silleen. Nyt kävi tsäkä, kun aloin ei-ketogeenisellä, ja hyvä olo nousi pintaan ensimmäisen vuorokauden aikana. Enkä sittenkään uskaltanut uskoa pelkkään hyvään oloon ja painonpudotukseen, vaan kävin vielä labrassa tarkistamassa, että kaikki oli kunnossa...

terv els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Nythän sinä Pienetär sait minut kiinnostumaan kromista ! Sitä aina niin toivoo,että löytyisi joku ihmeaine, joka pistäisi metaboliaan sen supervauhdin . Vaikka luulisi jo parinkymmenen laihdutusvuoden kokemuksella tietävän ettei semmoisia ihmeaineita ole.
L-karnitiiniakin söin viime vuonna pitkään. Vaikka yhdistinkin siihen treenin, ei vaikuttanut sitä ei tätä.

Mutta tuo oli tärkeä havainto, että laihtuminen edistyy juuri niin kuin sen heikoin lenkki...