karppaus.infon arkistoitu foorumi

Neuvoa tarvitaan... Elikäs tilanne on se, että mies on nyt keksinyt, että pitäisi laihtua muutama kilo, ja jostain kumman syystä sille on päähän iskostunut lowfat Jääräpää kun on, niin minun on ihan turha edes yrittää suostutella sitä kokeilemaan alakarppausta. Itse en kuitenkaan tuosta lowfat-jutusta jaksa innostua, mutta pystyykö näitä nyt sitten mitenkään sovittelemaan yhteen? Yhdessä emme kyllä syö kuin illalla töiden jälkeen, eli loppupäivän syön just niinkuin huvittaa. Se hyvä tässä kyllä on, että mieskään ei sitten ole ehdottelemassa pizzaa tai sipsejä...

Helppoa teet vain yhdet "alakarppiruuat", jos ei maistu niin olkoon syömättä.
Tiedän, omasta kokemuksesta, että homma toimii.

Näin miespuolisena, minä myös suosittelen tuota "yhdet ruuat" metodia. Mukavinta tietysti olisi, jos saisit hänet lukemaan asioista. Tai luottamaan sinun mielipiteeseesi, siltä pohjalta että sinä olet lukenut mutta hän ei, jos hän ei ala lukemaan.

Selvennykseksi vielä että meillä se toimii niin että minä teen ne "yhdet ruuat".

Meillä molemmat syövät näin, ja ruoan teko on kohtuullisen tasaisesti jakautunut. Aikoinaan alussa minä puhuin ja punnitsin (zone pohjalta lähdin), eikä ongelmia ollut... toisaalta ei hän koskaan vastustanutkaan, ja siirtyminen oli pikkuhiljaa kun alussa meni roskahiilareitakin zonen hiilariosuuksina. Ruisleipää, spagettia yms. blääh-kamaa, mutta tärkeintä on ensin suuret linjat kuitenkin: n. 100g/p on järkyttävästi parempi kuin yli 200g/p on ne 100g vaikka kuinka tärkkelyspöllöjä hiilareita.

Onnea käännytystyöhön.

Meillä mies syö ihan normaalihiilarista ruokaa. Vastustan kaikkea käännytystyötä intohimoisesti, niinpä en ruoka-asioissakaan rupea urputtamaan. Käytyännössä se sujuu niin, että minä laitan yleensä aina ruuan, kun en jaksa selittää miehelle miten mun ruoka pitäisi tehdä . Hänelle lisukkeeksi sitten jotakin bulguria tai sämpylää muuta nopeasti ja helposti syntyvää. Nyt vuoden karpattuani olen huomannut, että hyvin usein miehelle riittää ihan sama ruoka kuin mulle, on huomannut olonsa kevenevän näin . Sen sijaan vähärasvaisen ja alakarppiruuan yhdistäminen vaatii jo mielikuvitusta. Mieleen tulee vain kaksi vierekkäistä pannua, joihin perussörsselit samat, toiseen vain sitten rasvaa lisää ja toiseen viljaa.
Elämänkokemukseni perusteella väitän, että naiset yleensä mukautuvat miestensä ruokavalioon joustavammin. Toisin sanoen, jos perhen miehellä todetaan jokin sairaus joka vaatii tiettyä ruokavaliota, vaimokin rupeaa noudattaamaan sitä. Mutta jos se todetaan vaimolla, perheessä ryhdytään tekemään kaksia ruokia
En voi toivoa kuuta kuin kärsivällisyyttä sinulle! Ehkä miehesi hiukan lventää jääräpäisyyttään nähdessään kuinka sinä vain kaunistut ja hoikistut ja syöt hyvää ruokaa samaan aikaan kun hän kituuttaa vähärasvaisellaan

Jos mun miehelle ei kelpaa samat sörsselit kun mulle, niin sitten hän saa tehdä omat sapuskinsa. Minä en kaksi ruokia ala valmistamaan. Käytännössä homma toimii siis niin, että mies syö samaa sapuskia kuin minä, mutta saattaa syödä myös "moskaa" esim. ollessaan yksin kotona (pitsa uuniin) tai töissä. En usko siihen, että naisen tehtävä on pitää mies tyytyväisenä kokkauksella. Ruoan valmistan minä koska mieheni valmistaisi vain pitsaa ja muut, joka on valmis kun vaan heittää uuniin/mikroon... Minä hoidan myös kauppareissut (toivomuksesta tuon kyllä sit hiilarimoskaakin miehelle). Toisaalta mulla on aika "helppo" mies

Sukulaisia on tullut ruokittua ihan alakarppiruoalla, mutta on sitten tarjottu lisäkkeenä jotain hiilihydraattia, riisiä tai leipää tms.

Jos varsinainen ruoka on vaikkapa lihapataa vihannesten kera tai kalawok, niin itse on syöty sitä ja vieraille tarjottu pikariisiä (perunoita en jaksa kuoria) lisäksi. Tulee sitäpaitsi halvemmaksi ruokkia ylimääräiset nälkäiset suut, kun laittaa mössöhiilaria puoli lautasellista ja varsinaisen ruoan "kastikkeeksi" (no, näin ajatellaan tietysti vain tylsistä vieraista).

Muuten voisi kokeilla vaikka sellaista, että lowfat-siipan lihapalasta ottaa rasvareunat pois ennen paistamista ja omassa lihapalassa sen antaa olla. Lisäksi sitten ne vihannekset molemmille ja siipalle jotain hiilarilisäkettä.

Jälkiruokana menee kaikille marjaherkut, makeutettuna tietysti jollakin muulla kuin sokerilla. Yleensä kukaan yläkarppaaja ei myöskään kieltäydy jälkiruoasta, vaikka se sisältäisikin kermaa.

Ja voihan siipalle ostaa omat lowfat-juustot (siis juustonomaiset valmisteet) ja kieltää koskemasta siihen omaan kermajuustoon...

the Lady

_________________
Vähähiilihydraattista eloa jo vuodesta 2000

Ei tuosta oikeasti varmaankaan tule suurta ongelmaa, mutta vaarana piilee että valitus menee jossain vaiheessa osittain perille, jolloinka siirrytään low-fatistä rasvaisempaan mutta jätetään (huonot) hiilarit mukaan.

On tässä yksin asumisessa jotain hyvää... Minä en ole koskaan voinut niin huonosti ja paksusti kun joskus aikoinaan seurustellessani lääkärin kanssa. Päivittäinen ruoka oli lähinnä pastaa ja patonkia. Silloin ymmärsin kyllä karttaa lisäaineita, mutta avopuoliso piti minua sen vuoksi melko omituisena... Väkiksinkin suhde loppui, kun elämä oli loppujen lopuksi yhtä itkua ja päikkäreitä. Nyt takana muutama vuosi karppausta omalla tyylillä.

Sukulaisten vierailut silloin tällöin eivät varmaan vaikuta heidän normaalissa vähärasvaisessa ruokavaliossaan, vaikka meillä käydessään vähän enemmän rasvaa nauttisivatkin.

Jos taas samassa taloudessa ruokaa syö sekä alakarppaaja että yläkarppaaja, suosittelisin, että se yhteinen sapuska olisi mahdollisimman vähärasvaista ja vähähiilarista (esim. se vihanneshöystö) ja sitten molemmille olisi omat ateriaa täydentävät osansa, alakarppaajalle rasvaisempaa ja vähähiilarista (pihvi sopivan rasvaisena) ja yläkarppaajalle rasvattomana ja hiilareista välittämättä (kanan rintafile ja riisiä).

Olisi mielenkiintoista tietää, vaihtaisiko yläkarppaaja alakarppaajaksi tai toisinpäin vain ruoan makujen perusteella, jos kumpikin kuitenkin omaa vaihtoehtoaan noudattamalla pystyisi saavuttamaan laihtumistavoitteensa.

the Lady

_________________
Vähähiilihydraattista eloa jo vuodesta 2000

Kiitos kaikille vinkeistä!

Olen tänään mietiskellyt tuota asiaa (herra ilmoitti ryhtyvänsä dieetille sunnuntai-iltana), ja vielä luettuani täältä ei tämä nyt enää niin vaikealta tunnu. Mies on kilonsa kerännyt lähinna pikaruualla (niinkuin minäkin), ja luulen, että asiaan auttaa jo se, että jättää ne pois. Kotona meillä on aina syöty kohtuurasvaista ruokaa, joskus rasvaisempaa, joskus kevyempää (suvussa on paljon diabetesta ja ne ravinto-opit on kyllä selkäytimessä). Kun kyse kuitenkaan ei ole hirveästä ylipainosta (raamikas mies muutenkin, vatsan kohdalla vaan ekstraa), niin minusta ei niin hirveän rankalle dieetille edes tarvitse ruveta. Ajattelin että jos pysyisi kohtuullisissa rasvamäärissä (itselläni ei vatsa edes kestä kauhean rasvaista ruokaa) ja miehelle sitten niitä kevyempiä juustoja ja muita (tämän jo teinkin, itselle ostin kunnon juustoa ja piilotin sen jääkaappiin ) ja hyviä hiilareita huonojen tilalle. Luulisi senkin auttavan?

Oletteko muuten koskaan maistanut niitä kasvirasva"juustoja"? Ostin semmoista viime syksynä, kun mies tuli terveystarkastuksesta ravinto-ohjeiden kanssa kun oli verenpaine koholla (tiedätte varmaan nämä ohjeet). Oli nimittäin niin pahaa juustoa, ettei koirakaan sitä mielellään syönyt; osan käytin ruuanlaittoon muun juuston seassa ja varmaan puolet heitin roskikseen

Joo, nuo kevyt-kevyt-kasvirasva-juustontapaiset valmisteet on kyllä niinkuin muovia höyläisi. Ei maistu meillä. 17% oltermanni, polar ja emmentaali vielä kelpaa, mutta ne ei olekaan kasvirasvaa,vaikka kevyitä ovatkin. 5% polar kyllä jo tökkii.

Me ku ontiin ennen sitä lowfat porukkaa ja mä oon ainoa meidän sakissa joka karppaa. Ekoin päivin mietin et siit tulee ihan salettii ongelma, ruoan suhteen, mut ei ainakaaan viel oo tullu. Teen joko samaa ruokaa molemmille tai sit miehelle eri. En mä koe sitä mitenkään hankalaksi tehä montaa eri ruokaa ku sitä ammatiksenikin teen. Yritän kuitenkin tehä mahdollisimman yksinkertaisia ja miettiä mis järjestykses teen joten ei tuu niin paljoo onkelmia

_________________
Motivaatio löytynyt Heikkilän avulla, mut mites sen sais säilytettyä...

Meillä syödään nyt alakarpisti molemmat. Joskus aikojen alussa mä laihdutin atkinsilla ja mies luuli pääseensä taivaaseen. Se söi sekä mun herkut, että omansa, ja vakuuttui atkaamisen tehokkuudesta kun mä laihduin siinä missä se turpos kun taikina.