Toisinsyöjä kirjoitti:
Cavegirl kirjoitti:
(paitsi nyt l-tyrosiinin käytön aloitettuani olen huomannut, että nukahtaminen vie enemmän aikaa, vaikkakin nukun kyllä hyvin sen jälkeen).
Mihin aikaan päivästä otat l-tyrosiinin? Se on selkeästi piristävä lisäravinne ja sen vuoksi otan sen aina aamuisin.
Otan sen heti herätessä tyhjään vatsaan, noin tuntia ennen aamupalaa. Alussa oli tosiaan noita nukahtamisvaikeuksia ja pistelyä / paineen tunnetta kaulalla (jolloin mietin, että onkohan tämä ihan hyväksi, mutta jatkoin kokeilua), mutta molemmat menivät ohi. Nykyisin nukahtamiseen menee se minuutti-pari ja (merkittävää) paineen tunnetta kaulalla en muista olleen aikoihin.
Olo on siis ollut kerta kaikkiaan mainio viimeiset sanotaanko 2-3 viikkoa. Olen ottanut tilanteesta kaiken irti ja tehnyt asioita, jotka ovat odottaneet tekemistään viimeisen vuoden

Tänä aikana en ole myöskään kärsinyt siitä lamaannuttavasta väsymyksestä, joka sai nuokkumaan ja torkahtelemaan illat sohvalla tai tietokoneen ääressä. Muutokset, jotka tein kuukausi-puolitoista sitten:
- lopetin kahvinjuonnin (ennen sitä meni 1-1,5 litraa päivittäin)
- pakotan itseni nukkumaan viimeistään klo 22 ja mieluummin jo aiemmin (viikonloppuisin tästä voi tinkiä, koska ei ole pakko herätä tiettyyn aikaan)
- lisäsin merkittävästi lisäravinteiden käyttöä (olen aiemmin suhtautunut aika skeptisesti niihin ja käyttänyt pääasiassa vain D-vitamiinia ja E-EPA+E-DHA:ta, myöhemmin myös Kelpamaxia)
Lisäravinteet, joita nykyisin käytän:
- heti herättyä: l-tyrosiini 500 mg
- aamiaisen yhteydessä: kelp 200 mcg, C-vitamiini 500 mg, D-vitamiini 125 mcg
- välipalan yhteydessä: pantoteenihappo (B5) 200 mg, C-vitamiini 500 mg, magnesiumsitraatti 200 mg, sinkki
- päivällisen yhteydessä: magnesiumsitraatti 200 mg (ja C-vitamiini 500 mg)
- ennen nukkumaanmenoa (ei joka päivä): E-EPA+E-DHA-valmiste, jossa kaikki B-ryhmän vitamiinit myös
iHerbiltä on tulossa vielä B-vitamiinivalmiste ja seleenilisä täydentämään palettia.
Nämä ovat siis viimeaikaiset muutokset, joiden jälkeen toipuminen tuntuu todella alkaneen - ja se, jos mikä, on aivan mahtavaa! Tuntuu kuin saisi viimein vastauksia 10 vuoden aikana kertyneisiin kysymyksiin. Pahimpana aikakautenahan en pystynyt töiden jälkeen muuta kuin makaamaan sohvalla peiton alla ja ilta meni suunnitellessa, miten pääsisin kuumaan suihkuun jäätymättä pystyyn. Raajat sinersivät. Aamuisin heräsin lakanan kuvat kehossani ja kädet puutuneina enkä meinannut saada revittyä itseäni sängystä ylös (kun oli niin kylmäkin). Kurkkua kuristi, iho rapisi pois, hiukset tippuivat päästä, paino nousi toistakymmentä kiloa lyhyessä ajassa. Ummetus oli vuosien riesa: viikon ummetus oli ihan normaalia, 2 viikon ummetus ennätys - ja olo sen mukainen. Kaiken lisäksi oli se saamattomuus. Edes läheiseni eivät tiedä, että eteisessäni saattoi olla kuukauden postit, koska niiden avaaminen ja lukeminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Tiskausta, roskien vientiä tai kukkien kastelua piti suunnitella päiviä - asioita, jotka nyt voi tehdä heti, kun mieleen juolahtaa. Se oli synkkä kausi, joten olen tästä "uudesta elämästä" tavattoman iloinen ja kiitollinen. Monia asioita on pitänyt kokeilla, erheistä oppia ja säätää ja viilata eikä vieläkään voi tietää, onko tämä kaikki hyvä olo vain sattumaa ja ohimenevää, mutta toistaiseksi jatketaan tällä linjalla - ja kehoa kuunnellen.
