karppaus.infon arkistoitu foorumi

Kuten vanhalla foorumilla tulikin sanottua, magnesiumin ja kaliumin saantiin kannattaa kiinnittää huomiota. Sen lisäksi kuidusta on krooninen pula.

Mutta helpolla en päästä: tee siis Finelin mukaan itsellesi taulukko siitä, mitä syöt, niin näet täsmälleen sen mistä on puute.

On otettava huomioon, että Finelin suositukset ovat vain suosituksia ja keskiarvoja. Esimerkiksi Atkins suosittelee huomattavasti suurempia määriä foolihappoa ja C-vitamiinia. Minulla on nyt Atkinsin kirja jonka nimi on jotain "Pysy nuorena kaiken ikää" ja se on perusteellisempi kuin Atkinsin dieettikirjat.

Kaikki tomattituotteet ketsuppia lukuunottamatta (liikaa sokeria) kannattaa ottaa lykopeenien takia mukaan. Kannattaa myös ruveta teen juojaksi ja syödä kaalia. Pähkinät ovat myös "kova juttu". Marjoista kannattaa syödä mustikkaa.

Atkinsin mukaan täysjyväleivän nimellä myyty ei ole täysjyväleipää vaan jotain aivan muuta. Ylipäätään hän suhtautuu nihkeästi viljatuotteisiin.

Maidossa on laktoosia, joka on sokeri ja sokeri on paha.

Kato, kato! Minä painan nyt 143 kg ja paino on laskenut tähän 161:stä. Pituutta on tuollaiset 177 cm. Ahmiminen ei ole minulle ollut ongelma; pikemminkin hiilarit aiheuttavat minulle elefanttimaisen kasvun.

Yhdyn Morriganiin siinä, että on "kiva", että meitä raskassarjalaisiakin löytyy.

Aikoinaan olin suomen Potilasliiton hallituksen jäsen ja siinä ominaisuudessa sain kuulla, että Torniojoki on sellainen ihme paikka, että kun sen ylittää, niin terve muuttuu sairaaksi. Tällä sanon sitä, että Suomessa terve kilpirauhanen ei Ruotsissa enää olekaan sitä. Samoin Suomessa kumma kyllä ruumiinavauksissa tavataan kilpirauhasongelmia, mutta eläviltä niitä diagnosoidaan paljon vähemmän.

IMO minulla on myös selkeät aineenvaihdunnan ongelmat joihin kuuluu se, että ruumiinlämpö on +35,5°C. Olen monta kertaa lääkärin kanssa tivannut siitä, että totta helvetissä minulla kuluu vähemmän energiaa tämän ruumiinlämmön ylläpitämiseen kuin Saimi Nousiaisen kaksoisolennolta näyttävällä kaverillani, jonka normaalilämpö on 37°C!!

Sitä huolimatta kilpirauhasarvoni ovat normaalin rajoissa eikä minulle kilpirauhashormonia määrätä.

Mun seikkailuni alakarpin ihmeellisessä maailmassa alkoi ekan kerran jo 80-luvulla. Noudatin Atkinsin kumouksellista ruokavaliota useampaan eri otteeseen ja paino putosi vauhdilla. Koska jossain vaiheessa aloin aina pelätä, että rasva kerääntyy sepelvaltimoihini ja tukkii ne (terveysvalitus! p****le) aloin mättää hiilareita, pohtimatta sen kummemmin mitä järkeä siinä on.

Nyt olen tällä ruokavaliolla pysyäkseni. Tiedän mistä paino minulle kertyy ja miten se pidetään kurissa näkemättä nälkää. Monenlaiset pikkukrempat ovat kadonneet ja tupakoinnin lopettaminen oli helpompaa kuin ehkä olisi ollut jos olisin yrittänyt turruttaa kökköhiilareilla nikotiinintuskaa.

Alkuperäiseen kysymykseen vastaus siis: laihtuminen, terveys, riippuvuuksista luopuminen.

Noniin, korkataanpa tämäkin foorumi omalta osaltani

Minulle, kuten niin monille muillekin, laihtuminen oli ensin pääasia. Olin lopen kyllästynyt jojoiluun ja ikuiseen kituutukseen paikkarien nälkäkuurilla... niin, minulla oli aina nälkä ja paleli ja olin erittäin kärttyinen, masentunut, väsynyt... Laihduin kyllä, kun motivaatiota riitti, mutta heti, kun yhdeksikin viikonlopuksi luovutti, kilot tulivat entistä ehompina salamavauhtia takaisin...

Päätin syksyllä 2002, että sinne (PV:hin) en enää jalallani astu ja joku muu keino on pakko olla. Aloin lukea vanhoja biokemian jutskuja ja koin ahaa-elämyksen. Hommasin Atkinsin ja myöhemmin Heikkilän kirjat.

Kymmenen kiloa putosi talven aikana. Olo oli koko ajan LOISTAVA. Parempi, kuin kymmeneen vuoteen. Se jos mikä on minun motivaationi jatkaa tätä ruokavaliota. Kaikki muutkin positiiviset "oireet" ovat saaneet minut vakuuttuneeksi, että oikealla tiellä ollaan. Nyt paino ei enää tipu, vaikka sen viimeisen vitosen voisin vielä suosiolla antaakin pois Kuitenkin olo on mitä mainioin ja mikä kummallisinta, peilikuva näyttää paremmalta, kuin joskus muinoin kitukuurin jälkeen 5 kiloa laihempana. Olen tasapainoisempi ja hyväksyn itseni huomattavasti paljon paremmin nyt. Varmaan ikäkin tekee sen, mutta uskon myös vakaasti ruokavalion vaikuttavan yleiseen mielialaan ja vireystilaan. En vaihtaisi pois tätä oloa, koska nyt TUNNEN, että hallitsen kehoni ja syömiseni. Syön elääkseni, en elä syödäkseni.

_________________
Lukemalla ei uimaan opi, vetteen se on mäntävä

Minulle, kuten niin monille muillekin, laihtuminen oli ensin pääasia. Olin lopen kyllästynyt jojoiluun ja ikuiseen kituutukseen paikkarien nälkäkuurilla... niin, minulla oli aina nälkä ja paleli ja olin erittäin kärttyinen, masentunut, väsynyt... Laihduin kyllä, kun motivaatiota riitti, mutta heti, kun yhdeksikin viikonlopuksi luovutti, kilot tulivat entistä ehompina salamavauhtia takaisin...
--- Olo oli koko ajan LOISTAVA. Parempi, kuin kymmeneen vuoteen. Se jos mikä on minun motivaationi jatkaa tätä ruokavaliota. Kaikki muutkin positiiviset "oireet" ovat saaneet minut vakuuttuneeksi, että oikealla tiellä ollaan. Nyt paino ei enää tipu, vaikka sen viimeisen vitosen voisin vielä suosiolla antaakin pois Kuitenkin olo on mitä mainioin ja mikä kummallisinta, peilikuva näyttää paremmalta, kuin joskus muinoin kitukuurin jälkeen 5 kiloa laihempana. Olen tasapainoisempi ja hyväksyn itseni huomattavasti paljon paremmin nyt. Varmaan ikäkin tekee sen, mutta uskon myös vakaasti ruokavalion vaikuttavan yleiseen mielialaan ja vireystilaan. En vaihtaisi pois tätä oloa, koska nyt TUNNEN, että hallitsen kehoni ja syömiseni. Syön elääkseni, en elä syödäkseni.[/quote]

Veit sanat suustani, Mael, juuri näin minustakin tuntuu. Nyt vain yritän pehmittää hyvillä ruuilla tuota siippaani, olisi kivaa ja helpompaakin yhdessä karpata. Kahdet ruuat jne... Mitenkäs sitten lapset, riittäiskö noille leipä lisukkeeksi vai vieläkö keitätte perunat, riisit, makaronit yms?

Sori, Mael, kun varastin tekstiäsi äskeiseen...yritin käyttää lainausta mutta en näköjään osannut

Pudotettavaa painoahan minulla on reilusti, mutta alun alkaen sain sen potkun ruokavalion muutokseen tupakkalakosta. Eli pelkäsin monien muiden lakkolaisten tavoin kerääväni lisää läskiä lopettamisen myötä ja jotain piti tehdä hallitakseen painonsa. Lopputuloksena siis se, että mieheni lihoessa 5kg minä laihduin saman verran.

Pian Atkinsin aloittamisen jälkeen aloin huomata muutamia niistä vaikutuksista, joista täällä katellisena luin. Eli aamulla heräsin virkeämpänä ja aikaisemmin ja työssä se lounasaika tuli ihan huomaamatta. Ennen tiiruiltiin kelloa jo kymmenen aikaan vatsan kuristessa.

Painon putoamistahti ei minulla ole ollut mikään huima (15vkoa/5,5kg) mutta siitä saan syyttää ihan vaan itseäni ja ruodussa pysymättömyyttäni. Eli tähän jaksoon on sisältynyt paljon matkoja ja työpaikan tilaisuuksia ja eihän sitä nyt ilmaisesta hiilarimoskasta voi kieltäytyä. Tänään oli aamulla taas punnitus, ja viime lauantaista humpsahdin 2kg! Tästä se taas lähtee kunhan olen tiukkana. Miehellekin sanoin, ettei saa antaa mun herkutella.

Elämäntilanteeni muuttui kuun alussa siten, että päätimme mieheni kanssa yrittää esikoisen maailmaan saattamista. Päätin sitten jatkaa laihdutusta siihen saakka, kunnes raskaustesti sanoo "ei enää ketoosia". Siinä vaiheessa ajattelin sitten siirtyä ylläpitoon, vain hieman ketoosirajan yläpuolelle. Mitä tämä teistä kuulostaa? Lapsen terveys ennen kaikkea, eli missään tapauksessa en koske pastoihin, perunoihin tms. höttöhiilareihin.

Laihtumisen takia aloitin. Viime kesästä jouluun laihduin 17 kg, mutta siitä tuli kolmannes takaisin pitkäksi venähtäneen joulutauon takia. Loppiaisen jälkeen palasin ruotuun, mutta koko keväänä en ole vaa'an mukaan laihtunut ollenkaan. Nyt koko vehje on hajalla, joten tämänhetkistä tilannetta en edes tiedä.

No, housut on kahta kokoa pienemmät kuin viime kesänä, karkkia ei tarvitse ostaa päivittäin eikä töissä tarvitse juosta jatkuvasti leipäpussia rapistelemassa. Olo on hyvä, polvia ei pakota, maha ei ole sekaisin mutta ei myöskään ummeta, iho on priimakunnossa, jalat ei enää turpoa muodottomiksi, vaikka istun väliin 16-tuntisia työpäiviä koneen ääressä. Siinä aika monta hyvää syytä jatkaa, sanoo sitten vaaka mitä tahansa.

Katso osastoa "ohjeet, tiedotteet ja testit". Tänä aamuna sain siellä yksityiskohtaiset ohjeet lainauksen tekoon.

Kun kerran täällä useampi on jo maininnut tuon jälkeläisten tekemisen, niin laitetaan nyt, että on se itselläkin osittaisena motiivina. Painon pudotus tässä nyt se päällimäisin syy on (tietysti), mutta kyllä tuo lisääntymishalu on kanssa, koska olemme mieheni kanssa jättäneet ehkäisyn pois jo viime vuoden elo-syyskuussa, eikä vieläkään ole "tärpännyt". Yhdeksi syyksi epäilen lievää ylipainoani (siis virallisesti olen lihava). Mutta en usko tuon olevan ainoa syy, epäilenkin jo, että jälkikasvua emme tule koskaan saamaan, mutta väkisin emme sitä tule siitä huolimatta yrittämään (= hedelmöityshoitoon emme aio turvautua).
Mutta jos tämä vähähiilarinen ravinto saisi itsensä tuntemaan paremmalta, niin olisi sekin tervetullutta! Ettei tarvitsisi nukkua niitä päiväreitä viikolla...

Alotin atkinsin viime kesänä kun painoindeksi lähestyi uhkaavasti 30:ä ja terveysvaarat häämöttivät horisontissa. Viimeinen niitti oli iso peili supermarketissa, josta näin itseni kävelemässä - enkä tajunnut heti että se olin minä, vaan näin itseni ja kiloni silmänräpäyksen ajan ulkopuolisen silmin! Hui!

_________________
Vanha aktivisti täällä 2004-2005, sittemmin katosi motivaatio kun paino ei alakarppaamalla pudonnut. Ja nythän se on sitten noussut. Uusi yritys!
- EAT MEAT, NOT WHEAT -

Aluksi laihduttaminen (- 16 kg) ja nyt painon ylläpidossa lähinnä terveyssyyt ja hyvä olo. Terveyssyitä ovat jo neljä tehtyä verikoetta (sokeri, rasvat ja kolesteroli) myös mukavasti tukeneet, Kaikki plussalla
ja komeasti paremmat kuin aikanaan työterveyden 50-vuotis"huollossa" todetut.

Ruokatottumukset näyttävät muuttuneen suurinpiirtein pysyviksi ja "hairahduksetkin" (joita Montignac'in ruokavalio mahdollistaa) hoituvat ennakoimalla ja GI /GK -tietoja hyväksikäyttäen ihan mukavasti. Painonhallinta alkaakin nyt muutaman vuoden jälkeen olla pikkuhiljaa takaraivossa.

Montignacilla (vuodesta 2001) onnistunut

MARILOTTA:

Niinpäniin, useimmat huomaavat tällä ruokavaliolla olevan selkeitä elämänlaatua parantavia vaikutuksia Olemme herkuttelijoita ja nautiskelijoita, jotka eivät voi elää täysipainoista elämää jatkuvalla kieltäytymisellä. Sellaisia ihmisiäkin toki on, joiden elämänhallintaan ja -sisältöön kuuluu jatkuva kontrollointi, mutta itse en voisi olla vähempää sellainen!! Vihaan kaikkea taulukointia ja laskemista ja vahtaamista. En koko aikana ole laskenut kertaakaan yhtään päivittäistä hiilaria....

Perheelle tämä tuntuu sopivan mainiosti. Keitän toki perunakattilankin, mutta se on pienentynyt kovasti (sikäli negatiivista, että kasvatamme omat perunat ja nyt pitää vanhoja rahdata kompostiin säkkikaupalla kun siemenet on saatu maahan ) Lisäksi keitän aina parsakaalia/vihreitä papuja/kukkista tai teen jonkun muun alakarppilisäkkeen. Salaattia, kurkkua, paprikaa unohtamatta. Lapset (5 ja 8v) syövät kaikkea, mutta ottavat selvästi enemmän vihanneslisuketta, kuin perunaa. Vanhempi usein jättää ottamatta perunaa... En tuputa, tarjoan kaikkea. En koe muutaman perunan keittämistä hankalaksi tai työmäärää lisääväksi. Riisiä tai makaronia meillä syödään enää äärimmäisen harvoin ja silloinkin tummina versioina.

Lapset syövät "hiilarimössöä" tarpeeksi päiväkodissa ja koulussa joten en tunne huonoa omaatuntoa, vaikka pitäisinkin heitä kotona alakarpimmalla linjalla huomaamattakin....

Leipä perheessämme on ruisleipää, ratuleipää tai hapankorppua. Tänä vuonna olen tuonut kaupasta yhden vaalean leivän ja sekin oli paahtis miehen juhlien voileipäkakkua varten Itsekin joskus syön palasen, siis sitä hapankorppua...

Ainoa, mistä marisen, on maissimurot, joita edelleenkin joskus kaappiin ilmestyy. Ainoa syy niihinkin on paketissa tulevat kylkiäiset, joita lapset vinkuvat kaupassa Onneksi ikinä meille ei ole ostettu niitä kaikkein kamalimpia sokerihuurrettuja... En muuten oikeasti voi käsittää, kuka niitä voi lapselleen syöttää hyvillä mielin ja pitää terveellisenä ja ravitsevana... YÖKS!!

_________________
Lukemalla ei uimaan opi, vetteen se on mäntävä

Ainiin, mieheni ja lapseni ovat hoikkia. Ovat olleet koko ajan. Toivottavasti lapset eivät ole perineet insuliiniherkkyyttäni tai eivät koskaan sellaista itselleen kehitä. Tulen tekemaan kaikkeni sen estämiseksi...

_________________
Lukemalla ei uimaan opi, vetteen se on mäntävä

Kävi vituttaa ja masentaa tämä ylipainoisuus joten kokeilin kaikenlaisia dieettejä. Jostakin sitten sain motivaatiota kokeilla atkinssia joten lainasin kirjan kirjastosta, lueskelin sitä ja aloitin hyvillä mielin tämän ruokavalion. Paino tippuu ja hyvä on mieli. Ärsyttää vain selitellä tästä ruokavaliosta kun kaikki hokee että:
"KAIKKEA SAA SYÖDÄ!! PIENENNÄT VAIN ANNOKSIA."
Koita sitten noille selittää

Minäkin aloitin ensin laihtumisen toivossa. Nyt -10 kg:n jälkeen motivaatio on ensisijaisesti järkevien, kehoni tarvitsemien ruoka-aineiden saanti (eikä energian, koska kulutukseni on vähäinen). Olen oivaltanut (ainakin jotenkin) proteiinien, rasvan ja hh:ien merkityksen ja tullut siihen tulokseen että saan tarvittavan energian proteiineista ja rasvasta ja masu toimii kuin unelma vhh kuiduilla. Muutama kilo saisi vielä tippua, lähtevät kun lähtevät, ihan hyvä näinkin.

Korvien välissä on tapahtunut aika paljon, koen huonot hh:t ruokateollisuuden ahneuden välineeksi, ihmisen saadaan ahmimaan, lapset kinuamaan, ja sitä kautta kulutus on valtava, kassa kilisee... protestoin tätä nyt koko sydämestäni!

Maelin kanssa samoilla linjoilla: lasten hh-himojen "poisopettaminen" onpi haasteena (ainakin rajoittaminen).

Edellä on lueteltu varmaan kaikki alakarppausta motivoivat asiat ja voisin poimia melkein jokaisesta vastauksesta jotain. Ehkä Maelin ja Marilotan kokemukset ja tuntemukset ovat lähinnä omiani.
Aikoinaan Zonea ja Montya kokeillessa havaitsin vähähiilarisen sopivan minulle, mutta otin ne vain "kuureina" ja lihoin kaiken takaisin 5-7 korkokilon kanssa. Pari rupeamaa Paikkareissa sai minut allergiseksi pistelaskulle, jossa pallerot säästettiin roskaruoalle ja punnituksen jälkeen ostettiin "kevytsuklaata" ja "kevytkarkkeja".
Viimeisen parin vuoden kamala työstressi ja kaikki mahdolliset masennus- ja uupumusoireet johtivat viime vuoden lopulla sairaskohtaukseen ja sydänosastolle. Katselin ympärilleni ja sen jälkeen peiliin. Loppiaisena starttasin Atkins-Heikkiläni ja tämä on ollut todella elämäni kevät:
Paino on pudonnut 10 kg (vielä saisi lähteä 2-5), näytän hyvältä, olo on hyvä (mm. krooninen ruokatorventulehdus, vatsahaava ja närästys kadonneet) ja ennenkaikkea mieli on levollinen ja positiivinen ensimmäisen kerran vuosiin. Eli uskon vakaasti ruokavalion vaikuttavan mielialaan ja henkiseen jaksamiseen. Hiilaripommien lohtusyöminen on historiaa, enää en lohduta enkä palkitse itseäni ruoalla. En myöskään tunne syyllisyyttä, kun syön vatsani täyteen.
Nelikymppistarkastuksessa arvot olivat hyvät, esim. rasva-arvo oli pudonnut 2,7:stä 0,7:ään, hyvä kolesteroli noussut 2,4:een.
Aloitin säännölliset juoksulenkit pitkän tauon jälkeen maaliskuussa ja kunto on kohonnut huimasti. Eli myytti kuntoilevan ihmisen valtavasta hiilaritarpeesta on kumottu. En tarvitse leipää tai banaania ennen enkä jälkeen lenkin.
Olen intohimoinen ruokaharrastaja ja meillä on syöty koko ajan todella hyvin. Leipää lukuunottamatta valmistuotteita tai eineksiä ei meillä syöty paljon ennenkään, mutta nyt 99% ruoasta on itse perusraaka-aineista valmistettua. Alkoholia käytän enemmän kuin suositellaan, mutta jatkuva kaljan lipitys vaihtui viiniin.
En voi keksiä yhtään syytä, miksi palaisin entiseen leipä-pasta-peruna-piirakka -ruokavalioon, koska en voi uskoa jauhojen, sokerin ja tärkkelyksen olevan kenenkään terveydelle välttämättömiä.
Myös valtaosa tämän palstan keskusteluista on vahvistanut käsitystäni siitä, että tämä on fiksun ihmisen valinta

_________________
"Hiukan liikaa on juuri sopivasti minulle."
Jean Cocteau

Minulla on taustana diabeetikkoja suvussa ja perhe, jossa laihdutus oli aina puheenaihe (on vieläkin). Niinpä olen ollut "allerginen" laihduttamiselle enkä ole suostunut sitä tekemään, mikä onneksi säästi minut jojottamiselta. Ruokavalio kuitenkin oli hyvin hiilaripitoista: leipää, sokeroitua jogurttia, mikrossa valmistettua pakastemaissia iltaruoan sijasta, kun oli töissä paha stressi. Paino sen mukainen ja hiissasi ylöspäin hitaasti, mutta varmasti.

90-luvun puolessa välissä alkoivat vatsavaivat, joista ei lääketiede saanut selville syytä. Vuoteen 2000 mennessä olin tilanteessa, jossa hiiva yritti syödä sisuskalujeni lisäksi minut myös ulkopuolelta ja päivisin nukahdin tasan tunnin kuluttua lounaan syömisestä ellen tankannut sokeria.

Lopulta oireet hävisivät, kun lakkasin syömästä hiivaa ja hiilareita ja hiivatuotteet ja vastaavat pystyin ottamaan takaisin pikkuhiljaa (tykkään sienistä). Ja tulihan siinä laihduttuakin Minulle on kuitenkin tärkeää olla tällä ruokavaliolla jostain muusta syystä kuin laihtuakseni; tähän mennessä sukukin on alkanut uskoa, että tällä ruokavaliolla pysyn enkä ole vain laihiksella.

the Lady

_________________
Vähähiilihydraattista eloa jo vuodesta 2000

Neljä vuotta sitten aloitin Zonen, syyt olivat lähinnä virkeyden lisääminen ja ennen kaikkea diabetes kakkoselta välttyminen, sitä kun on runsaasti suvussa, hoikilla ihmisillä. Ennen Zoneakaan en syönyt muuten kovin epäterveellisesti, paitsi että olin koukussa makeaan (järki onneksi sanoi, ettei makeaa kannata ihan älyttömästi syödä - mutta mieli teki aina, ja kyllähän karkkia kului). Olin tasan se mainoksen tyyppi "kun se saa ruokaa, se on ihan eri nainen", en vain ymmärtänyt mistä tuo johtui.

Nykytietämyksellä katsottuna proteiinia oli hiukan vähänlaisesti ja rasvaa tosi niukasti. Zonella makeanhimo lähti vajaassa viikossa, uskomaton juttu sinänsä, ja olo oli muutenkin sangen energinen. Syy miksi siitä vähensimme hiilareita ja lisäsimme rasvaa oli yritys saada mieheni kolestrolilukemat paremmiksi. Minulle tämä ylläpito-Atkins tai yleis-alakarppi sopii aivan mainiosti, miehellenikin muuten paitsi ettei kolestroli ole aivan lääkärien toivoma, tosin ei se sitä ollut low-fat kautenakaan. Paluu entiseen on ajatuksenakin mahdoton, molemmille - niin merkillisen suuri muutos meissä on tapahtunut. Liikuntaa olemme harrastaneet aina, joten kyllä se ruokavalion piikkiin menee.
Laihduttanut en ole koskaan. Olen normaalipainoinen, en tikkulaiha ja viihdyn nahassani mainiosti.

Minun painoindeksini on lähestynyt jo puoli vuotta kolmeakymmentä, enkä näe siinä mitään uhkaavaa.