karppaus.infon arkistoitu foorumi

Minä se sitten olen kolunnu läpi kaikki mahdolliset dieetit ja poppa konstit en edes muista päivää jolloin en olisi ollut laihiksella nyt tosin ihanaa kun voin syödä ja treeneissä ei lopu teho kesken vaikka mulla tää karppaus on ns. LowFat alakarppia sillä mulla palaa rasva ihan itekseen tosin treeneihin on jo jääny koukkuun (pakko päästä salille) ja kaveria nauratti ku katottiin leffaa ni mun jalat ei pysyny paikalla lainkaan (jääny toi taukoliikuntalevy päälle)

mutta dieetit jotka käyny läpi
toi kamala kaalisoppa (sitä ei voi syödä edes niin paljon et nälkä lähtis eikä sillä jaksa treenata)
Elämäsi kuntoon (ruoka aineiden oikea yhdistely mm. hedelmät tyhjään mahaan)
mallityttöjen dieetti (banaania ja maitoa pirtelöksi)
paastot (kaikki lajit vesi, mehu, vaahtera siirappi jne.)
ananas dieetti (pelkkää ananasta ja litra tolkulla vettä)
karkki dieetti (syödään karkkia niin paljon kun huvittaa muuta ei saa syödä (heh) ja uskokaa tai älkää tulee julmetun huonoolo oikein noudatettuna kiloja voi tippua mutta haloo kukapa ei kuihtuisi pelkillä karkeilla ja kilot tulee rytinällä takaisin )
Mä en ees muista kaikkia mun idioottimaisimpia kokeiluita, hyvä niin sen oon kyl oppinu ei KILOT vaan ne SENTIT eli vaikka painaisin 50kg niin takuulla 70kg painava saman mittainen rasvattoman kropan omaava näyttää paljon paremmalta kuin aliravittu lyllyvä laiheliini (kokemusta siitäkin)koska niinhän se on lihas painaa enemän kuin läski ja mikä parasta niissä lihaksissa hyvät lihakset kuluttavat enemmän kaloreita ja niin ollen saa syödä enämmän

-Laihdutushistoriani alkoi n. 15 -vuotiaana ananaspaastolla, jota tosin jaksoin vain vähän toista päivää. Paaston lopettamisen kunniaksi ryhdyin leipomaan tuulihattuja.

-18 -vuotiaana kokeilin äitini kanssa jotain lehden kalorirajoitukseen perustuvaa dieettiä, jossa oli kahdeksi viikoksi tarkat ateriat resepteineen joka päivälle. Noin viikossa menin niin heikkoon kuntoon, että olin pyörtyä, enkä jaksanut enää tehdä töitä kesätyöpaikassani metsänistutuksella.

-Tästä noin vuoden kuluttua aloin omatoimisen kalorilaskennan. Rajoitin kalorit tuhanteen ja parin viikon kuluttua pyörryin ja kaaduin portaat alas. Jatkoin silti sinnikkäästi vielä jonkin aikaa, tosin voimakkaasti repsahdellen.

- Jossain välissä tuli se kaalisoppakin kokeiltua. Ei ollut minua varten.

-Vähän päälle parikymppisenä kokeilin ensimmäisen kerran painonvartijoita. Tästä eteenpäin yritin laihduttaa heidän opeillaan useita kertoja ja sainkin aina muutamia kiloja pois. Joka kerta oli pakko lopettaa, kun fysiikka ei yksinkertaisesti kestänyt. Pyörrytys ja heikotus astui kuvaan joka kerta. Tulin myös äärimmäisen lyhytpinnaiseksi ja koko elämä alkoi pyöriä ruoan ympärillä.

-Seuraavaksi löysin kirjan "Kuitudieetti". Aloin syödä hurjia määriä täysjyväleipää, pastaa, perunaa. Luulenpa, että tämä tuhosi heikon metabolismini lopullisesti.

- Noin kaksnelosena innostuin Pritikinin äärimmäisen vähärasvaisesta dieetistä. Noudatinkin tätä on/ off lähes pari vuotta. Tällä konstilla sain painoni useita kertoja putoamaan hetkeksi, mutta se palasi aina korkojen kanssa takaisin. Tässä vaiheessa ruokavalioni koostui pääasiassa "terveellisestä" täysjyvästä, rajoitin jopa lihansyöntiä. Periaatteena oli, etten syö mitään, missä on yli 4% rasvaa

- Pari vuotta sitten löysin Zone -dieetin, joka muutti elämäni ihan tyystin. Paino tasaantui, olo koheni ja elämä alkoi hymyillä. Nyt olen siirtynyt vähitellen Atkins -tyyppiselle ruokavaliolle, mikä tuntuu sopivan minulle ihan täydellisesti.

Kaiken tämän laihduttamisen aikana en milloinkaan ollut mitenkään merkittävästi ylipainoinen. Painoni on liikkunut välillä 49 - 65 kiloa, joten jojottanut olen kyllä ihan toden teolla. Ulkonäkööni en ole kuitenkaan ollut tyytyväinen ennen alakarppaamista, joka poisti vararenkaat vyötäröltä ja muuutti minut muutenkin huomattavasti timmimmäksi ja kurvikkaammaksi.

Täältä löytyy varsinainen konkari "kaiken-maailman-ihmedieteissä".
PV-llä olen ollut monet kerrat ja hyvä se onkin monipuolisuuden nimissä, mutta... Itseäni ärsytti se ryhmänjohtajan lässyttäminen ja maksaminen. Ja kun olin itsenäisesti, mietein koko ajan mitä syön kun saan syödä. Eli mieliteot olivat ja pysyivät, hermoja raastavaa!
Kaalisopan ajatteleminenkin saa vatsahapot nousemaan ja lentoemodietti teki ensin nälästä hulluksi ja sitten iskettiin kivi mahaan.
Sairaaladietti toimi ja sopi hyvin mutta eihän sitä jaksa ja kaikki ne takaisin tuli!
Maito-banaani-dietti toimii jos on apina!
jne. jne. jne..... Lista jatkuu loputtomiin! Olen OLLUT ikuinen laihduttaja, kuten varmaankin suurin osa meistä täällä. Nyt ei ole vaikeuksia ohittaa suklaahylly kaupassa ja joskus oikein tarvitsee muistuttaa syömisestä, ennen se oli rakas harrastus ja nyt välttämätön paha ;
Saan syödä hyvin ja juuri niitä mitä aina olen himoinnut kiellettyinä. Eihän tässä edes muista laihduttavansa, ennenkuin alkaa vaatteet taas roikkumaan ja pakko hakea hakaneuloja tai pienempää kokoa.
Tammikuusta lähtenyt -18 ja jos vuoden loppuun olisi vielä lisää 10-15 miinuksella, olisin normaalipainoinen! IHANAA....

Itsellä ei varsinaista laihdutushistoriaa ole, koskapa painoakin tullut vasta viitisen vuotta lisää (tosin sitä on 20-25 kiloo liikaa...).
Se mitä olen koko elämäni ajan "harrastanut" on vähärasvaisuus, jopa rasvan eliminoiminen tyystin... No ei auttanut vaan aiheutti ehkäpä valtavan makean himon. Toisaalta olen aina syönyt myös liian vähän ja liian harvoin (jonain päivinä en mitään ja joskus pari suklaapatukkaa ja sitten toisinaan vähärasvaisesti "terveellisesti"), eli olen onnistunut sörssimään aineenvaihduntani totaalisesti
Niin ja painonnousun alkusysäyksen aiheutti e-pillerit (neljä merkkiä taisin kahlata läpi usean vuoden aikana)...