karppaus.infon arkistoitu foorumi

Voimia ja hyvää kesän odotusta!

_________________
Some people never go crazy,what a truly horrible lives they must lead.

kiitos taas kaikille - varsinkin lillamarian sanoista. kyyneleet tuli vaan silmiin, kun luin taas ihania sanoja.

mulla on aika sekavat mietteet ja olotila on edelleen jännittynyt ja pelokaskin. Ei ollut mikään kiva näky se miehen tila, mutta silti tuli hyvä mieli kun sai silmiin katsoa ja muutaman sanan sanoa. väsynyt oli, mutta ilmeisesti taas pirteämpi.
lääkäri puhui minulle monta minuuttia: olis voinut kyllä jättää jotain sanomattakin(ja muutenkin vaikutti hiukan oudolta koko heppu; nuori mies lääkäri) - tieto lisää tuskaa... mutta huomenaamulla klo 8 miehelle tehdään tarkempi varjoaine-kuvaus. siitä sitten selviää onko siellä vielä jotain havaittavissa, mikä vaatis leikkausta. TOIVOTAAN ja RUKOILLAAN, ettei mitään ole! mä en taas kastäis sitä jännitystä että miten leikkaukset ja siitä toipuminen menee ja onnistuuko jne..
lähimuisti on edelleen hakusessa, mutta vanhoja asioita muistaa kun kaivelee. eli ei muista varmaan huomenna että kävin, mutta muistaa että kuka mä oon ja missä töissä jne. ja oman työnsäkin muisti... ja yritti kysellä tapahtumista, mutten kertonut sitten enempää kuin että tiistaina ei ollut töissä enää.
päästä hänellä lähtee putki, josta poistuu ylimääräinen neste ja veri. sitä odotellaan että alkaako itsestään toimia. jos ei muutamassa päivässä niin laitetaan suntti. (tai mikä lie...)

no, mutta tarttis saada nukuttua.

etanainen - edes hiukan huojentuneena.

_________________
iHerb-koodi: PEL872
(karppaus aloitettu 4/2007)
1. päiväkirja: viewtopic.php?f=11&t=26625
2. pvkirja: viewtopic.php?f=11&t=27408

Voimaa. Olette ajatuksissani.

_________________
Infinite Diversity in Infinite Combinations.

Näistä aivoinfarkteista oli hyvä dokumentti televisiossa. Ensimmäiset tunnit ovat ratkaisevia ja oikeanlainen toiminta niiden aikana. Helsingissä ja Tampereella oli parhaat mahdollisuudet selviämiseen, jos toimitaan muuten oikein.

Mä itse pyörryin kauppaan kesällä 2004. Mulla oli silloin stressiä mm. yrityksen kaatumisesta ja asunnon myynnistä. Se oli pelottava tapaus! Maailma pimeni hetkeksi kokonaan. Näin myöhemmin ymmärrän, että minulle Meikussa tehdyt kokeet tehtiin siksi, että epäiltiin aivoinfarktia.

_________________
“It's not the destination so much as the journey, they say.
~ Captain Jack Sparrow"

Etanainen, kultahainen!
Oikeassa olet, tieto lisää tuskaa. Mutta toisaalta myös poistaa niitä mielikuvituksen maalaamia kauhukuvia, kun saa asiallista tietoa (jos saa).
Se putki, vaikkei oikein "kivalta"näytä, niin on tarpeellinen sen nesteen ja mahdollisen veripoistuman kannalta.
Tästä asiasta on olemassa hyvää materiaalia, vihkosia, joissa asioita selvitetään sillain, että niistä ymmärtää, mistä on kyse, mitä lääkärin puheesta ei välttämättä aina tajua, tai menee muuten vaan ohi. Niitä on varmaan ihan ilmaisjakelussa neuron osastolla ja hoitajilta voi aina kysyä. Muutenkin kannattaa kysellä kaikenlaista heiltä, ja jos siellä sairaalassa on semmoinen omahoitaja-systeemi, niin tämä on parhaiten perillä potilaansa tilasta.
Mm. yhden semmoisen vihkosen nimi on "Älä jää yksin" ja se on hyvin tärkeää. Se, ettei jää yksin, vaan puhuu ystäville tai ammattiauttajille, pyytää ja vastaanottaa apua, ihan kaikenlaista. Silloin kun tuo oli aktuelli asia meidän perheessä, luulin alkuun, että en tarvitse keltään mitään apuja vaan pärjään omin voimin. Sen pahemmin pieleen ei ihminen voi ajatella, tuossa tilanteessa ei tosiaankaan jaksa eikä tarvitse jaksaa yksin. Mutta kantapään - eli oman luhistumisen - kautta mun piti se opetella.
Minäkään en ollut koskaan aiemmin ollut missään tekemisissä vakavien sairauksien kanssa, en edes tiennyt, mitä sana aivohalvaus tai -infarkti tarkoittaa. Se kokemus opetti kyllä rankimman jälkeen, mutta sitten, kun mieheni sairastui syöpään, olin paljon vahvempi ja valmiimpi uuteen kurjaan tilanteeseen. Eli siis lopulta kuitenkin on totta se, kun sanotaan, että mikä ei tapa, se vahvistaa.

Etanainen, huokaan ylöspäin puolestanne ja pyydän enkeleitä ympärillenne.
Liitän tähän pienen runon, joka syntyi mielessäni tänä aamuna, kun pyöräilin töihin ja maa oli ihan kuurassa. Ei se millään lailla tähän sinun tilanteeseesi liity, mutta panen sen tähän kuitenkin.

Hopean härmässä maailma herää
lämpöä auringonsäteistä kerää.
Viluissaan nukkuvat narsissiparat
kylmälle arat
kuurankukkina nurmikkosarat.

Ajattelen teitä, ystävä!
lillamaria

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Mukavaa että uskalsit ja jaksoit lähteä miestäsi katsomaan. Itselläni oli niin että läheiseni ei halunnut minua käymään. Se suretti.
Miehesi on ihan sama henkilö kuin ennenkin, mutta tosiaan voi tulla muutoksia käytökseen, mielipiteiden ilmaisuun jne. Sanat eivät vahingoita. Meidän äiti esim. kiroilee kuin tukkijätkä nykyisin, mutta ei se haittaa, kun sen tietää mikä syy on. Ja sairaalassa ei ole oikein virikkeitä eikä semmoista omaa rauhaa, niin siellä ei välttämättä ole kongnitiiviset taidot ihan samat kuin kotona sitten. Esim. se muisti voi alkaa kotona palautumaan, kun tutut tavarat ja paikat muistuttavat. Ja mitä siitä jos hän ei muista juuri sitä tapahtuma hetkeä tai muutamia päiviä sairaalassa? Loppuviimeksi on tärkeintä, että hän muistaa asioita niin että voi toimia normaalissa arjessa.

Varoitinkin jo lääkäreistä. Tosiaan tieto lisää tuskaa ja yleensä lääkärit tai hoitohenkilökunta eivät anna mitenkään positiivista palautetta tai toiveita elättele aivotapahtumien jälkeen, koska kukaan ei voi ennustaa miten niistä toipuu. Ihme uskomuksia sitten vielä liikkuu, kuten että jos kahdessa viikossa ei ole sitä taikka tätä kehitystä tapahtunut niin sitä ei tapahdu koskaan jne. Älä usko niitä. Ihmisaivot on niin monimutkaiset rakennelmat ja niiden uusiutumiskykykin on paljon parempi kuin on ennen uskottu, joten kaikki on mahdollista vielä aikojenkin päästä.

Jos ajattelee oikein kunnon mustelmaa reidessä, niin onhan se kipeä vielä kahden viikon kuluttua vaikka mustelmaa ei enää juuri näkyisikään. Joten tästä kökkövertauksesta voi ehkä päätellä, että mitään aikoja ei kannata ottaa tosissaan. Kaikilla toipuminen tapahtuu omaan tahtiin. Paljon on omasta asenteesta myös kiinni toipuminen, jos ei halua tehdä esim. fysioterapeutin jumppia, niin eihän se tilanne siitä muutu miksikään odottamalla.

Voimia sinne oikein paljon.

Yksäröit sitten jos tuntuu, että tulee jotain palstan ulkopuolista kysyttävää tai kun on siihen voimia. Suosittelisin, että otat vapaata töistä sitten kun miehesi aikanaan tulee kotiin. Ja vielä, vaikka läheisesti on sairastunut, se ei tarkoita sitä etteikö se vaikuta kokonaisvaltaisesti myös sinun elämääsi. Joten jos joku, vaikka pomo olisi sitä mieltä että pitää jaksaa entiseen tahtiin, niin sano että höpöhöpö. Tietenkin sen väsyttää ja uuvuttaa ja tekee vaikka mitä jos itselle tärkeä ihminen on sairastunut. Niin ettet sitten uuvuta ja sairastuta itseäsi tässä tilanteessa. Muista syödä, levätä ja tehdä samoja mieluisia asioita, mitä ennenkin.

Ja tosiaan lue niitä vihkosia ja ammattiauttajilta saa apua ja tukea. Ei ole suinkaan ainutlaatuista, että kolmekymppinen sairastuu vakavaan aivotapahtumaan.

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

Se, ettei jää yksin, vaan puhuu ystäville tai ammattiauttajille, pyytää ja vastaanottaa apua, ihan kaikenlaista. Silloin kun tuo oli aktuelli asia meidän perheessä, luulin alkuun, että en tarvitse keltään mitään apuja vaan pärjään omin voimin. Sen pahemmin pieleen ei ihminen voi ajatella, tuossa tilanteessa ei tosiaankaan jaksa eikä tarvitse jaksaa yksin

aivan totta. olen puhunut tästä asiasta JOKAISEN vastaan tulevan kanssa töissä. teen asiakaspalvelu-työtä ja palvelen henk.koht jokaista. ja joukosta on myös löytynyt henkilöitä jotka ovat hoitajia tai muita ammattilaisia sekä henkilöitä, joilla on lähipiirissä ollut vastaavaa. onneksi olen puhunut! ja jos en jostain syystä pääse puhumaan niin tulen todella ahdistuneeksi - ihan puolessa tunnissa! sitten täytyy jo viimeistään soittaa jollekin.
Tänään oli just asiakkaana nainen joka on sairaalassa kuntouttamassa aivo-potilaita, joskin vanhempia. mutta kyllä sain paljon tukea ja vähän ehkä tietoakin, vaikka eihän hän nyt mitään mieheni tilasta tiedä.

kiitos lillamaria sanoista ja runosta.


Tosiaan tieto lisää tuskaa ja yleensä lääkärit tai hoitohenkilökunta eivät anna mitenkään positiivista palautetta tai toiveita elättele aivotapahtumien jälkeen, koska kukaan ei voi ennustaa miten niistä toipuu. Ihme uskomuksia sitten vielä liikkuu, kuten että jos kahdessa viikossa ei ole sitä taikka tätä kehitystä tapahtunut niin sitä ei tapahdu koskaan jne. Älä usko niitä

joo. onneksi eivät sentään ole ihan masennukseen minua saaneet. ja onneksi mun työ-gollegana on nainen, jolla on elämässään ollut aivoveranvuoto, syöpä ja viimeksi aivoveritulppa helmikuussa! hänessä olen sen nähnyt että kyllä ihminen kummasti voi selvitä! ja tämä 6-kymppinen vaan porskuttaa eikä anna periksi; toispuoleisesti hiukan halvaantuneenakin jatkaa töitään. (toisaalta vois miettiä, että voisko jo vähän hellittää...)

Suosittelisin, että otat vapaata töistä sitten kun miehesi aikanaan tulee kotiin. Ja vielä, vaikka läheisesti on sairastunut, se ei tarkoita sitä etteikö se vaikuta kokonaisvaltaisesti myös sinun elämääsi. Joten jos joku, vaikka pomo olisi sitä mieltä että pitää jaksaa entiseen tahtiin, niin sano että höpöhöpö.

joo. olenkin ajatellut, että sitten kun mies palaa paikkakunnalle niin varmasti vietän enemmän aikaa hänen kanssa ja tuen häntä. mutta nyt on välimatkaa enkä voi tehdä mitään. minulle työ on terapiaa. saan tehdä käsilläni konkreettisesti jotain; huomaan että hermostunut energia purkaantuu siinä; ja samalla suu käy koko ajan ja kuuntelen muita ihmisiä. Työssäni tuleekin ehkä kohta tilanne, että joudun pakko-lomalle remontin takia; toivottavasti osuu juuri oikeaan aikaan miehen kannalta. ja jos ei osu niin otan omaa lomaa sitten; onnekis yrittäjänä ei kukaan määrää (no, eipä tuu rahaakaan...). ei sitä oo ennenkään mun rahjoilla elelty.

ihme kun ei kukaan muuten mitään lehtisiä siellä sairaalassa antanut... höh. no, nyt tiedän kysyä. ja netistäkin olen jo jaksanut asioita katsella.

no, tiedän että tästäkään eteenpäin tää taival ei varmasti helpotu, mutta hiukan edes jo voi hengittää kevyemmin.
ja tämänpäiväisessä varjoaine kuvauksessa EI OLLUT MITÄÄN! eli kaikki näytti olevan kunnossa. en vielä tiedä tarkkaan että mitä se tarkoittaa, ja että tietävätkö mikä vuosi ja miksi sinne aivokammioon... tärkeintä on nyt kuitenkin se että laikkausta ei tarvita. tietenkin edelleen jännitän että tuleeko jotain komplikaatioita ja miten se suntti sitten saadaan paikoilleen ja alkaako se toimia. kyseessä on kuitenkin rakkaani AIVOT!!!

no, mutta. helpottipa taas purkautua, kun tietää että joku tän ainakin lukee. kiitos.

etanainen

_________________
iHerb-koodi: PEL872
(karppaus aloitettu 4/2007)
1. päiväkirja: viewtopic.php?f=11&t=26625
2. pvkirja: viewtopic.php?f=11&t=27408

hali

_________________
102 (joulu 2004) oli jo (2007-2010)70 -sit pitkään 80-82 -nyt 75 ja laskee...
2012:paluuta oikeaan ruokaan ja taas 2015

"tee ittelles kivoja asioita!"
"Where is human nature so weak as in the bookstore?" - Henry Ward Beecher

Kyllä me tätä luetaan.
Hyvä että saat puhuttua ja hyvä että tunnet että siitä on apua! Ja tottakai työ on terapiaa, tuossa tilanteessa tulisi hulluksi kotona yksinään.

Aivohalvaus- ja AFASIA eikä (dingdong meikä jakaa täällä väärää infoa...)dysfasialiitosta voi tiedustella niitä materiaaleja ja muutenkin kuukkeloida aihetta.

Terveisiä myös sinne sairaalaan ja pikaista toipumista.

Se, että kuvista ei löytynyt mitään, on loistava juttu! Eli lähinnä siellä katsottiin sitä, että onko niitä aneurysmia (pullistumia valtimoiden risteyskohdissa) lisää ja joudutaanko niitä hoitamaan. Jos siellä ei niitä enää ole, niin luultavasti ei tarvitse pelätä vuodon uusimista. Ainakin olettaisin näin. Voiko aivovaltimo puhjeta ilman aneurysmaa? Viisaammat, kertokaa...
Ni eikä ole kasvaimia tms tms.

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

Voimia etanainen, puhuminen auttaa aina, oli tilanne mikä hyvänsä... vaikka vakava sairastuminen tai ero, tms...
Minuuki alkaa ahistaa, jollen pystys puhuu jollekkii, ku sellane tilanne on... ja onneks miulaki on K, joka jaksaa tukea ja kuunnella...

Ja muista, että ihmeitä tapahtuu aina, ja kaikkei enite sillo, ku et ite jaksa siihe uskoa...

_________________
Karppi, since 2005

niin, pulluistumia ei ole eikä vissiin ollutkaan... vai olisko se sit puhjennut mistä se vuoto? mutta siis on vinut olla heikko kohta tai sit vaan katkennut suoni? no, mitäs sitä täs arvuuttelemaan. kyllä se sit jossain kohtaa selviää, kun pystyy itsekin keskittymään siihen mitä se lääkäri höpisee. ja sit siellä on joku ulkolaissyntyinen omahoitaja, jolta ei oikein saa mitään infoa. kyllä hän pääasiat kertoo, mutta itse ei viitti kysellä, ku en saa selvää puheesta. ja versinkin eilen ja vielä tänään on hän vastannut puhelimeen. *huoh*
mietin tässä että pitäiskö siellä käydä miehen itsensä takia usein? ku en oo tosiaan käynyt kuin kerran ja huomenna ilmeisesti uudestaan. Eilen ku juttelin miehen kanssa niin hän vaikutti hieman kummalliselta, ja lopetti puhelun aika pian. veikattiin hänen äitinsä ja isän kanssa, että jos hänelle tuli paha mieli eikä voinut jutella. puhelu loppui nin seinään etten ehitnyt mitään oikein sanoa; hän vaan kysyi MUN lapsista ja samalla jo sit lopetti. Että alkaako muisti palautua ja sit tuli oma tytär voimakkaasti mieleen? en tiedä. voisihan sitä häneltä itseltäänkin kysyä että haluaako hän mua sinne. hölmö mua... ihan kuin se mies siellä olis joku vento vieras kenen kans ei voi edes jutella. mä oon vaan niin huono.
toivon vaan että tilanne tasoittuu niin että hän pääsee lähemmäs kotia tai ainakin pois sieltä teholta. mutta päivä kerrallaan, ja eiköhän sekin aika tule - vaikea vaan kuvitella.
etanainen

p.s. mutta miten siis AIVOHALVAUS eroaa tai liittyy tähän vuotoon tai katkenneeseen suoneen? ku joku sanoi mulle että ei tää nyt mikään halvaus ole... no, mä' lähen kuuklettamaan. palaillaan.

_________________
iHerb-koodi: PEL872
(karppaus aloitettu 4/2007)
1. päiväkirja: viewtopic.php?f=11&t=26625
2. pvkirja: viewtopic.php?f=11&t=27408

hei!
hyviä uutisia! oli pakko tulla kertomaan heti, vaikka tietenkin takapakkeja pelkäänkin.
Mies on jo kävellyt ihan itekseen tänään, ja muutenkin hän kuulosti todella "reippaalta".
vähän kuume kuulemma nousee kun rasittaa itseään, mutta muuten hyvä.
voi kun pian selkiäis se aivonesteen kohtalo ja se veri poistuisi, ja sit saatais laittaa se shuntti ellei oma järjestelmä toimi. JA sit hän pääsis TÄNNE kotikulmille!

voi vitsi.

etanainen

_________________
iHerb-koodi: PEL872
(karppaus aloitettu 4/2007)
1. päiväkirja: viewtopic.php?f=11&t=26625
2. pvkirja: viewtopic.php?f=11&t=27408

Voimia sinulle Etanainen

Kai vain pitää olla kärsivällinen..ja yritä pitää omasta jaksamisestasi huolta myös .

Et sinä mikään "huono" ole. Heitä mäkeen semmoiset ajatukset. Käy vaan siellä sairaalassa aina kun voit, ja juttele kaikenlaisia asioita, niistä se elämä taas viriää. Ja se, että miehesi jo omin avuin pystyy kävelemään, on merkki siitä, että ainakaan liikuntakeskukset eivät ole pahasti vaurioituneet. Pitkä kuntoutuksen tie teillä varmasti on edessä, mutta kun olette noin nuoria, niin varmaan sitä kuntoutustakin saa ja jos ei meinaa saada, niin pitää vaatia. Nykypäivänä pitää kaikesta tuommoisesta taistella, mutta jos jaksaa olla aktiivinen, niin apujakin löytyy.
Semmoiseen asiaan kuin persoonallisuuden ainakin osittaiseen muuttumiseen on kyllä hyvä varautua. Minä en sitäkään olisi tiennyt, jos ei meidän työerveyshoitaja olisi mulle oman isänsä aivoinfarktista ja sen seurauksista olisi kertonut. Ja kyllä ainakin mun mieheni persoonallisuus muuttui, hänellä vaurioituivat viestintää ja tunneälyä
hoitavat aivojen osat.

Aivohalvaus on yhteisnimitys monille erilaisille aivojen vaurioille, mm. aivoverenvuodolle pullistuman puhkeaamisen, verisuonen katkeamisten tai päähän osuneen iskun (esim. kolari) aiheuttamana. Aivoinfarkti on taas aivoverenkiertoon päässeen verihyytymän aiheuttama tukos, joka estää jonkin aivojen osan hapen saannin ja aiheuttaa sinne ikäänkuin kuolion (vrt. sydäninfarkti). Kaikista näistä käytetään "yhteisenä" nimittäjänä sanaa aivohalvaus, vaikkei varsinaisesta fyysisestä "halvauksesta" olisikaan kyse.
Oletko käynyt aivohalvaus- ja afasialiiton sivuilla. sieltä löytyy varmaan asiallista ja hyvää tietoa, varmaan myös keskustelupalstoja jne. (Minä en ole siellä nyt käynyt, vaikka ei se kellekän pahaa tekisi.)

Voimahaleja ja jaksamista sinulle eteenpäin, muista. että sinä et ole yksin!
Ja muista pitää hyvää huolta itsestäsi, muutoin et jaksa!!!
Ja vielä, ei sinun aina tarvitse jaksaakaan. Sinulla on täysi oikeus olla väsynyt, heikko ja epätoivoinenkin, kunhan vaan jaksat sitten taas sieltä suosta nousta. Ja kunnon itku helpottaa aina vähäksi aikaa kummasti!
Ystävät ovat enkeleitä, jotka kantavat silloin, kun itse ei jaksa!

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

kiitos lillamaria. kävin siellä sivuilla. aika lyhyesti siellä oli kaikesta, mutta ihan tarpeeksi ytimekkäästi.



*huoh* alkoi taas ahdistaa nyt aamulla. aina se pelottaa soittaa sinne aamulla, ja tänä aamuna jotenkin erityisesti jännitin. ja eipä ollut hyviä uutisia; joskaan ei nyt kamaliakaan. mies on ollut taas sekavampi ja sitä aivoselkäydinnestettä tulee ilmeisteti taas enemmän vai enemmän paineella. no, en tiä mutta noin se hoitaja nopeasti kertoili. juttelin miehen kanssa; ihan ookoolta kuulosti. mutta nyt odotetaan vain sit mitä tapahtuu. lääkäri kiertää nyt aamupäivällä, joten sitten myöhemmin soitellaan taas.

palailen.

etanainen.

_________________
iHerb-koodi: PEL872
(karppaus aloitettu 4/2007)
1. päiväkirja: viewtopic.php?f=11&t=26625
2. pvkirja: viewtopic.php?f=11&t=27408

moi. tulin nyt vähän kertomaan väliaikatietoja.
miehellä on mennyt ihan hyvin; hän on ollut aika hyvässä kunnossa. muisti edelleen pätkii, mutta kyllä se siitä.
Tänään 8 jälkeen hänet on nyt sit viety leikkausaliin ja hänelle asennetaan suntti. (kai se on shuntti, mutta mä sanon stuntti.. ) tätä päivää on sitten odotettu. Mua jännittää ihan hirveästi; operaatio on kuulemma helppo, yksinkertainen ja nopea. mutta meikälle kaikki mikä liittyy mieheen ja hänen aivoihinsa on pelottavaa. Nyt ei auta kuin odottaa vielä hetki, että voin soitella kuulumisia. leikkauksesta hänet siirretään jo vuodeosastolle! ja sit vaan seuraillaan että suntti alkaa toimia. ja toivottavasti kaikki muukin menee hyvin.
etanainen

_________________
iHerb-koodi: PEL872
(karppaus aloitettu 4/2007)
1. päiväkirja: viewtopic.php?f=11&t=26625
2. pvkirja: viewtopic.php?f=11&t=27408

Hei etanainen!
Olinkin jo ajatellut, että jos ei susta tänään kuulu mitään, niin postaan sulle vaikka yxärillä.
No nyt kun tuo suntti saadaan paikalleen ja miehesi pääsee teholtakin pois, niin sehän on jo edistystä kovasti. Se teho kun on jo ympäristönä vähän pelottava kaikkine letkuineen, koneineen ja vehkeineen. Tavan osasto on siinä mielessä paljon miellyttävämpi ja rennompi paikka.
Ja se, että hän pääsee osastolle tarkoittaa sitä, että pahin kriisivaihe on ohitettu, ainakin, jos nyt ei mitään odottamatonta ilmaannu. Varmaan tuossa verisuonen katkeamisessa/puhkeamisessa se uusiutumisen vaara onkin pienempi, jos on ollut vain tämä yksi heikko kohta. Infarktissa ei etukäteen voi tietää, montako hyytymää on lähdössä verenkiertoon, ennenkuin saadaan lääkitys kuntoon.
En sano sinulle, että älä jännitä, älä ressaa, kun jännität varmaan, se on selvää. Me kaikki täällä palstoilla lähetämme voimaenergiaa teille molemmille ja uskoa tulevaan!!!
Ja muista syödä, nukkua ja ulkoilla!!!

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Komppaan lillamariaa . Nyt voit jo vähän huokaista helpotuksesta kun siirtävät vuodeosastolle. Voimia koitan lähettää ison paketillisen

_________________
on kolmenlaisia ihmisiä,niitä jotka osaavat laskea ja niitä jotka eivät osaa..
perj. 13.4 -07 83,5kg

Voimia sinne! Olen lukenut miten teillä voidaan, ja ihana lukea, että miehesi pääsee vuodeosastolle. Se on iso juttu, paljon parempi tilanne siis nyt. Ihana juttu!

Voimia miehellesi toipua ja sulle kaiken keskellä!

_________________

Voimia kovasti minäkin toivotan!
Meillä on 12-vuotias lapsi jolle on vauvana laitettu tuollainen shuntti. Sit jossain kohtaa sanottiin ettei se enää toimi eikä tuo sitä tarvikaan. Viime marraskuussa alkoi vakavat oireet taas ilmaantua, laitettiin uusi shuntti ja on taas kuin kuka tahansa meistä. Haluan vain sanoa että kun tuo laite toimii, ei siitä kukaan tiedä mitään. Näitä shuntteja kuulemma käveleee meitä kaikkia vastaan joka päivä joku.
Mutta jännittäähän nuo leikkaukset aina. Meitäkin, vaikka on koettu se jo monta kertaa. Kovasti jaksamista ja toivotan että aurinko alkaa paistamaan teille!

_________________