Minä olen jättänyt välillä kirjoittelun, koska elämä alkoi olla sellaista eipäs juupas. Aina kun kirjoitin, että juu peruna auttoi niin sitten oltiinkin taas ihan huonona. Alkoi tulla selittelyn maku ja mikään ei mennyt minkään säännön mukaan.
Rytmihäiriöitä ja oiretta jos jonkinlaista. Välillä tuntui, että hiilarit auttoi mutta eipäs enää autakaan. Mitä lie sattumaa ollut välillä.
Kävin silloin taannoin verikokeissa kuten muutenkin pari kertaa vuodessa. Kaikki arvot hemmetin hyviä. Mitään lisäravinteita ei suositeltu. Hemoglobiinikin aina niin pirun hyvä, että ylärajoilla tai yli. Vettä ja kivennäisvettä tulee juotua riittävästi.
Välillä ei mitään muljauksia ole ollutkaan ja olen kokenut voivani hyvin.
Lääkärit aina tarjoo sitä masennusta ja kun en ole masentunut niin eikun akka kotiin täysin terveenä. Paniikkiahan ne muljut kaikilla muka on.
Tässä on kuitenkin kunto koko ajan pikkuhiljaa heikentynyt. Huomautan heti, että mun hiilarien vähentäminen on ollut vain silloin tällöin runsasta, koska menin niin reippaasti ja helposti ketoosiin. Nytkin syön päivittäin perunaa sun muuta hiilaria mutta vähemmän kuin ennen. Homma on ruuan osilta ikäänkuin hanskassa. Mitään en mittaile vaan koitan järkeillä ihan ajatuksilla. Söin tossa välillä enemmän hiilareita ja paino lähti nousemaan. On se herkkää. Kauraleipä on ainoa viljatuote ja sitäkin vain muutamina päivinä viikossa. Pulla ei ole ruokaa. Karkkia joskus mutta osaan senkin hallita. Me very happy for that.

Virallisterveellistä tämä ei vieläkään ole, koska ei sitä perunaa esim. ole neljäsosalautasellista. Mieluummin kasviksia reippaasti.
Paino on nyt 60kg, pituus 165, enempää ei painon tarviis tippua. Kun pääsis kuntoilemaan niin lihasta vaan hötön tilalle. Lähtöpainohan oli about 67kg.
Joo, menin taas kerran lääkärille eli yksityiselle, taas otettiin verta. Tehtiin vielä glukoositestit ja kilpparitestit ihan vimpan päälle. Sitten kysyttiin taas masennusta ja sanoin, että ei kyllä mitenkään sovi mun käytökseen moinen. Kardiologille sitten vihdoin lähete.
Joku pikku flunssakin tossa välillä kävi kimppuun ja olo oli tosi heikko. Ei nuhaa, ei yskää? Portaita ei jaksaisi kävellä ja muutenkaan ei oikein pystyssä pystyny olemaan. Olin kylmissäni ja saunoin ihan kunnolla. Yleensä en juuri sauno yli kahta minuuttia. Lämmönsietonihan on ollut monta vuotta sekaisin ja välillä en kestänyt edes auringon paistetta. Kaiken ajattelin ja myös lääkärit ajatteli, johtuvan autokolarista.
Siitäkö kunto alenemaan. Verenpainemittari osoitti rytmihäiriöitä. Verenpaineet edelleen matalat kuten ainakin tämän vuoden ajan. Aiemmin mulla ei mittaria ollut. Nytkin on aina paineet lähellä normaalia lääkärissä.
Kardiologin luonakin sydän muljasi niin lujaa, että lääkärin mielestä todella selkeä rytmihäiriö. Nyt tehdään hiukan lisätutkimuksia mutta sydämessä on jotain vikaa, ei ihan viatonta rytmihäiriötä.
Kuulemma tämä neljäkymppiä on jonkin sortin virstanpylväs näille oireille putkahtaa esiin. Ei siis voi syyttää autokolariakaan.
Tässä on ollut aikaa miettiä ja muistella ja pohtia. Onhan noita pirun muljauksia ollut jo vuosia. Kaikillahan niitä on. Väsymystä on ollut mutta luulin johtuneen kolarista, ehkä suuri syy onkin sydän.
Vuosia sitten (2003) yritin kuntoilla eli pyöräillä, kuntoni ei vaan millään noussut vaan väsähdin ja väsähdin. Ennen muinoin pystyin helposti pyöräilemään 40-60km päivässä ihan huvin vuoksi. En siis ollut mikään kuntourheilija.
Eli nyt tutkitaan kunnolla vihdoin viimein.
Halusin vaan sanoa, että kyllähän ne "rytmihäiriöt" on monesti ihan hyvälaatuisia mutta jos tulee heikotusta, hengästymista tai muuta ihmeellistä oiretta, niin kannattaa yrittää päästä kunnon tutkimuksiin. Vaikeaa tuo minullakin on ollut kun naiset usein psykiatrisoidaan.
Tämä hiilarien vähentäminen ei ole puhkaissut mulle mitään tautia. Se on ehkä tuonut oireet paremmin esiin ketoosin kautta. Tai aika vaan oli nyt kypsä.
Jos en olisi joutunut kohta viisi vuotta sitten autokolariin niin oireeni olisivat tulleet työelämässä ihan varmasti aiemmin esiin.
Oloni on muuten ollut niin vaihteleva + lääkärit haluaa uskoa niin kovasti mielenterveysongelmiin, että minun piti mennä tosi huonoksi, ennenkuin lääkärikään uskoi minua.
ot
On muuten tän vuoden aikana tullut jo aika monta sellaista ihmistä vastaan, jotka ovat pikkuhiljaa alkaneet veehoohoilla. Tämän kuukauden sisällä yllätin kaksi naista pohtimasta "jotain uutta dieettiä". Aika äkkiä tajusin, vhh. Annoin nettisivut tänne ja olivat tosi innoissaan. Toisella I-diabetes ja hän myönsi, että liikaa tulee hiilareita syötyä, lääkityksen turvin. Kerroin tietty päässeeni eroon vatsavaivoista. Se pitää edelleen paikkansa.
Eipä tässä muuta tällä kertaa.