Laihduttaessani aikanaan Painonvartijoissa 900 kcalilla, jotka melkein kaikki tulivat hiilihydraateista, en myöskään tuntenut koskaan nälkää. Koin myös olevani energinen, koska pää tuntui hassun "kevyeltä" (= elimistö kävi ylikierroksilla, keskittymiskyky oli nollassa). Osin sen vuoksi en osaa enää arvostaa täysin nälätöntä tilaa -- minulle se on merkki siitä, että näläntunne ja mahdollisesti kyky kuunnella kehon signaaleja on häiriintynyt.
Nälän määritelmä on myös hankala, koska se on subjektiivinen kuten esim. kipu. Itsellänikään ei (enää) tule raivonälkää ja entiset itkuraivarit pitkän syömättömyyden jälkeen ovat historiaa -- ts. pärjään tarvittaessa tuntikaupalla ilman ruokaa ihan toimintakykyisenä. Eri asia on haluanko olla tuntikausia syömättä.
Koen, että nykyään olen enemmän "kosketuksissa" omiin kehoaistimuksiini ja huomaan herkemmin koska pitää syödä, koska ei tarvitse syödä, koska pitää levätä, koska pitää liikkua jne. Nälkä tarkoittaa minulle nykyään olotilaa, jossa vain tunnistan että keho ei ole enää "optimaalisessa" tilassa. Muutos on niin hienovarainen, että jos keskityn täysillä esim. töiden tekemiseen, en itsekään heti huomaa sitä.
Ts. nälkäkokemukseni on muuttunut täysin -- ja kylläisyyskokemukseni ehkä jopa radikaalimmin. Se, mitä ennen pidin normaalina kylläisyytenä, on nykyään kylläisyysasteikollani kamala ähky. Vastaavasti en aiemmin edes huomannut sitä olotilan muutosta, mitä nykyään pidän nälkänä -- se, mitä ennen pidin lievänä nälkänä on nykyasteikollani melko kova nälkä.
Eli vähän sama ilmiö kuin jos opettelee juomaan laatuviinejä ja huomaamaan niiden eri makuvivahteet -- sen jälkeen vähemmän laadukkaat viinit maistuvat todella hirveälle, vaikka ennen niitä on voinut juoda ilman mitään ongelmia.
Välillä tulee itsellenikin tilanteita, jolloin ateria koostuu pelkästä proteiinista tai proteiinista ja rasvasta (esim. paniikkiaamiainen proteiinipirtelö + kourallinen manteleita). Se ei pidä energiamäärään nähden nälkää poissa yhtään sen kauemmin kuin ateria, jossa olisi (hitaita) hiilihydraatteja saman energiamäärän edestä. (5 pienehköä siivua meetwurstia ja 5 siivua täysrasvaista juustoa sisältää yhteensä muuten yli 3 kertaa enemmän energiaa kuin lautasellinen veteen tehtyä kaurapuuroa -- rasvainen ruoka saattaa todellakin hämätä pienellä tilavuudellaan.)
Olen huomannut, että pelkkää kehoa "kuuntelemalla" pystyn syömään ruoka-aineista ja liikunnoista riippumatta täsmälleen kulutukseni verran. Havainto on tehty niin, että ensin on liikuttu ja syöty tuntemusten mukaan ja lopuksi on laskettu paljon on syöty/kulutettu. Jopa todella poikkeukselliset olosuhteet (runsaasti alkoholia ja normaalista poikkeavaa ruokaa sisältävät seminaariviikot) eivät hetkauta painoani suuntaan tai toiseen. Keskimääräinen energiamääräni nälkää ja kylläisyyttä kuunnellen on 2000 kcal (vaihteluväli 1800-2200 kcal), jolla painoni pysyy n. 67 kg:ssä (BMI 22,4).
Tahallinen provosointi (= ei tosissaan heitetty): jos vähähiilihydraattinen dieetti johtaa siihen, että näläntunnetta ei tule, vaikka energiamäärät ovat hyvin alhaiset, eikö siitä pitäisi aina seurauksena olla se, että "alakarppaajista" tulee suhteellisen pian alipainoisia? Ts. jos esim. 1,5 kananmunaa pitää nälän aina vaikkapa 4 tuntia poissa, niin (tahallaan kärjistetyllä logiikalla) yhteensä 6 kananmunaa (yksi 4 tunnin välein nautittuna) riittää pitämään kylläisenä 16 tuntia. Päivän kokonaisenergiamäärä olisi tällöin 430 kcal.
Käsittääkseni kukaan teistä ei kuitenkaan ole alipainoinen, vaan monella paino (ja jopa sentit) alkavat jumittaa vaikka ylipainoa on vielä ihan selkeästi, tiukasta hiilarien vahtaamisesta huolimatta.
Ts. "alakarppaaminen" ei poista näläntunnetta täydellisesti, oletan, ainoastaan tasoittaa raivonälkää -- kuten mikä tahansa ruokavalio, jossa pidetään huolta riittävästä proteiinin ja kasvisten saannista ja vältetään turhaa sokeria ja puhdistettua vähäkuituista viljaa? Joidenkin kertomukset kauheista himotuksista ja "repsahduksista" kertovat että (ainakaan kaikilla) se ei poista edes herkunhimoja. Ongelma lienee tällöin suurempi kuin vain ruokavalioon liittyvä. Ehkä.
Toisaalta olen kyllä huomannut jo pari vuotta sitten, että jos en pidä kiinni riittävästä proteiininsaannista, minun alkaa tehdä enemmän makeaa mieli (ts. nähdessäni suklaata haluan myös ottaa sitä, kun riittävän proteiininsaannin jälkeen ei tee mieli ottaa). Rasvan määrällä ei ole mitään vaikutusta tuntemuksiini. Eli uskoisin olevani samoilla linjoilla Elsin kanssa proteiinin hyväätekevästä vaikutuksesta ja välttämättömyydestä ihmiskeholle.
els kirjoitti:
Ja kun nyt tuli tuo laitosruoka puheeksi, ja koska olet täällä usein viitannut ktl:n, Borg'in ja muiden antavan suosituksia nimenomaan laitosruokaan, niin kysyn sinulta suoraan: viitaten tuonne aiempaan lastenruokakeskusteluun sekä näkemääni päiväkoti-, koulu-, sairaala- ja vanhainkotien ruokaan, sanohan missä suomalainen laitosruoka noudattelee edes ktl:n suosituksia? Siis sitä, että lisättyä sokeria olisi alle 10%, että valkuaista olisi edes se 10-20% ja että hiilihydraatteja olisi alle 60%. Jos ei, olisiko jo korkea aika tarkistaa tapaa, jolla nämä suositukset annetaan???
Muistelen vastanneeni sinulle aiheesta aikaisemminkin (tai kommentoineeni jotain viestiäsi aiheesta). Jep jep, paitsi että perussuositukset ovat melko hiilihydraattipitoiset, toinen ongelma on se, että säästöä ja helppoja ratkaisuja etsiessään koulukeittiöt jne. eivät noudata edes KTL:n suosituksia vaan vähentävät kalliiden proteiinilähteiden määrää annoksissa. Omien kokemusteni perusteella (= kirjailijavierailut kouluissa -- aiheena siis nuorisokirjani/televisiosarjani, ei laihdutuskirja) väittäisin, että rasvan määrä on kouluruoassa edelleen keskimäärin se 30 E%, kun taas hiilihydraatin määrä pahimmillaan jopa 65 E%. Tietysti se, että lasten pitäisi juoda ruokajuomana maitoa ja ottaa leivän kanssa juustoa (jota ei kyllä ole enää kaikissa kouluissa tarjolla, ilmeisesti säästösyistä), tasoittaa hieman tilannetta. Sairaaloissa tilanne on käsittääkseni jopa pahempi (nimenomaan säästö/helppous-syistä).
Pitää kuitenkin todeta, että monissa "työmaaruokaloissa" (= lounasravintolat), joissa olen syönyt, aterian energiaprosentit noudattelevat tuota 55-60/30/10-15 -suhdetta.
Sinällään harmi, että kammoatte kalori- ja ravintoainelaskentaa niin paljon -- voisi olla avartava kokemus laskea vaikkapa muutaman viikon ajan syömisiänne niin, että laskette ne vasta päivän päätteeksi (ts. syötte fiilisten mukaan ja lopuksi vasta tsekkaatte mitä ruokavalio loppujen lopuksi sisälsi), niin ei tarvitsisi mutuilla ihan niin paljon.
No, pääasia on tietysti se, että olo ja fiilis on hyvä, elämä kun on kertakaikkiaan liian lyhyt turhaan kärsimykseen.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
.
). Hyvin pysyy nälkä loitolla 2,5-3 tuntia... 
