karppaus.infon arkistoitu foorumi

Voi että ssydis, kuulostaapa rankalta elosi tällä hetkellä Ja osaltaan hyvin tutultakin. Ei ole kauaa kun itselleni ovesta ulos lähteminen oli työn ja tuskan takana ja kun sinne pääsin, niin tunsin kuin olisin ollut ulkoavaruudesta. Järki sanoi, että ei kukaan minua sen enempää katso kuin muitakaan, mutta kun oma olo on kamala, outo, epävarma ja mitä lie, niin se tuntuu näkyvän kaikille kilometrien päähän. Mä kyllä peräänkuulutan edelleen kilpparin kunnollista tarkistamista. Löytäisikö niitä aiemmin otettuja arvoja jostain? Se vajaatoiminta kun voi aiheuttaa mitä kummallisimpia oireita. Itse kärsin mm. siitä painonnoususta, masennuksesta, epätodellisesta olosta, erilaisista säryistä ympäri kroppaa, pelkotiloista, joiden takia kaikki ikävät uutiset tai jutut mitä kuulin jäivät kummittelemaan mieleeni ja pelkäsin itselleni tai läheisilleni tapahtuvat jotain. Ja kävin ties missä puhumassa vuosien aikana, mutta hetken helpotuksen jälkeen ongelmat olivat taas ennallaan ja pahenivatkin koko ajan. Monien mutkien kautta tällä hetkellä olen taas oma itseni ilman pelkoja ja muita oireita, kun takana on vajislääkitystä viime kesästä. Helposti ei tilanne lähtenyt lääkityksestäkään korjaantumaan, mutta nyt on hyvä

Ylipäätään uskon, että meidän psyykkisten ongelmien taustalla on aina jokin epätasapaino myös fyysisellä puolella, joten pelkän psyyken hoitaminen ei välttämättä johda mihinkään, jos se fyysinen puoli jää hoitamatta. Ja joskus sen voi saada kuntoon pelkällä ruokavaliolla, joskus taas tarvitaan muutakin korjaussarjaa. Mutta olet oikealla tiellä, kun karppaat, se tervehdyttää sinua, vaikka siltä ei painonnousun vuoksi ehkä tunnukaan. Kovin alhaiset hiilarit muuten ei kaikille stressaantuneille mielille sovi, joten kannattaa kokeilla miltä tuntuisi olla vähän korkeammilla hiilareilla.

Jotkut vitamiinilisät vois tietysti olla paikallaan ellet jo sitten ota. Monivitamiinissa saisit useampaakin kerrallaan, mutta määrät ei niissä välttämättä päätä huimaa. Ainakin B12-vitamiini ja foolihappo ovat tutkitusti auttaneet masennuksen hoidossa. Muistelen lukeneeni jostain, että lääkityskään ei tehoa kunnolla, jos nuo ovat ovat alakantissa. Magnesiumia taisit jo ottaakin ja joku probioottikuurikin voisi auttaa suolistoa ja sitä kautta hyvinvointia kauttaaltaan. Ja vaikka ne läskit ahdistaa ja niistä haluaisit tietysti päästä eroon, niin minusta sinun pitäisi unohtaa ne ja keskittyä hoitamaan ja parantamaan itseäsi muuta kautta.
Tee asioita mistä pidät, harrasta liikuntaa, josta tulee hyvä olo (eli ei painonpudotuksen takia), esim venyttelyä tai joogaa, etsi itsestäsi asioita mistä pidät ja vaali niitä, helli itseäsi hyvällä ja tervehdyttävällä ruualla. Jotta saisit kullankalliita positiivisia kokemuksia ja niiden kautta voimaa jaksamiseen. Helpommin sanottu kuin tehty tietysti, mutta on taatusti yrittämisen arvoista. Ei se ylipaino sun mieltäsi ole saanut rikki ja eikä sen poistuminen sun mieltäsi paranna, vaikka tiedän, että helposti tuollaisessa tilanteessa kaikki kulminoituu siihen. Mutta jos mielesi olisi terve, niin ei ne läskitkään niin haittaisi. Ennen kaikkea kaikesta huolimatta, anna armoa itsellesi

_________________
Yötä aina ikävöin,
vaikka päivän lapsi oon.
Pimeyden laskiessa
kaipaan valoon.
(Mariska)

Nyt oli munkin jo ihan pakko pistää lusikkani soppaan vaikka harvakseltaan täällä kirjoittelen. Luin vähän aikaa sitten mainion kirjan, Kaisa Jaakolan Hormonidieetin http://hormonidieetti.fi/. Suosittelen sitä kaikille ravinnosta kiinnostuneille, vaikka Kaisa ei karppaaja olekaan. Kirjasta saa varmasti ideoita oman olon parantamiseen.

Ssydis
Menin sanattomaksi kun luin näitä kokemuksiasi. Enkä osaa auttaa mutta halata osaan
Että vieläkin

_________________
"Sing, sing blue silver"

Tää kuulostaa kovasti tutulta mutta jotenkin "ravistelee" rajummin, kun kyse ei olekaan omista sanoistani, vaan jonkun toisen elämästä.. Hienoa, että olet sitkeä sissi. Täytyyhän sun olla, kun noin rankkoja asioita olet kokenut. Toivotaan silti, että tilanne helpottuu, toivottavasti pian.

Sehän on yksi netin ehdottomasti hyvistä puolista: täällä on oikeita ihmisiä puhumassa oikeista asioista mutta kukaan ei näe "liian tarkkaan" ja aina voi sulkea koneen, jos kokee jotenkin mokanneensa ihmisten edessä. Kukaan täällä ei tiedä missä asun eikä luultavasti tule oven taakse huutelemaan, vaikka sanoisin täällä miten hölmöjä tahansa.

Tuosta kilpirauhasesta sen verran, että itselleni silmät avaava kokemus oli tämän tekstin lukeminen: http://www.luontaisnetti.fi/index.php?v ... aatoiminta .. Monenlaiset oireet saivat yhteisen selityksen. Vaikka sun kilppari oiskin aivan kunnossa niin kannattaa silti pitää mahdollisena, että masennuksen takana on jokin fyysinen tekijä: se ei ole vain ja ainoastaan mielestä kiinni JA se on korjattavissa. Itse ajattelen niin, että masennus - kuten myös ylimääräiset painokilot! - on päälle liimattu ärsyttävä hidaste ja vaiva, ei siis millään tavalla kiinteä osa itseä. Ei mitään, minkä kautta itsensä voisi määritellä, osa identiteettiä tai mitä lie.

Toivottavasti tuossa oli edes vähän järkeä..

_________________
"Elämänsä pidentämisen koko salaisuus on siinä, että ei lyhennä sitä!" - Ernst von Feuchtersleben

Voih, menin ihan liikkikseen näistä kirjotuksista... Tippa tuli väkisin linssiin lukiessa.

Miikkis kiitos Dörre, jutuissasi on paljonkin järkeä, älä vaan lopeta niiden jankuttamista mulle! Ehkä mä jokupäivä uskonkin vielä itseeni! Ainanälkä, kiitos, luin esittelyn ja vaikuttaa kyllä jopa aika karpilta murkinat, varmasti luen opuksen kun keskittymiseni siihen mahdollisuuden antaa. ...Lokinpoikanen... noi pelkotilat on niin tuttuja... Saan paniikkikohtauksia yhä useammin, onneksi ne ovat toistaiseksi tulleet vain kotona tai mieheni seurassa joka osaa ja tietää miten toimia. Mutta nyt tämän psykoterapian alettua mulla on kummallisia "huimaus"kohtauksia ruvennu tulemaan kun terapeutilta lähden... R-A, mä työnnän pään pensaaseen ennemmin kuin rasitan ketään läheisiäni mun taakoilla...

Toi kilpirauhanen, miten se tutkitaan? Meenkö vaan TK:seen ja sanon että MÄ olen nyt sitä mieltä että se tarttisi tutkia? Kun keväällä se otettiin samalla kun miljoona muutakin testiä joten en tiedä mikä niistä se sitten oli. Suola-arvotkin pitäisi mennä kontroloimaan joten kaipa sen samalla sit sais kilpparinki, psykiatri kun on katsonut kieroon jo aika monesti kun en ole saanut mentyä...

Voiko johtua siitä myös kun mulla on aina kylmä? Vaatteita on paidan päällä 2 kpl hupparia joista toinen vuorellinen. Pitkät kalsarit ja verskat+pitkät polveen asti ulottuvat villasukat norppien sukkien päällä. Ja silti mulla on kylmä.
Salilla kun olin, huomasin etten hikoillut yhtään, mikä on todella outoa kun täysillä kuitenkin tein.

Tietysti mun mieli sotii sitä ajatusta vastaan että tähän löytyisi jokin muu syy kuin minä itse. Samaa hoin itselleni silloin kun selkää tutkittiin että kipu on vain mun korvien välissä mutta sitten kun sieltä tosiaan löytyi rakenteellista vikaa yhtä sun toistakin, olin aivan Ö:nä että vika on siis todellinen eikä mun kuvitelmaa tai huonon lihaskunnon syy.

Sain eilen muuten megakokoisen paniikkikohtauksen kun menin sänkyyn. Äitini oli illalla kahvilla ja toi mukanaan laskiaspullat... Mun itsekuri ei enää toimi laisinkaan, söin pahalla omallatunnolla koko pullan josta seurasi hirveä hiilaripöhömaha joka sänkyyn mennessä nousi painamaan keuhkoja ja kohtaus oli valmis. Juoksin ulos läähättämään ja oksentamaan. En saanut kunnolla henkeä ja pahanolonpaakku rinnassa vain kasvoi. Mieheni, sankarini, oli kanssani kokoajan ja kun sain vihdoin pidettyä lääkkeen sisällä, apu tuli nopeasti. MIKSI minä söin sen pullan kun tiesin ettei siitä hyvä seuraa?!?!?! Muutenkin terapiasta pää ihan tarpeeksi sekaisin ni menen sitten puputtamaan vielä jotain pullaa! Ei kyllä samperi vieköön toistu enää...
Sitten täällä kehtaan vielä valittaa ja te yritätte auttaa ja minä, kuin en arvostaisi sitä laisinkaan, syön pullaa.

Noh, kukas se teistä viisaista sanoikaan että ole itsellesi armollinen... En pysty. Enkä enää syö. Piste.

Ostin nyt apteekista tuollaista Glucosanol-nimistä hiilihydraattien blokkaajaa. Eli pitäisi estää hiilareita imeytymästä osaksi. "Ei vara venettä kaada" vai miten se meni, ajattelin jos tulee vielä sellasia heikkoja pullahetkiä ni saisin ainakin osan hiilistä kuriin.
Onko jollakulla kokemuksia tuotteesta?
Pitäisi 1/3 estää imeytymästä

Ssydis, minä yritän vieroittaa itseäni nettikoukusta, joten en käy täällä kovinkaan usein.

Ïtse olisin varovainen pillereiden kanssa. En oikein usko tuollaisiin.
Kyllä se hiilareiden rajoitus onnistuu muutenkin.

Ymmärrän tuon että ei halua vaivata ketään. Olen samanlainen, mutta pitäisi ajatella myös siten, että minä itse olisin iloinen jos joku kysyisi minulta apua.
Menisin mielelläni kuuntelemaan toisen suruja ja itse asiassa siivoaisinkin mielelläni.

Minulla on 5 lasta ja vasta 5 lapsen kohdalla osasin ottaa äidiltä apua??!! Kun hän tulee kylään, hän alkaa siivoamaan. Ennen aina kielsin ja istutuin takaisin sohvaan. Nyt annan touhuta ja minusta äiti on siitä iloinen
Hän tuntee osallistuvansa ja auttavansa ja minustakin se on ihanaa!! Jaksan itsekkin osallistua ja yhdessä menee kaikki kivemmin.

Joskus avun pyytäminen/salliminen on vain luottamuksen ja rakkauden osoitus.

Jos olet tuolla asenteella, niin voit hyvinkin vähän pyytää apua, koska sinusta ei varmasti tule kenellekkään taakkaa!! Olet tähänkin asti selviytynyt yksin.

Anteeksi, että jankkaan Mutta itse äitinä toivoisin, että lapseni joskus pyytäisi minulta apua!!

_________________




http://karppausjaperhe.blogspot.com/

Ronja-Aliisa, mä teen samaa vieroitushoitoa itse, Ihan joka päivä en täällä(kään) enää käy. Vertaistukea yhtä kaikki vaikka päiviä onin välissä

Koen olevani sinua huonompi koska minulla on vain yksi lapsi enkä siltikään jaksa... 5 lasta, wow! Luokittelen sinut superäidiksi! Kuten omanikin, meitä on kolme ja äiti handlasi kaiken ja aina.

Äitini aika ja energia menee isäni passaamiseen ja töihin, isäni on maailman itsekkäin narsisti, joka ei tee MITÄÄN itse, tuskin pyyhkii enää edes takapuoltaan, lihavuudeltaan kun on niin kankea...

Äitini jaksaa valitettavasti päivitellä aina kaikkea minuun ja meidän elämäämme liittyvää ja varmaankin kuvittelee sen auttavan jotain, olevan jopa "kannustavaa". Enemmän se tuonne laudanrakoon minut ajaa.

Sinulla on ihana äiti kun haluaa pyytteettömästi auttaa, minun taas jaksaa muistuttaa jokaisesta pienestä "myönnytyksen eleestä" jolloin hän on minua auttanut.

Kynnys avun pyytämiseen on mulla todella korkea, paras ystäväni siitä jaksaa(onneksi) aina jankuttaa mutta omilta vanhemmiltani en sitä saa missään muodossa, päinvastoin, arvostelu on ja tulee aina olemaan kovaa. Paras ystäväni on muunmuassa remppaa tehdessämme(joka jatkuu aina vaan) huutanut minulle puhelimessa, johon hyvin harvoin vastaan, että jos saisi minut joskus kiinni hän voisi tulla myös auttamaan vaikken pyydäkkään! Hän tuntee minut niin hyvin, hän on ainut kenen seurassa en häpeä vaikka kämppä on mullinmallin. Ja elämä.

Jotenkin vaan koen olevani hirvittävä taakka kaikille, vedän perheeni tähän suohon kanssani ja etten halua ystäväni elämää rasittaa myös...

Kuulostat loistavalta äidiltä, kuten omasikin, lapsesi tulevat olemaan onnekkaita että heillä on kaltaisesi äiti! Ja tämän sanon mitä vilpittömimmin sydämin

Voi että, kuulostaa taas niin tutulta tuo ajatus
Itselläni oli aivan samanlainen fiilis. Ajattelin olevani kauhea taakka myös miehelleni ja lapsillekin joku muu olisi varmasti paljon parempi äiti. Vaikka puhuin asiasta läheisilleni suht avoimesti, niin melko lailla yksin se suo tuli kuitenkin tarvottua. En usko, että kukaan oikeasti tajusi, miten rikki ja loppu todella olin. Kun kuitenkin pintapuolisesti varmaan näytin ihan ok:lta. Minusta valitettavasti tällaisten asioiden äärellä me olemme lopulta ihan yksin. Vaikka toki toiset voivat olla rinnalla ja auttaa, niin niin raadollista kuin se on, niin yksin sieltä on noustava ja jostain löydettävä se voima sisuksistaan. Ei kukaan muu tätä elämää voi meidän puolestamme elää tai muuttaa asioitamme kuin me itse. Mutta toisaalta siinä se juju piileekin

Vaikka nyt olen tervehtynyt ja kilpparin vajiksen oireet kurissa, niin vuosien suossa tarpominen ja erilaiset epäonnistumiset ovat kyllä jättäneet jälkensä. Pelkään ettei tämä hyvä vointi kestäkään enkä luota itseeni ja kykyihini. Mutta päivä kerrallaan ja kaikkia niitä hyviä asioita elämässäni vaalien

_________________
Yötä aina ikävöin,
vaikka päivän lapsi oon.
Pimeyden laskiessa
kaipaan valoon.
(Mariska)

Lokinpoikanen , Olet käynyt ilmeisen lähellä omaa tilaani, jos et syvemmällä(en kyllä tiedä enää paljoa syvemmästä...) joten kirjoituksesi minulle koskettaa paljon. Pystyn myötäelämään kokemuksesi ja tuntemuksesi, ja tosiaan, yksin täältä kuitenkin täytyy pinnistää vaikka kuilun suuaukolla olisi monta käsiparia vastaan ottamassakin. Luojan kiitos niistä käsipareista! Ne antavat voimia jatkaa ponnisteluja.

Johtuiko sinulla kaikki vain kilpparin vajaatoiminnasta??? Ihmetykseni on äärimmäinen jos näin on!

^En voi tehdä muuta päätelmää kuin sen, että kaikki mielen ongelmatkin johtuivat vajaatoiminnasta, koska nyt niitä ei enää ole. Miten paljon psyykkinen puoli sitten kärsi pelkästä turhautumisestakin ja fyysisistä kivuista ym muista oireista - vaikea sanoa- , mutta nyt kun voinnin kohenemisen myötä jaksan ja haluan tehdä asioita ja jopa ajatuksen juoksukin on parantunut, niin olo on aivan erilainen.

Aiemmin kyselit niistä kilppariarvoista. Arvot joita yleisimmin mitataan ovat TSH (aivolisäkkeen erittämä kilpparia käskyttävä hormoni) ja T4V (kilpirauhanen erittää). Tavallisessa vajiksessa TSH nousee ja T4V laskee. Viitearvot vaihtelevat jonkin verran labroittain. Sitten on niitä muita muotoja, jotka ei näy noissa normikokeissa, vaan vaatii laajemmat verikokeet ja vielä lääkärin, joka tietää niistä
Jos sulla ei ole niitä labratuloksia, niin pyytämällä pitäisi saada tulosteet sieltä.

_________________
Yötä aina ikävöin,
vaikka päivän lapsi oon.
Pimeyden laskiessa
kaipaan valoon.
(Mariska)

Kerroit, että sinulla on aloitettu uusi lääke vuodenvaihteessa. Kerroit myös, että painonnousu alkoi jo ennen sitä. Se miksi paino alkoi nousta saattoi johtua melkein mistä tahansa, mutta tulee kyllä mieleen, että se että paino edelleen nousee tai ei suostu laskemaan menisi sittenkin lääkkeen piikkiin.

Eräs lääke minulla nosti 50kg puolessa vuodessa joskus vuosia sitten ja todellakaan en kyllä tehnyt mitään muutoksia ruokailussa...

Ainakin psykiatrin kanssa voisit keskustella tuosta. Onhan niitä lääkkeitä monenlaisia ja sivuvaikutus se tuokin on, jolloin se ei ehkä ole oikea lääke sinulle.

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wgT5PLd/]

Syyskuussa 2010 / 125kg
Helmikuussa 2011 / 98kg
Toukokuussa 2011 / 85kg
Syyskuussa 2011 / 73kg

Kävin 4 pvä sitten vaa'alla 71,5kg. eilen kävin myös, 73kg...
Miksi miksi miksi se vaan nousee ja tuolla tahdilla!!!

Nouseepa kyllä nopeesti. Vaikuttaisi turvotukselta?
Mutta mikä noin turvottaa??

Olisiko todellakin lääke?

Älä vaivu vielä epätoivoon, vaan yritä jutella lääkärin kanssa, kilpparista ja lääkkeistä ja kaikesta!!

_________________




http://karppausjaperhe.blogspot.com/

Voi R-A kumpa olisikin turvotusta ja osaksi ainakin on, kyllä mä sen tunnen ja nään, hirveän pöhöttynyt olo. Kiitos kun jaksat täällä lohduttaa

Mä olen noita lääkkeitä jos jonkunsortin kokeillu ja vetänyt eikä mistään, vaikka selosteessa lukeekin, ole näin vauhdilla tai paljon paino noussut. Mun täytyy todella ottaa se psykiatrini kanssa puheeksi samoin kuin lähete sinne kilpparitutkimukseen.

Kyllä me mieheni kanssa eilen ihmeteltiin että miten se voi noin nopeasti vielä nousta, mulla se pulla tykytti takaraivossa alituiseen mutta tuskin sekään 1,5 kg painoi...

Mutta kyllä nyt Sydistä viedään kuin litran mittaa, ihan sama mitä teen tai syön, paino vain nousee. Enkä muista koska olisin ollut näin "aktiivinen" päivisin, en nuku enää päikkäreitä pitkin päivää vaan puuhastelen kaikenlaista mm reerasin vanhan "tassujalka"pöydän kuntoon että saimme siitä ruokapöydän ja nyt on projektin alla sermiovien tekoa yläkerran matalaan hukkatilaan eli energiataso on korkeamalla mutta kaloreita ei näy kuluvan...

Se on kuitenkin hyvä, että jaksat enemmän!

Mikähän piru tossa on??

Syötkö paljon maitotuotteita?
nehän toisilla häirittee kovasti!!

Entä jos olet herkkä prodelle? Ja kaikelle sokereita nostattavalle?

Kuule lueppas ajatuksella tämä Riekon juttu.
Hänellä on ollut vaikeuksia painon pudotuksessa ja on löytänyt tällaisesta kuurista avun
viewtopic.php?f=41&t=47510&hilit=+riekon

Moni on papattanut hänelle liian vähästä proteiinista, niin minäkin, mutta toisaalta hänen tyylissä, sitä on JOKA aterialla minimi määrä vähintään ja herkälle liika prodekin aiheuttaa kaikenlaista.

Lue ihmeessä tuo!!! Jos saisit sieltä apua!!

_________________




http://karppausjaperhe.blogspot.com/

Otan osaa myös minä sinun ongelmaasi. Toivottavasti ratkaisu löytyy pian. Lääkkeista kannattaa todella keskustella lääkärisi kanssa.
Mulla kans kun olin löysäkarpannut kylläkin kesällä, mutta syksyllä alkoi paino nousta ja turvotus aivan hirveä. Vaikka söinkin mielestäni kohtuudella, mieluummin vähensin syömisiä. Ok aloin tiukan ketoilun, vähän se rauhoittu. Sitten joulun aikaan söin jokusen joulutortun ja taatelikakkua vähän. Alkoi turvotus ja vatsakivut + painon nousu. Jätin tortut ja kakut ja lopuksi myös mantelileivästä VEHNÄLESEET. SIITÄ ALKOI MUN PAREMPI OLO.

Paino alkanut laskusuunnan ja mikä parasta vatsakivut hävisi, näläntunne/huono olo poistui, turvotus laski erityisesti vatsan alueelta. Yksi ajateltavissa oleva asia olis tuo gluteeni eli kotimaiset viljat. Varmasti kannattais kokeilla täysin viljatonta.

Olen vaan niin innostunut tästä hyvästä olostani kun olen sentään vuosia kärsinyt ertyisesti ylävatsan turvotuksesta ja monenlaisista vatsavaivoista.

Toivottavasti saat avun pikaisesti. Voimia sulle ja halaus.

Varmaan se painonnousu johtuu jollain tavalla lääkkeistä ja stressistä. Minulle kävi vuosia sitten niin, että palasin pitkältä sairaslomalta töihin, ja lihoin 2,5 kuukaudessa 10 kiloa ja sitten vielä seuraavina parin kuukautena 5 kiloa. Enkä varmasti syönyt sen kummemmin kuin ennekään. Lääkityksen annostusta muistaaksen lisättiin jonkin verran silloin.
Kilot lähti vasta, kun silloinen ukko rupesi niin ilkeäksi, että en enää pystynyt oikeastaan syömään ollenkaan.

Tsemppiä vaan sulle kauheesti, ja pyydä ihmisiltä rohkeasti apua. Tiedän, että se on pirun vaikeaa.

_________________
Fyysinen ikä 46 - henkinen ikä 19 - Kylähulluus kunniaan!
Suhina vaan käy, kun menee yli ymmärryksen
carpe diem - karppaajan daimit
.

Sori tämä saivartelu, mutta jos on painon kannalta ihan sama mitä teet tai syöt niin sehän nimenomaan kertoo siitä, miten sun elimistössä kaikki ei toimi kuten pitäis. On pakko olla joku ulkoinen tekijä, joka sotkee (kuten ne lääkkeet) tai joku sisäinen fyysinen asia (kuten kilpirauhanen), joka prakaa. Älä siis soimaa itseäsi - teet jo hurjan paljon oman hyvinvointisi eteen! Pätevää lääkäriä tässä tarvittaisiin. Minäkin voisin suositella tuota Hormonidieetti-kirjaa; se ei ole mikään tiukan tieteellinen julkaisu mutta kiinnostavaa ja aika monipuolista luettavaa. Kilpirauhasesta, suolistovaivoista jne. löytyy toki tietoa muualtakin - luultavasti laajemmin vieläpä. Kirja vaan on ehkä helpommin lähestyttävä kuin epämääräiset nettiartikkelit.

Itsekin syvän masennuksen kokeneena (eikä se ehkä täysin ohi ole vieläkään) haluan muistuttaa: Anna itsesi levätä ja olla "huono" äiti/tytär/puoliso silloin kun tuntuu, että et vaan jaksa ja energiaa ei riitä mihinkään. Et voi pakottaa itseäsi terveeksi. Joskus pitää vain nostaa kädet pystyyn ja todeta että ei, nyt en jaksa, en pysty, haluan vain olla. Uupunut olo ei lähde pois sillä, että ponnistelee vieläkin enemmän. Itsensä syyllistäminen aiheuttaa ylimääräistä pahaa, vielä sen muutenkin masentuneen olon lisäksi. Sellainen ei hyödytä ketään.

Kieltämättä tyhmää kirjoittaa tällaista, kun just tuossa mainitsit, miten energiaa on enemmän. Mikä on tietysti huippu juttu. Toivottavasti tilanne lähtee tästä nyt paranemaan: energiataso pysyy ja mielialakin nousee! Ja paino laskee, pikkuhiljaa. Lopulta se vaatii vain parin pienen palasen loksahtamista kohdilleen, luulen. Sitä odotellessa...

_________________
"Elämänsä pidentämisen koko salaisuus on siinä, että ei lyhennä sitä!" - Ernst von Feuchtersleben

Voi kulta, nuo on molemmat kilpirauhasen vajatoiminnan oireita (samoin kuin liuta muita, jotka olet jo luetellut.) Tarviit siellä terkkarissa lähetteen ainakin seuraaviin: TSH, T4V, T3Vja mielellään vielä vasta-aineet.