En ole osannut tehdä niihin kunnon rasvapolttoa ja käsitellä oikein. Meillä kun ei ole käytetty koskaan rasvapolttoa vaatineita paistinpannuja ja rasvapoltin molemmat vielä aikoinaan, kun mieleni ei ollut vahvimmillaan eikä ollut pitkäjänteisyyttä, ja sittemmin olen elänyt paikassa, jossa niitä ei taaskaan ole, vaan pölyttyvät kämpälläni. Kävin tekemässä niillä ruokaa yhtenä viikonloppuna taannoin ja masennuin äärimmäisesti siitä voin määrästä, mitä tietysti paskasti ja riittämättömästi poltetut pannut vievät, ja silti jäävät kiinni. Siis mua on MASENTANUT ja TURHAUTTANUT tämä homma pitkään, ja pidempään kuin tuon aikaa. Kuten sekin, että luuliemeni olin tehnyt aluksi väärin ja ne maistuivat aivan perseenpaskalle, kun niihin jäi limaisia kudosnesteitä, joita en hoksannut poistaa, kunnes opettelin tekemään ne oikeaoppisesti poistaen aluksi tulevat vaahdot.
Ilmeisesti tämä on oikein ja kunnolla rasvapoltettu hiiliteräspannu:

Mun oma on vain harmaa hämähäkinseittimäisellä mustuudella ja valuraudan kuntoa en edes tarkasti muista.
Eli ne pitää nyt sitten puhdistaa ja uudelleen polttaa ja polttaa useampaan kertaan, jotta ne saa kunnolla pinnoitettua. Mun olisi helpompi poltella ne täällä toisaalla induktioliedellä. Kai niihin nyt tarttuu magneetit kiinni.
Mulla on joitakin händikäppejä ja vasta eilen onnistuin tekemään herkullisella tavalla tomaattista jauhelihakastikettakin, vaikkei sen pitäisi olla mitenkään vaikeaa mutta on vaan puolitoista vuotta tullut tehtyä sellaista, joka ei maistu "oikealta" mutten osannut korjata sitä kunnolliseksi kuin vasta nyt. Oli niin yksinkertainen homma kuin vaihtaa tomaattipyree tomaattimurskaan

Tuolta rasvapolttoajalta on äärimmäisen epäonnistunut munavoikokeilukin, mikä jätti pelon munavoin tekemistä kohtaan. Tein kuukausi sitten kuitenkin uuden satsin ja sain siitä hyvänmakuista ja -rakenteista. Ja voi helvetti niitä alkuaikojen keittoja tai lihojen mureuttamisia uunissa...