Perjantaina kävin taas ostamassa ruokaa viikonlopuksi, kuten moni muukin. Perjantaina onkin ihan mielenkiintoista "kytätä", tai siis kyttäämättäkin näkee miten viikonloppuun varaudutaan. Limua, sipsejä, valmisruokia.
Ilahduttava poikkeus oli isä kahden pienen lapsen kanssa, joilla oli kärryssään rehtiä ruokaa: kasviksia, maitoa, lihaa, voita... Eivät välttämättä karppaajia olleet, maito oli kevytmaitoa, mutta joka tapauksessa sata kertaa terveellisempää kuin ne liian monet, jotka näyttivät suunnittelevan elävänsä (*) viikonlopun pakastepizzalla, limpparilla ja karkilla.
Omakin kärryni kalpeni siinä kakkoseksi, olihan minulla pino voita ja kuohukermaa, kermajuustoa, täysmaitoa ja meetvurstia, mutta myös rasvatonta ja kevytmaitoa ja leipää ja jauhoja ja hedelmiä, meillä kun on perheessä kaikenruokavalioisia... Älkää vaan kytätkö minun koriani, joskus ihan hävettää se rasvaton maito

Ja kasviksia ei tällä kertaa ollut paljoakaan, kun niitä oli jo kotona.
Edelläni työikäinen nainen osti valmisruuan, paistopistesämpylän ja jotain maustettua rahkajugurttia. Eväät ilmeisesti. Täysi vapaus hänelle siihen, mutta itse mietin että kyllä olisi sellaisen lounaan jälkeen tahmea olo, väsymys ja kohta taas nälkä. En ole oikein vielä päässyt selville, pärjäävätkö jotkut todella niillä hiilarilounailla oikeasti reippaina ja virkeinä.
Useamman kerran olen kohdannut kaupassamme vanhemman herrasmiehen, joka ostaa oikein esimerkillisen virallisterveellistä ruokaa. Rasvatonta rahkaa, rasvatonta maitoa, kasviksia, täysjyväleipää ja kasvirasvalevitettä. Hän on oikein hyväkuntoisen näköinen, hoikka ja ryhdikäs, aivan valkotukkainen, mutta hyvin säilyneen näköinen. Voi hyvin kuvitella, että hän harrastaa juoksua. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?
(*) "näyttivät suunnittelevan elävänsä" - kai tuo on oikein? Ymmärrän hyvin, miksi suomea pidetään yhtenä vaikeimmista kielistä...