karppaus.infon arkistoitu foorumi

Jos yksikin kohta mättää, on parempi jättää syömättä.

Kirjan mukana kantamisessa on kuitenkin se etu, että kuvauksessa on yleensä kerrottu myös tyypillinen kasvipaikka mahdollisine isäntäkasveineen, samoin kasvutapa, yksittäin vai ryppäinä jne. Tämä tieto menetetään jos sieni kannetaan kotiin tunnistettavaksi, etenkin alkuvaiheessa jos tunnistamista vaativia on useampia. En minäkään vuosiin ole kantanut kirjaa mukana, mutta viisi-kuusi ensimmäistä vuotta se kulki mukana joko kevyessä repussa tai anorakin rintataskussa.

Paras ratkaisu on ostaa maasto-oppaaksi jokin suppea, pienehkö mutta hyvin tehty opus, jossa kaikki kauppasienet ja tärkeimmät myrkylliset, ja sitten kunnon paksu ensyklopedia kotona selailtavaksi.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Sulla Mirka olikin oikein tehokurssi, tuolla konstilla muutamassa päivässä sienet hallussa! Mulle on riittänyt rauhallisempi harrastelu, pari lajia /syksy.

Minusta oli, ja on aina vaan (tosin alkaa olla jo aikalailla hallussa) kiva löytää metsäreissuillaan uusia tuntemattomia. Ne pujahtaa omaan pussiinsa, ja kotona on niin kiva niitä tutkia kirjoista ja kansista.
Minun sieniretkeni ovat yleensä metsäkävelyjä, jolloin en kanniskele mitään ylimääräistä mukanani. Enkä koskaan poimi syötäväksi ekalla kertaa tuntematonta sientä. Valkoisia sieniä en kerää periaatteessa ollenkan, turha ottaa riskiä valkokärpässienestä joka TAPPAA!

On myös hyödyllistä lukea ja opiskella kunnolla sienikirjasta sienten lajeista ja rakenteista kotona jo ennen metsälle menoa ja yrittää seuraavalla reissulla etsiä sitten jotain tiettyjä herkullisia kauppasieniä/ kolmentähden sieniä.

Sienestys on vaan niin hirmu hauskaa. Etsit ja etsit ja yhtä äkkiä siinä saattaa olla yksi herkullinen kaveri ja pian ympäriltä putkahtelee lisää. Jotenkin tässä hommassa on sellainen alkukantainen metsästysvietti vallalla!

Just näin. Venäläisen sanonnan mukaan sienestys on kolmas metsästys (eka riista, toinen kala).

-Joo tekniikoita on toki erilaisia tarpeen mukaan. Ihan ekana on opeteltava perus käsitteet, kuten lakki, tuppi, rengas, johteiset tai kolotyviset heltat, pillit jne. Sitten metsätyypit. Ite alkuaikoina kertasin kaikki keskeiset ruokasienet läpi takaraivoon heti kesälomalla. Siitä on se etu, että eri sienivuodet vaihtelevat tavattomasti. Yhtenä vuonna et löydä tatin tattia, mutta joka paikka kasvaakin kehnäsientä tai nuorta limanuljaskaa (erinomaisia ruokasieniä). Silloin on sääli jos et pääse metsässä tarkistamaan oliko se sieni ihan oikeasti kehnäsieni vai sittenkin monivyöseitikki (no syötävä sekin). Joko raahaat turhaa tavaraa kotiin tai menetät sadon. Kumpaankin verrattuna sienikirja on hauskempi. Painaakin taatusti vähemmän kun kaksi ämpärillistä väärää sientä.

Tähän vaikutti sekin, että opetteluvaiheessa asuin Helsingin kantakaupungissa, joten sienimetsään ei päässyt ihan tuosta noin vain. Vaati siis käytännössä vapaan viikonlopun mieluiten ilman sadetta. Yleensä meillä oli mukana myös vesipullo, trangia (retkikeitin), makuualusta ja lounaseväät, kartat ja kompassit, sadevarusteet jne, joten ei se maasto-opas siinä paljoa tuntunut. Ihan erilainen tilanne on, jos vain pistäytyy keräämään oman pihan lähettyviltä.

(Noita valtion metsiä kun harrastimme Sipoossa, mies alokkaana armeijamarssilla sitten neuvoikin koko joukkueen takaisin kartalle... vähän tuttu mesta... )

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Siis selvennykseksi: sienilajeja kasvaa Suomessa tuhansittain, syötäviä on satoja. Niistä tärkeimpiä eli kauppasieniä on vain pari kymmentä. Niiden opettelu ei todellakaan ole paha rasti kun vain saa ne peruskäsitteet ensin opeteltua. Ja sitten kun sienen on kerran tunnistanut livenä, sen tuntee jo kaukaa.

Ihan hyvä sivusto aloittaa, klikkaamalla tekstikuvaus:
https://www-hotel1.it.helsinki.fi/~ekuv ... 683&pcat=6

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Tämän selittää tämä:



Mun ensimmäisiä selkeitä muistoja mun isästä (RIP) on se, että käveltiin hänen kanssaan peräkanaa kotiin metsäpolkua pitkin. Isä edellä - hänellä musta tikkitakki hihoista solmittuna säkkinä täytettynä sekalaisilla sienillä. Minä perässä: kannoin kaksin käsin isän vilsaa, joka oli täynnä lampaankääpiä. Luulen, että siitä aikaa himpun verran yli 40 vuotta ja sittemmin isä kyllä ennätti opettaa minua sienestyksen saloihin. Kaikki mun sisaruksetkin tykkäävät nykyisin sienestämisestä (paitsi se asfaltti-ruusuksi kutsuttu veli, joka kyllä syö sieniä suurella ruokahalulla). Tämä tapahtui siis Savossa.

Tällä hetkellä on hauskaa se, että melkein kaikki seutukunnan alkuasukkaat pitävät sieniä "porojen ruokana" eivätkä suostu edes niitä maistamaan - meille muille jää näinollen enemmän poimittavaa. Huono puoli on se, että täältä ei löydy kuin satunnaisesti monia lajeja, joita oli tottunut poimimaan siellä etelämmässä.

_________________
Tuli tuoksuu hyvältä... ja makuasioista voi kiistellä.

Kaikki varmaankin tuntevat taka-alalla olevat, mutta ken tietää mikä sieni etualalla komeilee?

_________________
viewtopic.php?f=11&t=25856

viewtopic.php?f=11&t=62947&start=1485


Fac ut vivas.

Etäisesti tuli mieleen leijonan kynsimä tatti, jota on nirhattu villalangalla kurkusta jo varhaisesta kasvuiästä alkaen.
Siis sama metodi kuin niillä, jotka ripustelevat pulloja vaikkapa päärynäpuussa oleviin raakileisiin, jotta päärynät ovat sitten aikuisiksi kasvaneina valmiina pullossa, kun alko kaadetaan niskaan - hieno tekniikka.

Mustepulloltakin tuo vaikuttaa....

_________________
Tuli tuoksuu hyvältä... ja makuasioista voi kiistellä.

Suomenkielistä nimeä en muista mutta luulisin sen olen Geastrum pectinatum eli ruotsiksi Kam jordstjärna. Anteeksi kun nuo suomalaiset nimet häipyy, olen jo niin kauan täällä sienestänyt.
Hesassa asuessa oli paras sienimetsäni Mustikkamaa, sieltä löytyi kanttarellejakin melkoisesti. Mutta siitä nyt aikaa---

_________________
Karppausta v 2008 keväästä Heikkilän ketoruokavalion ja Annikan LCHF tyyliin.
LCHF ruokavalio(kin) toimii vain jos sitä noudattaa.
Old lives matter.

Juhuu, maatähti se on suomeksikin! G. pectinatuma on uurremaatähti, joka on hiukan eri näköinen. Minun kuvassani harmahtavampi, ja ne uurteet eivät näy ainakaan tuossa kuvassa. Voisin katsoa Phillipsistä. (Roger Phillips: Suuri sienikirja [WSOY] on se meidän ensyklopedia joka EI lähde maastoon.)

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Maatähtihän se, kasvaa joka vuosi aina samalla paikalla. Ei ole ihan yleisimpiä sieniämme tämä tähtönen.

_________________
viewtopic.php?f=11&t=25856

viewtopic.php?f=11&t=62947&start=1485


Fac ut vivas.

Me törmäsimme muistiinpanon mukaan Salmin ulkoilualueella 1993 näköjään hyvin samannäköiseen, ja päättelimme että olisi neulasmaatähti G. guadrifidum. Se on ilmeisesti toiseksi yleisin maatähti täällä uurremaatähden jälkeen. Uurremaatähden liuskat ovat vaaleammat, pallon alla oleva "kaula" ohut ja pitkä, ja pallo vaalean harmaa. Myös tuo kuvassa oleva muistuttaa minusta enemmän sitä.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Ei ole minun maisemistani maatähteä löytynyt koskaan. Se vaan on niin ihanan näköinen, että haluaisin luonnosta löytää, mielestäni omenapiirakkaa muistuttaa.

Likka tuli eilen Saarenmaalta ja roudas mukanaan meille 10 l suppilovahveroita. Itselleen olivat jättäneet samanlaisen satsin. Erikoista oli niitten loistavan oranssisetvarret. Metsät kuulemma siellä niin täynnä niitä, ettei tallomatta pystynyt kulkemaan.

_________________

aloitus 21.6.2010

Kuulostaa mahtavalta, ja tuo voi viitata siihen, että kohta on suppilovahverot täällä Suomessakin!

Herkkutatteja tänään kymmenen litran ämpärillinen, puhtaita, kauniita ja
pulleita, lisäksi pari litraa kanttarelleja!
Ilma raikas ja kuulas, mikä oli ollessa metsässä, ei haitannut sekään,
että hirvikärpäset vauhdissa ja päästäni napsin niitä vähän väliä!
Tiheällä kammalla vetelen sitten myöhemmin, nyt hehkuttelen saaliini
loisteessa

_________________
Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa ja miksi mennä merta edemmäksi kalaan.

No niin, sienet pilkoin kattilaan poistaakseni nesteet, ihan mukavasti
saan niitä pakkaseen, useamman ison rasian!

Kaunein sieni mielestäni on samettijalka, sammaleisen kannon päällä
seisova sieni upean jalan kera on uljas näky.
Siinä jää toiseksi ihmisten tekeleet, jos sametista puhutaan.
Toinen on suomuorakas, joka tuo aina mieleeni kyykäärmeen!

Tänä vuonna metsissä on ollut tosi paljon valkoisia kärpässieniä ja
ruskokärpässieniä, pienistä golfpallon näköisistä isoihin, joissa suuret
valkoiset jätelaikut.
Myös valevahveroita näkyy kaikkialla.
Tänään olisi ollut tarjolla limanuljaskoita, mutta sieniveitsi jäi kotiin
enkä voinut niitä nylkeä.
Haperoita ja rouskuja pilvin pimein, mutta kun silmäni haahuilivat
ainoastaan herkkutattien perään, niin jäi keräämättä.
Eikä ämpäriin olisi enää mahtunut, kanttarellitkin keräsin autossani
olevaan makuupussin suojaan, onneksi oli makuupussi mukana

Niin, sitä piti vielä ihmetellä, kun punaisia kärpässieniä en ole
montaakaan nähnyt, minne lie kadonneet aapiskirjan syksyosaston
sienet???

_________________
Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa ja miksi mennä merta edemmäksi kalaan.

Anteeksi, sienihulluna olen täällä taas!
Huomenna otan sieniveitsen mukaan, sillä voitatteja haluan ja niitä
on paikassa kuin paikassa.
Aromi on nimensä mukainen ja yleensä tällaisenä syksynä ovat täysin
madottomia ja puhtaita.
Nyt odotan vain pientä yöpakkasta, että vahakkaat ja valmuskat viitsisivät
nostaa lakkinsa maasta.
Toissa vuonna oli samankaltainen syksy ja mustavahakkaat olivat
poikkeuksellisen satoisia ja puhtaita.
Ehkä orakkaita ja lampaankääpiäkin ilmestyy, vielä en ole niitä runsaina
määrinä nähnyt, joskus lampaankääpiä on ollut yli oman tarpeen enkä
ole viitsinyt niitä kerätä, kun muitakin hyviä sieniä on ollut riittävästi!
No, tämä tästä taas...

_________________
Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa ja miksi mennä merta edemmäksi kalaan.

Prkl!
Yhden ainoota suppilovahveron lastakaan en ole vielä nähnyt, tulevat
sitten kun tulevat.

_________________
Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa ja miksi mennä merta edemmäksi kalaan.

Mulla on yks vakipaikka suppiksille, meen huomenna toljottaan oisko jo. Rouskuja tää tahtois kovasti kun on suolasieninainen

_________________
Hullu se o, ei sen kaa voi olla!

Niitä kyllä löytyy Madwoman!

_________________
Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa ja miksi mennä merta edemmäksi kalaan.