Alle 20-v. minulta leikattiin yksi iso sappikivi siihen aikaan suuressa leikkauksessa.
Sitä ennen syömiseni olivat lähinnä läskitirriä ja pottua.
Ollessani 10-v. vaihdettiin voi margariiniksi, koska äidille nousi patteja naamaan. Puhun nyt ajoista ennen 70-lukua.
Eläessäni sittemmin omaa elämääni minusta tuli ns. rasvakammoinen. Sain edelleen sappikohtauksia, jos olin syönyt jotain, missä oli rasvaa, lähinnä kermaa ja voita. (Yhdistettynä tietysti johonkin hiilariin, enkä puhu kasviksista)
Muutama vuosi sitten aloin saamaan kummallisia heikotuskohtauksia. Ne tulivat alle minuutissa ja oli pakko käydä maaten, ettei taju lähde. Kun söin jotain, tilanne parani.
Nuo kohtaukset tihentyivät viime kevääseen mennessä siten, että oli pakko pistää jotain suuhun lähes tunnin välein, ettei tule tuollaista oloa.
Nyt olen pähkäillyt lukuisten tutkimusten jälkeen, kun vikaa ei ole löydetty, että olenkohan itse aiheuttanut tuolla rasvattomuudella nämä rajut verensokerin heittelyt eli tuon liiallisen insuliini-tuotannon aina kun syön jotain hiilaripitoista??
Kävin äsken syömässä lihapataa ja ihania rapeita vihanneksia sekä salaatteja. Silti nyt haukotuttaa ja tärisyttää.
Näinköhän meikäläisen insuliinit reagoivat jo pelkkään lihaan ja vihanneksiin liialla tuotannolla?
Olen karpannut puoli vuotta ja kaikenkaikkiaan olo on parantunut mahtavasti verrattuna sitä edeltäneeseen aikaan. Kuitenkin pelottaa tuo insuliinihyöky joka aterian jälkeen...
No, meikäläinen on mestari suurentelemaan asioita, mutta näitä sivuja lukiessa tulee helposti mieleen rasvattomuuden haitat.
Tuli tässä mieleen työkaveri, joka vuosia sitten mainosti, että ihmisen PITÄÄ saada ainakin yksi ruokalusikallinen VOITA päivässä!! Minä olin kauhuissani mokomasta väitteestä.
Tästä voi päätellä, kuinka paljon välttelin kaikkia rasvoja...
