Kyllä kalorit jäävät juhlissa vähiin jos pöydästä ei löydy mitään sopivaa. Kakkuja ja pikkuleipiä oli ainakin se perinteinen 7 sorttia. Kaavin voileipäkakun pinnasta pari teelusikallista kevytjuustolevitettä ja annoin leipäosion miehelleni. Kukaan ei ihmetellyt asiaa kun sain lautaseni käytetyn näköiseksi. Olin valmistautunut etukäteen syömällä kotona riittävästi, joten oikein hauskaa oli eikä nälkäkään vaivannut.
Tapasin siellä myös tyytyväisen tuttavan, joka oli aloittanut hiljattain. Kiva kun porukka lisääntyy!
) ja lisukkeena oli vielä kaupasta ostettuja mitä-lie-pikkuleipiä. Kaikissa tietysti vehnäjauhoja mielin määrin. Tuskissani otin palasen kinkkupiirakkaa (käsky kävi että joka sorttia on maistettava 
), vaikka en kuukausiin ole koskenut muihin kuin soija- ja mantelijauhoihin.
Kiva kun te muut teette nuo kokeilut, itse en ole vielä kertaakaan uskaltanut - eikä sen puoleen ole tehnyt mielikään. Eilenkin kuuntelin vienosti hymyillen muiden valituksia ähkystä olostaan monen sortin viljaleipomusten jälkeen sekä vaikeuksistaan kohtuullistaa makean syöntiä ylipäätään.
