Pähkinänkuoressa tämä homma:
- kaikki ihmiskehon toiminnot ovat yhteydessä toisiinsa
- yhden osan epätasapaino synnyttää toisen epätasapainon
- suurin syy hormonaalisiin epätasapainoihin on liiallinen jalostettujen hiilihydraattien syöminen (S. käyttää termiä man-made)
- epäterveellinen ruokavalio ja elämäntavat aiheuttavat ikääntyvien rappeutumissairaudet, ei perimä.
Ensin on tutkittava, mihin metaboliseen kategoriaan kuuluu:
1. Insuliinisensitiivinen, jonka lisämunuaiset toimivat terveesti (siis tuottavat mm. adrenaliinia)
2. Insuliinisensitiivinen, jolla on häiriintynyt lisämunuaisten toiminta
3. Insuliiniresistentti, jolla terveesti toimivat lisämunuaiset ja
4. Insuliiniresistentti, jolla häiriintynyt lisämunuaisten toiminta.
Tämä viimeksi mainittu ryhmä on hankalin parannettava, koska siihen kuuluvat ovat tuhonneet hormoonibalanssissa low cal-low fat-dieeteillä, roskaruualla, liiallisella stressillä, tupakalla, viinalla, huumeilla ja/tai liiallisella treenaamisella. Sen mihin ryhmään kuuluu voi testata lääkärillä tai yrittää päätellä, kuten itse olen tehnyt. Kuvittelin kuuluvani ryhmään 3, huomasin ajan mittaan kuuluneeni ryhmään 4...
Tämä jako siis kuvaa sitä, miten pahaa tuhoa olet elimistösi hormonitoiminnalle tehnyt. Tuhoa lähdetään korjaamaan:
1. ravitsemuksella
2. stressin hoidolla
3. cross-training harjoituksilla (eli nää on vähän liian kepeitä mulle)
4. eliminoimalla huumeet ja stimulantit (tässä paha pappi saarnaa: juon kahvia ja viiniä )
5. Näihin S. lisää vielä hormoniterapian, mikäli tarpeellista. Hänhän on siis endokrinologi, hormoneihin erikoistunut lääkäri.
S. Principle poikkeaa kolmessa kohdassa muista alakarppimetodeista (tietääkseni). Ensinnäkin hän lähtee siitä, että ihmisen on parannuttava laihtuakseen, ei laihduttava parantuakseen. (tämä muuten tekee systeemistä kärsivällisyyttä vaativan, koska hormonitasapainon parantuminen vie aikansa). Toisekseen hänen mukaansa KOSKAAN ei pidä syödä jotakin ravintoainetta esim. proteiineja yksinään. Eikä koskaan hiilareita vähemmän kuin 7,5g (näitä ei pidä ottaa niin pipetintarkasti, hän antaa han hyviä nyrkkisääntöjä hiilarimääristä, ne oppii arvioimaan hyvin nopeasti) ja päivittäin pitäisi nauttia hiilareita oman metabolian ja aktiivisuuden mukaan. Siis ryhmä 4. rajoittaa niitä kaikkein eniten, mutta hekin syövät noin 60 g /pv. Aktiivisesti ja rankasti urheilevat saattavat syödä jopa 175 g. Tässähän ollaan jo siinä paljon puhutussa mediumkarpissa

... Kolmas poikkeavuus on kielteinen suhtautuminen ketoosiin. Se lähtee siitä, että hän pitää ketoosia hormonitoiminnan epätasapainon tilana.
S:n ensimmäisessä kirjassa on kerrottu ihmisen biokemian ja hormonitoiminnan lainalaisuudet. Siksi se on hyvä perusopas kaikille alakarpeille. Toisessa kirjassa on sitten enemmän noitten eri ryhmien ruokavalio- ja "elämäntapa"opastusta.