karppaus.infon arkistoitu foorumi

Kiitos kaikille palstalaisille asiallisena pysyneestä keskustelusta ja kannustavasta asenteesta!

Minun täytyy valitettavasti tunnustaa, että olen drop-out alakarppi. Paino ei pudonnut enää, motivaatio hävisi ja nyt syön "normaalisti", eli mukaanlukien pastaa, jäätelöä ja rapeakuorista leipää. Myös vähän namia (vaikka en mikään karkkiaddikti ole koskaan ollutkaan).

Aloitin viime kesänä kun painoindeksi kohosi kohti 30:tä. Pituus 165, paino 82. Olen aina ollut vähän ylipainoinen, en ole jojottelija vaan yli- ja normaalipainon kaudet ovat olleet pitempiä, paino on ollut normaali opiskeluajan alussa ja sitten olen noussutta painoa muutaman kerran pudottanut.

Viime kesänä viimeinen niitti oli kun näin itseni peilistä kuumana kesäpäivänä Prismassa enkä heti tajunnut että se olin minä: läski! Argh! Vihoviimeinen potku oli Stockan alusvaateosaston hyvin valaistu sovituskoppi, jossa on peilit joista näkee itsensä myös sivulta ja takaa (suosittelen shokkihoidoksi kenelle tahansa! sovitettavaksi kauniit ranskalaiset alusvaatteet tai bikinit! .

Elokuussa starttasin atkinsilla, tiesin jo entuudestaan mistä on kyse ja luin sen uuden kirjan. Pikkuhiljaa olin ketoosissa ja elo-marraskuun aikana paino putosi 76:een. Ihan hyvä. Tietoisesti pidin joulutauon: itsenäisyyspäivän tienoilla matkoilla, joulusapuskat jne. Jatkoin loppiaisen jälkeen, lähtöpaino 76.

Sitten ei tapahtunutkaan mitään! Tammi-helmikuun olin ketoosissa, kokeilin jopa viiden päivän rasvapaastoa. Matalimmillaan vaaka näytti himpun verran alle 75. Maaliskuussa söin alakarpisti, mutta en pitänyt itseäni ketoosissa. Huhtikuu taas atkinsin oppien mukaan ja ketostixit punaisella. Sitten alkoi kypsyttää: paino 76.

Toukokuun alkupuolelta lähtien olen syönyt enemmän tai vähemmän alakarpisti, nyt en ollenkaan. Jätski maistuu! Paino piirun päälle 76. En enää JAKSA valita ruokapaikkaa sen mukaan, voiko siellä syödä alakarpisti vai ei, kyllästyttää miettiä, miten paljon missäkin on hiilareita, otan mielelläni tuoretta leipää jos sitä on tarjolla.

Hassua, atkinsin pitäminen oli helppoa kun siihen pääsi kiinni ja olo oli aivan mainio: ei ilmavaivoja, verensokeri pysyi tasaisena. Kovin paljon ei edes tarvinnut muille selitellä kun ihmiset tiesivät että "sulla on se ihme dieetti". Kokonaiskolesteroli laski 5,6:sta 4,8:aan. Mutta silti.

Vielä olisi pudotettavaa, se tuntuu ja näkyy peilissä. Mutta kun motivaatiota ei ole! Siis hyvä olo on ihan hieno juttu, mutta kuitenkin dieetin ensisijainen tavoite olisi päästä näistä läskeistä eroon! Ja kun sitä ei tapahtunut vaan kilot ja sentit jumittaa samassa vaikka mitä tekee, ei enää viitsi eikä jaksa. Kiitokset kaikille jotka lohduttivat, kun tuskailin jumitusta!

Täytyy nyt vähän miettiä, mitä tästä eteenpäin. Onko muilla ollut motivaatio hukassa?

_________________
Vanha aktivisti täällä 2004-2005, sittemmin katosi motivaatio kun paino ei alakarppaamalla pudonnut. Ja nythän se on sitten noussut. Uusi yritys!
- EAT MEAT, NOT WHEAT -

Kyllä tässä motivaatio on vähän hukassa minullakin. Olen vähentänyt roimasti syömisiäni siitä mitä ensimmäisellä viikolla (siis silloin en laihtunut). Nyt on varsinaisesti menossa kolmas viikko. Olo on kohtalainen ja vatsakin (onneksi) toimii. Vähän vain arveluttaa tuo painonpudotuspuoli. Minun olisi pakko laihtua. Polvet jo natisevat portaissa...

Siis tarkoituksenani oli sanoa, että ymmärrän hyvin tunteesi. Toivottavasti menestyt jatkossa painonpudotuksessa tällä tai jollain muulla keinolla!

Itsellä ei tuollaista varsinaista "motivaatiokatoa" ole ollut, mutta lähtökohtana olikin enemmän terveydelliset ja toissijaisena painonpudotus.
En ruvennutkaan rajoittamaan hiilaraiden määrää vaan keskityin enemmänkin laatuun.
Tämä oli, ja on, ollut helppoa vaikka alussa epäilinkin että en pysty pysymään erossa pullasta ja suklaasta. Pullaa en ole alkuaoikojen jälkeen kaivannut, suklaan vaihdoin Marabou Premium Dark (70% kaakao).
Paino putosi tuolla systeemillä hyvin ja nyt on sitten tehty erilaisa testejä mitä voi syödä ja nytkyisin mitä voi syödä minkäkin kanssa: alkaa Montyn prinsiipit saada kokemusperäistä tukea, vaikka teorian selvitys onkin hieman selvityksen alla.

Joo tästä haluisin tosiaan tietää kanssa. Itelläni nimittäin melkein samat mitat ja nyt näyttäis tosiaan siltä, että ei paino tahdo pudota alle 78:n näin kolmannen viikon aikana. Eli mikä mättää? Joka paikasta kun saa lukea, että laihduin ekojen viikkojen aikana 5 kiloa tai kolmessa kuukaudessa 22... Itellä ei vaan näy mitään tapahtuvan... Lisäks pännii vääntää sapuskaa joka päivä, kun aikaa siihen ei todellakaan olis (hyviä ideoita tullu, mutta kun esim. isompia annoksia en oikein saa tehtyä kun meitä on kaks syömässä ja keittiökamppeet ei oo mitään suurkeittiön luokkaa).
Enkä myöskään ole varsinaisesti laihduttanut ennen tätä (vaihtanut tuotteet niihin KEVYT-tuotteisiin, en sen enempää).

Ei sellaista "one size fits all" dieettiä ole olemassa. Eikä asiaa tee yhtään helpommaksi se, että toisaalta paino pitäisi saada tippumaan heti ja toisaalta nämä vaihtoehtoiset keinot jäävät pakostakin yrityksen ja erehdyksen kautta opittaviksi, koska yhtä yhteistä linjaa ei ole edes tällä foorumilla - toki ohjeita on, mutta .... Täällä on auttajia ja kokemuksista kertojia, mutta aina kannattaa muistaa, että Aktins sopii monelle muttei kaikille; zone sopii monelle muttei kaikille. Jopa se, mitä itse kukin tarkoittaa atkisilla tai muulla, vaihtelee melkoisesti.

Kun minä vaihdoin zonelle niin kilot suorastaan sulivat pois. Kun mieheni seurasi ja vaihtoi samalle, hän pysyi ensimmäiset 6 kk samoissa kiloissa - mutta koska hänellä ei ylimääräisiä kiloja ollut kuin muutama ja koska vointi oli ilmeisesti muuten ok, hän jatkoi, ja jossain vaiheessa ne kilotkin lähtivät (ja minulle muutama palasikin).

Siinä missä täällä monet palstalaiset laittavat kunnon ruokaa päivittäin, meillä suurin osa aterioista korvataan kiireesti jääkaapista pilkotuilla salaattivihanneksilla ja raejuustolla/kinkku-/juusto-/kalkkunakuutioilla/tonnikalalla ja salaaatinkastikkeella - ja välipalat juustolla & omenoilla sekä jogurtti/pähkinä/mantelilinjalla. Nuoriso suosii edelleen A-nakkeja ja voileipiä, jälkimmäisiä tosin ei aterian kanssa vaan ateriaksi, runsailla juusto-kinkkupäällyksillä. Kaikki tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että perheen ainoana ruoanlaittajana käytän tällä hetkellä selvästi vähemmän aikaa ruoantekoon. Ja koska kaikki tuntuvat näin pysyvän terveinä ja aktiivisina, huolehdin nykyään ruoasta oikeastaan vain sen viikottaisen ryöstökeikan verran. 5-7 kassillista ruokaa riittää nippa nappa viikoksi neljälle, vain kotivarastoja hyödyntävälle ja aikuisen ruokahalulla varustetulle eläjälle. Mutta kukin tulkoon onnelliseksi tavallaan.

Ketoozille: Olemme erilaisia ja hyvä niin. Kun palstaa lukee hiukan tarkemmin, näet että täälläkin on toisen ja kolmannen kerran aloittajia. Hyvä jos joskus löydät tavan, millä itse voit parhaiten - ja jos et, me muut tuskin voimme sitä suoraan kenellekään kehittää. Terveellisintäkin ruokaa voi syödä myös itselleen sopimattomalla tavalla, ja liikaa tai liian vähän - jos nyt jokin ruoka joskus terveellisimmäksi julistetaan. Tai toisin: sopivissa määrissä moni ruoka on terveellistä ja toisin syötynä jopa myrkkyä. (Eipä silti, en edellenkään usko kenenkään tarvitsevan sen enempää puhdistettuja tärkkelyksiä kuin puhdistettuja kasiviöljyjäkään - mutta toiset saattavat sentään sietää niitä kohtuullisen hyvin ...)

terv. els
Ps. Emme elä vain syödäksemme tai edes laihtuaksemme. Emmehän ... ??

Tsemppiä vaan jatkossa ja tervetuloa takaisin sitten jos siltä tuntuu!!

nimim. kolmas kerta toden sanoo

_________________
Entä jos ei edes yritä...

Ei mullakaan ole paino pudonnut mitään 20 kg 4 kuukaudessa kuten jotkut kertovat. 8 kg on hävinnyt 10 kuukaudessa ja trendi on edelleen alaspäin mutta TODELLA hitaasti lähtee. Eikä kysymys ole kohdallani mistään vähäisestä ylipainosta koska vielä on pudotettavaa 20-25 kg.

Olen silti aika tyytyväinen, koska olo on hyvä, ei ole nälkä ja jos repsahtaa, niin se ei tarkoita maailmanlopunkatastrofia vaan sen jälkeen taas jatketaan dieettiä. Aikaisemmilla dieeteillä oli aina nälkä ja kun ikää on karttunut, niin ei ne kilot mihinkään enää lähteneet vaikka kuinka kitkutti.

Mielestäni on loistava saavutus 8 kg ilman nälkää. Ilman dieettiä olisin luultavasti lihonut kilon tai pari ja sitä jatkuisi ja jatkuisi kunnes painaisin 300 kg Nyt olen toiveikas, että kesällä 2005 olen laihtunut toiset 8 kg
jne. Eihän tässä mimtään kiirettä ole.

_________________
Parasta elämässä ovat tukevat ystävät

Juu, Ketoozi, ota rauhallisesti ja muista, että tänne voi aina palata.
Meikäläiselläkin kolmas kerta toden sanoi.
Unohda grammat ja kiellot, mutta älä heitä lasta pesuveden mukana
Kokeile nyt kesällä vaikka sitä, että syöt ns. normaaliruokaa, mutta jos mahdollista, valitse hyviä hiilareita, muista protskut ja vältä makeaa. Se voisi olla avain pysyvään ratkaisuun eikä suistaisi jatkuvaan naposteluun tai hiilariorgioihin.
Nauti kesästä ja pidä itsestäsi huolta!

_________________
"Hiukan liikaa on juuri sopivasti minulle."
Jean Cocteau

Noissa jenkkikeskusteluryhmissä on tullut vastaan ja olen keskustellut naamakkainkin sellaisten henkilöiden kanssa, joilla on kokemusta siitä, että paino jää välillä jumittamaan. Tuntuu tapahtuvan 10 - 15 kilon laihtumisen välein. Joillakin jää jumittamaan kuukaudeksi tai kahdeksikin, ja sitten taas laihtuminen jatkuu.

Joku jenkki kutsui sitä kropan lepäämisvaiheeksi. Kropalle on kuulemma raskasta työtä tämä laihtuminen, joten välillä otetaan tauko.

Onko kenelläkään lisätietoa tästä? Kropan "lepäily" kuullostaa minusta aika ihmeelliseltä selitykseltä, mutta ainakin tuota jumittamista siis tapahtuu ja laihtuminen jatkuu sitten myöhemmin.

Toivottavasti ketoozi jaksaisit vielä yrittää. Mukavaa, että kirjoitit asiasta tälle palstalle, tukea löytyy kyllä.

the Lady

_________________
Vähähiilihydraattista eloa jo vuodesta 2000

Ompas jännä, minulla jumittaa nyt -14 kg kohdalla, vaikka imetän ja olen selvästi ketoosissa koko ajan. Olin ennen raskautta päässyt -16 kg:oon. BMI on nyt 23.0, ja normaalipainossa kai on erityisen sitkeässä kilot. Hyvä kysymys tietysti on, onko mitään syytä pudottaa tästä alas päin enää, irtolöllöä ei liiemmin ole, selluliittia ei myöskään, vaan tasainen rasvakerros ympäri kroppaa. Olen itse asiassa aika hyvän näköinen näin.

Jotenkin ruokahalu vaan kasvaa syödessä (hih, mikä yläkarppaajan tunnuslause!), on jotenkin tottunut siihen että paino laskee ja voi iloita siitä joka viikko. Pöhköä hommaa.

Mutta siis sopii tuohon kilohaarukkaan tämä meikäläisenkin jumitus, vaikka syön juuri kuten laihdutusvaiheessa ennen raskautta, ja imetyksen pitäisi lisätä kulutusta 500 kcal päivässä... eli kyllä kroppa on monimutkaisempi kuin yksinkertaistetut kalorimallit.

Tervetuloa sitten taas takaisin! (=laske tuo kannustavaksi asenteeksi)



Ai Stockalla on alusvaateosastokin.
(Stockan alusvaateosaston vaatteet sopivat minulle viimeksi noin kymmenvuotiaana)



Ei. Pikemminkin into kasvaa koko ajan. On palava kiire päästä läskeistä eroon. Niitä onkin huomattavan paljon.

En paljoa liioittele jos sanon että kun läskit lähtee pois, minä saan takaisin hukassa olleen ihmisarvoni.

Atkins puhuu "termostaatista". Itse asiassa lihoessakin paino jäi jumittamaan tiettyihin kilolukuihin pitkäksi aikaa kunnes taas rupesin lihomaan. Nyt laihduttaessa näkyy jumittavan taas samoissa lukemissa.

Lihoessapa ei vain tule vaakaa tiirattua niin ahkerasti.

Mirka, uskallat siis olla ketoosissa imettäessäsi? Onkohan luumu jo löytänyt tuosta aiheesta mitään?

Aloitin karppaukseni viime kesänä. Tilanteeni on lähestulkoon sama kuin sinulla painoindeksejä myöten. Painoni putosi 4,5 kg ja siihen se jämähti. Siitä huolimatta motivaationi on yllä, sillä alakarppiruoka on mielestäni parempaa kuin riisimössöt ym. . Pullaa ja jätskiä ei tee mieli. Olen miettinyt, mistä kiikastaa, sillä rasvaa riittäisi vielä kropassa kulutettavaksi, mutta stressiä en siitä aio ottaa. Jumitukseni on kestänyt siis jo kuukausia. Mutta positiivisesti ajatellen, eipä ole tullut lisääkään. Monelle voisikin riittää pelkkä painon nousun pysähtyminen.

Ruokaan voisi suhtautua kuten kosmetiikkaan eräässä mainoksessa : "Koska olet sen arvoinen" eli parasta pöytään (eikä mitään hiilaripöperöitä.)

Ahma, otan osaa... Minunkin pitää ajatella positiivisesti: ne pudotetut 6 kg ovat lähteneet pysyvästi, eivätkä tulleet heti takaisin kuten näyttää monilla painonvartijoilla tai ihmedieetillä olleilla tulleen.

Alkupuolella tätä keskustelua toiset puhuivat turhautumisesta kolmen viikon jälkeen. Toivotan tsemppiä ja jaksamista, koska kyllä se siitä. Mutta on raivostuttavaa, kun mitään ei tapahdu neljän kuukauden aikana! Ja ottaa päähän lukea menestystarinoita, kun joku on pudottanut samana aikana 14 kiloa! Tämä on niin kypsää kun koko alkuvuoden (ja viime vuoden loppupuoliskon) on joka päivä ajatellut mitä syö, laittanut pellavaleipäsiä ja mantelikakkaroita ja kaapinut lounaspaikoissa leivitystä kalan päältä pois, laittanut ruokaa ja miettinyt tarkkaan mitä kaupasta ostaa, siis yleisesti ottaen käyttänyt jonkin verran energiaa ja aikaa - eikä paino putoa! Edes kilo kuukaudessa olisi ollut palkitsevaa. Aaaarrrgghh.

_________________
Vanha aktivisti täällä 2004-2005, sittemmin katosi motivaatio kun paino ei alakarppaamalla pudonnut. Ja nythän se on sitten noussut. Uusi yritys!

- EAT MEAT, NOT WHEAT -

Voin kuvitella. Tai en ehkä voikaan, tarkoitan siis että on varmaan raivostuttavaa. Mikähän voisi olla syy? Miten vaaatteet/vyötärö?

Ahma, täällä kohtalotoveri! mulla 6 kk karppausta takana ja menetettyjä kiloja vain 4, jotka lähtivät kaikki 3 ekan viikon aikana. On kyllä motivaatio ollut hukassa moneen otteeseen, mutta usko elää että joku päivä vielä vaaka nytkähtää alas päin. (PAKKOHAN SEN ON) Tämä on kuitenkin helppo tapa pitää paino kurissa, ts. se ei ainakaan nouse eikä tarvi kaloreita laskeskella. Ihmetyttää kyllä, miksi heti paukahti massiivijumitus päälle, vaikka noudattaa ohjeita. KUMMA HOMMA! seuraavaksi tutkin (toivottavasti) miten liikunta vaikuttaa dieettiin. Kevään ajan ollut melko vähäistä liikuntapuoli, jos lomalla jaksaisi taas lenkkipolulle. Tsemppiä kaikille muille jumittajille!

Hitaasti ne on minunkin kilot lähteneet. Joulun aikaan painoin 75 (pituus 162) nyt paino sahaa 70 kieppeissä, välillä kilon alle välillä parikin päälle.

Minulla ainakin on liikunnan vaikutus aivan olennainen eli ilman liikuntaa paino ei kertakaikkiaan laske - ei yhtään, tosin ikääkin on jo päälle neljänkymmenen.

Heikkilää noudatan, maitotuotteista käytän vain juustoja (ja niidenkin määrää yritän hillitä) keinotekoisia makeutusaineita en syö. Kahvia juon aamumukillisen verran. Marjojakin nautin ilman huonoa omaatuntoa.

Se täytyy kyllä sanoa että kroppa on premman muotoinen nykyään vaikka en hoikkeliini olekaan.

Tällä ruokavaliolla kannustaa pysymään myös se että ihottumat ovat lähes kokonaan hävinneet (tulevat ärhäkkänä takaisin jos ei voi valttää vehnästä ja sokeria) samoin inhat finnit nenästä ovat poissa. Vanhaan en aio palata vaikken enää ikinä laihtuisi kiloakaan.

Ystävätär oli vuosi sitten koehenkilö-ryhmässä, missä testattiin erästä uutta laihdutuslääkettä. Hänellä paino jumitti aina välillä pidemmän aikaa joissakin kilomäärissä. Ainakin siellä kerrottiin syyksi se, että paino on aiemmin pysynyt niissä lukemissa jonkin aikaa, ehkä vuoden tai enemmänkin. Mitä pidemmän aikaa paino oli ollut määrätyissä lukemissa, sitä pidemmän aikaa paino myös jumitti samoissa luvuissa laihduttaessa.

Hmm...pitäisikös tästä sitten päätellä että jos on lihonut suhteellisen nopeasti painon ei pitäisi jumitella sitten alaspäin mennessä. Yleensähän ihmiset lihovat juuri suhteellisen hitaasti vuosien myötä, joten paino on pysytellyt varmaankin pitkiä aikoja samoissa lukemissa ennen kuin on lähtenyt nousemaan taas ylöspäin. Onkohan olemassa ns läskimuisti niinkuin on lihasmuisti..