Yes. Nyt on väsymyskausi ohi (ainakin väliaikaisesti).
Kai se niin vaan piti mennä, että rankimman kautta. Nätisti olen viikon elellyt AK:lla ja tänään olen oikein yllättynyt olostani. Päiväunia ei ole tarvinnut lainkaan, kotiaskareitakin tekee melkein mielistään ja olen jopa kokeillut leipasta, jota ei ole tapahtunut ei naismuistiin. Suklaata, pellavaleipäsiä ja suklaakakkua. viimeksi mainittu on vielä uunissa. 
Poika kun maistoi suklaata, yökkäsi lopulta (downin syndroma), ei tykännyt, tyttö ei halunnut edes yrittää. Suklaakakun taikinaa kumpikin maistoi, eikä kumpikaan yökännyt.
Pellavaleipäsestä poika haukkasi kerran, ja laittoi sitten hienotunteisesti pois. Huomasin vasta sitten, että ehkä se olisi tarvinnutkin voita kyytipojaksi. 
Jestas kun on outoa, kun ei silmä luppase, eikä makoilekkaan sohvalla perunaa esittäen. Mutta kuulostellaan ja elellään.
Minulla on 12 ja 14. Mutta heille se makea on must juttu. Pikkuhiljaa parempaan suuntaan varmasti menee heidänkin "ruokintansa". Ovathan saaneet jo paljon useammin esim. kala,liha ja kanaruokia kuin aikaisemmin konsanaan. 