karppaus.infon arkistoitu foorumi

Kiinnostaisi tietää, minkälaisista syistä täällä palstalaiset alakarppaavat.
Itselläni oli aluksi ihan puhtaasti laihdutus tavoitteena, mutta pian huomasin paremman olon muutenkin, terveemmän, virkeämmän, ja nyt tuntuukin, ettei laihdutuksella enää olekaan niin väliä - tosin 5 kg tavoitteena olleesta kymmenestä on jo lähtenytkin. Lopuilla ei ole mitään kiirettä, enkä aio muuttaa omaksuttuja ruokatottumuksia vaikka nuo loput kilot lähtisivätkin. Lisäksi olen tullut paljon tietoisemmaksi monista ravintoasioista, kiitos teidän, olette aivopesseet minutkin luonnonmukaisen, jalostamattoman ruuan ystäväksi

Aluksi laihduttaakseni, nyt hyvän olon vuoksi.

Ensin minäkin puhtaasti laihdutuksen vuoksi, nyt ovat terveydelliset seikatkin mukana. Laihduttaminen on kyllä edelleen ykkönen, elopainoa on sen verran liikaa, 15kg menee muuten rikki näinä päivinä

_________________
Karppaus aloitettu 25.8.2003.

Sain tietää saaneeni kaksoisvoiton: sekä isälläni että äidilläni oli kakkostyypin perinnöllinen diabetes. Itselleni en sitä halunnut. Minä aloin sitä paitsi olla jo niin lihava, että tunsin itseni hyvällä syyllä vammaiseksi.

Nyt olen 18 kg köykäisempi ja Isotar on muuttunut Pienettäreksi. Aivan kuin sinulla, minullakin kiinnostus on siirtynyt varsinaisesta laihduttamisesta terveelliseen elämäntapaan ja sairauksien ehkäisyyn.

Anteeksi, pikainen varmistus, etten kuvittele näkeväni unta.

Siis syömällä laihtuu?

Kyllä, syömällä laihtuu! Olen aikanaan kituuttanut tyyliin pussikeitto + tonnikalapurkki /päivä, ja laihtuuhan sillä, mutta heti kun lisää ruokamäärän normaaliin, kaikki tulee takaisin korkojen kera.
Pitkään aikaan en ole uskaltanut herkutella kuten nyt, gourmetruokia suorastaan, pihvejä kermakastikkeineen ja voissapaistetut kasvislisäkkeet... Ruuan laatu ja maku + nautittavuus ovat vain lisääntyneet - ja paino hiljalleen vaan hilautuu alaspäin.

Itse asiassa myös minä olen kituuttanut, mutta paino on vain jatkuvasti noussut. Kituuttaminen on nimittäin tapahtunut syömällä "terveellisesti ja monipuolisesti". Köyhällä ei ikinä "ollut varaa" syödä kalaa ja lihaa ja sen takia sitten elettiin kasviksilla ja makaronilla. Sitten laihdutin itseni sairaalakuntoon. Tuloksena 500 grammaa pois painosta ja hyponatremia. Kitulaihduttamisella sain verensokerin nollille.

Ajattelin etten minä koskaan voi laihtua ja kokeilin Atkinsia. Nyt on 18 kiloa poissa. Vahtaan silmä kovana elimistön mineraaleja niin ettei pääse puutosta syntymään mistään. Kävin vielä varmemmaksi vakuudeksi lääkärissä veri ja pissakokeissa, missä selvisi, että olen hyvässä kunnossa.

Mitä tulee taloudellisuuteen, niin kituutan yhä edelleen pätkätyöläisenä. Siihen lihaan ja kalaan on varaa kun sitä nyt ei kulu kuitenkaan niin paljon. "Ruokahalu kasvaa syödessä" on hiilarimoskan syöjien sanonta! Nyt kaloreissakin liikun siinä, missä normaalin naisen suositellaan liikkuvan. Kiva olla suositusten mukainen eikä ahmatti!

Minkä ruoka-aineiden saannista tulee erityisesti pitää huolta kun on vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, jotta ei tulisi noita puutoksia. Varsinkaan näin aloittelijana ei välttämättä osaa syödä oikein.

Itse syön myös marjoja jonkin verran ja aamu-palalla täysjyvä leipää (ainakin vielä). Sitten menee reippaasti kasviksia, lihaa. Jonkin verran rahkaa, juustoja, pähkinöitä, maitoa, piimää jne. Sekä voita (voimariinia) ja öljyä. Hedelmää ehkä yhden päivässä tai parissa.

Vanhassa foorumissa oli jotain puhetta joidenkin hivenaineiden puutteesta.

Laihduttaminen ja sairauksien ennalta ehkäiseminen. Ne ovat ehdottomasti tärkeimmät syyt. Toivon lisäksi saavani virkeyttä ja hyvää oloa yleisemminkin.

Minulla tässä laihduttamisessa ei totta tosiaan ole kyseessä mikään kosmeettinen haitta, vaan todella reilusta ylipainosta on puhe. Ruokavalio on vielä vähän hakusessa, mutta sinnikkäästi yritän.

Olen ollut jo pitkän aikaa tyytymätön omaan veltonlaiseen sokerinmussutukseeni ja havainnut kuinka äärettömän väsyneeksi, huonotuuliseksi ja ajoittain tosi apeaksi sokeripiikit ja yleensä hh-sessiot ovat minut saaneet. On tullut tarve jollain lailla saada hallintaan keho raskauden ja alkuhullunmyllyn jälkeen. Poika on nyt kohta 9kk, viihtyy hyvin vielä äidinmaidon parissa joten olen aika 'hyvällä syyllä' antanut itseni syödä , syödä ja syödä. Luin Heikkilän kirjan ja sain jonkinlaisen ahaa! -elämyksen ja päätin kokeilla.
On ollut todella mielenkiintoista koska sain miehen ihan kinuamatta mukaan tähän systeemiin ja monet vaiheet ovat menneet ihan linjassa.
Älytön väsymys on tiessään ja unet tuppaavat katkeamaan aamuyöhön ja energiaa on vaikka muille jakaa - ihanaa!
Tuntuu , että on enemmän henkistä kanttia ja iloa kevyemmästä olotilasta. Maitoa heruu ihan entiseen tahtiin eikä loppua näy - syönhän todella hyvin nykyään .
Ei ole motivaatiovaikeuksia kun on alkuun päässyt ja tuntee kuinka voimat palaavat eikä yöherätyksetkään rassaa juuri ollenkaan!

Mulla on tärkein syy ollut laihtumisen lisäksi ahmimishäiriön hoitaminen pois päiväjärjestyksestä ja menestyksekkäästi on alakarppi toiminut Laihtumisen motiiveina on lähinnä tuleva suvunjatkaminen sekä sukurasitteiden ehkäisy.

_________________
Entä jos ei edes yritä...

Oletko huomannut tämän toimivan myös ahmimishäiriöön?

Itse olen kärsinyt pahemmanlaatuisesta bulimiasta ja sillä olen saanut elopainoni tähtitieteelliseksi. Olen saanut ongelman jotenkin aisoihin, mutta tavalliset laihikset, pussikuurit jne. laukaisevat sen välittömästi. Sitten alkaa se tavaton ruokaruletti.

Mä kärsin ahmimis häiriöistä, tosin onneksi en kauheen rajuna...Mutta ihan tarpeeksi kummiskin ja se näkyy myös vartalossa.

Toivottavasti tästä karppailusta siihenkin apua:)

Niin kyllä tällä systeemillä ainakin saa syödä vatsan täyteen, eikä nälkä vaivaa. Mieliteot ovatkin sitten toinen juttu. Toisinaan tulee raotettua jääkaapin ovea muutenkin kuin vain ruoka-aikoina. Sieltä hupenee suuhun juustosiivu jos toinenkin.

Hyvä puoli asiassa on se, että kun tämä syöminen on sallittua, niin kaippa se jossainmäärin auttaa siihen ahmimishäiriöönkin. Täytyy vain valita ruuat oikein.

Tämän puolentoista viikon aikana minulla itselläni ei kyllä ole ollut yhtään ahmiskohtausta. Ilmeisesti riittävän "tuhti" ravinto pitää moisen poissa.

Ahminishäiriöönpä nimenomaan! Itselläni tuota painoa löytyy vielä 134kg ja vajaa vuosi takaperin lähdin liikkeelle 158 kilosta jotka olin kerännyt järjettömällä ahmimisella. Uskoisin että alakarppaamisesta on apua myös bulimiaan koska syöminen ei aiheuta morkkiksia vaikka ahtaisit miten suuret kasat voissa lillutettuja herkkuja ja kermavaahtoa suuhusi. Tälläinen syöminen ei tietenkään kuulu päivittäiseen ruokailuun koska se ei ole järkevää, mutta eipä siitä haittaakaan ole jos joskus tekee mieli porsastella. Porsastelun seurauksena paino ei nouse eikä olokaan ole yhtään ällö ja turvonnut koska ei sitä loppupeleissä pysty syömään sellaisia määriä kuin hiilari orgioissa..

Hiilari repsahdukset aiheuttaa minulla edelleen ahmimista ja sellaista järjetöntä "nyt sitten syön kaiken mitä eteen tulee"-oiretta. Toisaalta repsahdusten jälkeen on helppo palata takaisin ruotuun, mutta pikkuhiljaa sitä tulee liian itsevarmaksi ettei tässä kuinkaan käy jos taas tänään vähän.... Olen itse juuri siinä tilassa, että nyt tarvittiin jo miehen tukea, etten taas sortunut suklaaseen eilen vaikka keskiviikkona juuri tuli syötyä täytskäriä kummitytön nimppareilla ja meno jatkui iltaan saakka... Ihmisen mieli on niin hassu, kun sitä itselleen uskottelee, että kyllähän sinä nyt voit vähän namia.... ihan niin kuin aku ankalla se piru istuu olkapäällä ja supsuttaa korvaan!

Että tällänen purkaus ja mitä tästä opimme: kun pirulle antaa pikkusormen se vie koko käden...

_________________
Entä jos ei edes yritä...

Morrigan edellinen tekstisi olisi voinut olla juuri kuin minun suustani!!!!

On kyllä niin tuttua juttua. Samassa sarjassa taidetaan painia painonkin suhteen. Todella lohduttavaa kuulla, että sinulla tämä on auttanut noin hyvin. Siitä saan uskoa omiin ponnisteluihini! Onnea vaan jatkossakin!

Kiva kulla että meitä pitkän matkan tiputtajia on kasvava joukko (vaikka ei se niin hyvä kyllä ole...) No kuitenkin vertaistuki samoissa läski määrissä painivien kanssa on mulle ainakin tärkeetä, koska matka on oikeesti pitkä ja sitä on mukavampi talsia, kun voi vähän verrata miten itsellä menee suhteessa muihin.

Ei muuta kuin tsemppiä itselles ja merkkaile niitä hiilareita ylös ja vahtaa tarkkana ettei esim. salakavalat valmismarinaadit sekoita hommaa kokonaan!

_________________
Entä jos ei edes yritä...

Morrigan, veit minulta sanat suusta. Itse painan 147 kiloa tällä hetkellä ja kärsin juuri noista jutuista mistä tuossa kerroit.

Olenpas helpottunut, että täällä on muitakin saman ongelman kanssa painijia:) Vaikka on harmillista, että moisia ongelmia edes on.

Kuulun myös noihin makaronin mussuttajiin, tosin nyt en uskalla siihen edes koskea, edes täysviljana...

Ajattelinpa minäkin rohkaistua kirjoittamaan ensimmäisen viestini tälle palstalle...

Itse aloitin vaellukseni alakarpin ihmemaassa parisen vuotta sitten, kun löysin Zone -dieetin. En ole milloinkaan ollut kovin ylipainoinen, mutta tuntuu, että minulla on teini-iästä saakka ollut aina muutama kilo ylimääräistä ja sellainen n. viiden kilon jatkuva laihdutusprojekti päällä. Olen matkan varrella kokeillut melkein kaikkea mahdollista, jopa Pritikinin 90% energiasta hiilareista -dieettiä ja kuitudieettiä, jolla vetelin melkein pelkkää ruisleipää ja hedelmiä. Näillä olin ilmeisesti saanut elimistöni niin kamalaan hypoglykemiatilaan, että esim. aina ennen lounasta kärsin käsien tärinästä ja kamalasta kylmästä hiestä yms. klassisista oireista. Zone -dieetti toi näihin oireisiin heti helpotuksen ja samalla lähtivät ne ikuiset viisi kiloakin kuin itsestään.

Noin vuosi sitten luin Atkinsin opuksen ja innostuin heti. Zone -kirjoihin verrattuna se vaikutti tosi asiallisesti ja tieteellisesti kirjoitetulta ja dieettikin tuntui huomattavasti yksinkertaisemmalta, kuin Zone monimutkaisine laskukaavoineen. Nyt syön Atkinsin ylläpidon mukaan, ehkä noin 40-50 g hiilareita päivässä.

On ihan mahdoton kuvitella, että ikinä luopuisin tästä tavasta syödä. Olen tosi onnellinen, että ylipäänsä tajusin alkaa rajoittaa hiilareiden syöntiä, kun pitkään pidin hirveitä verensokerin heilahteluja ihan normaaleina "nälkä"oireina.

Mulla myöskin kipinä alakarppaamiseen lähti Atkinsin ja Heikkilän kirjojen, sekä laihduttamisen vuoksi. En ole kuitenkaan ylipainoinen, lähinnä plösö leipä-karkkidieetillä itsensä epämukavaan olotilaan ajanut ikuinen laihduttaja. Myös täällä kummittelevat ne ikuiset 5 kg, joita olen taikonut pois ties millä keinoilla aina teini-iästä lähtien. Myös entisenä syömishäiriöisenä Atkins on oikeasti tuntunut hyvältä - paitsi pääkopalle, myös ruumiille.
Minulle on tärkeää, että vuosien vihan pahan olon jälkeen voin tuntea kroppani, nauttia siitä ja kohdella sitä hyvin. Tasapainoinen ruoka parantaa vanhoja haavoja ja (nyt tämä on sitten epätieteellistä mutua) myös omasta mielestäni vaikuttaa ihan loppupeleissä psyyken biokemiallisiin reaktioihin --> masennus ja ahdistus vähenevät, olo on iloisempi ja energisempi.

Olen koko pienen ikäni säätänyt ruoan kanssa suuntaan ja toiseen, ja rehellisesti sanottuna en usko että koskaan siitä tulee mulle pelkkää ruokaa. Jos niin hassusti pääsisi käymään, niin hyvä, mutta en odota sitä kuin jotakin suurta vapahtajaa. Möröt pitää itse ajaa pois kolisemasta omista kaapeista, joten eiköhän "hyvä ruoka, parempi mieli" -ideologiani tue sitä ihan mukavasti...

_________________
Joo.. Mä lähen syömään..