Tämä kai jotenkin liittyy tähän asiaan.
Diabeetikoilla on nälkäinen maksa
Diabeetikoiden maksa ei varastoi sokeria kunnolla aterian jälkeen. Tämä tieto ihmisen maksan toiminnasta saatiin ensimmäistä kertaa lääkäri Patricia Iozzon väitöskirjasta.
Liikaa sokeria ja rasvaa veressä
Diabetes ja erityisesti sen yleisin muoto, tyypin 2 diabetes, on tärkein sokeuden, munuaisten vajaatoiminnan, impotenssin, alaraaja-amputaatioiden ja sydänsairauksien aiheuttaja maailmassa. Diabeetikoita on tällä hetkellä 189 miljoonaa. Diabetesta sairastavalla on liikaa sokeria ja rasvaa veressä, ja tämä aiheuttaa vaurioita verisuoniin ja puutteita kudosten toiminnassa.
Maksa on hyvin tärkeä elin koko kehon aineenvaihdunnan tasapainon ylläpitämisessä, koska se toimii suodattimena kaikelle nauttimallemme ruualle ja juomalle. Kun syömme tai juomme, kaikki elimemme saavat energiaa ja ovat kylläisiä. Maksa ottaa osan ravinnosta ja varastoi sen. Yön tai rasituksen aikana kehomme voi pyytää maksaa vapauttamaan energiaa, joka varastoitiin aterian aikana. Toisin sanoen maksa toimii kuin energiapankki, säästäen mahdollisimman paljon runsauden aikana ja vapauttaen varastojaan puutteessa. Insuliini on hormoni, jota haima erittää aterian jälkeen. Tutkimustulokset osoittavat, että insuliini edistää varastointia. Tämä tapahtuu normaalissa tilanteessa.
Maksa tuhlaa säästönsä
Iozzon tutkimuksissa todettiin, että tyypin 2 diabeetikoilla insuliini ei pysty välittämään maksalle, että ruokaa on tulossa ja että sitä pitäisi varastoida. Diabeetikoiden maksa erittää liikaa sokeria ja rasvaa verenkiertoon. On kuin tämä elin aistisi, että koko keho jatkuvasti paastoaa ja tarvitsee ruokaa. Niin tekemällä energiapankkimme tuhlaa kaikki säästönsä, kun ei tarvitsisi, niin, että puutteessa energiaa täytyy saada uhraamalla välttämättömiä toimintoja. Kun maksan varastot ovat vajaat, tilanne muistuttaa pitkää paastoamista ja nälkiintymistä. Muodostamalla ja vapauttamalla sokeria ja rasvaa mahdollisimman nopeasti, maksa pitää kehoa elossa. Tämä saattaa olla yksi selitys sille, miksi diabeetikoilla on jatkuva sokerin ja rasvan ylitarjonta. Maksan häiriintyneeseen toimintaan yritettiin vaikuttaa käyttämällä niitä diabeteslääkkeitä, joiden on todettu parantavan insuliinin vaikutusta.
PET-kuvantamismenetelmää käytettiin
Maksan kykyä ottaa sokeria verenkierrosta vasteena insuliinille tutkittiin ennen hoitoa ja kuuden kuukauden hoitojakson jälkeen. Tutkimuksessa käytettiin kuvantamismenetelmänä positroniemissiotomografiaa (PET), jonka on osoitettu olevan tehokas diabetestutkimuksessa. Tulokset osoittivat, että potilaiden maksan toiminta normalisoitui hoidon jälkeen ja että yllämainittu noidankehä katkesi diabeteksen tarkalla kontrollilla. Muiden tulosten kanssa yhdessä nämä tutkimukset todistavat, että diabeteksen etenemistä voidaan hallita.
Patricia Iozzon väitöskirja, Metabolic Regulation of Liver Glucose Uptake in Humans. Positron Emission Tomography Studies with Reference to Diabetes (Maksan glukoosinkäytön säätely ihmisellä), tarkastettiin Turun yliopistossa 18.6.
(julkaistu 18.06.2004/Väitöskirjat)